Ero sivun ”Syyttäjä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Syyteharkinta Suomessa: asianomistajan toissijainen syyteoikeus on nykyään paljon suppeampi kuin joskus aiemmin (melkein olematon), joten se ainakin on syytä poistaa tekstistä |
Jmk (keskustelu | muokkaukset) kurs → sin |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
Syyttäjällä on syytepakko; syyttäjän on [[virkavastuu]]n uhalla nostettava [[syyte]], jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on riittävä näyttö. Syytepakosta on myös erikseen säädettyjä poikkeuksia, joiden nojalla syyte [[Syyttämättäjättämispäätös|voidaan jättää nostamatta]] seuraamusluontoisena toimenpiteistä luopumisena. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka syyttäjä katsoo rikoksen tapahtuneen, on asian luonteen (esimerkiksi epäillyn nuoruus, rikoksen vähäisyys, onnistunut sovittelu tai lieventävät asianhaarat) vuoksi prosessiekonomisista syistä rationaalisempaa olla nostamatta syytettä. Seuraamusluontoisen [[Syyttämättäjättämispäätös|syyttämättäjättämispäätöksen]] kohteella on oikeus vaatia syytteen nostamista paikkakunnan alioikeudessa, mikäli hän ei katso syyllistyneensä rikokseen ja toivoo maineensa puhdistamista. |
Syyttäjällä on syytepakko; syyttäjän on [[virkavastuu]]n uhalla nostettava [[syyte]], jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on riittävä näyttö. Syytepakosta on myös erikseen säädettyjä poikkeuksia, joiden nojalla syyte [[Syyttämättäjättämispäätös|voidaan jättää nostamatta]] seuraamusluontoisena toimenpiteistä luopumisena. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka syyttäjä katsoo rikoksen tapahtuneen, on asian luonteen (esimerkiksi epäillyn nuoruus, rikoksen vähäisyys, onnistunut sovittelu tai lieventävät asianhaarat) vuoksi prosessiekonomisista syistä rationaalisempaa olla nostamatta syytettä. Seuraamusluontoisen [[Syyttämättäjättämispäätös|syyttämättäjättämispäätöksen]] kohteella on oikeus vaatia syytteen nostamista paikkakunnan alioikeudessa, mikäli hän ei katso syyllistyneensä rikokseen ja toivoo maineensa puhdistamista. |
||
[[Asianomistaja]]lla, joka toivoo syytteen nostamista, on oikeus kannella syyttämättäjättämispäätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tällöin joku |
[[Asianomistaja]]lla, joka toivoo syytteen nostamista, on oikeus kannella syyttämättäjättämispäätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tällöin joku [[valtionsyyttäjä|valtionsyyttäjistä]] tutkii asiakirjat ja päättää uudelleen syytteen nostamisesta. |
||
Jos syyttäjä nostaa syytteen, hän voi ajaa myös asianomistajien yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia rikoksesta aiheutuneesta vahingosta. Tätä kutsutaan adheesio- eli liitännäisperiaatteeksi. |
Jos syyttäjä nostaa syytteen, hän voi ajaa myös asianomistajien yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia rikoksesta aiheutuneesta vahingosta. Tätä kutsutaan adheesio- eli liitännäisperiaatteeksi. |
||
Versio 27. elokuuta 2020 kello 22.27
ja paikallishallinto
- Aluehallinto
- aluehallintovirastot (AVI)
- elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskukset
(ELY-keskus)
- Paikallishallinto
- poliisilaitokset
- työ- ja elinkeinotoimistot
(TE-toimisto)
Syyttäjä on oikeuslaitoksen virkamies, jonka tehtäviin kuuluu ajaa syytteitä rikosasioissa.
Suomessa syyttäjälaitos koostuu keskushallintoyksikkönä toimivasta valtakunnansyyttäjän toimistosta ja viidestä syyttäjäalueesta. Valtakunnansyyttäjä johtaa syyttäjälaitosta.[1]
Syyteharkinta Suomessa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähteiden puuttueessa tekstiin ei voi luottaa, ennen kuin tiedot on lähteistetty. Artikkelissa voi olla kirjoittajan omaa tulkintaa. |
Syyteharkinnassa syyttäjä tekee poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen kokoaman esitutkintapöytäkirjan perusteella ratkaisun syytteen nostamisesta eli rikosasian viemisestä tuomioistuinkäsittelyyn. Syyttäjän on toiminnassaan noudatettava tasapuolisuusvaatimusta, eli hänen on asiaa harkitessaan otettava huomioon sekä rikosepäilyä tukevia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Hänen tulee myös nimetä oikeudessa kuultaviksi sellaisetkin todistajat, joiden esitutkinnassa antama kertomus ei tue syytettä.
Syyttäjällä on syytepakko; syyttäjän on virkavastuun uhalla nostettava syyte, jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on riittävä näyttö. Syytepakosta on myös erikseen säädettyjä poikkeuksia, joiden nojalla syyte voidaan jättää nostamatta seuraamusluontoisena toimenpiteistä luopumisena. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka syyttäjä katsoo rikoksen tapahtuneen, on asian luonteen (esimerkiksi epäillyn nuoruus, rikoksen vähäisyys, onnistunut sovittelu tai lieventävät asianhaarat) vuoksi prosessiekonomisista syistä rationaalisempaa olla nostamatta syytettä. Seuraamusluontoisen syyttämättäjättämispäätöksen kohteella on oikeus vaatia syytteen nostamista paikkakunnan alioikeudessa, mikäli hän ei katso syyllistyneensä rikokseen ja toivoo maineensa puhdistamista.
Asianomistajalla, joka toivoo syytteen nostamista, on oikeus kannella syyttämättäjättämispäätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tällöin joku valtionsyyttäjistä tutkii asiakirjat ja päättää uudelleen syytteen nostamisesta.
Jos syyttäjä nostaa syytteen, hän voi ajaa myös asianomistajien yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia rikoksesta aiheutuneesta vahingosta. Tätä kutsutaan adheesio- eli liitännäisperiaatteeksi.
Lähteet
- ↑ Syyttäjälaitos Syyttäjälaitos. Viitattu 30.3.2020.
Aiheesta muualla
- Syyttäjälaitos Oikeusministeriö