Ero sivun ”Abortti Suomessa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 85.76.143.224) ja palautettiin versio 18804300, jonka on tehnyt Htm: ei lähteitä kuulu poistaa, ja tässä on poistettu tekstiäkin
Espoo (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
1 914 muokkausta
Rivi 9: Rivi 9:


== Raskauden keskeytyksen edellytykset ==
== Raskauden keskeytyksen edellytykset ==
Suomessa raskauden keskeytys ei lain mukaan ole vapaa, mutta käytännössä jokainen ennen 12. raskausviikkoa pyytävä saa abortin. Vaikka raskauden keskeytyksestä päättää lain mukaan ainoastaan viranomainen, lain soveltamisessa lääkäreiden harkintavalta ei kuitenkaan nykypäivänä riitä. Käytännössä abortin saa aina ennen 12. raskausviikkoa, sillä naisen oma kokemus raskauden ja synnytyksen rasittavuudesta riittää, ja rasitusta ei arvioi kukaan ulkopuolinen.<ref>HS 24.2.2013</ref>{{Lähde tarkemmin|Otsikko, sivu?}} Raskaudenkeskeytykseen tarvitaan tapauksesta riippuen joko yhden tai kahden lääkärin lähete tai [[Valvira]]n lausunto, ja raskaudenkeskeytyksen saa suorittaa vain luvan saanut sairaala.{{lähde}}
Suomessa raskauden keskeytys ei lain mukaan ole vapaa, mutta käytännössä jokainen ennen 12. raskausviikkoa pyytävä saa abortin. Vaikka raskauden keskeytyksestä päättää lain mukaan ainoastaan viranomainen, lain soveltamisessa lääkäreiden harkintavalta ei kuitenkaan nykypäivänä riitä. Käytännössä abortin saa aina ennen 12. raskausviikkoa, sillä naisen oma kokemus raskauden ja synnytyksen rasittavuudesta riittää, ja rasitusta ei arvioi kukaan ulkopuolinen.<ref>[https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002615962.html HS 24.2.2013]</ref> Raskaudenkeskeytykseen tarvitaan tapauksesta riippuen joko yhden tai kahden lääkärin lähete tai [[Valvira]]n lausunto, ja raskaudenkeskeytyksen saa suorittaa vain luvan saanut sairaala.{{lähde}}


Lain mukaan raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää ennen 12. raskausviikkoa, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa [[raiskaus|raiskauksesta]], äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai jos sikiön epäillään olevan vammainen. Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina Valviran myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, sikiöpoikkeavuuden tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko.<ref name="Finlex">[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700239 Laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970/239] finlex.fi</ref> Takarajan suhteuttamiseksi, nuorin tunnettu eloonjäänyt keskonen syntyi 21. raskausviikolla.<ref>[https://www.today.com/health/born-21-weeks-she-may-be-most-premature-surviving-baby-t118610]</ref>
Lain mukaan raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää ennen 12. raskausviikkoa, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa [[raiskaus|raiskauksesta]], äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai jos sikiön epäillään olevan vammainen. Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina Valviran myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, sikiöpoikkeavuuden tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko.<ref name="Finlex">[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700239 Laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970/239] finlex.fi</ref> Takarajan suhteuttamiseksi, nuorin tunnettu eloonjäänyt keskonen syntyi 21. raskausviikolla.<ref>[https://www.today.com/health/born-21-weeks-she-may-be-most-premature-surviving-baby-t118610]</ref>

Versio 1. syyskuuta 2020 kello 16.33

Abortti eli raskaudenkeskeytys on Suomessa sallittu monista eri syistä, ja sillä on pitkä historia, kuten muuallakin maailmassa.

Historia

Raskaudenkeskeytyksiä on tehty kautta historian, mutta lääkärin etiikka on suhtautunut niihin perinteisesti torjuvasti. Vuoden 460 eaa. Hippokrateen valaa pidetään lääketieteen ohjeiston perusmallina. Siinä vakuutetaan: "En tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita". Hippokrateen valan on kuitenkin korvannut vapaaehtoinen lääkärivala. Ennen vuotta 1950 Suomessa ei ollut varsinaista aborttilakia vaan raskaudenkeskeytys hyväksyttiin vain lääketieteellisin perustein eli kun äidin henki tai terveys oli vaarassa.lähde?

Vuonna 1950 tuli voimaan laki, joka mahdollisti abortin myös sikiön vammaisuudesta tai sairaudesta johtuen, sekä eettisin perustein kuten raiskauksen tai sukurutsan vuoksi. Tällöin laillisia abortteja tehtiin 4 000–8 000 vuodessa. Laittomien raskaudenkeskeytysten takia vaadittiin aborttilakiin edelleen vapauttamista. Laittomat abortit aiheuttivat äitiyskuolemia, terveysongelmia ja hedelmättömyyttä. Laittomien aborttien määrän arvioitiin Aborttilakikomitean mietinnön ja tulehduksellisia keskenmenoja hoitavien lääkärien mukaan olevan noin 18 000–40 000.[1] Vuonna 1970 tuli voimaan uusi aborttilaki, jossa abortin saattoi tehdä sosiaalisin perustein alle 17-vuotias, yli 40-vuotias tai kun äiti on synnyttänyt jo neljä lasta. Laki hyväksyttiin eduskunnassa äänin 113–56.[2] Silloisen lääkintöhallituksen antaman ohjeen mukaan abortin tuli olla täysin vapaasti saatavissa naimattomille, leskille ja eronneille. Vuotta 1973 voidaan pitää aborttien huippuvuotena, jolloin tilastoituja abortteja tehtiin yli 23 000, ja tästä lähtien aborttien määrä on tasaisesti laskenut ehkäisymenetelmien kehittymisen myötä.[3] Viime vuosina raskaudenkeskeytysten määrä vuositasolla on ollut noin 10 000.[4]

Suurin osa, vuonna 2014 noin 95 prosenttia, raskaudenkeskeytyksistä Suomessa tehdään lääkkeellisellä menetelmällä.[4]

Raskauden keskeytyksen edellytykset

Suomessa raskauden keskeytys ei lain mukaan ole vapaa, mutta käytännössä jokainen ennen 12. raskausviikkoa pyytävä saa abortin. Vaikka raskauden keskeytyksestä päättää lain mukaan ainoastaan viranomainen, lain soveltamisessa lääkäreiden harkintavalta ei kuitenkaan nykypäivänä riitä. Käytännössä abortin saa aina ennen 12. raskausviikkoa, sillä naisen oma kokemus raskauden ja synnytyksen rasittavuudesta riittää, ja rasitusta ei arvioi kukaan ulkopuolinen.[5] Raskaudenkeskeytykseen tarvitaan tapauksesta riippuen joko yhden tai kahden lääkärin lähete tai Valviran lausunto, ja raskaudenkeskeytyksen saa suorittaa vain luvan saanut sairaala.lähde?

Lain mukaan raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää ennen 12. raskausviikkoa, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisi kohtuuton rasitus, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta, äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai jos sikiön epäillään olevan vammainen. Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina Valviran myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, sikiöpoikkeavuuden tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko.[6] Takarajan suhteuttamiseksi, nuorin tunnettu eloonjäänyt keskonen syntyi 21. raskausviikolla.[7]

Lain seitsemännen pykälän mukaan ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on lapsen isälle varattava tilaisuus esittää käsityksensä asiassa. Isän kanta ei ole asiassa kuitenkaan sitova tai ratkaiseva. Jos raskaus ollaan keskeyttämässä siksi, että lapsen synnyttäminen ja hoito olisi huomattava rasitus, voidaan tarvittaessa pyytää esimerkiksi sosiaaliviranomaisen tai kätilön selvitys naisen ja hänen perheensä elämänolosuhteista.[6] Käytännössä naisen oma arvio rasittavuudesta riittää abortin saamiseksi. Abortin saamiseen vaikuttavat esimerkiksi perhesuhteet, asuminen, työllisyys, tulevaisuudensuunnitelmat ja taloudellinen tilanne.[8]

Raskausviikkoon 12 asti keskeytysmenetelmä voi olla kirurginen tai lääkkeellinen ja raskausviikon 12 jälkeen ainoastaan lääkkeellisesti käynnistetty synnytys.lähde?

Raskaudenkeskeytykset 2014 ([2])
Abortin indikaatio Tapauksia kpl.
Sosiaalinen 9 011
Alle 17 v. 194
Yli 40 v. 275
Jo 4 aikaisempaa lasta 220
Sikiövaurio 355
Lääketieteellinen syy 69
Rajoitettu kyky huol. lapsista 7
Eettinen (raiskaus, insesti, tms.) 8
Yhteensä 9 780

Raskaudenkeskeytysten määrä Suomessa

Suomessa tehdään raskaudenkeskeytyksiä noin 10 000 vuodessa, ja aborttien määrä on pysynyt vakaana tai laskenut. Esimerkiksi vuonna 2013 abortteja tehtiin yhdeksän prosenttia vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Vuonna 2014 raskaudenkeskeytysten määrä putosi jo alle kymmeneen tuhanteen (9 780 kpl).[9] Toistuvien aborttien määrä sen sijaan on kasvanut etenkin nuorimmissa ikäluokissa. Eniten abortteja vuonna 2014 naisten määrään suhteutettuna tehtiin Ahvenanmaalla, vähiten Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä.[10]

Nykyisin vain pieni osa, vuonna 2014 noin viisi prosenttia, raskaudenkeskeytyksistä Suomessa tehdään imukaavintana.[4]

Raskaudenkeskeytyksen syyt Suomessa

Raskaudenkeskeytykset tehdään pääasiassa erilaisista sosiaalisista syistä, eli kun raskaana olevalla naisella hänen itsensä tai hänen perheensä "elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus".[6] Vuonna 2013 91,8 prosenttia aborteista tehtiin näistä sosiaalisista syistä. Toiseksi yleisin syy oli raskaana olevan yli 40 vuoden ikä (3,1 %, 2013). Kolmanneksi yleisin syy oli raskaana olevan alle 17 vuoden ikä (2,4 %, 2013). Raskaudenkeskeytys voidaan nykyisin tehdä myös ultraäänikuvauksessa todetun sikiövaurion perusteella (3,4 %, 2013).[4] Raskaudenkeskeytyksiä tehdään myös lääketieteellisistä syistä, toisin sanoen raskauden komplikaatioiden takia, kun äidin terveys tai henki on vaarassa.

Vuonna 2013 noin 67 prosenttia raskaudenkeskeytyksen tehneistä ilmoitti käyttäneensä jonkinlaista ehkäisymenetelmää raskauden alkaessa, valtaosa näistä oli käyttänyt kondomia (46,2 %). Alle 20-vuotiaista mitään ehkäisyä ei ollut käyttänyt noin 32 prosenttia. Jälkiehkäisyä oli käyttänyt 3,8 prosenttia kaikista keskeytyspotilaista. Noin 92 prosenttia raskaudenkeskeytyksistä tehtiin ennen 12. täyttä raskausviikkoa. Ennen 8. raskausviikkoa tehtyjen keskeytysten osuus oli vuonna 2013 noin 59 prosenttia, ja varhaisten raskaudenkeskeytysten osuus on kasvanut viimeisten vuosien aikana.[4]

Keskustelua

Suomessa yli 90 prosenttia aborteista tehdään sosiaalisista syistä. Koska pelkkä naisen oma tahto ei riitä perusteeksi, osa naisista kokee, että heidän pitää kyetä esittämään lääkärikohtaamisissa jokin omaa halua hyväksytympi, lain edellyttämä syy. Osalla naisista on ikäviä kokemuksia lääkärin kanssa keskustelusta.[11] Psykologi Viveka Kaurasen mukaan suurin osa selviytyy abortista hyvin eikä kadu. Osa naisista kokee abortin voimaannuttavana kokemuksena, joka vahvistaa käsitystä omasta vastuullisuudesta.[12] Teini-iässä tehty abortti ei lisää mielenterveysongelmia.[13]

Abortista väitelleen Salome Tuomaalan mukaan laki antaa Suomessa lääkärille enemmän valtaa kuin naiselle itselleen ja estää naista olemasta eettinen toimija tilanteessa.[14] Tuomaalan mielestä Suomessa pitäisi Ruotsin ja Tanskan tavoin sallia abortti ilman erityistä syytä.[15]

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa ihmettelee sitä, että sikiöihin ja hedelmöittyneisiin munasoluihin suhtaudutaan "kuin ne olisivat täysivaltaisia yksilöitä". Hallamaan mielestä kenestäkään ei tule ihmistä ilman toisia ihmisiä, ja sikiöiden ja tsygoottien pitäminen yksilöinä on "hirveän individualistinen suhtautumistapa".[16]

Kansanedustaja Päivi Räsänen kertoi Paavalin synodin kirkkopäivillä vuonna 2008, että Raamattu antaa painavat perusteet vastustaa aborttia kaikissa oloissa. Ainoa poikkeus olisi valinta äidin ja sikiön hengen välillä.[17] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat Rakkauden Lahja -kannanotossaan vuonna 2008 todenneet, että ihmiselämä vaatii suojelua jo sikiövaiheessa, ja että "lupa elämän tuhoamiseen tulee rajoittaa vakaviin poikkeustilanteisiin".[18]

Pro life -liike on poliittinen liike, joka vastustaa abortteja ja kannattaa niiden kieltämistä tai rajoittamista. Suomessa toimii Pro Life Suomi -yhdistys, joka on "perustettu puolustamaan syntymättömien lasten oikeuksia".[19]

Lähteet

  1. ↑ Erkkilä, Sven: Sikiönlähdettäjistä ja sikiönlähdettämisen rangaistavuudesta de lege ferenda. {{{Julkaisija}}}, 1952.
  2. ↑ Valtiopäivät 1969 Pöytäkirjat III avoindata.eduskunta.fi. Viitattu 11.5.2019.
  3. ↑ Nigel Cameron, Leif Nummela, Niilo ja Päivi Räsänen, Pekka Reinikainen: ”Ihmisarvo ja abortti”, Uuden Lääketieteen Uhrit, s. 38-39. Laittomasta tulee laillinen. Helsinki: Uusi Tie, 1989. ISBN 951-619-206-8.
  4. ↑ a b c d e Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Raskaudenkeskeytykset 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2014. ISSN 1798-0887.
  5. ↑ HS 24.2.2013
  6. ↑ a b c Laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970/239 finlex.fi
  7. ↑ [1]
  8. ↑ Terveys: Abortti. Infopankki, Helsingin kaupunki
  9. ↑ msn Raskaudenkeskeytykset Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 28.5.2018.
  10. ↑ Raskaudenkeskeytykset 2014. Thl, julkari.fi
  11. ↑ Aborttilaki vanhentunut, Tulva.fi 3/2008
  12. ↑ "Abortista selviytyy", Sanna-Kaisa Hongisto, Seura 21.7.2011
  13. ↑ Suomalaistutkimus: Teiniabortti ei kasvata mielenterveysongelmien riskiä
  14. ↑ "Vaienneet naiset", Anna 19, 12.5.2011, sivu 33
  15. ↑ "Huonon ihmisen hyvä päätös", Helsingin Sanomat, Ihmiset, 23.4.2011, sivu C10
  16. ↑ Aborttikeskustelussa sikiöstä puhutaan yksilönä, Helsingin Sanomat 17.8.2013.
  17. ↑ Gladiolus, kansanedustaja Päivi Räsänen, esitelmä Paavalin synodin kirkkopäivillä palmusunnuntaina 2008.
  18. ↑ Rakkauden lahja – Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta
  19. ↑ Pro Life Suomi

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Abortti Suomessa.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Abortti_Suomessa&oldid=19134918”