Ero sivun ”Lauri Nuutinen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Luokka:Suomalaiset uudisraivaajat |
Luokka:Pohjois-Karjalan historia |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
[[Luokka:Suomalaiset henkilöt]] |
[[Luokka:Suomalaiset henkilöt]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset uudisraivaajat]] |
[[Luokka:Suomalaiset uudisraivaajat]] |
||
[[Luokka:Pohjois-Karjalan historia]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1699 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1699 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1763 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1763 kuolleet]] |
||
Versio 13. elokuuta 2020 kello 01.53
Lauri Nuutinen (1699 Liperi – 1763) tuli tunnetuksi järvenlaskijana.[1]
Nuutinen sai vuonna 1729 asuakseen kaksi autiotilaa Enon Aittovaarasta. 1741 hän ryhtyi kaivamaan laskuojaa Sarvingissa sijainneesta Sarvinginjärvestä Jakojärveen, joka oli paljon alempana järviä erottavan hiekkaharjun toisella puolella. Naapurit avustivat ensin Nuutista, mutta lopettivat sen ja Nuutinen jäi yksin hankkeessaan. Hän sai silti syyskuussa 1743 valmiiksi neljäkymmentä syltä pitkän, viisi syltä syvän ja kolme syltä leveän laskuojan. Kun Nuutinen avasi laskuojan, kaksi peninkulmaa pitkä Sarvinginjärvi tyhjeni melkein kokonaan murrettuaan järviä erottavan hiekkaharjun. Aluksi vihastuneet naapurit vangitsivat Nuutisen. Myöhemmin järvenlaskun muodostamasta vesijättömaasta syntyneistä hyvistä heinäpelloista syntyi riitaa. Nuutisen oikeudet järven laskun tuloksiin tunnustettiin 1756, kun hän sai omistukseen paitsi koko kuivatun alueen, myös 50 vuoden verovapauden ja 1 000 riksin palkinnon. Nuutinen innostui järvenlaskuista ja kuivatti myöhemmin useita pienempiä järviä, mutta viranomaiset keskeyttivät 1760 hänen yrityksensä kuivattaa suuri Viinijärvi.[1]