Ero sivun ”Otto Wegelius” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
aukt. |
p poistettu Luokka:Suomalaiset lääkärit; lisätty Luokka:Suomalaiset vakuutuslääkärit HotCat-työkalulla |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
[[Luokka:Helsingin yliopiston professorit]] |
[[Luokka:Helsingin yliopiston professorit]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset professorit]] |
[[Luokka:Suomalaiset professorit]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset |
[[Luokka:Suomalaiset vakuutuslääkärit]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1920 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1920 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 2013 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 2013 kuolleet]] |
||
Versio 13. syyskuuta 2020 kello 14.41
Carl Otto Wegelius (21. lokakuuta 1920 Rauma – 4. huhtikuuta 2013 Helsinki[1]) oli suomalainen vakuutuslääkäri ja Helsingin yliopiston sisätautiopin professori.[2]
Otto Wegeliuksen vanhemmat olivat Alfred Emil Wegelius ja vapaaherratar Saga Maria Stackelberg. Ylioppilaaksi 1938 tultuaan Wegelius aloitti lääketieteen opinnot, mutta sota-aika keskeytti ne aluksi. Talvisodassa Wegelius taisteli muun muassa Summassa, jatkosodassa Sallan rintamalla ja Rukajärven suunnalla. Lääketieteen kandidaatiksi Wegelius valmistui asemasodan aikana 1943, sotien jälkeen hän työskenteli Ruotsissa. Helsingin yliopistoon Wegelius tuli apulaislääkäriksi 1949 ja väitteli ihon kimmokudoksen kehittymisestä 1952. Marian sairaalan apulaislääkärin työnsä ohella hän jatkoi sidekudostutkimuksiaan Kööpenhaminassa 1955 ja 1957, minkä jälkeen hän oli 1958–1959 Rockefeller-stipendiaattina Columbia-yliopistossa New Yorkissa.
Vuonna 1960 Wegelius nimitettiin Helsingin yliopiston sisätautiopin apulaisopettajaksi, 1964 hänestä tuli apulaisprofessori, ja 1971–1983 hän toimi professorina sekä ruotsinkielistä opetusta antavan IV sisätautien klinikan ylilääkärinä.[3]
Tutkijana ja opettajana Wegelius paneutui reuman hoitoon. Yliopiston työnsä ohella hän toimi Eläke-Varman vakuutuslääkärinä 1961 ja ylilääkärinä 1962–1985. Hänellä oli myös useita järjestö- ja luottamustehtäviä.[2] Wegelius julkaisi omaelämäkerralliset kirjat Slumpens vägar (1998) ja Slumpens skördar (2008) sekä runokokoelman Vemod (2008).[1]
Wegeliuksen puoliso vuodesta 1948 oli Maria Christina Elisabeth Lundqvist (s. 1927).[2]
Lähteet
- ↑ a b Otto Wegeliuksen muistokirjoitus. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.12.2014.
- ↑ a b c Korpi-Tommola, Aura: ”Wegelius, Otto (1920–2013)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 404–405. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 797. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
Aiheesta muualla
- Wegelius, Otto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
