Ero sivun ”Muurmannin rata” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti

[arvioimaton versio]

← Vanhempi muutos Uudempi muutos →

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

VisuaalinenWikiteksti

Inline

Versio 16. marraskuuta 2006 kello 11.19

Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorskin valokuva resiinasta Muurmannin radalla Äänisen seudulla noin vuodelta 1915.

Muurmannin eli neuvostoliittolaisittain Kirovin rata (ven. Мурманская железная дорога, Murmanskaja železnaja doroga) on Pietarin ja Murmanskin välinen sähköistetty rautatie Luoteis-Venäjällä. Sen pituus on 1 752 kilometriä ja se kulkee Leningradin alueen, Karjalan tasavallan ja Murmanskin alueilla. Muurmannin rata osuus Volhovtroi 1:stä Muurmanskiin rakennettiin vuosina 1915–1917 eli vain puolessatoista vuodessa. Tällä rataosuudella on pituutta 1 054 km. Rataosuutta Petroskoista etelään kutsutaan myös Pietari-Petroskoi -radaksi.

Radalle suunniteltiin alustavasti kolme vaihtoehtoista reittiä alkaen Nurmeksesta, Petroskoista tai Rovaniemeltä.

Radan rakentaminen

Rakentaminen alkoi kesäkuussa 1915. Rakentamiseen tarvittiin 70 000 rakentajaa: 30 000 Venäjän keskuskuvernementista (губерния Центральной России), 5 000 Suomesta, 25 000 pääasiassa itävaltalaista, saksalaista ja unkarilaista sotavankia, 10 000 värvättyä kiinalaista. Jo 1914 oli radan valmisteluihin käytetty rangaistusvankeja, joita kuoli runsaasti lavantautiin. Kahdessa vuodessa radanrakentajia väitetään kuolleen 25 000.

Pietari-Kantalahti-osuudella liikenne alkoi 23. huhtikuuta 1916 ja loppuosa radasta oli valmistunut lokakuun 1916 mennessä. Radan avajaiset pidettiin 4. lokakuuta 1916. Rata rakennettiin ensimmäistä maailmansotaa varten siksi, että Venäjän olisi mahdollista vastaanottaa suuria määriä muiden ympärysvaltojen sotatarvikkeita sotiakseen tehokkaammin keskusvaltoja vastaan itärintamalla, jotta saksalaisten länsirintamaa, lähinnä Ranskaa, kohtaan kohdistuva sotilaallinen paine kevenisi. Ranskan pyynnöstä Venäjä suoritti 1916 Brusilovin hyökkäyksen ja 1917 Kerenskin hyökkäyksen, minkä tultua torjutuksi Venäjän väliaikainen hallitus menetti poliittisen uskottavuutensa pyrkiessään edelleen jatkamaan Saksan ja Itävalta-Unkarin vastaista taisteluaan ensimmäisessä maailmansodassa.

Radan ja sataman suojaamiseksi Venäjän sotaministeriö järjesti Pohjoiselle jäämerelle troolareita, torpedoveneitä ja risteilijöitä ja perusti näistä Venäjän Pohjoisen laivaston kesäkuussa 1916. Murmanskin satamaa alkoivat käyttää ranskalaiset ja brittiläiset kauppa-alukset, jotka toivat sotatarvikkeita.

Pääinsinöörinä oli Goriatžkovski, joka oli johtanut radanrakentamista aikaisemmin Altain vuoristossa. Rata valmistui marraskuussa 1917 ja sen rakentamiseen tarvittiin 100 000 miestä sekä 15 000 hevosta. Radan rakentamistöissä käytettiin myös Itävalta-Unkarin armeijan venäläisille antautuneita sotilaita.

Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen liittoutuneet yrittivät saada radan ja pitää rataa hallussaan Neuvosto-Venäjältä perustaen tueksi Muurmannin legioonan.

Rata toisen maailmansodan aikana

Muurmannin rata oli myös II maailmansodan aikana tärkeä liittoutuneiden elin- ja sotatarvikkeiden kuljetustie Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto miltei pystyi korvaamaan ensimmäisen sotavuoden aikaiset aineelliset tappionsa pääasiassa Yhdysvaltain järjestämällä avulla, mikä toimitettiin Muurmanskin ja Arkangelin satamien kautta.

Saksalaisten operaatio Barbarossan kaukotavoite oli Arkangeli-Astrahan -linjan haltuunotto Neuvostoliitolta. Ensisijaisesti kuitenkin saksalaiset pyrkivät turvaamaan Petsamon nikkelin saannin varmistamalla sen, ettei Neuvostoliitto kykene vastahyökkäämään Petsamoon tai Kalastajasaarentoon ja etenemällä vaarantamaan Saksan Norjassa valtaamia satamia.

Vasta Yhdysvaltain laajamaittaisen avun alettua muodostui Muurmanskista sinänsä arvokas sotilaallinen kohde, koska sen satama on Golf-virran vuoksi sula ympäri vuoden. Etelämpänä Oulun leveysasteilla sijaitsevan Arkangelin satama puolestaan saattaa jäätyä kovimmilla talvipakkasilla lyhyeksi ajaksi.

Ensimmäisen sotavuoden aikana liittoutuneiden aineellinen Arkangelin ja Murmanskin satamien kautta toimitettu apu koostui yhdeksässä eri laivasaattuessa tuotuna 3 052 lentokonetta, 4 048 panssarivaunua ja 520 000 moottoriajoneuvoa. Saksa lähti hyökkäämään Neuvostoliittoa vastaan 22. kesäkuuta 1941 1 830 lentokoneella, 3 580 panssarivaunulla ja 520 000 moottoriajoneuvolla.

Operaatio Platinakettu

Operaatio Platinakettu oli saksalaisten suunnitelma vallata Muurmansk tai katkaista Muurmannin rata. Koska suomalaiset olivat ilmoittaneet sakalaisille, että huollollisesti on hankala järjestää suuremman joukon kuin kahden divisioonan hyökkäystä tundralla, päädyttiin ratkaisuun, missä Muurmanskia kohti hyökkäsi kaksi divisioonaa, Kantalahtea kohti kaksi divisioonaa ja Louhta kohti kaksi divisioonaa.

Jatkosodan alussa pohjoisessa Nurmeksesta Jäämerelle rintamasta vastasi Saksan vuoristoarmeija. 29. kesäkuuta alkoivat varsinaiset sotatoimet pohjoisessa 2. ja 3. saksalaisdivisioonan sekä saksalaisille alistetun suomalaisen erillisosaston toimesta. Saksalaiset pyrkivät katkaisemaan Muurmannkin ratayhteyden siten, ettei Neuvostoliitto voisi enää kuljettaa saamaansa apua Muurmanskista etelää, vaan se jäisi pelkästään matkaltaan pidemmän Arkangelin yhteyden varaan pohjoisessa.

1.7.1941 23. armeijakunnan 169. saksalaisdivisioona ja saksalaisille alistettu 6. suomalaisdivisioona aloittavat hyökkäyksen Sallan kohdalla. 3. armeijakunta ylittää rajan Uhtualla. 16.7. Murmanskiin pyrkineet joukot jäävät puolustusasemiin Litsa-joelle. 7.8. 3. armeijakunnan osasto J valtaa Kestengan ja pyrkii jatkamaan kohti Muurmannin rataa. 19.9. Saksan 169. divisioona ja saksalaisten käyttöön alistettu Suomen 6. divisioona jäävät puolustusasemiin Verma-joelle. Ajatuksesta katkaista Muurmannin rata Kantalahden kohdalla luovutaan.

11.11.1941 Suomen päämaja kieltää salaa jatkamasta hyökkäystä Kestengasta Muurmannin radalle, koska radan katkaisemisen pelätään vaikuttavan Suomen suhteisiin liittoutuneisiin haitallisesti. Britannia ei ole sotatilassa Suomen kanssa huolimatta yhteisestä taistelustaan Saksaa vastaan. Britannia julistaa Suomelle sodan vasta 5.12.1941 lähinnä muilla rintaman osilla jatketun etenemisen vuoksi Neuvostoliiton painostuksesta. Diplomaattisuhteet Yhdysvaltain kanssa säilyvät Saksan liittolaisen, Japanin hyökättyä Pearl Harboriinkin 7.12.1941. Britannian ja sen kansainyhteisönmaiden sodanjulkistusta pidetään ongelmallisena, minkä jälkeen pyritään ylläpitämään diplomaattisuhteita Yhdysvaltoihin onnistuneesti.

Vuosina 1941–1944 Jatkosodassa Karhumäen ja Lotinapellon välinen radan eteläinen osa oli suomalaisten joukkojen hallussa, mutta uusi sivurata takasi kuitenkin neuvostojoukkojen yhteyden Murmanskiin.

Muurmannin rata nykyään

Nykyisin radalla kuljetetaan mm. puutavaraa ja Kuolan niemimaan kaivostuotteita. Henkilöliikenne on kohtuullisen vilkasta, ja Murmanskista kulkee kaukojunia mm. Moskovaan,Pietariin ja Minskiin. Myös paikallisliikennettä on useiden kaupunkien välillä.

Venäjän pohjoinen laivasto

Muurmannin rata on edelleen merkittävä raskaiden kuljetusten reitti myös puolustuksellisessa tarkoituksessa. Muurmanskin alueella on edelleen useita Venäjän Pohjoisen laivaston tukikohtia, telakoita ja varastoja.

Asemat

Asema		Etäisyys (km)	Lyhenne	Lisätiedot

Petroskoista etelään Pietari-Petroskoi -rata

Kuvalinkkejä

Juna Šuja-joen ylittävällä sillalla
Johtoa
Kuva radan vihkiäisistä 4. lokakuuta 1916 [1]

Kuvia rakennusvaiheesta

Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorskin valokuva resiinasta Muurmannin radalla Äänisen seudulla noin vuodelta 1915.
Radanrakennukseen osallistuvia itävaltalaisia sotavankeja Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorski n. 1915
Rakennettava Muurmannin rata ja Lavdan asema. Kuva:Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorski 1915

Lähteet

Atlas Železnyh dorog SSSR. Passažirskoje soobšhšenie, Glavnoje upravlenie geodezii i kartografii pri Sovete Ministrov SSSR, Moskova, 1988 (Ukazatel zeleznodorožnyh passažirskih soobšhšenii MPS SSSR 1983-1986). Asemaluettelo käsittää Neuvostoliiton julkaisemat asemat matkustajaliikenteelle. Tosiasiassa esimerkiksi rataosuudella Petrozavodsk-Segeža oli 1996 matkustaja-asemamia hitaimmin kulkevilla asemilla enemmän kuin mitä kirjassa mainitaan. Lisäksi kirjasta puuttuvat jotkin tavara-asemaksi luokiteltavat asemat. Luettelo antaa kuitenkin yleiskuvan radan kulusta pääosin sekä risteävistä radan kohdista. Luetteloon on lisätty asemia, jotka radalla olivat 1916, mutta joita ei enää mainittu matkustaja-asemiksi 1983-1986. Venäjän rataluokittelussa etäisyyskilometrit alkavat Pietarista.
Respublika Karelia Atlas: Topografinen kartta 1:200000 (2001)

Aiheesta muualla

Radan nykyinen kartta (2006) [2] (venäjäksi)
Barents Info: [3] Murmansk does not want new railway connection to Finland, 26. tammikuuta 2006 (englanniksi)
Murmansk: [4] Railway building and foundation of the city of Murmansk (1914 - 1916)
Murmansk: [5] The Kola Land in the Soviet period (1921 - 1991) (englanniksi)
Neuvostohallituksen vetoomus ympärysvaltojen kansoille Muurmanskin radan miehittämättä jättämisestä 1. elokuuta 1918
Sergei Petrovitš Natsarenus: [6] Muurmannin ja Vienanmeren alueen erikoiskomissaarin

raportti sotakansankomissaarille

Radan vaiheet [7] (venäjäksi)
Liittoutuneiden laivasaattueet Murmanskiin ja Arkangeliin toisen maailmansodan aikana [8]

@@ Rivi 41: / Rivi 41: @@
 ==Muurmannin rata nykyään==
-Nykyisin radalla kuljetetaan mm. puutavaraa ja [[Kuolan niemimaa]]n kaivostuotteita.
+Nykyisin radalla kuljetetaan mm. puutavaraa ja [[Kuolan niemimaa]]n kaivostuotteita. Henkilöliikenne on kohtuullisen vilkasta, ja Murmanskista kulkee kaukojunia mm. [[Moskova|Moskovaan]],[[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] ja [[Minsk|Minskiin]]. Myös paikallisliikennettä on useiden kaupunkien välillä.
 ==[[Venäjän pohjoinen laivasto]]==

Ero sivun ”Muurmannin rata” versioiden välillä

Versio 16. marraskuuta 2006 kello 11.19

Sisällys

Radan rakentaminen

Rata toisen maailmansodan aikana

Operaatio Platinakettu

Muurmannin rata nykyään

Venäjän pohjoinen laivasto

Asemat

Kuvalinkkejä

Kuvia rakennusvaiheesta

Lähteet

Aiheesta muualla

Navigointivalikko

Ero sivun ”Muurmannin rata” versioiden välillä

Versio 16. marraskuuta 2006 kello 11.19

Radan rakentaminen

Rata toisen maailmansodan aikana

Operaatio Platinakettu

Muurmannin rata nykyään

Venäjän pohjoinen laivasto

Asemat

Kuvalinkkejä

Kuvia rakennusvaiheesta

Lähteet

Aiheesta muualla

Navigointivalikko

Haku