Ero sivun ”Apofyytti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Anthriscus sylvestris fluy 80 05052007 1.jpg|pienoiskuva|oikea|250px|[[Koiranputki]] (''Anthriscus sylvestris'')]] |
|||
'''Apofyytti''' on [[kasvi]]laji, joka on siirtynyt alkuperäiseltä luonnonkasvupaikalta ihmisten muokkaamalle kasvupaikalle saman maantieteellisen alueen sisällä. Niinpä riippuukin tarkasteltavasta maantieteellisestä alueesta, kuinka kauaksi laji on alkuperäiseltä kasvupaikaltaan levinnyt. Mikäli tämä siirtymä on pitkä, kyseinen laji voidaan mieltää uudella kasvupaikallaan [[tulokaslaji]]ksi. |
'''Apofyytti''' on [[kasvi]]laji, joka on siirtynyt alkuperäiseltä luonnonkasvupaikalta ihmisten muokkaamalle kasvupaikalle saman maantieteellisen alueen sisällä. Niinpä riippuukin tarkasteltavasta maantieteellisestä alueesta, kuinka kauaksi laji on alkuperäiseltä kasvupaikaltaan levinnyt. Mikäli tämä siirtymä on pitkä, kyseinen laji voidaan mieltää uudella kasvupaikallaan [[tulokaslaji]]ksi. |
||
Versio 29. toukokuuta 2020 kello 12.47
Apofyytti on kasvilaji, joka on siirtynyt alkuperäiseltä luonnonkasvupaikalta ihmisten muokkaamalle kasvupaikalle saman maantieteellisen alueen sisällä. Niinpä riippuukin tarkasteltavasta maantieteellisestä alueesta, kuinka kauaksi laji on alkuperäiseltä kasvupaikaltaan levinnyt. Mikäli tämä siirtymä on pitkä, kyseinen laji voidaan mieltää uudella kasvupaikallaan tulokaslajiksi.
Suomessa monet apofyytteinä esiintyvät kasvilajit ovat kasvaneet alun perin kallioilla, lähteillä ja merenrannoilla, joilta kasvit ovat siirtyneet sitten ihmistoiminnan muokkaamille kasvupaikoille, kuten pihoille, tienvierille, ojanvarsille, pelloille, niityille ja laidunmaille. Useat apofyyttilajit ovat myös hemerofiilejä eli ihmistoiminnasta hyötyviä lajeja. Suomessa apofyytteinä esiintyviä kasveja ovat esimerkiksi koiranputki (Anthriscus sylvestris), pölkkyruoho (Arabis glabra), röyhyvihvilä (Juncus effusus) ja mäkiarho (Arenaria serpyllifolia).
Lähteet
- Suominen, J. & Hämet-Ahti, L., Kurtto, A. (toim.), Kasvistomme muinaistulokkaat: tulkintaa ja perusteluja, 1993, Norrlinia 4, Kasvimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, ISBN 951-45-6373-5, ISSN 0760-3214