Ero sivun ”Gustaf Tigerstedt” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Aiheesta muualla: - tarpeeton päällekkäinen luokka pois, tilalle hyödyllisempi |
p kh |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Gustaf Adolf Fredrik Tigerstedt''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|6|12|1813|[[Rautalampi]]|19|2|1878|[[Kokemäki]]}}) oli ruukinpatruuna, sahanomistaja ja valtiopäivämies.<ref name= "kb9">{{Kirjaviite | Tekijä = Jouni Yrjänä | Nimeke = Tigerstedt, Gustaf ( |
'''Gustaf Adolf Fredrik Tigerstedt''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|6|12|1813|[[Rautalampi]]|19|2|1878|[[Kokemäki]]}}) oli ruukinpatruuna, sahanomistaja ja valtiopäivämies.<ref name= "kb9">{{Kirjaviite | Tekijä = Jouni Yrjänä | Nimeke = Tigerstedt, Gustaf (1813–1878). Suomen Kansallisbiografia. Osa 9 | Vuosi = 2007| Sivu = 790–791| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste = ISBN 978-951-746-450-5}}</ref> |
||
Aateliseen [[Tigerstedt]] -sukuun kuuluneen Tigerstedtin isä oli ruukinpatruuna Adolf Wilhelm Tigerstedt ja äiti Maria Gustafva Collin. Hän opiskeli yliopistossa ja oli perustamassa [[Savo-karjalainen osakunta|Savo-karjalaista osakuntaa]] 1833, mutta tuli erotetuksi yliopistosta. 1835 lähtien hän työskenteli isänsä [[Juankoski|Juankoskella]] omistamalla [[Juantehdas|Juantehtaan]] ruukilla apulaisisännöitsijänä. Tigerstedt toimi myös Juankoskella sijainneen Säyneisen eli Gustafsforsin ruukin isännöitsijänä. Hän osti molemmat ruukit ja vielä Kortteisen ruukin [[Kaavi]]lta isältään 1849, mutta myi ne parin vuoden päästä. Koskiosuuksia hankkinut Tigerstedt suunnitteli [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] Kolsinkoskeen vesisahaa ja koko joen käyttöä laajamittaiseen puutavaran [[uitto]]on. Sahayhtiöön hän sai liikekumppaniksi apteekkari Christian Hobinin. Hän toimi äänettömänä yhtiömiehenä myös Porin höyrysahayhtiössä, jolle hän toimitti tukkeja, mutta yhtiö joutui selvitystilaan 1866. Sille luovuttamastaan Kolsinkoskesta ja metsävuokraussopimuksista Tigerstedt kävi oikeutta, kunnes pääsi sopimukseen yhtiön uuden omistajan [[Wilhelm Rosenlew]]in kanssa. Hankkimansa [[Reposaaren saha]]n oikeudet hän taas myi ruotsalaiselle J. E. Franckelle. 1862 lähtien Tigerstedt asui Kokemäelle rakentamassaan Gustafsvikin kartanossa. Hän oli [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran]] ja [[Suomen Talousseura]]n jäsen ja toimi sukunsa edustajana valtiopäivillä[[Säätyvaltiopäivät 1867|1867]], [[Säätyvaltiopäivät 1872|1872]] ja [[Säätyvaltiopäivät 1877|1877]].<ref name="kb9"/> |
Aateliseen [[Tigerstedt]] -sukuun kuuluneen Tigerstedtin isä oli ruukinpatruuna Adolf Wilhelm Tigerstedt ja äiti Maria Gustafva Collin. Hän opiskeli yliopistossa ja oli perustamassa [[Savo-karjalainen osakunta|Savo-karjalaista osakuntaa]] 1833, mutta tuli erotetuksi yliopistosta. 1835 lähtien hän työskenteli isänsä [[Juankoski|Juankoskella]] omistamalla [[Juantehdas|Juantehtaan]] ruukilla apulaisisännöitsijänä. Tigerstedt toimi myös Juankoskella sijainneen Säyneisen eli Gustafsforsin ruukin isännöitsijänä. Hän osti molemmat ruukit ja vielä Kortteisen ruukin [[Kaavi]]lta isältään 1849, mutta myi ne parin vuoden päästä. Koskiosuuksia hankkinut Tigerstedt suunnitteli [[Kokemäenjoki|Kokemäenjoen]] Kolsinkoskeen vesisahaa ja koko joen käyttöä laajamittaiseen puutavaran [[uitto]]on. Sahayhtiöön hän sai liikekumppaniksi apteekkari Christian Hobinin. Hän toimi äänettömänä yhtiömiehenä myös Porin höyrysahayhtiössä, jolle hän toimitti tukkeja, mutta yhtiö joutui selvitystilaan 1866. Sille luovuttamastaan Kolsinkoskesta ja metsävuokraussopimuksista Tigerstedt kävi oikeutta, kunnes pääsi sopimukseen yhtiön uuden omistajan [[Wilhelm Rosenlew]]in kanssa. Hankkimansa [[Reposaaren saha]]n oikeudet hän taas myi ruotsalaiselle J. E. Franckelle. 1862 lähtien Tigerstedt asui Kokemäelle rakentamassaan Gustafsvikin kartanossa. Hän oli [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran]] ja [[Suomen Talousseura]]n jäsen ja toimi sukunsa edustajana valtiopäivillä [[Säätyvaltiopäivät 1867|1867]], [[Säätyvaltiopäivät 1872|1872]] ja [[Säätyvaltiopäivät 1877|1877]].<ref name="kb9"/> |
||
Tigerstedtin puoliso vuodesta 1838 oli Catharina Fredrika Schildt ( |
Tigerstedtin puoliso vuodesta 1838 oli Catharina Fredrika Schildt (1809–1878).<ref name="kb9"/> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 5. heinäkuuta 2020 kello 09.25
Gustaf Adolf Fredrik Tigerstedt (6. joulukuuta 1813 Rautalampi – 19. helmikuuta 1878 Kokemäki) oli ruukinpatruuna, sahanomistaja ja valtiopäivämies.[1]
Aateliseen Tigerstedt -sukuun kuuluneen Tigerstedtin isä oli ruukinpatruuna Adolf Wilhelm Tigerstedt ja äiti Maria Gustafva Collin. Hän opiskeli yliopistossa ja oli perustamassa Savo-karjalaista osakuntaa 1833, mutta tuli erotetuksi yliopistosta. 1835 lähtien hän työskenteli isänsä Juankoskella omistamalla Juantehtaan ruukilla apulaisisännöitsijänä. Tigerstedt toimi myös Juankoskella sijainneen Säyneisen eli Gustafsforsin ruukin isännöitsijänä. Hän osti molemmat ruukit ja vielä Kortteisen ruukin Kaavilta isältään 1849, mutta myi ne parin vuoden päästä. Koskiosuuksia hankkinut Tigerstedt suunnitteli Kokemäenjoen Kolsinkoskeen vesisahaa ja koko joen käyttöä laajamittaiseen puutavaran uittoon. Sahayhtiöön hän sai liikekumppaniksi apteekkari Christian Hobinin. Hän toimi äänettömänä yhtiömiehenä myös Porin höyrysahayhtiössä, jolle hän toimitti tukkeja, mutta yhtiö joutui selvitystilaan 1866. Sille luovuttamastaan Kolsinkoskesta ja metsävuokraussopimuksista Tigerstedt kävi oikeutta, kunnes pääsi sopimukseen yhtiön uuden omistajan Wilhelm Rosenlewin kanssa. Hankkimansa Reposaaren sahan oikeudet hän taas myi ruotsalaiselle J. E. Franckelle. 1862 lähtien Tigerstedt asui Kokemäelle rakentamassaan Gustafsvikin kartanossa. Hän oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Talousseuran jäsen ja toimi sukunsa edustajana valtiopäivillä 1867, 1872 ja 1877.[1]
Tigerstedtin puoliso vuodesta 1838 oli Catharina Fredrika Schildt (1809–1878).[1]
Lähteet
- ↑ a b c Jouni Yrjänä: Tigerstedt, Gustaf (1813–1878). Suomen Kansallisbiografia. Osa 9, s. 790–791. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5.
Aiheesta muualla
- Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 (Viitattu 16.2.2015)