Ero sivun ”Norppa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 18888260, jonka teki Vyörykkä (keskustelu): lähde vapaasti muokattava
Merkkaus: Kumoaminen
väliotsikoita, tiiv. järj. ym.
Rivi 30: Rivi 30:
| wikispecies = Pusa hispida
| wikispecies = Pusa hispida
}}
}}
'''Norppa''' eli '''kiehkuraishylje'''<ref name="Nurminen1986">{{Kirjaviite | Tekijä = Nurminen, Matti (toim.)| Nimeke = Maailman eläimet: Nisäkkäät 1 | Vuosi = 1986 |Sivu =269| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 951-30-6530-8 }}</ref> (''Pusa hispida'', aiemmin ''Phoca hispida'') on suhteellisen pienikokoinen [[Hylkeet|hyljelaji]], joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä. Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden, luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista.
'''Norppa''' eli '''kiehkuraishylje'''<ref name="Nurminen1986">{{Kirjaviite | Tekijä = Nurminen, Matti (toim.)| Nimeke = Maailman eläimet: Nisäkkäät 1 | Vuosi = 1986 |Sivu =269| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 951-30-6530-8 }}</ref> (''Pusa hispida'', aiemmin ''Phoca hispida'') on suhteellisen pienikokoinen [[Hylkeet|hyljelaji]], joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä.


==Piirteet==
Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden, luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista.

==Alalajit ja sukulaislajit==
Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan viideksi alalajiksi:<ref name="IUCN"/>
Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan viideksi alalajiksi:<ref name="IUCN"/>
* ''Pusa hispida hispida'': Euroopan arktiset rannikot, [[Venäjä]], [[Kanada]] ja [[Alaska]], mukaan lukien [[Novaja Zemlja]], [[Huippuvuoret]], [[Grönlanti]] ja [[Baffininsaari]]
* ''Pusa hispida hispida'': Euroopan arktiset rannikot, [[Venäjä]], [[Kanada]] ja [[Alaska]], mukaan lukien [[Novaja Zemlja]], [[Huippuvuoret]], [[Grönlanti]] ja [[Baffininsaari]]
Rivi 40: Rivi 44:
Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat [[jääkausi|jääkauden]] aikaisia [[relikti|reliktejä]], jotka ovat sopeutuneet elämään [[makea vesi|makean]] tai [[murtovesi|murtoveden]] olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen [[Uhanalaisuus|uhanalainen]], jäljellä on noin kolmesataa yksilöä.
Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat [[jääkausi|jääkauden]] aikaisia [[relikti|reliktejä]], jotka ovat sopeutuneet elämään [[makea vesi|makean]] tai [[murtovesi|murtoveden]] olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen [[Uhanalaisuus|uhanalainen]], jäljellä on noin kolmesataa yksilöä.


Norpalla on kaksi [[Pusa (suku)|Pusa]]-sukuun kuuluvaa sukulaislajia, [[Baikaljärvi|Baikaljärven]] [[baikalinhylje]] ja [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] [[kaspianhylje]]. Nämä molemmat lajit ovat periytyneet norpasta ja eronneet omiksi lajeikseen noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

==Esiintyminen ja metsästys==
Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan [[Ääninen|Äänisessä]] olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lauri Siivonen | Nimeke = Pohjolan nisäkkäät, viides, uusittu painos| Vuosi = 1977| Sivu = 142| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Suomentaja = | Tunniste = ISBN 951-104235-1| Viitattu = 23.5.2017 }}</ref> Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus.<ref>http://www.tiede.fi/keskustelu/24712/ketju/norppia_muissa_jarvissa</ref> Yleisesti ottaen tiedeyhteisön kanta on, että Äänisessä ei ole omaa, luonnononvaraista hyljekantaa.
Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan [[Ääninen|Äänisessä]] olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lauri Siivonen | Nimeke = Pohjolan nisäkkäät, viides, uusittu painos| Vuosi = 1977| Sivu = 142| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Suomentaja = | Tunniste = ISBN 951-104235-1| Viitattu = 23.5.2017 }}</ref> Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus.<ref>http://www.tiede.fi/keskustelu/24712/ketju/norppia_muissa_jarvissa</ref> Yleisesti ottaen tiedeyhteisön kanta on, että Äänisessä ei ole omaa, luonnononvaraista hyljekantaa.

[[Kuva:Phoca hispida.jpg|thumb|left|250px|Norppa eli kiehkuraishylje.]]


Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja se on ollut tärkeä [[riista]]eläin. Nykyisin laji on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Halkka, Antti | Otsikko = Suomi aloittaa norpanpyynnin | Julkaisu = Suomen Luonto | Ajankohta = 2010 | Numero = 7 | Sivut = 9 | Julkaisija = Suomen luonnonsuojeluliitto}}</ref>
Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja se on ollut tärkeä [[riista]]eläin. Nykyisin laji on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Halkka, Antti | Otsikko = Suomi aloittaa norpanpyynnin | Julkaisu = Suomen Luonto | Ajankohta = 2010 | Numero = 7 | Sivut = 9 | Julkaisija = Suomen luonnonsuojeluliitto}}</ref>

Itämeren alueella tavataan hylkeistä norpan ohella [[kirjohylje]]ttä ja [[Halli (eläin)|hallia]] eli harmaahyljettä. Jääkauden jälkeisenä aikana Itämeressä on esiintynyt myös [[grönlanninhylje]], mutta se on sittemmin hävinnyt.

Norpalla on kaksi [[Pusa]]-sukuun kuuluvaa sukulaislajia, [[Baikaljärvi|Baikaljärven]] [[baikalinhylje]] ja [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] [[kaspianhylje]]. Nämä molemmat lajit ovat periytyneet norpasta ja eronneet omiksi lajeikseen noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 3. elokuuta 2020 kello 22.56

Norppa
Täytetty norppa Oslon eläintieteellisessä museossa.
Täytetty norppa Oslon eläintieteellisessä museossa.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Pusa
Laji: hispida
Kaksiosainen nimi

Pusa hispida
(Schreber, 1775)

Synonyymit
  • Phoca hispida Schreber, 1775[1]
Norpan levinneisyys
Norpan levinneisyys
Alalajit
  • 5 alalajia, katso teksti
Katso myös

  Norppa Wikispeciesissä
  Norppa Commonsissa

Norppa eli kiehkuraishylje[2] (Pusa hispida, aiemmin Phoca hispida) on suhteellisen pienikokoinen hyljelaji, joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä.

Piirteet

Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden, luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista.

Alalajit ja sukulaislajit

Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan viideksi alalajiksi:[1]

Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat jääkauden aikaisia reliktejä, jotka ovat sopeutuneet elämään makean tai murtoveden olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen uhanalainen, jäljellä on noin kolmesataa yksilöä.

Norpalla on kaksi Pusa-sukuun kuuluvaa sukulaislajia, Baikaljärven baikalinhylje ja Kaspianmeren kaspianhylje. Nämä molemmat lajit ovat periytyneet norpasta ja eronneet omiksi lajeikseen noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Esiintyminen ja metsästys

Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan Äänisessä olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.[3] Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus.[4] Yleisesti ottaen tiedeyhteisön kanta on, että Äänisessä ei ole omaa, luonnononvaraista hyljekantaa.

Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja se on ollut tärkeä riistaeläin. Nykyisin laji on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.[5]

Lähteet

  1. a b c Kovacs, K., Lowry, L. & Härkönen, T. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group): Pusa hispida IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 269. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  3. Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, viides, uusittu painos, s. 142. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-104235-1.
  4. http://www.tiede.fi/keskustelu/24712/ketju/norppia_muissa_jarvissa
  5. Halkka, Antti: Suomi aloittaa norpanpyynnin. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.

Aiheesta muualla

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.