Ero sivun ”SpaceX Starship” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Usp (keskustelu | muokkaukset)
Usp (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 94: Rivi 94:
SN5 valmistui testattavaksi heinäkuussa 2020. Siinä missä SN4 ja SN7 ovat tavoitelleet rakenteen kestävyyttä, SN5:n on tarkoitus suorittaa ensimmäiset testilennot SN-sarjan testiartikkeleilla. Se suoriutui kaikista testeistä, mukaan lukien staatinen poltto, ja saattoi näin edetä testilentoihin.
SN5 valmistui testattavaksi heinäkuussa 2020. Siinä missä SN4 ja SN7 ovat tavoitelleet rakenteen kestävyyttä, SN5:n on tarkoitus suorittaa ensimmäiset testilennot SN-sarjan testiartikkeleilla. Se suoriutui kaikista testeistä, mukaan lukien staatinen poltto, ja saattoi näin edetä testilentoihin.


4. elokuuta 2020 SN5 suoritti 150 metrin korkuisen koelennon.<ref name=":2" /> Lento on ohjelman toinen lento (Starhopper oli ensimmäinen) ja ensimmäinen tässä kokoluokassa eli täysikokoisella propulsio-osalla. Koelentoa varten SN5:een kiinnitettiin yksi [[Raptor (rakettimoottori)|Raptor]]-rakettimoottori, Raptor SN27, ja vastapaino.<ref name=":2" /> Moottori on kiinni epäsymmetrisesti, koska lentoa varten ei tehty omaa moottoriripustusta vaan käytettiin useammalle moottorille tarkoitettua versiota. Lennolla ei ole tarvetta useammalle moottorille. Yhden Raptorin työntövoima on noin 2000 kN ja sitä voidaan säätää noin 50 prosenttiin, joten aluksen massa oli 100 ja 200 tonnin välillä. Verrattuna aiempaan Starhopper -lentoon moottori toimi koko lennon ajan paremmin. Strahopperin lennon loppuvaiheessa suihku muuttui keltaiseksi normaalista sinisestä osoittaen jonkin vian moottorissa. SN5-lennon loppuvaiheessa moottorin kyljessä oli pieni tulipalo, mutta se ei näytä vaikuttavan moottorin toimintaan ja sammuu aluksen laskeutuessa. Oletettavasti kyseessä ei ollut ajoaineen vuoto vaan jotain muuta palavaa. Alus laskeutui hivenen vinoon.
4. elokuuta 2020 SN5 suoritti 150 metrin korkuisen koelennon.<ref name=":2" /> Lento on ohjelman toinen tämän tyylinen lento (nousu ja sivusiirtymä; viimeinen lento Starhopperilla oli ensimmäinen) ja ensimmäinen tässä kokoluokassa eli täysikokoisella propulsio-osalla. Koelentoa varten SN5:een kiinnitettiin yksi [[Raptor (rakettimoottori)|Raptor]]-rakettimoottori, Raptor SN27, ja vastapaino.<ref name=":2" /> Moottori on kiinni epäsymmetrisesti, koska lentoa varten ei tehty omaa moottoriripustusta vaan käytettiin useammalle moottorille tarkoitettua versiota. Lennolla ei ole tarvetta useammalle moottorille. Yhden Raptorin työntövoima on noin 2000 kN ja sitä voidaan säätää noin 50 prosenttiin, joten aluksen massa oli 100 ja 200 tonnin välillä. Verrattuna aiempaan Starhopper -lentoon moottori toimi koko lennon ajan paremmin. Strahopperin lennon loppuvaiheessa suihku muuttui keltaiseksi normaalista sinisestä osoittaen jonkin vian moottorissa. SN5-lennon loppuvaiheessa moottorin kyljessä oli pieni tulipalo, mutta se ei näytä vaikuttavan moottorin toimintaan ja sammuu aluksen laskeutuessa. Oletettavasti kyseessä ei ollut ajoaineen vuoto vaan jotain muuta palavaa. Alus laskeutui hivenen vinoon.


=== SN7 ===
=== SN7 ===

Versio 9. elokuuta 2020 kello 12.54

Taiteilijan näkemys Starshipin laukaisusta avaruuteen, vuoden 2018 versio.

SpaceX Starship on SpaceX:n kehitteillä oleva kokonaan uudelleenkäytettävä avaruuskuljetusjärjestelmä. Sen ensisijainen tarkoitus on mahdollistaa Maan ja Marsin välinen suuren voluumin rahti- ja henkilöliikenne. SpaceX:n tavoitteena on lopulta käyttää Starshipiä myös kaikkiin muihin lentoihinsa.[1] Näihin kuuluvat nykyisten Falcon-rakettien lennot ja tulevat Kuu- ja Mars-lennot.

Starship koostuu Maasta tapahtuvien laukaisujen yhteydessä kahdesta osasta. Ensimmäisenä vaiheena on kantoraketti Super Heavy. Toinen vaihe ja "hyötykuoma" on itse Starship lasteineen. Starship on rakettivaiheen ja avaruuskapselin kiinteä yhdistelmä. Raketin hyötykuormatavoite matalalle Maan kiertoradalle on vähintään 100 tonnia, mikä tekee Starshipistä superraskaan kantoraketin. Starshipin on tarkoitus kyetä lentämään Maasta Marsiin sekä nousemaan sieltä ja palaamaan Maahan hyödyntämällä välitankkauksia.

Super Heavy on jatkumoa Falcon 9 -raketin uudelleenkäytettävälle ensimmäiselle vaiheelle, mutta uudessa kokoluokassa ja uudella ajoaineella. Sen ajoaineena on nestemetaani ja nestehappi. Rakettimoottorina on Raptor.

Starship sen sijaan on täysin uutta monella tapaa jo perusratkaisujen tasolla. Se on rakettivaiheen ja avaruuskapselin yhdistelmä. Kaasukehälliselle kappaleelle kuten Maahan tai Marsiin laskeutumisessa se käyttää aluksi ruostumattomasta teräksestä valmistettua laajaa runkoaan hidastamaan valtaosan vauhdistaan. Aerodynaamisen jarrutuksen aikana alusta ohjataan etuosan kahdella pienemmällä ja takaosan kahdella isommalla siivekkeellä. Ohjaustapa muistuttaa enemmän laskuvarjohyppääjää kuin lentokonetta. Lopulta alus kääntyy ja laskeutuu propulsiivisesti pystyyn jalkojensa varaan. Starshippejä on tarkoitus rakentaa kolme eri pääversiota: miehitetty alus, miehittämätön rahtialus sekä miehittämätön avaruustankkeri.[2] Tankkerilla on tarkoitus tankata avaruusalus avaruudessa. Lisäksi suunnitelmana on tankata alusta Marsissa paikan päällä tehdyllä ajoaineella. Tällöin alus voisi palata Marsista Maahan. Rakettimoottorina on Raptor.

Tammikuussa 2019 julkaistun päärakennusmateriaalin vaihdon jälkeen prototyyppien rakentaminen saattoi alkaa nopeasti. Vaihto hiilikomposiitista ruostumattomaan teräkseen on mahdollistanut nopean prototyyppivaiheen iteroinnin; ensimmäisiä versioita hitsattiin kasaan suoraan taivasalla. 4. elokuuta SN5 suoritti 150 metrin korkuisen ensimmäisen koelennon täysikokoisella aluksen propulsio-osalla. Seuraava tavoite on pelkällä Starshipillä tehtävät erilaiset sub-orbitaaliset koelennot vielä vuoden 2020 aikana.

Starshipin kehityshistoria

Tiedosto:Super heavy-lift launch vehicles.png
Superraskaiden kantorakettien kokovertailu.

SpaceX:n tavoite on perustamisesta alkaen ollut Mars-lennot. Mars Colonial Transporter nimellä hanke kulki vuoteen 2016 saakka. Siitä ei julkaistu missään vaiheessa yksityiskohtia.

2016 Interplanetary Transport System

24. syyskuuta 2016 IAC-konferenssissa Meksikossa Musk esitteli ensimmäistä kertaa julkisesti järjestelmää. Nyt nimenä oli Interplanetary Transport System eli ITS. Esitetyt arkkitehtuurin peruspalaset olivat:

  • Täysi ja nopea uudelleenkäytettävyys. Tavoitteena kustannusten alentaminen ja toisaalta edestakaisin matkaaminen vaikkapa Marsista.
  • Raptor-rakettimoottori, jonka ajoaineena on metaani ja happi. Yhdistelmä on helpoin Marsissa tuotettavaksi.
  • Välitankkaus LEO:lla erillisen tankkeriversion avulla. Välitankkauksella saadaan alukseen tarpeeksi ajoainetta propulsiivista laskeutumista varten.
  • Aluksen halkaisija on 12 metriä.

Raptor-rakettimoottori oli vielä kehitysvaiheessa. Spacex oli saanut Falcon 9:n ensimmäisen vaiheen talteen ensimmäisen kerran noin vuotta aikaisemmin.

2017 Big Falcon Rocket

Vuoden 2017 IAC-konferenssissa Australiassa Musk esitteli päivitettyä suunnitelmaa, nyt nimellä Big Falcon Rocket eli BFR. Merkittävin muutos aluksessa oli halkaijan pienentyminen 9 metriin. Samalla esitettiin uusi käyttötapa alukselle, nopea matkustaminen Maassa paikasta toiseen.

2018 Starship

Piirros: Vuoden 2018 versio.

Syyskuussa 2018 DearMoon-hankkeen julkistustilaisuudessa Musk esitteli päivitystä suunnitelmaan. Suurin muutos oli aluksen toisen vaiheen ohjaustavan muutos. Delta-siivekkeet korvattiin ohjattavilla etu- ja takasiivekkeillä. Nyt alus laskeutuisi liidokin sijaan kuin laskuvarjohyppääjä. Ohjattavien siivekkeiden lisäksi perässä oli yksi kiinteä siiveke ja siivekkeet toimisivat samalla jalkoina. Tilaisuudessa esiteltiin ensimmäisiä hiilikuiturakenteita ja niiden valmistukseen käytettäviä koneita sekä ensimmäisiä Raptor-testejä.

Marraskuussa Musk ilmoitti, että toinen vaihe oli nimetty Starshipiksi ja ensimmäinen vaihe Super Heavyksi.[3] Samalla myös koko järjestelmän nimeksi tuli Starship.

2019 Ruostumaton teräs materiaaliksi

Tammikuussa 2019 paljastettiin, että aluksen materiaaliksi on vaihdettu ruostumaton teräs 301. Koko järjestelmä oli alun perin tarkoitus rakentaa pääosiltaan hiilikomposiiteista. Materiaali on kevyt mutta kallis (materiaalin hinta noin 135 $ per kilogramma) sekä hidas ja hankala työstää. Myös sen soveltuvuus tarvittaviin lämpötiloihin oli ongelma. Nämä tekijät johtivat vaihtamaan rakennusmateriaalin perinteisempään mutta samalla myös vaihtoehtoisempaan suuntaan. Pääasialliseksi valmistusmateriaaliksi valikoitui raketeissa harvinaisempi mutta sinänsä perinteinen materiaali ruostumaton teräs. Se on verrattain halpa (3 $ per kilogramma) materiaali ja sen käytöstä on valmiiksi runsaasti kokemusta; tosin ei raketeissa sitten 1950-luvun epäonnistuneiden yritysten.[4] Lisäksi sen kestävyys kryogeenisissä sekä kuumissa lämpötiloissa on hyvä.[5] Hetken aikaa ajatuksena oli käyttää perspiraatio-jäähdytystä lämpökilven sijaan. Pienten reikien kautta sumutettaisiin ajoainetta, joka suojaisi ja jäähdyttäisi aluksen runkoa. Tästä kuitenkin luovuttiin pian tarpeettomana. Esillä oli myös ajatus testata Starshipin tekniikkaa kehittämällä Falcon 9:n toisesta vaiheesta testialus "BFS mini".

Materiaalivalinnan myötä Spacex on voinut rakentaa aluksiaan suoraan avoimen taivaan alla ja nopeasti. Ensimmäinen Starship-prototyyppi valmistui täyteen kokoonsa alle vuodessa ja 28. syyskuuta 2019 Musk saattoi jo esitellä Starshipin ensimmäistä prototyyppiä. Lisäksi ensimmäinen uudentyyppisellä Raptor-moottorilla lentänyt, Starhopper-testialus, rakennettiin, testattiin ja laitettiin eläkkeelle alle vuodessa. Syyskuun esityksessä alukseen ei tullut suurempia muutoksia. Esitellyssä Starshipissä oli vain kaksi liikuteltavaa peräsiivekettä vastakkaisilla puolilla ja erilliset jalat. Raptor-moottoreita aluksessa olisi kuusi; kolme ilmakehäoptimoitua ja kolme tyhjiöoptimoitua. Suurimman lämpörasituksen kohdissa olisi keraaminen lämpökilpi. Super Heavyssä moottoreita olisi jopa 37. Laskeutuminen tapahtuisi kuuden kiinteän jalan varaan.

Starhopper

Starhopper, ensimmäinen lentänyt prototyyppi, SpaceX South Texas Launch Site

Vuoden 2019 alussa alkoi testikappaleiden rakentaminen. SpaceX rakensi ensimäiseksi Starhopper-nimisen testialuksen Boca Chicassa eteläisessä Texasissa. Itse toimipiste on samalla vasta rakenteilla, joten aluksia rakennetaan aluksi suoraan taivaan alla. Kuten Falcon 9:n Grasshopper aikoinaan, Starhopper testasi uuden rakettimoottorin soveltuvuutta propulsiiviseen laskeutumiseen.

Starhopper kohosi pystyyn vain kuudessa viikossa. Takapakkeja on myös tullut, koska aluksen erillisenä ollut nokkaosa kaatui kovassa tuulessa ja on ollut sen jälkeen jatkohuollossa. [6] Valmistuttuaan alus siirrettiin läheiselle laukaisualustalle. Aluksen testaus alkoi ajoaineen tankkauskokeilla. [7] 3. huhtikuuta 2019 Raptor-moottori sytytettiin ensimmäistä kertaa alukseen kiinnitettynä staattisessa polttotestissä, jossa alus on liekalla kiinni alustassa. [8] Ensimmäinen vapaa lento tehtiin 25. heinäkuuta 2019 yhdellä moottorilla. 22 sekunnin lennolla alus nousi noin 200 metrin korkeuteen ja liikkui myös sivusuunnassa. Lopuksi alus laskeutui hallitusti alas viereiselle alustalle. Testien jälkeen se sijoitettiin laukaisualueelle ja aiottiin muuttaa rakettimoottorien testausalustaksi. Starhopperin jälkeen Spacex siirtyi täysipainoisesti rakentamaan täysikokoisia prototyyppejä.

Prototyyppien rakentaminen alkaa

Starhopperin jälkeen pääpaino Starshipin kehityksessä siirtyi täysikokoisen Starshipin rakentamiseen. Osittain Super Heavyn rakentamista viivyttää Raptor-moottorien tuotannon lisääminen, koska siihen tarvitaan moninkertaisesti enemmän moottoreita. Toisaalta sitä ei tarvita ennen kuin Starship on valmis kiertoradalle ja se on näistä kehdesta selkeästi helpompi kappale.

Eri prototyyppiversioita alettiin rakentamaan samaan aikaan Texasissa ja Floridassa. Texasissa rakentaminen tapahtuu SpaceX South Texas Launch Site -keskuksessa Boca Chicassa. Floridan Cocoa Beachin toimipisteen todettiin olevan muiden muassa liian etäällä laukaisualustasta, joten sen toiminta keskeytettiin ja kaikki resurssit ohjattiin Boca Chicaan. Floridassa SpaceX:llä on tosin myös kehitteillä oleva Robert's Roadin toimipiste, joka sijaitsee lähellä Kennedy Space Centeriä, missä SpaceXllä on jo toiminnssa oleva Falvcon rakettien laukausukesus.

2020

Starship-toiminnan pääpaino on Boca Chicassa. Alueelle on koottu useita isoja telttahalleja, joissa rakennetaan alusten osakokoonpanoja. Alusten pystyssä tehtävää loppukokoonpanoa varten on rakennettu korkeita kokoonpanohalleja. "Nose Cone High Bay", "Starship High Bay" ja elokuussa 2020 vielä rakenteilla oleva "Super Heavy High Bay". Valtatien varteen muuten rakentamattomalle alueelle rakennetaan rakettitehdasta ja laukaisukeskusta sekä muuta tarvittavaa infrastruktuuria.

2020 haastattelussa Elon Musk ilmaisi oleelliseksi tavoitteeksi alusten lisäksi kehittää tehdasta tuotantolinjoineen. Hän sanoi että jos raketin kehittäminen ja rakentaminen on vaikeaa, niin ”rakettitehtaan rakentaminen on 1000 prosenttia vaikeampaa”. Tavoitteena on alusten sarjavalmistus, jotta voidaan valmistaa 1000 aluksen luokkaa oleva laivue. Tuotantotavoite on kaksi alusta viikossa. Tavoitteena on, että Boca Chicassa on 3 000 työntekijää vuoden loppuun mennessä.

Ensimmäinen lento tapahtui 4. elokuuta, kun SN5 suoritti 150 metrin korkuisen ensimmäisen koelennon täysikokoisella propulsio-osalla.

Super Heavyn kehityshistoria

Protojen rakentaminen

Super Heavyn rakentaminen on ollut toissijalla verrattuna Starshippiin, koska sille ei ole tarvetta ennen kuin Starship on valmiina orbitaalisiin lentoihin. Lisäksi Super Heavy on oletettavasti näistä kahdesta helpompi ja vähemmän kehitystyötä vaativa. Super Heavyn osat ovat rakenteilla ja Super Heavy -protojen kasaaminen on tarkoitus alkaa vuonna 2020. Elokuussa 2020 uuden korkean, Super Heavylle riittävän, kokoonpanohallin rakentaminen on käynnissä Boca Chicassa.

Starshipin kehityshistoria

Protojen rakentaminen

Starshipin Mk2-prototyypin rungon kolme osaa elokuussa 2019 Floridassa.

SpaceX rakentaa alusta alkaen useaa prototyyppiä rinnakkain. Alusten rakentaminen alkoi kahdessa toimipisteessä; Eteläisessä Texasissa Boca Chicassa ja Floridassa Cocoa Beachillä. Floridan toiminnot kuitenkin lopetettiin 2019.

Mk1 rakennettiin Boca Chicassa huhtikuusta marraskuuhun 2019 ja Mk2 oli rakenteilla Cocoa Beachillä, Floridassa. Suunnitelmana oli tehdä Mk1:llä maksimissaan 20 kilometrin korkuinen testilento. Se koottiin väliaikaisesti täyteen mittaansa syyskuussa 2019 vaikkakaan ei toiminnallisesti. Sen kuivamassa oli 200 tonnia. Myöhempien tietojen mukaan Mk1:ä ei ollut enää tarkoituskaan käyttää testilentoihin vaan se jäisi valmistustekniseksi harjoitteeksi. Marraskuussa 2019 Mk1:n tankki repeytyi painetestauksen aikana ja koko osa vaurioitui pahoin .[9] Tapahtumahetkellä alus oli kahdessa osassa, joten yläosa ei vaurioitunut.[9] Tankin kupolimainen etupääty irtosi ja lensi noin sadan metrin korkeuteen.[9] Seurannut paineisku rikkoi myös alaosaa ja siitäkin purkautui kaasua.[9] Mk1:sta ei korjattu vaan SpaceX siirtyi suoraan seuraavan version Mk3:n rakentamiseen.[10] Siinä runko tehdään yhtenäisistä siivuista, jotka hitsataan yhdellä saumalla lieriöiksi ja sitten toisiinsa. Mk1 hitsattiin useammista palasista ja suoraan taivasalla. Osien valmistusta siirretään tuulensuojaan lähes puhdastiloja vastaaviin oloihin sitä mukaa, kun tiloja valmistuu. Käytettävä teräs oli pääasiassa 4 mm paksua. Tavoitteena on lopulta paikoitellen ohuimmillaan 2 mm paksuus.

Ensimmäiset alukset tehtiin 301-laadun rosterista. SN8 tehtiin 304L-laadusta. 304L ei ole yhtä vahvaa kuin 301 mutta se on muovautuvampaa. Siitä tehty säiliö ennemmin alkaa vuotaa kuin poksahtaa. SpaceX kehittää myös omaa rosteri-laatua.

Alus hitsataan TIP TIG-menetelmällä. Hitsaussaumat tarkistetaan röntgen-kuvauksella. Runko valmistetaan vaiheittain. Erilaisia rungon osia ovat nokka, perä, välilaipio sekä suorat vain sivuseinämää sisältävät osat. Osat valmistetaan suoraan pystyasentoon ja kootaan yhteen pystyasennossa erillisissä korkeissa rakennuksissa.

Mk3:n nimitys muutettiin SN1:ksi. Samalla esikehitys- tai Mk-vaihe voidaan katsoa päättyneeksi. Joulukuussa 2019 Musk arvioi, että SNx V1.0-sarjaa tehtäisiin noin 20 kappaletta.

SN1

SN1:n oli tarkoitus olla jo jopa ensimmäinen täysikokoinen ja lentävä Starship. Sitä rakennettiin Boca Chicassa. SN1 tuhoutui varhaisessa nestetypellä tehdyssä paineistuskokeessa 28. helmikuuta 2020.[11] Alus koostui tässä vaiheessa lähinnä vain ajoainesäiliöistä Alus ratkesi alaosan liitoksesta, jolloin pääosa aluksesta kohosi ilmaan vesirakettimaisesti ja putosi sitten alustalle.

SN2

SN2:n ensimmäiset paineistuskokeet suoritettiin onnistuneesti maaliskuussa 2020. Mukana testeissä oli rungon moottorien rasitukset vastaanottava ja muulle rungolle jakava pohjakiekko eli moottoriripustus (thrust puck). Typellä suoritettava kryogeeninen painetesti suoritettiin 10. maaliskuuta mennessä. Moottorin tuottamaa rasitusta simuloitiin hydraulisesti tuotetulla kuormalla. SN2 Ei edenny kehityksesssä pidemmälle.

SN3

SN3:lla oli tarkoitus suorittaa staattisia polttoja ja matalia lentoja. Sen ajoainetankki osa tuhoutui kryogeenisen painetestin yhteydessä 3. huhtikuuta 2020. LOx-osa painui kasaan.

SN4

SN4:llä oli tarkoitus suorittaa korkeampia lentoja. SN3:n tuhouduttua SN4:n ensitavoiteeksi vaihtui ensimmäinen lento irti maasta. Testikappale siirrettiin testialustalle 24. huhtikuuta. Se suoritti onnistuneesti joukon rasitustestejä ja painekokeita.[12] SN4 tuhoutui 29. toukokuuta 2020 sen viidennessä staattisessa polttokokeessa pian moottorin sammutuksen jälkeen.[12] Syynä oli ongelma ajoainetankkausjärjestelmässä.[12] Testissä testattiin muun lisäksi aluksesta juuri ennen lentoon lahtöä irroitettavien pikairroitusliitinten toimintaa.[12] Testissä liitimet irroitettiin mutta niiden venttiili ei sulkeutunut vaadittavasti vaan ajoainetta pääsi valumaan alustalle.[12] Se syttyi pian ja syntynyt räjähdys tuhosi aluksen.[12]

SN4 oli kuitenkin toistaiseksi menestyksekkäin ja toi paljon hyödyllistä dataa rakenteilla oleville testikappaleille. [13]

SN5

SN5 valmistui testattavaksi heinäkuussa 2020. Siinä missä SN4 ja SN7 ovat tavoitelleet rakenteen kestävyyttä, SN5:n on tarkoitus suorittaa ensimmäiset testilennot SN-sarjan testiartikkeleilla. Se suoriutui kaikista testeistä, mukaan lukien staatinen poltto, ja saattoi näin edetä testilentoihin.

4. elokuuta 2020 SN5 suoritti 150 metrin korkuisen koelennon.[12] Lento on ohjelman toinen tämän tyylinen lento (nousu ja sivusiirtymä; viimeinen lento Starhopperilla oli ensimmäinen) ja ensimmäinen tässä kokoluokassa eli täysikokoisella propulsio-osalla. Koelentoa varten SN5:een kiinnitettiin yksi Raptor-rakettimoottori, Raptor SN27, ja vastapaino.[12] Moottori on kiinni epäsymmetrisesti, koska lentoa varten ei tehty omaa moottoriripustusta vaan käytettiin useammalle moottorille tarkoitettua versiota. Lennolla ei ole tarvetta useammalle moottorille. Yhden Raptorin työntövoima on noin 2000 kN ja sitä voidaan säätää noin 50 prosenttiin, joten aluksen massa oli 100 ja 200 tonnin välillä. Verrattuna aiempaan Starhopper -lentoon moottori toimi koko lennon ajan paremmin. Strahopperin lennon loppuvaiheessa suihku muuttui keltaiseksi normaalista sinisestä osoittaen jonkin vian moottorissa. SN5-lennon loppuvaiheessa moottorin kyljessä oli pieni tulipalo, mutta se ei näytä vaikuttavan moottorin toimintaan ja sammuu aluksen laskeutuessa. Oletettavasti kyseessä ei ollut ajoaineen vuoto vaan jotain muuta palavaa. Alus laskeutui hivenen vinoon.

SN7

SN4:n tuhoutumisen jälkeen SN7 valmisteltiin jatkamaan niitä. Testikappale vietiin äärimmilleen 23. kesäkuuta, jolloin se saavutti 7,6 baarin paineen (tavoite yli 8,4 baaria). Se ei kuitenkaan tuhoutunut vaan ainoastaan vuoti, joten se voitiin korjata rakenteen olevan oikea suunta. [14] Heinäkuussa 2020 SN7:ää valmistellaan uusiokäyttöä varten koodinimellä SN7.1. Ideana on parantaa valmistustekniikoita ja yltää edeltävän kokeen päätavoitteeseen. [15]

SN8

Uudesta 304L -ruostumattoman teräksen seoksesta valmistettu SN8 tulee olemaan edistynein testikappale. Se tulee myös olemaan ensimmäinen SN-sarjan testiartikkeli, johon on kiinnitetty nokkakartio. Sen on tarkoitus omata ilmajarrutus-pinnat ja 3 Raptor-rakettimoottoria suborbitaalisia kokeita (noin 20 kilometriä) varten. [16]

Nimetyt prototyypit

Nimi Valmistuksen aloitus Poisto Valmistuspaikka Status Lennot Huomioita
Starhopper Joulukuu 2018 Elokuu 2019 Boca Chica, Texas Poistettu käytöstä 3 Suoritti 3 koelentoa, korkeimmilaan 150 metriä.
Mk1 Joulukuu 2018 Marraskuu 2019 Boca Chica, Texas Tuhoutui 0 Tankkiosa tuhoutui painekokeessa 28. marraskuuta 2019.
Mk2 N. Joulukuu 2018 - Toukokuu 2019 Marraskuu 2019 Cocoa, Florida Jäi kesken 0 Jäi kesken valmistuksen.
Mk4 Lokakuu 2019[17] Marraskuu 2019 Cocoa, Florida Jäi kesken 0 Jäi kesken valmistuksen.
SN1[a] n. Lokakuu 2019 Maaliskuu 2020 Boca Chica, Texas Tuhoutui 0 Tankkiosa tuhoutui 28. helmikuuta 2020.
SN2 Helmikuu 2020 Maaliskuu 2020 Boca Chica, Texas Jäi kesken 0 Sai SN2 nimityksen mutta jäi lähinnä valmistustekniseksi kokeeksi.
SN3 Maaliskuu 2020 Huhtikuu 2020 Boca Chica, Texas Tuhoutui 0 Tankkiosa tuhoutui painekokeessa huhtikuussa 2020.
SN4 Maaliskuu 2020 Toukokuu 2020 Boca Chica, Texas Tuhoutui 0 Suoritti sarjan rasitustestejä. Tuhoutui 29. toukokuuta 2020.
SN5 Huhtikuu 2020 Boca Chica, Texas Testauksessa 1 Suoritti 150 metrin testilennon 4. elokuuta 2020.
SN6 Huhtikuu 2020 Boca Chica, Texas Odottaa käyttöä 0 Mahdollinen SN5:n varakappale.
SN7 Toukokuu 2020 Boca Chica, Texas Testauksessa 0 Saavutti osan painetestin tavotteista. Korjataan uusiokäyttöön.
SN8 Kesäkuu 2020 Boca Chica, Texas Rakenteilla 0 Käyttää uutta 304L ruostumaton teräs seosta.

Huomiot:

  1. Alun perin nimettiin Mk3:si ennen kun nimeämisjärjestelmä nollattiin Mk1:n epäonnistumisen jälkeen.[18]

Testilennot

Protojen testiohjelmaan kuuluu propulsio-osan kasaaminen tankkien osalta. Sitten se siirretään tehtaalta viereiseen laukaisukeskukseen. Ensin suoritetaan painekokeita nestetypellä. Sitten edetään ajoaineen tankkaukseen ja staattisiin polttoihin. Näiden jälkeen on vuorossa mahdollinen lento aluksella.

4. elokuuta oli ensimmäinen testilento, kun SN5 lensi alueella 150 metrin korkuisen hyppäyksen.

Seuraavana tavoitteena on tehdä lisää erilaisia matalia koelentoja, joilla mm. hiotaan laukaisuprosessia sujuvammaksi. Korkeampi 20 kilometrin lento siivekkeiden kera on tavoitteena tehdä vielä vuoden 2020 aikana.

Rakenne

Starship
Valmistaja SpaceX
Mitat
Korkeus 120 m
Halkaisija 9 m
Massa 5 000 000 kg
Kapasiteetti

100,000+ kg (LEO; välitankkauksella myös Kuu ja Mars)

Laukaisuhistoria
Status kehitteillä
Vaiheet
1.  -  Super Heavy
Moottori: 36*Raptor (tilanne elää)
Työntövoima: 61,8 MN
Ajoaine: CH4 / LOX
2.  -  Starship
Moottori: 6*Raptor
Työntövoima: 13.9 MN
Ajoaine: CH4 / LOX

Koko aluksen ja kantoraketin yhdistelmän korkeus on 120 m ja massa 5 000 000 kg[19]

Super Heavy

Super Heavyn ulkohalkaisija on 9 metriä ja korkeus 70 metriä. [19] Sen yläosassa on verkkosiivekkeet. Alaosassa on laskeutumisjalat.

Starship

Starshipin ulkohalkaisija on 9 metriä. Aluksen etu- ja takapäässä on ohjaussiivekkeet. Nestehappisäiliö on alinna ja sen päällä on nestemetaanisäiliö. Säiliöt ja moottoripustus muodostavat propulsio-osan. Aluksen kärkeen tulee rahtiosa ja muut tilat.

Raptor-moottorit käynnistetään COPV-kaasulla.

Siivekkeitä ohjataan sähköisesti suoraan ilman hydrauliikkaa rinnakkain kytketyillä Tesla Plaid -moottoreilla. Takasiivekkeiden tehon tarve on 1,5 MW per siiveke.

Lennot

Ensimmäisenä tilattu Starship-lento on miehitetty Kuun ympärilento. Syyskuussa 2018 julkistetun DearMoon-hankkeen Kuun ympärilennon toteutumistavoite on 2023. Hankkeen rahoittaja japanilainen miljardööri Yūsaku Maezawa on valittu ensimmäiseksi matkustajaksi kaupalliselle kuulennolle.[20]

Lähteet

  1. Mars spacex.com. 20.9.2016. Viitattu 20.9.2018. (englanniksi)
  2. Elon Musk esitteli päivitetyt suunnitelmat BFR-jättiraketistaan ja sen kuulennosta www.avaruus.fi. Viitattu 22.9.2018.
  3. Elon Musk: Technically, two parts: Starship is the spaceship/upper stage & Super Heavy is the rocket booster needed to escape Earth’s deep gravity well (not needed for other planets or moons) @elonmusk. 2018-03-19T20.44. Viitattu 22.11.2019. (englanniksi)
  4. https://www.popularmechanics.com/space/rockets/a25953663/elon-musk-spacex-bfr-stainless-steel/
  5. Why SpaceX ditched lightweight Carbon Composites for Stainless Steel to make a sweaty Starship Everyday Astronaut. 30.1.2019. Viitattu 9.2.2019. (englanniksi)
  6. SpaceX Starhopper Was Blown Over by 50 MPH Winds and Repairs Will Take Weeks NextBigFuture.com. 23.1.2019. Viitattu 15.2.2019. (englanniksi)
  7. engl. wet dress rehearsal (WDR)
  8. Eric Ralph: SpaceX Starship ignites Raptor engine for the first time ahead of hop tests TESLARATI. 4.4.2019. Viitattu 5.4.2019. (englanniksi)
  9. a b c d SpaceX's Starship Popper - Starship Mk1 Ruptures Tank During Test youtube.com.
  10. Elon Musk: Absolutely, but to move to Mk3 design. This had some value as a manufacturing pathfinder, but flight design is quite different. @elonmusk. 2019-03-20T13.54. Viitattu 22.11.2019. (englanniksi)
  11. Second Starship prototype damaged in pressurization test SpaceNews.com. 2.3.2020. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
  12. a b c d e f g h Starship SN5 conducts successful 150-meter flight test NASASpaceFlight.com. 3.8.2020. Viitattu 9.8.2020. (englanniksi)
  13. Tariq Malik 29 May 2020: SpaceX's Starship SN4 prototype explodes after rocket engine test Space.com. Viitattu 19.7.2020. (englanniksi)
  14. Tariq Malik 23 June 2020: Boom! SpaceX pops huge Starship SN7 test tank on purpose in pressure test (videos) Space.com. Viitattu 19.7.2020. (englanniksi)
  15. sn6 ja sn7 lähde teslarati.com.
  16. Starship SN5 set for a static fire followed shortly by a 150-meter hop attempt NASASpaceFlight.com. 15.7.2020. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
  17. SpaceX's fourth Starship prototype has begun to take shape in Florida teslarati.com. 18.10.2019. Viitattu 4.4.2020.
  18. Elon Musk on Twitter: We’re now building flight design of Starship SN1, but each SN will have at least minor improvements, at least through SN20 or so of Starship V1.0.
  19. a b Elon Musk: Slight booster length increase to 70m, so 120m for whole system. Liftoff mass ~5000 mT. @elonmusk. 2020T10.04. Viitattu 16.3.2020. (englanniksi)
  20. Ensimmäinen kuuturisti etsii matkaseuraa tositarkoituksella – miljardöörin määrä matkata kuun ympäri vuonna 2023 Yle Uutiset. Viitattu 15.1.2020.

Aiheesta muualla