Ero sivun ”Adolf Galland” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
202 765 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 63: Rivi 63:
Vuosina 1948–1955 Galland ja muutamat muut Luftwaffen veteraanit konsultoivat [[Argentiina]]n ilmavoimia. [[Focke-Wulf]]-lentokonetehtaan kuulu suunnittelija [[Kurt Tank]] otti Gallandiin yhteyttä kesällä 1948. Hän kertoi, että argentiinalaiset olivat tarjonneet Tankille pestiä suunnitella suihkuhävittäjää [[Juan Perón]]in hallitukselle. Tank oli keräämässä itselleen mukaan suunnittelijaryhmää, johon kuului monia hänen entisiä saksalaisia kollegoita ja työtovereita. Galland olisi enemmän kuin tervetullut ko. ryhmään, joka tarvitsi kokenutta lentäjää suihkukonekouluttajaksi. Galland työskenteli Argentiinassa vuoteen 1954 ja sai tunnustukseksi muun muassa Argentiinan kunniasotilaslentäjä-arvonimen.<ref>Baker 2004 s. 414-419</ref>
Vuosina 1948–1955 Galland ja muutamat muut Luftwaffen veteraanit konsultoivat [[Argentiina]]n ilmavoimia. [[Focke-Wulf]]-lentokonetehtaan kuulu suunnittelija [[Kurt Tank]] otti Gallandiin yhteyttä kesällä 1948. Hän kertoi, että argentiinalaiset olivat tarjonneet Tankille pestiä suunnitella suihkuhävittäjää [[Juan Perón]]in hallitukselle. Tank oli keräämässä itselleen mukaan suunnittelijaryhmää, johon kuului monia hänen entisiä saksalaisia kollegoita ja työtovereita. Galland olisi enemmän kuin tervetullut ko. ryhmään, joka tarvitsi kokenutta lentäjää suihkukonekouluttajaksi. Galland työskenteli Argentiinassa vuoteen 1954 ja sai tunnustukseksi muun muassa Argentiinan kunniasotilaslentäjä-arvonimen.<ref>Baker 2004 s. 414-419</ref>


Galland palasi Saksaan 1954 ja perusti ilmailu- ja konsultointiyrityksen. Hänen omaelämäkertansa julkaistiin saksaksi vuonna 1954 ja suomeksi nimellä ''Ensimmäiset ja viimeiset'' vuonna 1956. Hän kirjoitti esipuheen [[Erich Hartmann]]in 1986 ilmestyneeseen elämäkertaan, joka ilmestyi suomeksi 2003.<ref>Toliver, Constable suomenkielinen laitos 1. painos 2003</ref>
Galland palasi Saksaan 1954 ja perusti ilmailu- ja konsultointiyrityksen. Hänen omaelämäkertansa julkaistiin saksaksi vuonna 1954 ja suomeksi nimellä ''Ensimmäiset ja viimeiset'' vuonna 1956.
Galland oli 1969 ensi-iltansa saaneen [[Taistelu Englannista (elokuva)|Taistelu Englannista]] - elokuvan neuvonantajana. Tällöin hän myös lensi yhdessä [[Robert Stanford Tuck]]in kanssa Hispano-Aviacion HA 1112 - koneen kaksipaikkaisella versiolla. Kone on [[Rolls-Royce Merlin]] - moottorinen muunnos [[Messerschmitt Bf 109| Me 109]] tyypistä ja lento oli samalla Gallandin viimeinen lento Me 109 tyyppisellä koneella.
<ref>{{Verkkoviite|nimeke=Nevonantajana elokuvassa|Osoite=https://theaviationgeekclub.com/the-copy-of-the-me-109g-which-was-flown-by-adolf-galland-and-robert-stanford-tuck-is-up-for-sale/}}Viitattu 17.09.2020</ref>
Hän kirjoitti esipuheen [[Erich Hartmann]]in 1986 ilmestyneeseen elämäkertaan, joka ilmestyi suomeksi 2003.<ref>Toliver, Constable suomenkielinen laitos 1. painos 2003</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 17. syyskuuta 2020 kello 13.46

Adolf Galland
Kenraalimajuri Adolf Galland vuonna 1942.
Kenraalimajuri Adolf Galland vuonna 1942.
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1912
Saksan keisarikunta Westerholt, Saksa
Kuollut9. kesäkuuta 1996 (84 vuotta)
Saksa Remagen, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksa Weimarin tasavalta
Saksa Natsi-Saksa
Palvelusvuodet 1932–1945
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Kenraaliluutnantti
Kunniamerkit rautaristin ritariristi tammenlehvin, miekoin ja timantein
Joukkoyksikkö Jagdgeschwader 26 ”Schlageter”

Adolf Josef Ferdinand Galland (19. maaliskuuta 1912 Westerholt, Saksa – 9. helmikuuta 1996 Remagen-Oberwinter, Saksa) oli toisen maailmansodan hävittäjälentäjä ja natsi-Saksan hävittäjäilmavoimien komentaja General der Jagdflieger vuosina 1941−1945. Galland saavutti 103 ilmavoittoa ja sai rautaristin ritariristin tammenlehvin, miekoin ja timantein. Gallandin pudotussuhde oli 4.09.[1]

Nuoruus

Galland oli nelilapsisen perheen toinen lapsi. Hän harrasti jo kouluaikanaan ensin lennokkeja ja sitten liitokoneita; näillä virallisesti rohkaistuilla harrastuksilla pystyttiin kiertämään Versailles’n rauhansopimuksen määräyksiä ja kouluttamaan lentäjiä. Myös kaksi hänen veljistään oli sotilaslentäjiä: Paul Galland kaatui vuonna 1942 ja Wilhelm-Ferdinand ”Wutz” Galland vuonna 1943.

Galland valmistui Hindenburg Gymnasiumista Buerissa vuonna 1932 ja sai palkinnoksi isältään valmistumisen johdosta Grunau-Baby purjekoneen. Tällä koneella hän lensi rinnetuulessa 2h 6min ja 5s kestävän paikallisen aikalento-ennätyksen. Hän osallistui Braunschweisissa kymmenen päivää kestäviin valintakokeisiin ja pääsi opiskelemaan Lufthansan ilmailukouluun ennen kuin siirtyi uuteen ja Versailles’n rauhansopimuksen vastaiseen Luftwaffeen vuonna 1933. Samana vuonna hän oli mukana ryhmässä, joka koulutettiin hävittäjälentäjiksi Italian ilmavoimissa. Vuonna 1934 Galland astui virallisesti aktiviipalvelukseen maavoimiin. Tänä aikana hän suoritti upseeritutkinnon luutnantiksi lokakuussa 1934. Vuonna 1935 Luftwaffen salaus lopetettiin. Samana vuonna Galland siirtyi Jagdgeschwader 2 Richthofenin ensimmäiseen hävittäjäryhmään, joka silloin sijaitsi Döberitzissä.

Vuonna 1935 Gallandille sattui onnettomuus matalalla suoritetun syöksykierteen oikaisun myöhästyessä. Hän sai kallonmurtumia ja vasen silmä vahingoittui. Hän sai jatkaa lentäjän uraansa komentajan ”hukatessa” lääkärinlausunnon.[2] Vuonna 1936 hän oli uudelleen onnettomuudessa yrittäessään laskua epäkuntoisella koneella. Lausunto silmän kunnosta paljastui johtaen selvityksiin ja uuteen lääkärintarkastukseen lentokelpoisuuden toteamiseksi. Galland selviytyi näöntarkastuksesta opettelemalla toverinsa varastaman tarkistustaulun ulkoa.[3]

Legion Condor

Pääartikkeli: Legion Condor

Espanjan sisällissodan aikana hän komensi Legion Condorin laivuetta El Ferrolissa vuoden 1937 keskivaiheilla. Tällöin hänen käytössään oli kaksitasoinen Heinkel He 51, jolla hän suoritti yli 300 tehtävää. Vuonna 1939 hänelle myönnettiin Espanjan risti.

Puola ja Englanti

Gallandin Messerschmitt Bf 109 E-4 kesällä 1940
Galland lentokentällä Etelä-Italiassa 1943.

Juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista Galland ylennettiin kapteeniksi. Sodan alettua hän toimi ilmasta-maahan operaatioissa Puolan offensiivissa. Vuoden 1940 huhtikuussa Galland siirrettiin Jagdgeschwader 27 -hävittäjärykmenttiin, rykmentin komentajan adjutantiksi. Kesäkuusta 1940 lähtien Galland lensi Jagdgeschwader 26 ”Schlageterissä”, III./JG 26:n laivueenkomentajana (saks. Gruppenkommandeur), taistelussa Britanniasta. Yksikkö toimi Pas de Calaisista käsin Messerschmitt Bf 109 E-koneilla. Galland ylennettiin heinäkuussa majuriksi, elokuussa 1940 hän sai komennuksen JG 26:n rykmentinkomentajaksi (saks. Geschwaderkommodore) ja marraskuussa hänet ylennettiin everstiluutnantiksi. Vuoden 1940 loppuun mennessä Gallandilla oli 58 ilmavoittoa. Hänet ammuttiin alas kaksi kertaa saman päivän, 21. kesäkuuta 1941, aikana.

Gallandin mielestä Messerschmitt Bf 109 F-version aseistus oli liian kevyt, joten hänellä oli käytössään aseistuksen osalta sarjatuotantokoneista poikkeavia hävittäjiä. Näitä olivat muun muassa kaksi Bf 109 F-2 -koneyksilöä, joista toiseen oli asennettu 20 mm:n siipitykit (kuten E-versiossa) ja toiseen 13 mm:n runkokonekiväärit 7,9 mm:n konekiväärien tilalle.[4] Gallandin nimikkokoneissa oli lisäksi useiden lähteiden mukaan sikarinsytytin ja -pidike. Tämä oli ylellisyys josta hän ei myöhemminkään luopunut.[5]

General der Jagdfliegeriksi

Gallandin saavutettua 97:n voittonsa marraskuussa 1941, Hermann Göring valitsi hänet General der Jagdfliegeriksi Werner Möldersin jälkeen, joka oli saanut surmansa Heinkel He 111 -pommikoneen lento-onnettomuudessa matkustajana matkalla Ernst Udetin hautajaisiin. Gallandista tuli Saksan nuorin kenraali. Tässä asemassa hänellä ei ollut muita esimiehiä kuin itse Adolf Hitler ja Hermann Göring. Hän ei enää osallistunut taistelulentoihin, mutta järjesti ilmapuolustuksen Scharnhorstin, Gneisenaun ja Prinz Eugenin Kanaalin läpipurjehdusta varten ja vastasi valtakunnan ilmapuolustuksesta. Toukokuun 22. päivä vuonna 1943 Galland lensi yhtä ensimmäisistä Messerschmitt Me 262 -prototyypeistä.

Saksan tappio ilmasodassa

Galland kritisoi jatkuvasti esimiestään Göringiä ja etääntyi natsihierarkiasta. Eräässä vaiheessa Göring aikoi pidättää Gallandin mutta ei saanut Hitleriltä siihen lupaa. Galland yritti vaikuttaa Hitlerin mielipiteeseen Me 262 -koneen käyttämiseen hävittäjänä kehottamalla palkittavia hävittäjäohjaajia korostamaan teknisesti ylivoimaisen hävittäjän saamisen tärkeyttä keskustelussa Hitlerin kanssa.Tällaista keskustelua kuvailee ässä Johannes Steinhoff[6]. Galland oli raivoissaan Hitlerin päätöksessä antaa käsky puhua Me 262 -suihkukoneesta vain pika- tai salamapommittajana. Gallandille ei myöskään kerrottu aikeista käyttää Yhdysvaltojen päiväpommituslentojen massatorjuntaan kokoamaansa hävittäjäreserviä Ardennien hyökkäyksen tukemiseen. Hän vastusti hävittäjien siirtoa valtakunnanpuolustuksesta länsirintamalle tukikohtaverkoston ja sen organisaation hajottua peräännyttäessä. Galland erotettiin tammikuussa 1945 ”hävittäjäkapinan” jälkeen ja hänen paikkansa otti Gordon Gollob, jota Heinrich Himmler oli suositellut Göringille Gallandin korvaajaksi.[7]

Maaliskuussa Galland muodosti Me 262 -koneilla varustetun Jagdverband 44 -eliittiyksikön ja johti sitä viimeiseen tehtäväänsä 26. huhtikuuta 1945 asti, jolloin hän haavoittui saattohävittäjän hyökkäyksessä ahdistaessaan B-26 Marauder -pommikoneita. Hän oletti koneen olleen North American P-51 Mustang.[8] On selvinnyt, että hänet yllätti jyrkällä puolivaakakierteellä alaspäin Republic P-47 Thunderbolt.[9]

Hän pystyi tekemään hätälaskun tukikohtaansa joka oli matalahyökkäyksen kohteena. Mekaanikon onnistui noutaa hänet telaketjuautolla turvaan.

Gallandin viimeiset lentäjät polttivat jäljellä olleet suihkukoneensa juuri ennen kuin amerikkalainen panssarikärki saarsi ne. [10]

Sodan jälkeen

Sodan päättyessä Gallandin miehet polttivat suihkuhävittäjänsä vain hetkeä ennen kuin ne olisivat joutuneet yhdysvaltalaisten käsiin. Galland vangittiin 14. toukokuuta 1945 ja hän oli sotavankeudessa 1947 saakka. Tämän jälkeen hänet otettiin Kuninkaallisiin ilmavoimiin luennoimaan taktiikasta.

Vuosina 1948–1955 Galland ja muutamat muut Luftwaffen veteraanit konsultoivat Argentiinan ilmavoimia. Focke-Wulf-lentokonetehtaan kuulu suunnittelija Kurt Tank otti Gallandiin yhteyttä kesällä 1948. Hän kertoi, että argentiinalaiset olivat tarjonneet Tankille pestiä suunnitella suihkuhävittäjää Juan Perónin hallitukselle. Tank oli keräämässä itselleen mukaan suunnittelijaryhmää, johon kuului monia hänen entisiä saksalaisia kollegoita ja työtovereita. Galland olisi enemmän kuin tervetullut ko. ryhmään, joka tarvitsi kokenutta lentäjää suihkukonekouluttajaksi. Galland työskenteli Argentiinassa vuoteen 1954 ja sai tunnustukseksi muun muassa Argentiinan kunniasotilaslentäjä-arvonimen.[11]

Galland palasi Saksaan 1954 ja perusti ilmailu- ja konsultointiyrityksen. Hänen omaelämäkertansa julkaistiin saksaksi vuonna 1954 ja suomeksi nimellä Ensimmäiset ja viimeiset vuonna 1956. Galland oli 1969 ensi-iltansa saaneen Taistelu Englannista - elokuvan neuvonantajana. Tällöin hän myös lensi yhdessä Robert Stanford Tuckin kanssa Hispano-Aviacion HA 1112 - koneen kaksipaikkaisella versiolla. Kone on Rolls-Royce Merlin - moottorinen muunnos Me 109 tyypistä ja lento oli samalla Gallandin viimeinen lento Me 109 tyyppisellä koneella. [12] Hän kirjoitti esipuheen Erich Hartmannin 1986 ilmestyneeseen elämäkertaan, joka ilmestyi suomeksi 2003.[13]

Lähteet

  • Musciano, Walter A.: Messerschmitt Aces, s. 95−99. TAB/Aero Books, 1989. ISBN 0-8306-8379-8.
  • Beaman, John R.: Messerschmitt Bf 109 in action, part 2. Squadron/Signal publications, 1983. ISBN 0-89747-138-5.
  • Adolf Galland: Ensimmäiset ja viimeiset. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
  • Spick Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5.
  • Baker David: Adolf Galland - Elämäkerta. Koala-kustannus, 2004. ISBN 952-5186-51-2.
  • Morgan, Hugh; Weal, John: Saksalaiset suihkuhävittäjä-ässät. Osprey/Koala-kustannus, 2002. ISBN 952-5186-33-4.
  • Toliver, Raymond F. & Constable, Trevor J.: Erich Hartmann. (The blond knight of Germany: A biography of Erich Hartmann, 1986.) Suomennos: Petri Kortesuo. Helsinki: Koala-kustannus, 2003. ISBN 952-5186-46-6.

Viitteet

  1. ↑ Spick 1999 s. 230
  2. ↑ Galland s.33
  3. ↑ Galland s.35
  4. ↑ Beaman 1983 s. 9
  5. ↑ Musciano 1989 s. 98
  6. ↑ Galland 1956 s. 404
  7. ↑ Baker 2004 s. 389-390
  8. ↑ Galland 1956 s. 421
  9. ↑ Morgan; Weal 2002 s. 73
  10. ↑ Galland: Ensimmäiset ja viimeiset, s. 302
  11. ↑ Baker 2004 s. 414-419
  12. ↑ Nevonantajana elokuvassa theaviationgeekclub.com. Viitattu 17.09.2020
  13. ↑ Toliver, Constable suomenkielinen laitos 1. painos 2003

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Adolf_Galland&oldid=19169995”