Ero sivun ”Jean-Baptiste Vallin de la Mothe” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Vallin de la Mothe oli arkkitehti-opettaja [[Jacques-François Blondel]]in serkku, ja tämän ohjauksessa hänen arvellaan opiskelleen<ref>David Watkin, ''A History of Western Architecture'' 2005:421.</ref>. Vuonna 1750 Vallin de la Mothe meni kahdeksi vuodeksi opiskelemaan [[Ranskan akatemia Roomassa|Ranskan akatemiaan Roomassa]], tosin ei virallisen sisäoppilaana. Palattuaan Pariisiin hän oli yksi niistä arkkitehdeista, jotka esittelivät Place Louis XV (nykyisin [[Place de la Concorde]]) -hankkeen. Vuonna 1759 Vallin de la Mothe otti Blondelin innostamana vastaan tarjouksen Venäjän lähettiläältä [[Aleksei Bestužev-Rjumin]]ilta<ref>[http://www.encspb.ru/object/2804007154?lc=en Saint Petersburg Encyclopedia].</ref> siirtyä opettamaan arkkitehtuuria Pietariin. Pietarissa Vallin de la Mothe sovelsi Blondelin suunnitelmia [[Ivan Šuvalov|Šuvalov]]in lempihankkeeseen, [[Pietarin taideakatemia|Keisarilliseen taideakatemiaan]] (1765–1772),<ref>Hankkeessa häntä avustivat venäläiset arkkitehdit A. F. Kokorinov ja Y. M. Felten. (St Petersburg Encyclopedia).</ref>. siihen tuli suuri avoin aukio ja pyöreä keskuspiha. Akatemian professorina Vallin de la Mothe opetti monia venäläisiä arkkitehteja, joista aikanaan tulisi alallaan merkittäviä, kuten [[Ivan Starov]] ja [[Vasili Baženov]]. Vallin de la Mothen aloitteesta lupaavat nuoret venäläiset lähetettiin Pariisiin [[Charles De Wailly]]n oppiin,<ref>Watkin 2005, ''eo. loc.''.</ref>, minkä ansiosta venäjän uusklassismiin tuli selvä ranskalainen leima. |
Vallin de la Mothe oli arkkitehti-opettaja [[Jacques-François Blondel]]in serkku, ja tämän ohjauksessa hänen arvellaan opiskelleen<ref>David Watkin, ''A History of Western Architecture'' 2005:421.</ref>. Vuonna 1750 Vallin de la Mothe meni kahdeksi vuodeksi opiskelemaan [[Ranskan akatemia Roomassa|Ranskan akatemiaan Roomassa]], tosin ei virallisen sisäoppilaana. Palattuaan Pariisiin hän oli yksi niistä arkkitehdeista, jotka esittelivät Place Louis XV (nykyisin [[Place de la Concorde]]) -hankkeen. Vuonna 1759 Vallin de la Mothe otti Blondelin innostamana vastaan tarjouksen Venäjän lähettiläältä [[Aleksei Bestužev-Rjumin]]ilta<ref>[http://www.encspb.ru/object/2804007154?lc=en Saint Petersburg Encyclopedia].</ref> siirtyä opettamaan arkkitehtuuria Pietariin. Pietarissa Vallin de la Mothe sovelsi Blondelin suunnitelmia [[Ivan Šuvalov|Šuvalov]]in lempihankkeeseen, [[Pietarin taideakatemia|Keisarilliseen taideakatemiaan]] (1765–1772),<ref>Hankkeessa häntä avustivat venäläiset arkkitehdit A. F. Kokorinov ja Y. M. Felten. (St Petersburg Encyclopedia).</ref>. siihen tuli suuri avoin aukio ja pyöreä keskuspiha. Akatemian professorina Vallin de la Mothe opetti monia venäläisiä arkkitehteja, joista aikanaan tulisi alallaan merkittäviä, kuten [[Ivan Starov]] ja [[Vasili Baženov]]. Vallin de la Mothen aloitteesta lupaavat nuoret venäläiset lähetettiin Pariisiin [[Charles De Wailly]]n oppiin,<ref>Watkin 2005, ''eo. loc.''.</ref>, minkä ansiosta venäjän uusklassismiin tuli selvä ranskalainen leima. |
||
Hänen työnsä akatemiassa oli tehnyt [[Katariina Suuri|Katariina Suureen]] niin suuren vaikutuksen<ref>George Heard Hamilton, ''The Art and Architecture of Russia'' 1983:292.</ref> että hän antoi tälle tehtäväksi laajennuksen rakentamisen [[Talvipalatsi]] |
Hänen työnsä akatemiassa oli tehnyt [[Katariina Suuri|Katariina Suureen]] niin suuren vaikutuksen<ref>George Heard Hamilton, ''The Art and Architecture of Russia'' 1983:292.</ref> että hän antoi tälle tehtäväksi laajennuksen rakentamisen [[Talvipalatsi]]in, joka on Akatemiaa vastapäätä [[Neva (joki)|Nevan]] toisella puolella. Siitä tuli Vallin de la Mothen maineikkain työ. Hänen suunnitelmansa tunnetaan nimellä Pikku-Eremitaaši, ja siitä tuli Katariinan taidekokoelman sijoituspaikka. Kokoelmasta tuli aikanaan yksi maailman suurimpia, ja nykyisin [[Eremitaaši]]n museossa on yli kolme miljoonaa taideteosta, ja sadattuhannet matkailijat käyvät vuosittain Vallin de la Mothen Pikku-Eremitaašissa ja muissa siihen liittyvissä rakennuksissa. |
||
Vuosina 1761–1767 hänellä oli useita muita hankkeita. Hän suunnitteli Pietarin kauppahallin [[Gostinyi Dvor]]in Pietarin pääkadulle [[Nevski prospekt]]ille, [[Razumovskin palatsi|Kirill Razumovski]]n ja [[Ivan Tšernyšov]]in palatsit, [[Jusupovin palatsi|Jusupovien Moikan palatsin]] sekä [[Uusi Hollanti|Uuden Hollannin]] kaaren. Vuonna 1766 hänestä tuli virallisesti hoviarkkitehti. |
Vuosina 1761–1767 hänellä oli useita muita hankkeita. Hän suunnitteli Pietarin kauppahallin [[Gostinyi Dvor]]in Pietarin pääkadulle [[Nevski prospekt]]ille, [[Razumovskin palatsi|Kirill Razumovski]]n ja [[Ivan Tšernyšov]]in palatsit, [[Jusupovin palatsi|Jusupovien Moikan palatsin]] sekä [[Uusi Hollanti|Uuden Hollannin]] kaaren. Vuonna 1766 hänestä tuli virallisesti hoviarkkitehti. |
||
Versio 2. syyskuuta 2020 kello 13.49
Jean-Baptiste Michel Vallin de la Mothe (1729 Angoulême – 7. toukokuuta 1800) oli ranskalainen arkkitehti, joka asui pääosan uransa ajasta Pietarissa. Hänestä tuli Katariina Suuren hoviarkkitehti.
Vallin de la Mothe oli arkkitehti-opettaja Jacques-François Blondelin serkku, ja tämän ohjauksessa hänen arvellaan opiskelleen[1]. Vuonna 1750 Vallin de la Mothe meni kahdeksi vuodeksi opiskelemaan Ranskan akatemiaan Roomassa, tosin ei virallisen sisäoppilaana. Palattuaan Pariisiin hän oli yksi niistä arkkitehdeista, jotka esittelivät Place Louis XV (nykyisin Place de la Concorde) -hankkeen. Vuonna 1759 Vallin de la Mothe otti Blondelin innostamana vastaan tarjouksen Venäjän lähettiläältä Aleksei Bestužev-Rjuminilta[2] siirtyä opettamaan arkkitehtuuria Pietariin. Pietarissa Vallin de la Mothe sovelsi Blondelin suunnitelmia Šuvalovin lempihankkeeseen, Keisarilliseen taideakatemiaan (1765–1772),[3]. siihen tuli suuri avoin aukio ja pyöreä keskuspiha. Akatemian professorina Vallin de la Mothe opetti monia venäläisiä arkkitehteja, joista aikanaan tulisi alallaan merkittäviä, kuten Ivan Starov ja Vasili Baženov. Vallin de la Mothen aloitteesta lupaavat nuoret venäläiset lähetettiin Pariisiin Charles De Waillyn oppiin,[4], minkä ansiosta venäjän uusklassismiin tuli selvä ranskalainen leima.
Hänen työnsä akatemiassa oli tehnyt Katariina Suureen niin suuren vaikutuksen[5] että hän antoi tälle tehtäväksi laajennuksen rakentamisen Talvipalatsiin, joka on Akatemiaa vastapäätä Nevan toisella puolella. Siitä tuli Vallin de la Mothen maineikkain työ. Hänen suunnitelmansa tunnetaan nimellä Pikku-Eremitaaši, ja siitä tuli Katariinan taidekokoelman sijoituspaikka. Kokoelmasta tuli aikanaan yksi maailman suurimpia, ja nykyisin Eremitaašin museossa on yli kolme miljoonaa taideteosta, ja sadattuhannet matkailijat käyvät vuosittain Vallin de la Mothen Pikku-Eremitaašissa ja muissa siihen liittyvissä rakennuksissa.
Vuosina 1761–1767 hänellä oli useita muita hankkeita. Hän suunnitteli Pietarin kauppahallin Gostinyi Dvorin Pietarin pääkadulle Nevski prospektille, Kirill Razumovskin ja Ivan Tšernyšovin palatsit, Jusupovien Moikan palatsin sekä Uuden Hollannin kaaren. Vuonna 1766 hänestä tuli virallisesti hoviarkkitehti.
Vallin de la Mothe aloitti kesken jääneen työn katolisen Katariinan kirkon rakentamiseksi. Kirkko valmistui Antonio Rinaldin aikana. Vuonna 1775 Vallin de la Mothe palasi kotikaupunkiinsa Angoulêmeen ja asui siellä loppuelämänsä. Hänen 1780-luvulla Louis Thomas de Bardines'lle suunnittelemansa uusklassinen hôtel particulier on edelleen osoitteessa 79 rue de Beaulieu.[6]
Lähteet
- ↑ David Watkin, A History of Western Architecture 2005:421.
- ↑ Saint Petersburg Encyclopedia.
- ↑ Hankkeessa häntä avustivat venäläiset arkkitehdit A. F. Kokorinov ja Y. M. Felten. (St Petersburg Encyclopedia).
- ↑ Watkin 2005, eo. loc..
- ↑ George Heard Hamilton, The Art and Architecture of Russia 1983:292.
- ↑ Hôtel de Bardines.
Aiheesta muualla
- Vallin de la Mothe J.-B.M. (1729–1800), architect., St. Petersburg Encyclopedia, ROSSPEN Publishing House