Ero sivun ”Koski Tl” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Luonto |
|||
| Rivi 33: | Rivi 33: | ||
==Luonto== |
==Luonto== |
||
Luonnonmaisema Koskella koostuu kalliosydämisten [[moreeni]]mäkien rikkomasta [[savi]]tasangosta. Vaihtelua siihen tuovat kallioperän murroksia seurailevat jokilaaksot, sekä kaksi [[harju]]jaksoa. |
Luonnonmaisema Koskella koostuu kalliosydämisten [[moreeni]]mäkien rikkomasta [[savi]]tasangosta. Vaihtelua siihen tuovat kallioperän murroksia seurailevat jokilaaksot, sekä kaksi [[harju]]jaksoa. |
||
[[Tiedosto:Patakoski Paimionjoessa.JPG|thumb|left|Patakoski Paimionjoessa. Kosken myllyranta |
[[Tiedosto:Patakoski Paimionjoessa.JPG|thumb|left|Patakoski Paimionjoessa. Kosken myllyranta myllynraunioineen on kunnostettu nähtävyydeksi EU-hankkeena.]] |
||
Kosken suurin vesistö on [[Paimionjoki]], joka halkaisee kunnan suurin piirtein puoliksi virraten kunnan keskikohdalta idästä länteen. Sen varrella kunnan kaikki vanhat kylät sijaitsevat melko säännönmukaisesti joen kahden puolen siten, että kylien vanhat asutuspaikat ovat joen rannassa ja kylät ulottuvat siitä pitkinä ja kapeina pohjoiseen/pohjoisluoteeseen ja etelään/kaakkoon. Pellot keskittyvät nykyäänkin enimmäkseen joen ympärille levittyvälle savimaaperäiselle peltoaukealle, kun eteläiset ja pohjoiset osat ovat enemmän metsien hallitsemaa harjumaastoa. |
Kosken suurin vesistö on [[Paimionjoki]], joka halkaisee kunnan suurin piirtein puoliksi virraten kunnan keskikohdalta idästä länteen. Sen varrella kunnan kaikki vanhat kylät sijaitsevat melko säännönmukaisesti joen kahden puolen siten, että kylien vanhat asutuspaikat ovat joen rannassa ja kylät ulottuvat siitä pitkinä ja kapeina pohjoiseen/pohjoisluoteeseen ja etelään/kaakkoon. Pellot keskittyvät nykyäänkin enimmäkseen joen ympärille levittyvälle savimaaperäiselle peltoaukealle, kun eteläiset ja pohjoiset osat ovat enemmän metsien hallitsemaa harjumaastoa. |
||
Versio 18. elokuuta 2020 kello 07.25
| Koski Tl Koskis |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Kosken kunnantalo. |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
| Seutukunta | Loimaan seutukunta |
| Kuntanumero | 284 |
| Hallinnollinen keskus | Kosken Tl kirkonkylä |
| Perustettu | 1869 |
| Kokonaispinta-ala |
192,42 km² 284:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 191,50 km² |
| – sisävesi | 0,92 km² |
| Väkiluku |
2 208 248:nneksi suurin 31.12.2023 [2] |
| – väestötiheys | 11,53 as./km² (31.12.2023) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 13,9 % |
| – 15–64-v. | 52,7 % |
| – yli 64-v. | 33,4 % |
| Äidinkieli | 2022 [4] |
| – suomenkielisiä | 95,0 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,4 % |
| – muut | 4,6 % |
| Kunnallisvero |
7,40 % 283:nneksi suurin 2024 [5] |
| Työttömyysaste | 8,7 % (2013) [6] |
| Kunnanjohtaja | Jukka Matilainen |
| Kunnanvaltuusto | 21 paikkaa |
| 2017–2021[7] • Kesk. • Kok. • SDP • Vihr. • Ps. |
12 5 2 1 1 |
| www.koski.fi | |
Koski Tl (Tl. Koski, ”Turun läänin Koski”, ruots. Koskis[8]) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 2 208 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 192,42 km², josta 0,92 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 11,53 asukasta/km².
Kosken naapurikunnat ovat Loimaa, Marttila, Pöytyä, Salo, Somero ja Ypäjä. Entisistä kunnista Kosken naapurikuntia ovat olleet aiemmin Mellilä ja Loimaan kunta.
Kunnan nimi
Kirjainyhdistelmä Tl viittaa entiseen Turun ja Porin lääniin erotukseksi toisesta, Hämeen läänissä sijainneesta Kosken kunnasta (Koski Hl, sittemmin Hämeenkoski, 2010-luvulla osa Hollolaa). Kosken Hl kunnan nimenmuutoksesta ja Turun ja Porin läänin lakkauttamisesta huolimatta Tl. Kosken kunta päätti pitää oman nimensä entisellään. Kunta käyttää nimeä ”Koski Tl”, jolla se myös tunnetaan virallisissa yhteyksissä.[9][10] Kielenhuolto ohjeistaa käyttämään nimeä ”Tl. Koski”.[11]
Luonto
Luonnonmaisema Koskella koostuu kalliosydämisten moreenimäkien rikkomasta savitasangosta. Vaihtelua siihen tuovat kallioperän murroksia seurailevat jokilaaksot, sekä kaksi harjujaksoa.
Kosken suurin vesistö on Paimionjoki, joka halkaisee kunnan suurin piirtein puoliksi virraten kunnan keskikohdalta idästä länteen. Sen varrella kunnan kaikki vanhat kylät sijaitsevat melko säännönmukaisesti joen kahden puolen siten, että kylien vanhat asutuspaikat ovat joen rannassa ja kylät ulottuvat siitä pitkinä ja kapeina pohjoiseen/pohjoisluoteeseen ja etelään/kaakkoon. Pellot keskittyvät nykyäänkin enimmäkseen joen ympärille levittyvälle savimaaperäiselle peltoaukealle, kun eteläiset ja pohjoiset osat ovat enemmän metsien hallitsemaa harjumaastoa.
Kappelin ja myöhemmän kunnan nimeen aiheen antaneista Paimionjoen koskista suurin on Patakoski Kosken keskustaajaman itälaidalla Patakosken kylän yläpuolella. Siitä vähän yläjuoksulle päin Koskenkartanon luona on pienempi Karjakoski. Koskia on yksi vielä kauempana yläjuoksulla Sorvaston kylän kohdalla ja yksi alajuoksulla Myllykylän kohdalla lähellä kunnan länsirajaa. Kaikki kosket juoksevat vapaana, mutta niissä on jäljellä myllyjen ja sahalaitosten voimanlähteeksi käytettyjen rakenteiden jäänteitä. Lähes koko kunta kuuluu Paimionjoen valuma-alueeseen, mutta aivan pohjoisimmat osat kuuluvat Loimijoen sivujoen Niinijoen valuma-alueeseen ja Kosken eteläosiin ulottuu Halikonjoen vesistöön kuuluvan Kuusjoen sivuhaara Viepjoki.
Pohjoisessa Kosken alueelle ulottuu Säkylän–Mellilän harjujakso, jota pitkin kulkee historiallinen Huovintie. Harjun laajentumana Koskella on Hevonlinnanharju, jolla sijaitsee laskujoeton pieni Hevonlinnanjärvi. Etelässä, Kiikalan, Kuusjoen ja Someron suunnasta Koskelle ulottuu toinen harjujakso, jonka kupeessa on Kosken suurin järvi, Paimionjoen vesistöön kuuluva Liipolanjärvi.
Suurimpia soita Koskella ovat kunnan pohjoiskärkeä Pirttiniemennokan rajapaikalla koskettava Loimaan Eksyssuo ja pääosin Someron puolella sijaitseva Reksuo lännessä, jotka molemmat kuuluvat Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Pohjoisessa Loimaan, aiemmin Mellilän rajalla, Hevonlinnanharjun kupeessa on Linturahka, josta suuri osa on turvetuotannon käytössä.
Historia
Koskelta on löytynyt merkkejä ihmisasutuksesta jo kivikaudelta. Kosken vanhat kantakylät mainitaan Varsinais-Suomen ensimmäisessä maakirjassa vuodelta 1540. Alueen asukasluvun arvioidaan 1500-luvulla olleen noin 400–550. Katovuosina 1696–1697 yli 18 prosenttia asukkaista menehtyi.
Koski muodosti kappeliseurakunnan Marttilan emäseurakunnan alaisuuteen vuonna 1647[12] pian Koskenkartanon perustamisen jälkeen.
Vanhimmista asukasluvuista on voitu esittää vain epävarmoja arvioita, mutta vuodesta 1775 lähtien niistä pidettiin kirjaa. Kosken väkiluku oli vuoden 1865 lopussa 2 242 ja suurimmillaan vuonna 1949 4 266. Nykyään kunnassa asuu 2 208 henkilöä.[2]
Kunnaksi Koski muodostettiin vuonna 1869 ja Kosken seurakunta itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1913.[13]
Nähtävyyksiä
Koskella on kolme valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä: Hämeen Härkätie kulkee Kosken läpi ja ylittää Paimionjoen Kosken keskustassa.[14] Vuonna 1935 valmistuneen Kosken kirkon on suunnitellut arkkitehti Toivo Paatela[15][16][13] ja hautausmaan yhteydessä Hämeen härkätien varrella sijaitseva kellotapuli on vuodelta 1777.[17] Kolmas valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö on Koskelle Ulvilan–Säkylän suunnasta ulottuva historiallinen Huovintie.[18] Sen lähituntumassa Hevonlinnan harjun korkeimpien kohtien ja Hevonlinnanjärven lähellä on myös näkötorni.
Yrjö Liipolan taidemuseossa on näytteillä Koskella syntyneen kuvanveistäjä Yrjö Liipolan taidekokoelma.[19] Toisen koskelaissyntyisen taiteilijan taidemaalari ja professori Olavi Hurmerinnan teoksia on esillä muun muassa kunnan kirjastossa.[20] Kellotapulin vieressä seurakunnan vanhassa lainamakasiinissa toimii Museokahvila Kahviaitta. Myllyrannan koskialue Paimionjoen Patakosken luona on kunnostettu EU-hankkeena.[21][22][23][24] Santion nummella Vähänsorvaston kylässä tien varrella on Koskelaisseuran pystyttämä Marttilan taisteluun liittyneen Santion taistelun muistomerkki.
Uskonnolliset yhteisöt
Vuoden 2019 aluejaon mukaan Koskella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat[25]:
Aikaisemmin alueella toimi Kosken Tl seurakunta.[25]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kosken alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[26] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus[27].
Liikenne
Kosken kautta kulkee Turusta Hämeenlinnaan johtava valtatie 10, jonka eteläpuolella Paimionjokea noudattelevat tämän edeltäjänä toimineeseen Hämeen Härkätiehen kuuluvat Marttilan suunnasta tuleva yhdystie 2264 ja Somerolle jatkuva yhdystie 2810. Yhdystiehen 2264 yhtyy Tauselan kylässä Salosta tuleva yhdystie 2407 ja siitä ja yhdystiestä 2810 erkanee Kosken keskustassa Mellilään johtava yhdystie 2260. Ypäjälle johtaa yhdystiestä 2810 Sorvastolla erkaneva yhdystie 2805.[28]
Tunnettuja koskelaisia
- Jukka Alihanka (1949–2013), unitutkija, vietti lapsuutensa ja kävi koulunsa Koskella
- Simo Helenius (s. 1942), kuvanveistäjä, syntynyt Koskella
- Olavi Hurmerinta (1928–2015), taidemaalari ja pilapiirtäjä
- Urho Kittilä (1897–1977), Maalaisliiton sanomakeskuksen johtaja, pakinoitsija, opetusneuvos
- Yrjö Liipola (1881–1971), kuvanveistäjä
- Martti Tiuri (1925–2016), radiotekniikan professori ja kansanedustaja
- Yrjö Toivonen (1890–1956), kielentutkija ja akateemikko
- Kaarlo Tuominen (1908–2006) estejuoksija, olympiamitalisti Berliinistä 1936
- Martti Vainio (1921–2001), taidemaalari ja kuvanveistäjä
- Marjatta Väänänen (s. 1923), ministeri ja kansanedustaja, sukujuuret Koskella
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Koskella oli 2 359 asukasta, joista 1 252 asui taajamissa, 1 092 haja-asutusalueilla ja 15 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Kosken taajama-aste on 53,4 %.[30] Tl. Kosken taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Kosken Tl kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 1 252 asukasta.[31]
Kylät
Halikkola, Harmaa, Hongisto, Iso-Sorvasto, Jättälä, Kattelus, Koivukylä, Koski, Liipola, Myllykylä, Partela, Patakoski, Penninkulma, Talola, Tapala, Tausela, Tuimala, Vähä-Sorvasto, Värmälä
Ruokakulttuuri
Kosken pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla paakelssit ja kräämi, sitruunankuorella maustetut vehnäleivokset puolukkakreemin ja kermavaahdon kera.[32]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b c Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
- ↑ Kuntavaalit 2017, Koski Tl Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
- ↑ Svenska ortnamn i Finland (Hakusana Koskis) Institutet för de inhemska språken. Viitattu 23.12.2017.
- ↑ Kosken kunta Kosken kunta. Viitattu 16.7.2015.
- ↑ Valtioneuvoston päätös maakunnista 5.2.2015/100 finlex.fi. Viitattu 16.7.2015.
- ↑ Tl. Koski eli Turun läänin Koski Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.7.2015.
- ↑ Kosken Tl seurakunnan historiaa Kosken Tl seurakunta. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ a b Kosken kirkko Kosken Tl seurakunta. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Hämeen Härkätie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kosken kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kosken kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Kosken tapuli Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Huovintie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Yrjö Liipolan taidemuseo Kosken TL kunta. Viitattu 22.9.2015.
- ↑ Olavi Hurmerinta Kosken Tl kunta. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Nähtävyyksiä Kosken Tl kunta. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Yrjö Liipolan taidemuseo Kosken Tl kunta. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Kahvilat ja ravintolat Kosken Tl kunta. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Koskimiljöön kehittäminen Kosken Tl kunta. Viitattu 21.8.2010.
- ↑ a b Etusivu www.martinkoskenseurakunta.fi. Viitattu 4.3.2019.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
- ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 24.1.2012.
- ↑ Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 9.7.2012)
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 21. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koski Tl Wikimedia Commonsissa
- Kosken kunnan kotisivut
- Tilastokeskus: Kosken avainluvut
- Kosken seurakunnan kotisivut
- Suominen, Olli: Kosken seudun luonto. [Koski Tl]: [Kosken T.l. kunta], 1989. Julkaisun verkkoversio Ympäristöhallinnon sivuilla (viitattu 23.9.2015).
Karttoja
- Senaatin kartasto 1:21 000. XI.21. Kansallisarkisto. Maanmittaushallitus. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto, 1877. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
- Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:4 Loimaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1927. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
| ||||||||||||||