Ero sivun ”Eurovision laulukilpailu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Säestys: Taustalaulun tuleminen nauhalta mahdollista seuraavissa viisuissa
Rivi 506: Rivi 506:
[[Tiedosto:Dolf van der Linden.PNG|thumb|[[Dolf van der Linden]] toimi pääkapellimestarina vuosien [[Eurovision laulukilpailu 1958|1958]] ja [[Eurovision laulukilpailu 1970|1970]] kilpailussa.]]
[[Tiedosto:Dolf van der Linden.PNG|thumb|[[Dolf van der Linden]] toimi pääkapellimestarina vuosien [[Eurovision laulukilpailu 1958|1958]] ja [[Eurovision laulukilpailu 1970|1970]] kilpailussa.]]
[[Tiedosto:Ossi-Runne-1966.jpg|thumb|[[Ossi Runne]] muistetaan yhtenä pitkäaikaisimmista kapellimestareista Euroviisuissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.andtheconductoris.eu/index.htm?http://www.eurovisionartists.nl/conductor/dir150.asp?Type=1&ID=14 | Nimeke = Ossi Runne| Julkaisu = | Julkaisija =andtheconductoris.eu | Viitattu = 7.11.2018}}</ref>]]
[[Tiedosto:Ossi-Runne-1966.jpg|thumb|[[Ossi Runne]] muistetaan yhtenä pitkäaikaisimmista kapellimestareista Euroviisuissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.andtheconductoris.eu/index.htm?http://www.eurovisionartists.nl/conductor/dir150.asp?Type=1&ID=14 | Nimeke = Ossi Runne| Julkaisu = | Julkaisija =andtheconductoris.eu | Viitattu = 7.11.2018}}</ref>]]
Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. [[Eurovision laulukilpailu 1973|Vuoden 1973 laulukilpailussa]] sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että [[soitin|instrumentteja]] oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa.<ref name="orkesteri">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.andtheconductoris.eu/index.htm?content/eoh.htm | Nimeke = The history of live music in the Eurovision Song Contest| Julkaisu = | Julkaisija = | Viitattu = 17.9.2016}}</ref> Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Vuoden [[Eurovision laulukilpailu 1979|1979 kilpailussa]] nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, kyseessä oli Italian kilpailukappale "[[Raggio di luna]]". Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi [[1980-luku|1980-luvulla]], kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. [[1990-luku|1990-luvun]] alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.{{lähde}} [[Eurovision laulukilpailu 1997|Vuoden 1997 laulukilpailussa]] sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.<ref>John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7</ref>
Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. [[Eurovision laulukilpailu 1973|Vuoden 1973 laulukilpailussa]] sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että [[soitin|instrumentteja]] oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa.<ref name="orkesteri">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.andtheconductoris.eu/index.htm?content/eoh.htm | Nimeke = The history of live music in the Eurovision Song Contest| Julkaisu = | Julkaisija = | Viitattu = 17.9.2016}}</ref> Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. [[Eurovision laulukilpailu 1979|Vuoden 1979 kilpailussa]] nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, kyseessä oli Italian kilpailukappale "[[Raggio di luna]]". Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi [[1980-luku|1980-luvulla]], kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. [[1990-luku|1990-luvun]] alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.{{lähde}} [[Eurovision laulukilpailu 1997|Vuoden 1997 laulukilpailussa]] sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.<ref>John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7</ref>


[[Eurovision laulukilpailu 1999|Vuoden 1999 kilpailuun]] säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla.<ref name="orkesteri"/> Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni esiintyjien on esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 [[Kroatia Eurovision laulukilpailussa|Kroatia]] menetti osan pisteistään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.viisukuppila.fi/phpBB3/viisula/topic9746.html | Nimeke = Kroatia 1999: Doris - Marija Magdalena| Julkaisu = | Julkaisija =Viisukuppila.fi | Viitattu = 17.9.2016}}</ref>
[[Eurovision laulukilpailu 1999|Vuoden 1999 kilpailuun]] säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla.<ref name="orkesteri"/> Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni esiintyjien on esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 [[Kroatia Eurovision laulukilpailussa|Kroatia]] menetti osan pisteistään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.viisukuppila.fi/phpBB3/viisula/topic9746.html | Nimeke = Kroatia 1999: Doris - Marija Magdalena| Julkaisu = | Julkaisija =Viisukuppila.fi | Viitattu = 17.9.2016}}</ref>

[[Eurovision laulukilpailu 2021|Vuoden 2021 kilpailun]] sääntöihin tehtiin myönnytys, joka mahdollistaa ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet. Kyseessä on yhden vuoden kokeilu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://eurovision.tv/story/changes-announced-to-ensure-eurovision-comes-back-for-good | Nimeke = Changes announced to ensure Eurovision comes "back for good"| Julkaisu = | Julkaisija =eurovision.tv | Viitattu = 23.6.2020}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.voice.fi/musiikki/a-194856 | Nimeke = Euroviisujen lauluraitoihin tehtiin sääntömuutos koronan takia - fanit tyrmistyivät| Julkaisu = | Julkaisija =voice.fi | Viitattu = 23.6.2020}}</ref>


{| class="wikitable"
{| class="wikitable"

Versio 23. kesäkuuta 2020 kello 10.29

Tämä artikkeli kertoo kilpailusta yleensä. Eri vuosien kilpailuista on omat artikkelinsa, kuten Eurovision laulukilpailu 2024.
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: esim. kirjallisuus-osiossa olevat kävisivät myös lähteiksi

Eurovision laulukilpailu
Eurovision Song Contest
Concours Eurovision de la chanson
Eurovision laulukilpailun logo
Eurovision laulukilpailun logo
Tyyli laulukilpailu
Kestoaika 120–210 min
Alkuperäiskieli englanti
ranska
Verkko Eurovisio
Esitetty 24. toukokuuta 1956 (67 vuotta sitten) –
Tuotantokausia 64
Tuotanto
Tuotantoyhtiö(t) EBU
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest eli ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson eli CEC), puhekielessä Euroviisut, on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat.

Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen, ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joita ei ole julkaistu ennen edeltävän vuoden syyskuuta.

Tiedosto:Eurovision laulukilpailun logo.svg
Eurovision laulukilpailun logo vuosina 2004–2014.

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[1][2] Eurovisio-nimeä käytti ensimmäisenä vuonna 1951 George Campey, joka oli Evening Standard -lehden toimittaja ja myöhemmin BBC:n tiedottaja. Hän oli kirjoittanut jutun kansallisen televisioyhtiön suunnitelmista kokeilla yhteisöjärjestelmää televisio-ohjelmien vaihtamiseksi Länsi-Euroopan maiden kesken.[3] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia, Vatikaania ja kiistanalaista Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Lakanneista valtioista kilpailuun eivät osallistuneet Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista mukana oli vain Jugoslavia. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994.

EBU:lla on toisaalta jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Kaukasian maista Armeniasta, Azerbaidžanista ja Georgiasta, Lähi-idän maista Israelista, Jordaniasta ja Libanonista sekä Pohjois-Afrikan maista Algeriasta, Egyptistä, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Armenia, Azerbaidžan, Georgia ja Israel osallistuvat kilpailuun säännöllisesti, Israel vuodesta 1973 ja Kaukasian maat 2000-luvulta lähtien. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980.[4] Tunisia ilmoittautui vuoden 1977[5] ja Libanon vuoden 2005 kilpailuun[6], mutta maat peruivat osallistumisensa. Liitännäisjäseniä EBU:lla on ympäri maailmaa. Liitännäisjäsenistä Euroviisuja vuodesta 1983 asti tiiviisti seurannut Australia sai erityisluvalla osallistumisoikeuden vuonna 2015, Euroviisujen 60. juhlavuoden kunniaksi. Seuraavana vuonna maalle myönnettiin pysyvä osallistumisoikeus. Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei siis tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa.

Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta. Eurovision laulukilpailun loppukilpailua seuraa yli sata miljoonaa televisiokatsojaa, ja se on suosituin ei-urheilulähetys Euroopassa.[7] Kaikkien kolmen lähetyksen yhteenlaskettu katsojamäärä on lähemmäs 200 miljoonaa.[8][9] Vuoteen 2003 asti kilpailu järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien myös semifinaali on ollut jaettu kahteen osaan: ensimmäinen semifinaali käydään tiistaina ja toinen semifinaali torstaina finaalilauantaita edeltävällä viikolla.[10]

Eurovision laulukilpailun lähetys

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajapari, joka juontaa kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, niin kutsuttuja postikortteja, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[11] Vuodesta 2013 "postikorteissa" pääosassa ovat olleet kunkin maan artistit.[12][13][14][15] Euroviisulähetyksen pituus oli pitkään noin kolme tuntia. Nykyään kesto vaihtelee kolmesta ja puolesta tunnista neljään tuntiin. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

EBU:n lähetysten tunnussävelenä, joka aina soitetaan myös Eurovision laulukilpailun yhteydessä, käytetään Marc-Antoine Charpentierin ”Te Deumin” alkusoittoa.[16]

Ensimmäiset Euroviisut

Euroviisujen alkuperäinen logo.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Idean isä oli EBU:n ranskalainen voimahahmo Marcel Bezençon. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia.[17] Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta ja esikuvana oli 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo.

Eurovision laulukilpailuun 1956 osallistuivat EEC-maat eli Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, ja useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Assiaa voitiin pitää ennakkosuosikkina, sillä hän oli artisteista ylivoimaisesti nimekkäin. Voittajan valitsi tuomaristo, johon kuului kaksi jäsentä jokaisesta osallistujamaasta. Luxemburgin televisioyhtiöllä ei ollut varaa lähettää yhden solistin lisäksi tuomareita, joten maa pyysi sveitsiläisiä äänestämään heidän puolestaan. Iso-Britannia, Itävalta ja Tanska olisivat osallistuneet vuoden 1956 laulukilpailuun, mutta maat eivät ilmoittautuneet ajoissa.[18] Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Vuoden 1957 kilpailu käytiin Sveitsin voitosta huolimatta Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa, jolloin säädettiin sääntö joka velvoittaa edellisvuoden voittajaa järjestämään seuraavan vuoden kilpailun.[19] Edellisvuoden voittajamaa onkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestänyt seuraavan kilpailun.

Maiden ensiesiintymiset

Maiden ensimmäinen osallistuminen Eurovision laulukilpailuihin: 1950-luku (sinisellä), 1960-luku (vihreällä), 1970-luku (keltaisella), 1980-luku (punaisella), 1990-luku (violetilla), 2000-luku (oranssilla).
Euroviisuihin osallistuneiden maiden määrä 1956–2006.
Vuosi Nr Valtio Esittäjä Kappale Käännös Sijoitus
1956 1 Alankomaat Alankomaat Jetty Paerl ”De vogels van Holland” Hollannin linnut X/14
2 Sveitsi Sveitsi Lys Assia ”Refrain” Kertosäe 1./14
3 Belgia Belgia Fud Leclerc ”Messieurs les noyés de la Seine” Seineen hukkuneet herrat X/14
4 Saksa Saksa Walter Andreas Schwarz ”Im Wartesaal zum großen Glück” Odotushuoneessa suuren onnen toivossa X/14
5 Ranska Ranska Mathé Altéry ”Le temps perdu” Kadonnut aika X/14
6 Luxemburg Luxemburg Michèle Arnaud ”Ne crois pas” Älä luule X/14
7 Italia Italia Franca Raimondi ”Aprite le finestre” Avatkaa ikkunat X/14
1957 8 Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistynyt kuningaskunta Patricia Bredin ”All” Kaikki 7./10
9 Itävalta Itävalta Bob Martin ”Wohin, kleines Pony?” Minne, pikku poni? 10./10
10 Tanska Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler ”Skibet skal sejle i nat” Laiva lähtee tänä yönä 3./10
1958 11 Ruotsi Ruotsi Alice Babs ”Lilla stjärna” Pieni tähti 4./10
1959 12 Monaco Monaco Jacques Pills ”Mon ami Pierrot” Ystäväni Pierrot 11./11
1960 13 Norja Norja Nora Brockstedt ”Voi voi” Hei, hei 4./13
1961 14 Espanja Espanja Conchita Bautista ”Estando contigo” Ollessani kanssasi 9./16
15 Suomi Suomi[20] Laila Kinnunen ”Valoa ikkunassa” − 10./16
16 Jugoslavia Jugoslavia† Ljiljana Petrović ”Neke davne zvezde” Jotkin kaukaiset tähdet 8./16
1964 17 Portugali Portugali António Calvário ”Oração” Rukous 13./16
1965 18 Irlanti Irlanti Butch Moore “Walking the Streets in the Rain” Kävelen kaduilla sateessa 6./16
1971 19 Malta Malta Joe Grech ”Marija l-Maltija” Maltatar Marija 18./18
1973 20 Israel Israel Ilanit ”Ey sham” Jossain 4./17
1974 21 Kreikka Kreikka Marinella ”Krasi, thalassa ke t'agori mou” Viini, meri ja poikaystäväni 11./17
1975 22 Turkki Turkki Semiha Yankı ”Seninle bir dakika” Yksi minuutti kanssasi 19./19
1980 23 Marokko Marokko Samira Saïd ”Bitaqat hob” Rakkausviesti 18./19
1981 24 Kypros Kypros Island ”Monika” − 6./20
1986 25 Islanti Islanti ICY ”Gleðibankinn” Ilopankki 16./20
1993 26 Slovenia Slovenia 1X Band ”Tih deževen dan” Hiljainen sadepäivä 6./20
27 Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina Fazla ”Sva bol svijeta” Koko maailman tuska 16./25
28 Kroatia Kroatia Put ”Don't Ever Cry” Älä koskaan itke 15./25
1994 29 Viro Viro Silvi Vrait ”Nagu merelaine” Kuin meren aalto 24./25
30 Romania Romania Dan Bittman ”Dincolo de nori” Pilvien tuolla puolen 21./25
31 Slovakia Slovakia Martin Ďurinda & Tublatanka ”Nekonečná pieseň” Päättymätön laulu 19./25
32 Liettua Liettua Ovidijus Vyšniauskas ”Lopšinė mylimai” Tuutulaulu pikkuiselle 25./25
33 Unkari Unkari Friderika Bayer ”Kinek mondjam el vétkeimet?” Kenelle kertoisin syntini? 4./25
34 Venäjä Venäjä Judif ”Vetšnyj strannik” Ikuinen vaeltaja 9./25
35 Puola Puola Edyta Górniak ”To nie ja!” Se en ollut minä! 2./25
1998 36 Makedonia Vlado Janevski ”Ne zori, zoro” Älä nouse, aamu 19./25
2000 37 Latvia Latvia Brainstorm ”My Star” Minun tähteni 3./24
2003 38 Ukraina Ukraina Oleksandr ”Hasta la Vista” Näkemiin 14./25
2004 39 Valko-Venäjä Valko-Venäjä Alexandra & Konstantin ”My Galileo” Minun Galileoni SF 19./22

F -/24

40 Andorra Andorra Marta Roure ”Jugarem a estimar-nos” Leikitään rakastavamme toisiamme SF 18./22

F -/24

41 Albania Albania Anjeza Shahini “The Image of You” Kuva sinusta SF 4./22

F 7./24

42 Serbia ja Montenegro Serbia ja Montenegro† Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra ”Lane moje” Rakkaani SF 1./22

F 2./24

2005 43 Moldova Moldova Zdob și Zdub “Boonika Bate Doba” Mummo lyö rumpua SF 2./25

F 6./24

44 Bulgaria Bulgaria Kaffe ”Lorraine” − SF 19./25

F -/24

2006 45 Armenia Armenia André ”Without Your Love” Ilman rakkauttasi SF 6./23

F 7./24

2007 46 Georgia Georgia Sopo Khalvaši ”Visionary Dream” Näkijän uni SF 8./28

F 12./24

47 Montenegro Montenegro Stevan Faddy ”Ajde, kroči” Tule, nouse ylös SF 22./28

F -/24

48 Serbia Serbia Marija Šerifović ”Molitva” Rukous SF 1./28

F 1./24

49 Tšekki Tšekki Kabát ”Malá dáma” Pieni rouva SF 28./28

F -/24

2008 50 San Marino San Marino Miodio ”Complice” Rikostoveri SF 19./19

F -/25

51 Azerbaidžan Azerbaidžan Elnur & Samir ”Day After Day” Päivästä päivään SF 6./19

F 8./25

2015 52 Australia Australia[21] Guy Sebastian “Tonight Again” Tämä yö uudestaan 5./40

Menestyneitä lauluja ja esittäjiä

Helsingin Hartwall-areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.

1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät usein myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Oikeastaan kilpailusta ei ole ponnahtanut yhtään maailmalla menestynyttä artistia Dionin jälkeen.

Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, Dima Bilan, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck, Cascada, Bonnie Tyler ja Darude

Suomi voitti vuoden 2006 Eurovision laulukilpailun Lordin kappaleella "Hard Rock Hallelujah" ennätyksellisellä 292 pisteellä. Kyseessä on tällä hetkellä Suomen ainoa euroviisuvoitto. Vuonna 2006 mukana oli 37 maata. Lordin pistemäärä rikottiin vuonna 2009, jolloin Norjan Alexander Rybak lauloi kappaleen "Fairytale" ja voitti 387 pisteellä. Vuonna 2009 mukana oli viisi maata enemmän kuin 2006, eli yhteensä 42 maata.

Euroviisujen säännöt

Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Sveitsin edustaja Six4one Ateenan Euroviisuissa vuonna 2006.

Esiintyjät ja kieli

Pääartikkeli: Kielet Eurovision laulukilpailussa

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä lavalla voi olla enintään kuusi esiintyjää ja jokaisen esiintyjän tulee olla täyttänyt 16 vuotta finaalipäivään mennessä.[22] Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1978–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä. Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[23]

Kappale

Euroviisuissa kappale saa kestää korkeintaan kolme minuuttia, eikä sanoituksissa saa käyttää kirosanoja, tuotteiden nimiä, poliittisia tai seksistisiä viittauksia. Esimerkiksi San Marinoa vuonna 2012 edustaneen kappaleen sanoituksia jouduttiin muuttamaan, sillä ne kertoivat Facebookista.

Säestys

Dolf van der Linden toimi pääkapellimestarina vuosien 1958 ja 1970 kilpailussa.
Ossi Runne muistetaan yhtenä pitkäaikaisimmista kapellimestareista Euroviisuissa.[24]

Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. Vuoden 1973 laulukilpailussa sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että instrumentteja oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa.[25] Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, kyseessä oli Italian kilpailukappale "Raggio di luna". Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. 1990-luvun alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.lähde? Vuoden 1997 laulukilpailussa sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.[26]

Vuoden 1999 kilpailuun säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla.[25] Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni esiintyjien on esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään.[27]

Vuoden 2021 kilpailun sääntöihin tehtiin myönnytys, joka mahdollistaa ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet. Kyseessä on yhden vuoden kokeilu.[28][29]

Ylikapellimestarit 1956–1998
Vuosi Kaupunki Nimi
1956 Sveitsi Lugano, Sveitsi Fernando Paggi
1957 Saksa Frankfurt, Saksan liittotasavalta Willy Berking
1958 Alankomaat Hilversum, Alankomaat Dolf van der Linden
1959 Ranska Cannes, Ranska Franck Pourcel
1960 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson
1961 Ranska Cannes, Ranska Franck Pourcel
1962 Luxemburg Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson
1964 Tanska Kööpenhamina, Tanska Kai Mortensen
1965 Italia Napoli, Italia Gianni Ferrio
1966 Luxemburg Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes
1967 Itävalta Wien, Itävalta Johannes Fehring
1968 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia Norrie Paramor
1969 Espanja Madrid, Espanja Augusto Algueró
1970 Alankomaat Amsterdam, Alankomaat Dolf van der Linden
1971 Irlanti Dublin, Irlanti Colman Pearce
1972 Yhdistynyt kuningaskunta Edinburgh, Iso-Britannia Malcolm Lockyer
1973 Luxemburg Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao
1974 Yhdistynyt kuningaskunta Brighton, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1975 Ruotsi Tukholma, Ruotsi Mats Olsson
1976 Alankomaat Haag, Alankomaat Jan Stulen
1977 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1978 Ranska Pariisi, Ranska François Rauber
1979 Israel Jerusalem, Israel Yitzhak Graziani
1980 Alankomaat Haag, Alankomaat Rogier van Otterloo
1981 Irlanti Dublin, Irlanti Noel Kelehan
1982 Yhdistynyt kuningaskunta Harrogate, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1983 Saksa München, Saksan liittotasavalta Dieter Reith
1984 Luxemburg Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao
1985 Ruotsi Göteborg, Ruotsi Curt-Eric Holmquist
1986 Norja Bergen, Norja Egil Monn-Iversen
1987 Belgia Bryssel, Belgia Jo Carlier
1988 Irlanti Dublin, Irlanti Noel Kelehan
1989 Sveitsi Lausanne, Sveitsi Benoît Kaufman
1990 Jugoslavia Zagreb, Jugoslavia Igor Kuljerić
1991 Italia Rooma, Italia Bruno Canfora
1992 Ruotsi Malmö, Ruotsi Anders Berglund
1993 Irlanti Millstreet, Irlanti Noel Kelehan
1994 Irlanti Dublin, Irlanti
1995 Irlanti Dublin, Irlanti
1996 Norja Oslo, Norja Frode Thingnæs
1997 Irlanti Dublin, Irlanti Frank McNamara
1998 Yhdistynyt kuningaskunta Birmingham, Iso-Britannia Martin Koch
Lähde:[30]

Huijaaminen

6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon.[31] Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa.[32] Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin laissa sanotaan, että israelilaista materiaalia ei saa esittää Libanonissa.

Osallistujamaat

Viron edustaja Sandra Oxenryd Euroviisuissa Ateenassa vuonna 2006.

Euroviisulähetyksen pituutena on aina haluttu pitää korkeintaan kolmea tuntia,lähde? joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuonna 1987 kilpailijoiden maksimääräksi asetettiin 22 maata[33] ja vuonna 1992 23 maata.[34][35] Kun itä-Euroopan radiojärjestö OIRT vuonna 1993 liittyi Euroopan yleisradioliiton EBU:n jäseneksi, myös itä-Euroopan maille tuli oikeus osallistua kilpailuun. Tämä lisäsi vähitellen osallistujamaiden lukumäärää ja lopulta kilpailun lähetysaika uhkasi venyä liian pitkäksi. Osallistujamaiden lukumäärää rajoitettiin siten, että edellisenä vuonna huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta. Kun Euroviisujen perinteisiä mahtimaitakin alkoi uhata putoaminen kilpailuista, muutettiin sääntöjä vuodesta 2000 lähtien[36] siten, että EBU:n suurimmat rahoittajamaat Ranska, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia saivat automaattisen osallistumisoikeuden. Italia vaati myös automaattista osallistumisoikeutta samalla perusteella. Kun EBU ei tähän suostunut, Italia vetäytyi koko tapahtumasta pysyvästi. Lopulta vuosien kiistelyn jälkeen EBU suostui Italian vaatimukseen ja vuoden 2011 Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palanneesta Italiasta tuli viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi. Koska viisujen osallistujamäärä lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata, tosin Suomi rikkoi sääntöä vuonna 2007 42:lla osallistujamaalla. Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG4-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa. Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä. Kilpailuun voi osallistua kerralla enimmillään 44 EBU:n aktiivijäsentä.[22]

Vuonna 2015 poiketen aiempaan menettelyyn finaaliin meni automaattisesti 7 maata, kun Euroviisut täytti 60 vuotta ja niiden kunniaksi EBU kutsui Australian mukaan.[21] Oletuksena oli, että Australian osallistuminen olisi kertaluontoinen, eikä näin ollen haittaisi semifinaalissa kilpailevien maiden mahdollisuuksia päästä jatkoon. Syksyllä 2015 EBU ilmoitti, että Australia tulee kuitenkin osallistumaan jatkossakin, mutta ilman oikeutta päästä automaattisesti finaaliin.

Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisujen isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

Äänestys

Pistetaulukko vuoden 2017 Eurovision laulukilpailussa. Suomen raadin pisteitä antamassa Jenni Vartiainen.

Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1957 lähtien jokaisessa maassa kokoontuivat tuomaristot ja pisteet jaettiin puhelinlinjojen välityksellä. Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa.[37][38] Keväällä 2003 mediassa puitiin paljon tutkimusta, jossa väitettiin Euroviisujen tuomaristojen sopineen pisteensä, yleensä naapurivaltioiden kanssa etukäteenlähde?. Tämän vuoksi EBU määräsi vuonna 2004 jokaisen maan käyttämään puhelinäänestystä ainoana mahdollisena tapana äänestää Euroviisuissa.[39] Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Esimerkiksi Monacossa raadin ääniä on käytetty säännöllisesti, sillä heillä puhelinääniä annetaan vain satakunta, siinä missä esimerkiksi Saksassa puhelinääniä kertyy vuosittain lähes miljoona.lähde? Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien finaalissa ja vuodesta 2010 lähtien myös semifinaaleissa on käytetty sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla. Vuodesta 2013 on pystynyt myös äänestämään kilpailun virallisen mobiiliohjelmiston kautta.[40]

Äänestysaika oli vuosina 1997–2003 viisi minuuttia (aika alkoi vasta koosteen jälkeen), vuosina 2004–2006 kymmenen minuuttia ja vuodesta 2007 lähtien 15 minuuttia (tosin viimeisimpinä vuosina tästä on kuitenkin lipsuttu reilustikin). Vuosina 2010 ja 2011 puhelinlinjat avattiin jo lähetyksen alussa ennen ensimmäistä kilpailukappaletta, mutta vuonna 2012 tästä tavasta luovuttiin ja siirryttiin takaisin 15 minuutin käytäntöön. Vuosina 2002 ja 2003 koosteet nähtiin esiintymisjärjestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, kun muina vuosina ne ovat aina olleet esiintymisjärjestyksessä.

Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä.[41] Vuodesta 2006 lähtien pisteidenjakajat ovat ilmoittaneet pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun.[42] Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.

Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1970 lisäys, että jos kaksi tai useampi maa jakavat pisteidenannon jälkeen ykköstilan esittävät nämä maat kappaleensa uudestaan ja tämän jälkeen eri maiden tuomaristot tasatilanteessa olevia maita lukuun ottamatta äänestävät niistä suosikkiaan.[43][44] Sääntö oli voimassa vuoden 1989 kilpailuun saakka, jolloin sen korvasi käytäntö, jossa voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä.[45][46] Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi.[47] Vuodesta 2004 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.

Vuonna 2016 äänestys muuttui siten, että jokainen maa antaa pisteet 1-8, 10 ja 12 kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella julkaistaan jokaisen maan asiantuntijaraadin antamat pisteet ja toisella kierroksella julkaistaan kaikkien maiden yleisöäänestyksen määrittelemät pisteet yhteenlaskettuna.[48] Eurovision julkistaa lähetyksen jälkeen yleisöäänestyksen tulokset maittain omilla internetsivuillaan. Tällä tavoin pyritään pitämään jännitystä yllä viimeiseen saakka, koska edeltävinä vuosina äänet olivat painottuneet hyvin paljon voittajalle ja voittaja oli selvinnyt jo kesken pisteidenannon niin, että moni maa jakoi pisteitään vielä voittajan julistuksen jälkeen. Uuden pisteidenantosysteemin takia piste-ennätykset ovat rikkoutuneet, sillä annettavia ääniä on kaksi kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Vuonna 2017 Portugali olisi rikkonut piste-ennätyksen myös vanhalla systeemillä.[49]

Piste-ennätykset

Tämän hetkinen piste-ennätyksen haltija Salvador Sobral.

Laulukilpailun piste-ennätyksiä on rikottu 2000-luvulla parin vuoden välein. Vanhalla pisteidenlaskutavalla, jossa jokaisen maan asiantuntija- ja puhelinäänestysten äänet lasketaan yhteen, kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 voittaja, Norjan Alexander Rybak kappaleellaan ”Fairytale”. Vuodesta 2016 lähtien pisteet on jaettu eri tavalla, eli tuomarit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12, ja niiden jälkeen yleisöäänet annetaan yhteenlaskettuina. Täten pisteet kaksinkertaistuivat, eikä uusi pisteidenlaskujärjestelmä ole vertailukelpoinen vanhan systeemin kanssa. Nykyistä piste-ennätystä pitää hallussaan vuoden 2017 voittaja, Portugalin Salvador Sobral.

Finaalit
Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1 Portugali Portugali 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 758 1
2 Bulgaria Bulgaria 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 615 2
3 Ukraina Ukraina 2016 "1944" Jamala 534 1
4 Israel Israel 2018 "Toy" Netta Barzilai 529 1
5 Australia Australia 2016 "Sound of Silence" Dami Im 511 2
Semifinaalit
Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1 Bulgaria Bulgaria 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 403 1
2 Portugali Portugali 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 370 1
3 Venäjä Venäjä 2016 "You Are the Only One" Sergei Lazarev 342 1
4 Australia Australia 2016 "Sound of Silence" Dami Im 330 1
5 Serbia Serbia 2007 "Molitva" Marija Šerifović 298 1

Semifinaalit

Vuodesta 2008 kummastakin semifinaalista valitaan yhdeksän osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksillä. Kymmenes osallistuja valitaan "vararaatien" äänistä siten, että paikan saa eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät ole puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaliin otetaan käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys. Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa. Vuodesta 2016 lähtien isäntämaa ja viisi suurinta rahoittajamaata esiintyvät semifinaalissa, jossa äänestävät. Nämä maat pääsevät kuitenkin automaattisesti finaaliin.

Euroviisujen viralliset valvojat

Eurovision laulukilpailun nykyinen päävalvoja Jon Ola Sand.

Vuodesta 1964 on kilpailupaikalla äänestystä valvonut EBU:n virallinen valvoja.[50]

Maa Nimi Vuodet
 Sveitsi Rolf Liebermann 1956
 Jugoslavia Miroslav Vilček 1964–65
 Yhdistynyt kuningaskunta Clifford Brown 1966–77
 Sveitsi Frank Naef 1978–92
 Tanska Christian Clausen 1993–95
 Ranska Christine Marchal-Ortiz 1996, 1998–2002
Marie-Claire Vionnet 1997
 Yhdistynyt kuningaskunta Sarah Yuen 2003
 Ruotsi Svante Stockselius 2004–10
 Norja Jon Ola Sand 2011–20
 Ruotsi Martin Österdahl[51] 2021–

[52]

Euroviisujen voittajat

Pääartikkeli: Luettelo Eurovision laulukilpailun voittajista
Vuosi[53] Paikka[53] Voittaja[53]
Maa Laulu Esittäjä
1956 Sveitsi Lugano Sveitsi Sveitsi ”Refrain” Lys Assia
1957 Saksa Frankfurt am Main Alankomaat Alankomaat ”Net als toen” Corry Brokken
1958 Alankomaat Hilversum Ranska Ranska ”Dors, mon amour” André Claveau
1959 Ranska Cannes Alankomaat Alankomaat ”Een beetje” Teddy Scholten
1960 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Ranska Ranska ”Tom Pillibi” Jacqueline Boyer
1961 Ranska Cannes Luxemburg Luxemburg ”Nous les amoureux” Jean-Claude Pascal
1962 Luxemburg Luxemburg Ranska Ranska ”Un premier amour” Isabelle Aubret
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Tanska Tanska ”Dansevise” Grethe & Jørgen Ingmann
1964 Tanska Kööpenhamina Italia Italia ”Non ho l’età” Gigliola Cinquetti
1965 Italia Napoli Luxemburg Luxemburg ”Poupée de cire, poupée de son” France Gall
1966 Luxemburg Luxemburg Itävalta Itävalta ”Merci, Chérie” Udo Jürgens
1967 Itävalta Wien Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Puppet on a String” Sandie Shaw
1968 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Espanja Espanja ”La, la, la” Massiel
1969[54] Espanja Madrid Espanja Espanja ”Vivo cantando” Salomé
Ranska Ranska ”Un jour, un enfant” Frida Boccara
Alankomaat Alankomaat ”De troubadour” Lenny Kuhr
Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Boom Bang-a-Bang” Lulu
1970 Alankomaat Amsterdam Irlanti Irlanti ”All Kinds of Everything” Dana
1971 Irlanti Dublin Monaco Monaco ”Un banc, un arbre, une rue” Séverine
1972 Yhdistynyt kuningaskunta Edinburgh Luxemburg Luxemburg ”Après toi” Vicky Leandros
1973 Luxemburg Luxemburg Luxemburg Luxemburg ”Tu te reconnaîtras” Anne-Marie David
1974 Yhdistynyt kuningaskunta Brighton Ruotsi Ruotsi ”Waterloo” ABBA
1975 Ruotsi Tukholma Alankomaat Alankomaat ”Ding-a-dong” Teach-In
1976 Alankomaat Haag Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Save Your Kisses for Me” Brotherhood of Man
1977 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Ranska Ranska ”L’oiseau et l’enfant” Marie Myriam
1978 Ranska Pariisi Israel Israel ”A-Ba-Ni-Bi” Izhar Cohen & Alphabeta
1979 Israel Jerusalem Israel Israel ”Hallelujah” Gali Atari & Milk and Honey
1980 Alankomaat Haag Irlanti Irlanti ”What’s Another Year?” Johnny Logan
1981 Irlanti Dublin Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Making Your Mind Up” Bucks Fizz
1982 Yhdistynyt kuningaskunta Harrogate Saksa Saksa ”Ein bißchen Frieden” Nicole
1983 Saksa München Luxemburg Luxemburg ”Si la vie est cadeau” Corinne Hermès
1984 Luxemburg Luxemburg Ruotsi Ruotsi ”Diggi-loo diggi-ley” Herreys
1985 Ruotsi Göteborg Norja Norja ”La det swinge” Bobbysocks
1986 Norja Bergen Belgia Belgia ”J’aime la vie” Sandra Kim
1987 Belgia Bryssel Irlanti Irlanti ”Hold Me Now” Johnny Logan
1988 Irlanti Dublin Sveitsi Sveitsi ”Ne partez pas sans moi” Céline Dion
1989 Sveitsi Lausanne Jugoslavia Jugoslavia ”Rock Me” Riva
1990 Jugoslavia Zagreb Italia Italia ”Insieme: 1992” Toto Cutugno
1991 Italia Rooma Ruotsi Ruotsi ”Fångad av en stormvind” Carola
1992 Ruotsi Malmö Irlanti Irlanti ”Why Me?” Linda Martin
1993 Irlanti Millstreet Irlanti Irlanti ”In Your Eyes” Niamh Kavanagh
1994 Irlanti Dublin Irlanti Irlanti ”Rock ’n’ Roll Kids” Paul Harrington & Charlie McGettigan
1995 Irlanti Dublin Norja Norja ”Nocturne” Secret Garden
1996 Norja Oslo Irlanti Irlanti ”The Voice” Eimear Quinn
1997 Irlanti Dublin Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia ”Love Shine a Light” Katrina and the Waves
1998 Yhdistynyt kuningaskunta Birmingham Israel Israel ”Diva” Dana International
1999 Israel Jerusalem Ruotsi Ruotsi ”Take Me to Your Heaven” Charlotte Nilsson
2000 Ruotsi Tukholma Tanska Tanska ”Fly on the Wings of Love” Olsen Brothers
2001 Tanska Kööpenhamina Viro Viro ”Everybody” Tanel Padar, Dave Benton & 2XL
2002 Viro Tallinna Latvia Latvia ”I Wanna” Marie N
2003 Latvia Riika Turkki Turkki ”Everyway That I Can” Sertab Erener
2004 Turkki Istanbul Ukraina Ukraina ”Wild Dances” Ruslana
2005 Ukraina Kiova Kreikka Kreikka ”My Number One” Helena Paparizou
2006 Kreikka Ateena Suomi Suomi ”Hard Rock Hallelujah” Lordi
2007 Suomi Helsinki Serbia Serbia ”Molitva” Marija Šerifović
2008 Serbia Belgrad Venäjä Venäjä ”Believe” Dima Bilan
2009 Venäjä Moskova Norja Norja ”Fairytale” Alexander Rybak
2010 Norja Oslo Saksa Saksa ”Satellite” Lena Meyer-Landrut
2011 Saksa Düsseldorf Azerbaidžan Azerbaidžan ”Running Scared” Ell & Nikki
2012 Azerbaidžan Baku Ruotsi Ruotsi ”Euphoria” Loreen
2013 Ruotsi Malmö Tanska Tanska ”Only Teardrops” Emmelie de Forest
2014 Tanska Kööpenhamina Itävalta Itävalta ”Rise Like a Phoenix” Conchita Wurst
2015 Itävalta Wien Ruotsi Ruotsi ”Heroes” Måns Zelmerlöw
2016 Ruotsi Tukholma Ukraina Ukraina ”1944” Jamala
2017 Ukraina Kiova Portugali Portugali ”Amar pelos dois” Salvador Sobral
2018 Portugali Lissabon Israel Israel ”Toy” Netta Barzilai
2019 Israel Tel Aviv Alankomaat Alankomaat "Arcade" Duncan Laurence
2020 Peruttiin koronaviruspandemian vuoksi
2021 Alankomaat Rotterdam

Vuoteen 2020 mennessä menestynein maa on Irlanti, joka on voittanut kisat seitsemän kertaa. Toiseksi menestynein maa on Ruotsi, jolla on kuusi voittoa. Luxemburgilla on viisi voittoa, kuten myös Alankomailla, Isolla-Britannialla ja Ranskalla, joiden voitoista yksi on jaettu neljän maan kesken. Eniten toisia sijoja, 15 kappaletta, on Isolla-Britannialla.

Vuoden 2020 euroviisut jouduttiin äkillisesti perumaan koronaviruksen takia. Kyseessä oli ensimmäinen viisujen peruminen. Viisujen isäntämaa olisi ollut Alankomaat, Rotterdam.

Voittoa vailla olevien maiden parhaat sijoitukset

Paras sijoitus Maa Viimeisin kerta
Esittäjä Laulu Vuosi
2. (2 kertaa) Islanti Islanti Yohanna ”Is It True?” 2009
2. (2 kertaa) Malta Malta Chiara ”Angel” 2005
2. Kypros Kypros Eleni Foureira ”Fuego” 2018
2. Bulgaria Bulgaria Kristian Kostov ”Beautiful Mess” 2017
2. Australia Australia Dami Im "Sound of Silence" 2016
2. Puola Puola Edyta Górniak ”To nie ja!” 1994
3. (2 kertaa) Romania Romania Paula Seling & Ovi ”Playing with Fire” 2010
3. Moldova Moldova SunStroke Project ”Hey, Mamma!” 2017
3. Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina Hari Mata Hari ”Lejla” 2006
4. (2 kertaa) Armenia Armenia Aram Mp3 ”Not Alone” 2014
4. (2 kertaa) Kroatia Kroatia Doris Dragović ”Marija Magdalena” 1999
4. Unkari Unkari Friderika Bayer ”Kinek mondjam el vétkeimet?” 1994
5. Albania Albania Rona Nishliu ”Suus” 2012
6. Tšekki Tšekki Mikolas Josef ”Lie to Me” 2018
6. Valko-Venäjä Valko-Venäjä Koldun ”Work Your Magic” 2007
6. Liettua Liettua LT United ”We Are the Winners” 2006
7. (2 kertaa) Slovenia Slovenia Nuša Derenda ”Energy” 2001
7. Pohjois-Makedonia Pohjois-Makedonia Tamara Todevska "Proud" 2019
9. (2 kertaa) Georgia Georgia Eldrine ”One More Day” 2011
13. Montenegro Montenegro Knez ”Adio” 2015
18. Slovakia Slovakia Marcel Palonder ”Kým nás máš” 1996
18. Marokko Marokko Samira Saïd ”Bitaqat hob” 1980
19. San Marino San Marino Serhat "Say Na Na Na" 2019
SF 12. Andorra Andorra Anonymous ”Salvem el món (Let's Save the World)” 2007

Maiden edelliset osallistumiskerrat

Vuoden 2020 Euroviisuihin osallistuu 41 maata. Seuraavassa luettelossa on epäaktiivisten jäsenmaiden viimeisimmät osallistumiskerrat:

Maa Vuosi Esittäjä Kappale
Unkari Unkari 2019 Joci Pápai “Az én apám”
Montenegro Montenegro 2019 D-Moll “Heaven”
Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina 2016 Dalal Midhat-Talakić & Deen
feat. Ana Rucner & Jala		 “Ljubav je”
Turkki Turkki 2012 Can Bonomo “Love Me Back”
Slovakia Slovakia 2012 Max Jason Mai ”Don't Close Your Eyes”
Andorra Andorra 2009 Susanne Georgi ”La teva decisió (Get a Life)”
Monaco Monaco 2006 Séverine Ferrer ”La coco-dance”
Luxemburg Luxemburg 1993 Modern Times ”Donne-moi une chance”
Marokko Marokko 1980 Samira Saïd ”Bitaqat hob”

Maiden edelliset kerrat finaalissa

Vuoden 2019 finaalissa kilpaili 26 maata. Seuraavassa luettelossa on muiden maiden viimeisimmät kerrat finaalissa:

Vuosi Valtio Esittäjä Kappale
2018 Itävalta Itävalta Cesár Sampson "Nobody But You"
Moldova Moldova DoReDos "My Lucky Day"
Liettua Liettua Ieva Zasimauskaitė "When We’re Old"
Bulgaria Bulgaria Equinox "Bones"
Irlanti Irlanti Ryan O’Shaughnessy "Together"
Ukraina Ukraina Mélovin "Under the Ladder"
Unkari Unkari AWS "Viszlát nyár"
Suomi Suomi Saara Aalto "Monsters"
Portugali Portugali Cláudia Pascoal "O jardim"
2017 Belgia Belgia Blanche "City Lights"
Romania Romania Ilinca feat. Alex Florea "Yodel It!"
Kroatia Kroatia Jacques Houdek "My Friend"
Armenia Armenia Artsvik "Fly With Me"
Puola Puola Kasia Moś "Flashlight"
2016 Latvia Latvia Justs “Heartbeat”
Georgia Georgia Nika Kotšarov & Young Georgian Lolitaz “Midnight Gold”
2015 Montenegro Montenegro Knez “Adio”
2012 Turkki Turkki Can Bonomo ”Love Me Back”
Bosnia ja Hertsegovina Bosnia ja Hertsegovina Maya Sar ”Korake ti znam”
1998 Slovakia Slovakia Katarína Hasprová ”Modlitba”
1993 Luxemburg Luxemburg Modern Times ”Donne-moi une chance”
1980 Marokko Marokko Samira Saïd ”Bitaqat hob”
1979 Monaco Monaco Laurent Vaguener ”Notre vie c’est la musique”

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuus

  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Verkkoversio

Viitteet

  1. ↑ Historia Yle.fi. Yleisradio. Viitattu 25.8.2009.
  2. ↑ 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
  3. ↑ Euroviisut kautta aikojen, s. 9. Suomentanut Anja Lindqvist. Orage AS, 2019. ISBN 978-82-8343-531-3.
  4. ↑ Morocco eurovision.tv. Viitattu 20.3.2020.
  5. ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1977 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  6. ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 2005 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  7. ↑ Musiikintutkijan analyysi: Euroviisukin uudistuu – modulaatio ei ole enää in yle.fi. Viitattu 17.9.2016.
  8. ↑ Nearly 200 million people watch Eurovision 2015 eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  9. ↑ Eurovision Song Contest attracts 204 million viewers! eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  10. ↑ Two Semi-Finals to qualify for 2008 Final in Belgrade (Arkistoitu sivu) eurovision.tv. Viitattu 20.2.2020.
  11. ↑ Pajala 2006 s. 36–38
  12. ↑ SVT to 'present artists' in postcards Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  13. ↑ DR to take a close look at artists in 'postcards' Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  14. ↑ How will Eurovision 2015 introduce the entries? Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  15. ↑ Eurovision 2016: Behind the scenes at the postcard shoots wiwibloggs.com. Viitattu 14.5.2016.
  16. ↑ Te Deumin nuotit
  17. ↑ Pajala 2006 s. 13
  18. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 8; ISBN 978-951-20-7007-7
  19. ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1957 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  20. ↑ Pajala 2006 s. 13
  21. ↑ a b Siim, Jarmo: Australia to compete in the 2015 Eurovision Song Contest Eurovision.tv. Viitattu 10.2.2015. (englanniksi)
  22. ↑ a b Rules European Broadcasting Union. Viitattu 25.12.2018. (englanniksi)
  23. ↑ In a nutshell eurovision.tv. Viitattu 23.6.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Ossi Runne andtheconductoris.eu. Viitattu 7.11.2018.
  25. ↑ a b The history of live music in the Eurovision Song Contest andtheconductoris.eu. Viitattu 17.9.2016.
  26. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7
  27. ↑ Kroatia 1999: Doris - Marija Magdalena Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  28. ↑ Changes announced to ensure Eurovision comes "back for good" eurovision.tv. Viitattu 23.6.2020.
  29. ↑ Euroviisujen lauluraitoihin tehtiin sääntömuutos koronan takia - fanit tyrmistyivät voice.fi. Viitattu 23.6.2020.
  30. ↑ Musical directors andtheconductoris.eu. Viitattu 9.3.2018.
  31. ↑ Kokkonen, Yrjö: Huijausyritys Euroviisuissa vahvistui 6.2.2014. yle.fi. Viitattu 10.2.2017.
  32. ↑ Cahill, William: Discuss: Do you think Lebanon should "return" to Eurovision? wiwibloggs.com. Viitattu 10.2.2017.
  33. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 109; ISBN 978-951-20-7007-7
  34. ↑ Malta 1991: Georgina & Paul Giordimaina – Could it be Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  35. ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1992 Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  36. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 157; ISBN 978-951-20-7007-7
  37. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 148; ISBN 978-951-20-7007-7
  38. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 184; ISBN 978-951-851-106-2
  39. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 210; ISBN 978-951-851-106-2
  40. ↑ Eurovision Song Contest app launched! eurovision.tv. Viitattu 18.2.2017.
  41. ↑ Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1975 viisukuppila.fi. 14.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
  42. ↑ Athens 2006 eurovision.tv. Viitattu 2.11.2017.
  43. ↑ Amsterdam 1970 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  44. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 43; ISBN 978-951-20-7007-7
  45. ↑ Lausanne 1989 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  46. ↑ John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 127; ISBN 978-951-20-7007-7
  47. ↑ Zitting, Marianne: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1991 viisukuppila.fi. 7.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
  48. ↑ Biggest change to Eurovision Song Contest voting since 1975 eurovision.tv. 18.2.2016. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
  49. ↑ An Alternate Universe: Eurovision 2017 Under the Old Voting System escxtra.com. 14.5.2017. Viitattu 21.3.2018. (englanniksi)
  50. ↑ Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1964 viisukuppila.fi. 12.9.2010. Viitattu 25.12.2017.
  51. ↑ Martin Österdahl new Eurovision Song Contest Executive Supervisor eurovision.tv. 20.1.2020. Viitattu 20.2.2020.
  52. ↑ Executive Supervisor eurovision.tv. Viitattu 25.12.2017.
  53. ↑ a b c History Eurovision Song Contest. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  54. ↑ Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.

Kirjallisuutta

  • Kaivanto, Petri & Leskelä, Ari: Suomen euroviisut kautta aikojen. Helsinki: F-kustannus, 2007. ISBN 978-952-461-122-0.
  • Kennedy O'Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. (The Eurovision Song Contest: The Official History, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7.
  • Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1.
  • Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2.
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja: Turun yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

Euroviisujen teemasivu
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurovision laulukilpailu.
Eurovision laulukilpailun voittajat
1950–luku
1960–luku
1970–luku
1980–luku
1990–luku
2000–luku
2010–luku
2020–luku
Eurovision laulukilpailu
Maat
Aktiiviset

Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta

Epäaktiiviset

Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Montenegro · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä

Entiset

Jugoslavia · Serbia ja Montenegro

Epäonnistuneet yritykset

Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia

Kilpailut vuosittain
1950-luku

1956 · 1957 · 1958 · 1959

1960-luku

1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969

1970-luku

1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979

1980-luku

1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989

1990-luku

1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999

2000-luku

2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009

2010-luku

2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019

2020-luku 2020 · 2021 · 2022 · 2023 · 2024
Yliviivattu vuosiluku tarkoittaa, että kilpailua ei järjestetty kyseisenä vuonna.
Isäntäkaupungit
1950–

Lugano · Frankfurt · Hilversum · Cannes

1960–

Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid

1970–

Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem

1980–

Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne

1990–

Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem

2000–

Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova

2010–

Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv

2020–

Rotterdam · Rotterdam · Torino · Liverpool · Malmö

Yliviivattu kaupunki tarkoittaa, että kilpailua ei järjestetty kyseisenä vuonna.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eurovision_laulukilpailu&oldid=19002624”