Ero sivun ”Väinö Auer” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) |
|||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
== Kirjallisuutta == |
== Kirjallisuutta == |
||
* Väinö Auer: Tulimaata tutkimassa. Helsinki 1929. |
* Väinö Auer: Tulimaata tutkimassa. Helsinki 1929. (myös espanjaksi) |
||
* Alhonen Pentti: Vaakavarren ratsastaja: tutkimusmatkailija Väinö Auerin elämä. Helsinki 2006. |
* Alhonen Pentti: Vaakavarren ratsastaja: tutkimusmatkailija Väinö Auerin elämä. Helsinki 2006. |
||
Versio 2. heinäkuuta 2020 kello 17.25
Väinö Auer (7. tammikuuta 1895, Helsinki – 20. maaliskuuta 1981, Helsinki) oli suomalainen maantieteilijä ja geologi, jonka Argentiinan Tulimaassa ja Patagoniassa tekemät tutkimukset olivat aikoinaan uraauurtavia.
Uran alkuvaiheet
Auer opiskeli Helsingin yliopistossa suorittaen filosofian tohtorin tutkinnon 1923. Hänestä tuli yliopiston maantieteen professori vuosiksi 1929–1950.[1]
Tutkimukset Patagoniassa
Auer tutki erityisesti turvesoita ja sitä, miten ne ovat jääkausien jälkeen muodostuneet pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetusministeriön määrärahan turvin Auer tutkijatovereineen perehtyi vuosina 1928–1929 Tulimaan topografiaan, geologiaan, kasvillisuuteen ja eläimistöön. Auer antoi löytöretkeilijöiden tapaan monille löytämilleen paikoille suomalaisia nimiä: Finlandiavuono, Fjordo Presidente Relander, Runeberg-, Lönnrot- ja Kivijäätiköt, mutta nimet eivät vakiintuneet eivätkä päässeet uudempiin karttoihin. Chilen viranomaiset kuitenkin tunnustivat Fjordo Finlandian (”Finlandiavuono”) ja muuan Fjordo Auerin virallisiksi vuonojen nimiksi vuonna 2007, lähes 80 vuotta Auerin ensimmäisen retkikunnan käyntiä myöhemmin. Auer jatkoi tutkimuksia Patagoniassa vuosina 1937–1938, ja myöhemmin vuosina 1946–1953 sekä 1956–1957 hän toimi Argentiinassa hallituksen kutsumana asiantuntijana.[1]
Auer oli myös kiinnostunut Tulimaan alkuperäisväestön yaghan (yagan, yaman) -intiaanien elämästä ja kyvystä selviytyä hatarien majojensa, nuotioittensa, kanoottiensa ja meren antimien turvin lähes alasti ankarassa ilmastossa. Tautien ja seudulle uudisasukkaiksi muuttaneiden lammasfarmareiden vainon seurauksena jaghanien lukumäärä väheni radikaalisti, ja he joutuivat vähitellen luopumaan omasta kulttuuristaan ja kielestään. Jo Auerin Tulimaan-matkan aikaan intiaanit oli valtaosin alistettu reservaatteihin tai sulautettu valtaväestöön.
Jatkosota
Jatkosodan aikana Auer toimi 11. joulukuuta 1941 perustetun Valtion tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin puheenjohtajaksi Kaarlo Linkolan kuoleman jälkeen huhtikuussa 1942. Tuolloin syntyi myös yhdessä historiantutkija Eino Jutikkalan ja kansatieteilijä Kustaa Vilkunan kanssa kirjoitettu Finnlands Lebensraum (suom. Suomen elintila, 1941), jossa perustellaan Itä-Karjalan olevan historiallisesti ja maantieteellisesti osa Suomea. Teos kirjoitettiin suoraan saksaksi, sillä sitä suunniteltiin käytettäväksi "tieteellisenä" perusteena Suomen aluevaatimuksille sen jälkeen kun Saksa olisi miehittänyt Neuvostoliiton. Toimeksianto kirjoittamiseen tuli korkeimmasta valtiojohdosta: kirjahankkeen ideoija oli presidentti Risto Ryti, kirjoittajat värväsi pääministeri J. W. Rangell apunaan poliittinen sihteerinsä L. A. Puntila.[2][3]
Yliopistouran jatko
Palattuaan Suomeen 1953 Auer toimi Helsingin yliopiston maantieteen professorina toisen kauden vuosina 1953–1957 ja geologian ja paleontologian professorina 1957–1963.[1]
Auer kehitteli ajatusta "maapallon kellosta", joka oli varhainen nykyisen laattatektoniikan edeltäjä selittämään maailmanlaajuisia geologisia muutoksia. Se perustui tefrakronologiaan eli tulivuorten purkauksien tuottamien päällekkäisten tuhkakerrosten iänmääritykseen. Valtamerten pinta oli Auerille ikään kuin kellon viisari, jonka korkeuden vaihtelut yhdessä tulivuorten purkausten ja ilmaston sekä kasvillisuuden säännönmukaisten ja jaksollisten vaihteluiden kanssa selitti geologisia tapahtumia. Auerin teoreettisilla ajatuksilla ei ole ollut juurikaan merkitystä.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Sanna Leskinen: "Väinö Auer – Suotutkija teki elämäntyönsä Patagoniassa". GEO-lehti, 10/2010, sivut 32-35
- ↑ Ohto Manninen: Suur-Suomen ääriviivat: Kysymys tulevaisuudesta ja turvallisuudesta Suomen Saksan-politiikassa 1941, s. 228–234. Kirjayhtymä, 1980.
- ↑ Jaakko Poikonen: Finnlands Lebensraum (PDF) (s. 25–26) Poleemi. 4/2006. Helsinki: Poliittisen historian opiskelijat. Viitattu 27.7.2008.
Kirjallisuutta
- Väinö Auer: Tulimaata tutkimassa. Helsinki 1929. (myös espanjaksi)
- Alhonen Pentti: Vaakavarren ratsastaja: tutkimusmatkailija Väinö Auerin elämä. Helsinki 2006.
Aiheesta muualla
- Alhonen, Pentti: Auer, Väinö (1895–1981) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Alhonen, Pentti: Väinö Auer – Tulimaan tietäjä. Tieteessä tapahtuu, 1997, nro 7. artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 16.11.2012.
- Väinö Auer kirjastossa Deutsche Nationalbibliothek
- Ohje Väinö Auerin arkiston tutkimiseen Kansallisarkistossa
- Yle Areena-Radio 1: Suomalaisia tutkimusmatkailijoita – Väinö Auer
- Racha-myrsky - Tulimaan kauhu, Suomen Kuvalehdelle kirj. tohtori Väinö Auer, Suomen Kuvalehti 30.11.1929, nro 48, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||
