Ero sivun ”Rauta(II)sulfidi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p "s. luku–luku" |
|||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
: FeS([[kiinteä aine|s]]) + [[rikkihappo|H<sub>2</sub>SO<sub>4</sub>]] ([[liuos|aq]]) → [[rikkivety|H<sub>2</sub>S]] ([[kaasu|g]]) + [[ferrosulfaatti|FeSO<sub>4</sub>]] (aq) |
: FeS([[kiinteä aine|s]]) + [[rikkihappo|H<sub>2</sub>SO<sub>4</sub>]] ([[liuos|aq]]) → [[rikkivety|H<sub>2</sub>S]] ([[kaasu|g]]) + [[ferrosulfaatti|FeSO<sub>4</sub>]] (aq) |
||
Rauta(II)sulfidia esiintyy luonnossa [[troiliitti]]na pääasiassa [[meteoriitti|meteoriiteissa]].<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö) | Sivu = 4293, art. Troiliitti | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1974 | Tunniste = ISBN 951-1-01521-4}}</ref> Myös [[magneettikiisu]] muistuttaa sitä koostumukseltaan, mutta sen kiderakenteesta puuttuu rauta-atomeja.<ref name=SuomTieto>{{kirjaviite | Tekijä = Pertti Virtaranta, Martti Hakala ym. | Nimeke = Suomalainen tietosanakirja, 5. osa (Käs-M) | Sivu = 317, art. Magneettikiisu | Julkaisija = Weilin & Göös | Julkaisupaikka = Espoo | Vuosi = 1991 | tunniste = ISBN 951-35-4649-7}}</ref> Keinotekoisesti sitä valmistetaan kuumentamalla rauta- ja rikkijauheiden seosta<ref name=Karamaki />, joka sisältää 4 paino-osaa rikkiä ja 7 paino-osaa rautaa. Kuumennettaessa nämä jauheet reagoivat keskenään runsaasti [[eksoterminen reaktio|lämpöä vapauttaen]] muodostaen rauta(II)sulfidia:<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Eero Laaksovirta | Nimeke = Keskikoulun kemia | Sivu = 14–15 | Julkaisija = Otava | Julkaisupaikka = |
Rauta(II)sulfidia esiintyy luonnossa [[troiliitti]]na pääasiassa [[meteoriitti|meteoriiteissa]].<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö) | Sivu = 4293, art. Troiliitti | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1974 | Tunniste = ISBN 951-1-01521-4}}</ref> Myös [[magneettikiisu]] muistuttaa sitä koostumukseltaan, mutta sen kiderakenteesta puuttuu rauta-atomeja.<ref name=SuomTieto>{{kirjaviite | Tekijä = Pertti Virtaranta, Martti Hakala ym. | Nimeke = Suomalainen tietosanakirja, 5. osa (Käs-M) | Sivu = 317, art. Magneettikiisu | Julkaisija = Weilin & Göös | Julkaisupaikka = Espoo | Vuosi = 1991 | tunniste = ISBN 951-35-4649-7}}</ref> Keinotekoisesti sitä valmistetaan kuumentamalla rauta- ja rikkijauheiden seosta<ref name=Karamaki />, joka sisältää 4 paino-osaa rikkiä ja 7 paino-osaa rautaa. Kuumennettaessa nämä jauheet reagoivat keskenään runsaasti [[eksoterminen reaktio|lämpöä vapauttaen]] muodostaen rauta(II)sulfidia:<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Eero Laaksovirta | Nimeke = Keskikoulun kemia | Sivu = 14–15 | Julkaisija = Otava | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 1972}}</ref> |
||
: [[Rauta|Fe]] (s) + [[rikki|S]] (s) → FeS (s) |
: [[Rauta|Fe]] (s) + [[rikki|S]] (s) → FeS (s) |
||
Versio 1. syyskuuta 2020 kello 22.58
| Rauta(II)sulfidi | |
|---|---|
 |
|
-sulfide-unit-cell-3D-balls.png) |
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | Ferrosulfidi, rikkirauta |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | [Fe+2].[S-2] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | FeS |
| Moolimassa | 87,910 g/mol |
| Ulkomuoto | musta kiinteä aine |
| Sulamispiste | 1 194 °C (1 467 K) |
| Kiehumispiste | °C ( K) |
| Tiheys | 4,84 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | liukenematon |
Rauta(II)sulfidi, ferrosulfidi eli rikkirauta (FeS) on raudan ja rikin muodostama kemiallinen yhdiste. Se on tummanharmaa tai musta metallikiiltoinen, kiinteä ja kiteinen aine, jonka tiheys on 4,74 g/cm3 ja sulamispiste noin 1 193...1 199 °C. [1]
Rauta(II)sulfidi ei liukene veteen, mutta se liukenee happoihin ja reagoi niiden kanssa hieman rikkivetyä vapauttaen, esimerkiksi:
Rauta(II)sulfidia esiintyy luonnossa troiliittina pääasiassa meteoriiteissa.[2] Myös magneettikiisu muistuttaa sitä koostumukseltaan, mutta sen kiderakenteesta puuttuu rauta-atomeja.[3] Keinotekoisesti sitä valmistetaan kuumentamalla rauta- ja rikkijauheiden seosta[1], joka sisältää 4 paino-osaa rikkiä ja 7 paino-osaa rautaa. Kuumennettaessa nämä jauheet reagoivat keskenään runsaasti lämpöä vapauttaen muodostaen rauta(II)sulfidia:[4]
Kauppatavarana rauta(II)sulfidi esiintyy yleensä valettuna tangoiksi tai mustina ohuina levyinä. Sitä käytetään keramiikassa. Kemiallisessa työskentelyssä sitä käytetään rikkivedyn valmistukseen.[1]
Lähteet
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 289–290. Espoo: Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4293, art. Troiliitti. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
- ↑ Pertti Virtaranta, Martti Hakala ym.: Suomalainen tietosanakirja, 5. osa (Käs-M), s. 317, art. Magneettikiisu. Espoo: Weilin & Göös, 1991.
- ↑ Eero Laaksovirta: Keskikoulun kemia, s. 14–15. Helsinki: Otava, 1972.
Aiheesta muualla
- PubChem: Ferrous sulfide (englanniksi)
- ChemBlink: Ferrous sulfide (englanniksi)