Ero sivun ”Uusikartano” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
Rivi 7: Rivi 7:


===Erottaminen Yläneenkartanosta ja Sahlberg-suku kartanon omistajana===
===Erottaminen Yläneenkartanosta ja Sahlberg-suku kartanon omistajana===
Uusikartano on erotettu [[Yläneen kartano]]sta vuonna 1809. Tällöin noin puolet Yläneen kartanon [[lampuoti]]tiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Uusikartano.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=173 | Nimeke = Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema| Tekijä = | Julkaisu = Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) | Ajankohta = 22.12.2009| Julkaisija = Museovirasto | Viitattu = 10.9.2010}}</ref><ref name=Y551-554/> Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksi{{Lähde tarkemmin}}, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri [[Isak Reinhold Sahlberg]] Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta.<ref name="SMT_III"/><ref name=Y551-554>Ylönen 1969:551-554.</ref> Häntä seurasivat Uudenkartanon omistajina poika, luonnontieteilijä ja entomologi, Turun yliopiston professori ja Yläneellä sijainneen [[Huvitus|Huvituksen]] puutarhatilan perustaja [[Carl Reinhold Sahlberg]]<ref>{{Kansallisbiografia|id=3616|nimi=Sahlberg, Carl Reinhold (1779 - 1860)}}</ref>, pojanpoika, luonontieteilijä ja entomologi [[Reinhold Ferdinand Sahlberg]]<ref>{{Kansallisbiografia|id=5415|nimi=Sahlberg, Reinhold Ferdinand (1811 - 1874)}}</ref> ja tämän poika Valter Reinhold Sahlberg. Uudessakartanossa asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan myös Carl Reinhold Sahlbergin poika, hyönteistieilijä ja Helsingin yliopiston professori [[John Sahlberg]].<ref>{{Kansallisbiografia|id=6377|nimi=Sahlberg, John (1845 - 1920)}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jutikkala, Eino & Gabriel Nikander | Nimeke = Suomen kartanot ja suurtilat II | Vuosi =1941 | Luku = | Sivu = 509-510 | Selite = | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Kivi | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 17.8.2018 | Kieli = }}</ref><ref name=Y551-554/> Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890.<ref name=Y551-554/>
Uusikartano on erotettu [[Yläneen kartano]]sta vuonna 1809. Tällöin noin puolet Yläneen kartanon [[lampuoti]]tiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Uusikartano.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=173 | Nimeke = Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema| Tekijä = | Julkaisu = Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) | Ajankohta = 22.12.2009| Julkaisija = Museovirasto | Viitattu = 10.9.2010}}</ref><ref name=Y551-554/> Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksi{{Lähde tarkemmin}}, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri [[Isak Reinhold Sahlberg]] Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta.<ref name="SMT_III"/><ref name=Y551-554>Ylönen 1969: 551–554.</ref> Häntä seurasivat Uudenkartanon omistajina poika, luonnontieteilijä ja entomologi, Turun yliopiston professori ja Yläneellä sijainneen [[Huvitus|Huvituksen]] puutarhatilan perustaja [[Carl Reinhold Sahlberg]]<ref>{{Kansallisbiografia|id=3616|nimi=Sahlberg, Carl Reinhold (1779 - 1860)}}</ref>, pojanpoika, luonnontieteilijä ja entomologi [[Reinhold Ferdinand Sahlberg]]<ref>{{Kansallisbiografia|id=5415|nimi=Sahlberg, Reinhold Ferdinand (1811 - 1874)}}</ref> ja tämän poika Valter Reinhold Sahlberg. Uudessakartanossa asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan myös Carl Reinhold Sahlbergin poika, hyönteistieteilijä ja Helsingin yliopiston professori [[John Sahlberg]].<ref>{{Kansallisbiografia|id=6377|nimi=Sahlberg, John (1845 - 1920)}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jutikkala, Eino & Gabriel Nikander | Nimeke = Suomen kartanot ja suurtilat II | Vuosi =1941 | Luku = | Sivu = 509–510 | Selite = | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Kivi | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 17.8.2018 | Kieli = }}</ref><ref name=Y551-554/> Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890.<ref name=Y551-554/>


===Kartano Björnin suvulla ja Yläneen kunnalla===
===Kartano Björnin suvulla ja Yläneen kunnalla===
Vuomnna 1890 kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri [[F. F. Björni]], joka oli hankkinut omistukseensa myös Yläneenkartanon. Vuonna 1910 tilan maista noin 5&nbsp;500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.<ref name="SMT_III">{{Kirjaviite | Tekijä = Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.) | Nimeke = Suomen maatilat III | Vuosi = 1932 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY | www = http://sukutilat.sarka.fi/| www-teksti = Kirjan tietojen haku sukutilat.sarka.fi -palvelussa | Viitattu = 10.9.2010}}</ref>
Vuomnna 1890 kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri [[F. F. Björni]], joka oli hankkinut omistukseensa myös Yläneenkartanon. Vuonna 1910 tilan maista noin 5&nbsp;500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.<ref name="SMT_III">{{Kirjaviite | Tekijä = Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.) | Nimeke = Suomen maatilat III | Vuosi = 1932 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY | www = http://sukutilat.sarka.fi/| www-teksti = Kirjan tietojen haku sukutilat.sarka.fi -palvelussa | Viitattu = 10.9.2010}}</ref>


Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin [[kunnalliskoti]] mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.<ref>[http://www.uudenkartanonkylayhdistys.fi/taikinamarja/sites/kylayhdistys.fi.taikinamarja/files/files/Uudenkartanon_kylasuunnitelma_2004.pdf Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4]</ref>
Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin, joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin [[kunnalliskoti]], mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.<ref>[http://www.uudenkartanonkylayhdistys.fi/taikinamarja/sites/kylayhdistys.fi.taikinamarja/files/files/Uudenkartanon_kylasuunnitelma_2004.pdf Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4]</ref>


==Kylä==
==Kylä==

Versio 19. syyskuuta 2020 kello 12.59

Yläneenjokea Uudenkartanon luona.

Uusikartano on Varsinais-Suomessa, Pöytyällä entisessä Yläneen kunnassa sijaitseva kartano ja sen ympärille muodostunut kylä.

Kartano

Varhaisvaiheet osana Yläneenkartanon omistuksia

Uudenkartanon kirjallisesti tunnetuimman ytimen muodostaa varhaiskeskiaikainen suurehko Polviniemen tila Yläneenjoen varressa Yläneellä. Vaasa-suvun poliittisessa talouspelissä keskiaikainen tila merkittiin kartanon luontoiseksi, jolloin se kyettiin siirtämään aatelistolle.lähde? Aikanaan alue tuli liitetyksi Yläneen kartanoon.

Erottaminen Yläneenkartanosta ja Sahlberg-suku kartanon omistajana

Uusikartano on erotettu Yläneen kartanosta vuonna 1809. Tällöin noin puolet Yläneen kartanon lampuotitiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Uusikartano.[1][2] Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksilähde tarkemmin?, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri Isak Reinhold Sahlberg Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta.[3][2] Häntä seurasivat Uudenkartanon omistajina poika, luonnontieteilijä ja entomologi, Turun yliopiston professori ja Yläneellä sijainneen Huvituksen puutarhatilan perustaja Carl Reinhold Sahlberg[4], pojanpoika, luonnontieteilijä ja entomologi Reinhold Ferdinand Sahlberg[5] ja tämän poika Valter Reinhold Sahlberg. Uudessakartanossa asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan myös Carl Reinhold Sahlbergin poika, hyönteistieteilijä ja Helsingin yliopiston professori John Sahlberg.[6][7][2] Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890.[2]

Kartano Björnin suvulla ja Yläneen kunnalla

Vuomnna 1890 kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri F. F. Björni, joka oli hankkinut omistukseensa myös Yläneenkartanon. Vuonna 1910 tilan maista noin 5 500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.[3]

Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin, joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin kunnalliskoti, mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.[8]

Kylä

Uudenkartanon alueella asuu noin 500 asukasta ja kylässä on jo kolmen vuosikymmenen ajan toiminut Himolan teatteri. Vuonna 2011 Uusikartano valittiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.[9]

Lähteet

  • Ylönen, Aulikki: Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865. [Pöytyä]: Pöytyän, Oripään ja Yläneen historiatoimikunta, 1969.

Viitteet

  1. Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY). 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 10.9.2010.
  2. a b c d Ylönen 1969: 551–554.
  3. a b Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.): Suomen maatilat III. Porvoo: WSOY, 1932. Kirjan tietojen haku sukutilat.sarka.fi -palvelussa (viitattu 10.9.2010).
  4. Sahlberg, Carl Reinhold (1779 - 1860) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. Sahlberg, Reinhold Ferdinand (1811 - 1874) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  6. Sahlberg, John (1845 - 1920) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Jutikkala, Eino & Gabriel Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat II, s. 509–510. Helsinki: Kivi, 1941.
  8. Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4
  9. Uusikartano Pöytyän Yläneeltä on Varsinais-Suomen vuoden kylä 12.8.2011. Yle Turku. Viitattu 15.8.2011.