Ero sivun ”Józef Antoni Poniatowski” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
lis sotilas-m |
p typo |
||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
Venäjän keisarinna [[Katariina Suuri]] sai keväällä 1792 eurooppalaisilta liittolaismailtaan vapaat kädet Puolan suhteen. [[Itävallan keisarikunta|Itävalta]] ja [[Preussi]] olivat sitoneet joukkonsa muihin sotiin. Venäjä hajotti puolalaisten vastarintaa tukemalla maan tasavaltalaisia. Kuningas Stanislaus II Poniatowski varustautui puolustamaan maataan ja kruunuaan venäläisten hyökkäyksen varalta. Józef Antoni Poniatowski nimitetiin armeijan ylipäälliköksi, mutta joukkoja oli vain 50 00 miestä. Sotaa ei kestänyt kauaakaan, kun 24. heinäkuuta 1792 kuningas antoi käskyn sotatoimien lopettamisesta. Venäläiset valloittivat [[Varsova|Varsovan]] ja Puolan tasavalta palautettiin. Nyt myös Preussi kiinnostui Puolan valtaamisesta, mikä johti [[Puolan toinen jako|Puolan toiseen jakoon]] 23. tammikuuta 1793.<ref name=myk /> |
Venäjän keisarinna [[Katariina Suuri]] sai keväällä 1792 eurooppalaisilta liittolaismailtaan vapaat kädet Puolan suhteen. [[Itävallan keisarikunta|Itävalta]] ja [[Preussi]] olivat sitoneet joukkonsa muihin sotiin. Venäjä hajotti puolalaisten vastarintaa tukemalla maan tasavaltalaisia. Kuningas Stanislaus II Poniatowski varustautui puolustamaan maataan ja kruunuaan venäläisten hyökkäyksen varalta. Józef Antoni Poniatowski nimitetiin armeijan ylipäälliköksi, mutta joukkoja oli vain 50 00 miestä. Sotaa ei kestänyt kauaakaan, kun 24. heinäkuuta 1792 kuningas antoi käskyn sotatoimien lopettamisesta. Venäläiset valloittivat [[Varsova|Varsovan]] ja Puolan tasavalta palautettiin. Nyt myös Preussi kiinnostui Puolan valtaamisesta, mikä johti [[Puolan toinen jako|Puolan toiseen jakoon]] 23. tammikuuta 1793.<ref name=myk /> |
||
Józef Poniatowski ei tyytynyt tilanteeseen vaan pakeni maasta |
Józef Poniatowski ei tyytynyt tilanteeseen vaan pakeni maasta vapauttaakseen Puolan. Vuonna 1794 hän osallistui [[Kościuszkon kansannousu|Kościuszkon kansannousuun]]. Maanpako jatkui kansannousun epäonnistuttua, mutta vuonna 1798 Poniatowskin annettiin palata Puolaan. Vuonna 1806 [[Varsovan herttuakunta|Varsovan herttuakunnan]] perustamisen jälkeen Józef Poniatowski nimitettiin sotaministeriksi. Vuonna 1809 hän komensi 16 000 miehen armeijaa Itä-Puolan sodan aikana ja voitti suuremman ja kokeneemman Itävallan armeijan Raszynin taistelussa. Tätä seurasi eteneminen [[Galicia|Galician]] alueelle. Konflikti päättyi Puolan voittoon, ja se antoi herttuakunnalle mahdollisuuden osittain palauttaa Puolan jaossa menetetyt alueet. |
||
Poniatowski osallistui vapaaehtoisesti Ranskan Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Hän haavoittui Moskovan taisteluissa. Hän työskenteli sittemmin Puolan armeijan elvyttämiseksi. [[Leipzigin taistelu|Leipzigin taistelussa]] 1813 Poniatowski haavoittui ja hukkui Elster-jokeen. |
Poniatowski osallistui vapaaehtoisesti Ranskan Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Hän haavoittui Moskovan taisteluissa. Hän työskenteli sittemmin Puolan armeijan elvyttämiseksi. [[Leipzigin taistelu|Leipzigin taistelussa]] 1813 Poniatowski haavoittui ja hukkui Elster-jokeen. |
||
Versio 25. kesäkuuta 2020 kello 14.14
| Józef Antoni Poniatowski | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Wien [1] |
| Sotilashenkilö | |
| Sotilasarvo | |
 Nimikirjoitus |
|
Józef Antoni Poniatowski (7. toukokuuta 1763 – 19. lokakuuta 1813) oli puolalainen prinssi ja kuningas Stanislaus II Poniatowskin veli. Hän toimi maan asevoimien ylipäällikkönä ensimmäisen liittokunnan sodassa[2].
Venäjän keisarinna Katariina Suuri sai keväällä 1792 eurooppalaisilta liittolaismailtaan vapaat kädet Puolan suhteen. Itävalta ja Preussi olivat sitoneet joukkonsa muihin sotiin. Venäjä hajotti puolalaisten vastarintaa tukemalla maan tasavaltalaisia. Kuningas Stanislaus II Poniatowski varustautui puolustamaan maataan ja kruunuaan venäläisten hyökkäyksen varalta. Józef Antoni Poniatowski nimitetiin armeijan ylipäälliköksi, mutta joukkoja oli vain 50 00 miestä. Sotaa ei kestänyt kauaakaan, kun 24. heinäkuuta 1792 kuningas antoi käskyn sotatoimien lopettamisesta. Venäläiset valloittivat Varsovan ja Puolan tasavalta palautettiin. Nyt myös Preussi kiinnostui Puolan valtaamisesta, mikä johti Puolan toiseen jakoon 23. tammikuuta 1793.[2]
Józef Poniatowski ei tyytynyt tilanteeseen vaan pakeni maasta vapauttaakseen Puolan. Vuonna 1794 hän osallistui Kościuszkon kansannousuun. Maanpako jatkui kansannousun epäonnistuttua, mutta vuonna 1798 Poniatowskin annettiin palata Puolaan. Vuonna 1806 Varsovan herttuakunnan perustamisen jälkeen Józef Poniatowski nimitettiin sotaministeriksi. Vuonna 1809 hän komensi 16 000 miehen armeijaa Itä-Puolan sodan aikana ja voitti suuremman ja kokeneemman Itävallan armeijan Raszynin taistelussa. Tätä seurasi eteneminen Galician alueelle. Konflikti päättyi Puolan voittoon, ja se antoi herttuakunnalle mahdollisuuden osittain palauttaa Puolan jaossa menetetyt alueet.
Poniatowski osallistui vapaaehtoisesti Ranskan Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Hän haavoittui Moskovan taisteluissa. Hän työskenteli sittemmin Puolan armeijan elvyttämiseksi. Leipzigin taistelussa 1813 Poniatowski haavoittui ja hukkui Elster-jokeen.
Lähteet
- ↑ a b (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b Knut Mykland: Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 153–154. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08772-X.
| ||||||||||||||||||||||
