Sergei Kirov

Serge Kirov 1930-luvulla

Sergei Mironovitš Kirov (ven. Серге́й Миро́нович Ки́ров, 27. maaliskuuta (J: 15. maaliskuuta) 1886 Uržum, Vjatkan kuvernementti – 1. joulukuuta 1934 Leningrad) oli neuvostovenäläinen vallankumouksellinen.

Kirovin alkuperäinen nimi oli Kostrikov (Ко́стриков). Hän menetti vanhempansa nuorena, ja isoäiti kasvatti häntä seitsenvuotiaaksi, jolloin hänet laitettiin orpokotiin. Kostrikov muutti Pietariin ja liittyi 1904 Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Hänestä tuli keskeinen hahmo bolševikkien osuudessa vallankumouksiin 1905 ja 1917.

Vuonna 1905 Kirov pidätettiin kolmeksi kuukaudeksi osallisuudesta vuoden 1905 vallankumoukseen. Päästyään vankilasta hän liittyi bolševikkeihin. Vuonna 1906 hänet pidätettiin ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kielletyn kirjallisuuden painamisesta. Hänet vangittiin tämänkin jälkeen vuoksi, jonka jälkeen hän muutti Kaukasiaan Nikolai II:n syrjäyttämiseen asti. Kostrikov otti vallankumouksellisen salanimen Kirov, ja hänestä tuli bolševikkien sotilashallinnon johtaja Astrahaniin.

Kirov otti osaa sisällissotaan Pohjois-Kaukasian rintamalla vuoteen 1920 asti. Myöhemmin hänestä tuli Azerbaidžanin kommunistipuolueen johtaja. Hän oli 1922 luomassa Transkaukasian federatiivista neuvostotasavaltaa, joka oli yksi neljästä Neuvostoliiton muodostaneesta neuvostotasavallasta. Hänestä tuli Stalinin läheinen apuri valtataistelussa vanhoja bolševikkeja, Leninin kannattajia, vastaan. Vuonna 1926 hän sai palkkiona Leningradin ja Luoteis-Venäjän kommunistisen puolueen johtajan aseman.

1930-luvulla Stalin huolestui Kirovin kasvavasta suosiosta^lähde?. Vuoden 1934 puoluekokouksessa Kirov sai vain kolme hylkäävää ääntä keskuskomiteaan, kun Stalin sai 292. Myöhemmin Stalin pyysi Kirovia työskentelemään Moskovaan, mutta hän kieltäytyi.

Puolueen nuori jäsen Leonid Nikolajev ampui Kirovin 1. joulukuuta 1934 Leningradissa, mahdollisesti suoraan Stalinin käskystä. Stalin väitti Nikolajevin olleen osa suurempaa, Lev Trotskin johtamaa salaliittoa neuvostohallitusta vastaan. Tämä käynnisti Stalinin puhdistukset ja johti monien johtavien bolševikkien pidätyksiin ja teloituksiin.

Yhdysvaltalainen tutkija Matthew E. Lenoe on teoksessaan The Kirov Murder and Soviet History kuitenkin arkistoaineiston pohjalta esittänyt, että murhaaja oli toiminut yksin, ja Stalin oli vain jälkikäteen hyödyntänyt tilannetta. Kirovin henkivartija kuoli seuraavana päivänä, mutta se on nyt osoitettu aidoksi liikenneonnettomuudeksi eikä ollut salaliiton peittelyä. Stalin keksi tilaisuuden viikon kuluttua murhasta ja tuhosi sitä hyödyntäen vanhat oppositiovoimat. Lenoe selvittää teoksessaan myös miksi virheellisiä tulkintoja on käytetty, ja tuo esiin myös Nikita Hruštšovia koskevien tutkimusten taustalla olevia juonteita.

Stalin-elämäkerran Stalin: Diktaattorin uusi elämäkerta (2019) kirjoittaja Oleg Hlevnjuk toteaa, että Stalinin osuudesta ei ole löytynyt todisteita.