Ero sivun ”Karhunvatukka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Puuttuva sana lisätty |
p Korjattu virheellinen linkki (tee > yrttitee) |
||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
Karhunvatukkaa voidaan kasvattaa sekä aurinkoisella että osittain varjoisella paikalla, mutta paikan tulee olla lämmin ja suojassa kovilta tuulilta. Kasvualustan tulee olla multava, kosteutta pidättävä ja hapan. Karhunvatukan kukat pölyttyvät omalla siitepölyllään, joten sitä voidaan istuttaa vaikkapa vain yksi taimi.<ref>Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981</ref>. Se muistuttaa köynnöstä, ja se tuetaankin usein esimerkiksi säleikön avulla. Karhunvatukkaa tuetaan sitomalla se paaluihin ja lankoihin siten, että kasvavat uusiutumisversot tulevat erilleen marjovista varsista. Tämä menettely estää tautien leviämistä ja helpottaa hoitoa. Sadonkorjuun päätyttyä kaikki marjoja kantaneet varret leikataan maata myöten. |
Karhunvatukkaa voidaan kasvattaa sekä aurinkoisella että osittain varjoisella paikalla, mutta paikan tulee olla lämmin ja suojassa kovilta tuulilta. Kasvualustan tulee olla multava, kosteutta pidättävä ja hapan. Karhunvatukan kukat pölyttyvät omalla siitepölyllään, joten sitä voidaan istuttaa vaikkapa vain yksi taimi.<ref>Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981</ref>. Se muistuttaa köynnöstä, ja se tuetaankin usein esimerkiksi säleikön avulla. Karhunvatukkaa tuetaan sitomalla se paaluihin ja lankoihin siten, että kasvavat uusiutumisversot tulevat erilleen marjovista varsista. Tämä menettely estää tautien leviämistä ja helpottaa hoitoa. Sadonkorjuun päätyttyä kaikki marjoja kantaneet varret leikataan maata myöten. |
||
Karhunvatukan suuret ja makeat marjat sopivat useisiin käyttötarkoituksiin. Karhunvatukan lehdistä tehdään [[ |
Karhunvatukan suuret ja makeat marjat sopivat useisiin käyttötarkoituksiin. Karhunvatukan lehdistä tehdään [[yrttitee]]tä. |
||
Varsinkin Yhdysvalloissa on kehitetty erilaisia vatukkalajien risteymiä; esimerkiksi ulkomailla paljon viljelty [[boysenmarja]] on samaa alkuperää. Vatukoita on tutkittu Suomessakin esimerkiksi 1980-luvulla, kun professori [[Peter Tigerstedt]] on koonnut viljelyaineistoa ja tutkinut risteytysmahdollisuuksia. |
Varsinkin Yhdysvalloissa on kehitetty erilaisia vatukkalajien risteymiä; esimerkiksi ulkomailla paljon viljelty [[boysenmarja]] on samaa alkuperää. Vatukoita on tutkittu Suomessakin esimerkiksi 1980-luvulla, kun professori [[Peter Tigerstedt]] on koonnut viljelyaineistoa ja tutkinut risteytysmahdollisuuksia. |
||
Versio 24. toukokuuta 2020 kello 13.46
| Karhunvatukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Vatukat Rubus |
| Laji: | fruticosus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rubus fruticosus |
|
| Katso myös | |
Karhunvatukka (Rubus fruticosus) on vatukoihin kuuluva kasvi. Se tuottaa mustia marjan tapaisia hedelmystöjä, jotka koostuvat monesta pienestä yhteen kasvaneesta luumarjasta. Karhunvatukoita on monia eri lajikkeita ja lukuisia eri lajeja, jotka muistuttavat toisiaan. Suomessa useimmat lajikkeet menestyvät vain eteläisessä osassa maata, ja niitä kasvatetaan usein kasvihuoneissa. Siperialainen karhunvatukka löydettiin Venäjältä 1980-luvulla, ja se on otettu lisäykseen, ja sitä on saatavilla. Se menestyy jopa V-vyöhykkeellä taimistojen mukaan. Karhunvatukka on erittäin piikkinen, ja kasvaa korkeammaksi kuin tavallinen vadelma (Rubus idaeus).[1]
Karhunvatukkaa voidaan kasvattaa sekä aurinkoisella että osittain varjoisella paikalla, mutta paikan tulee olla lämmin ja suojassa kovilta tuulilta. Kasvualustan tulee olla multava, kosteutta pidättävä ja hapan. Karhunvatukan kukat pölyttyvät omalla siitepölyllään, joten sitä voidaan istuttaa vaikkapa vain yksi taimi.[2]. Se muistuttaa köynnöstä, ja se tuetaankin usein esimerkiksi säleikön avulla. Karhunvatukkaa tuetaan sitomalla se paaluihin ja lankoihin siten, että kasvavat uusiutumisversot tulevat erilleen marjovista varsista. Tämä menettely estää tautien leviämistä ja helpottaa hoitoa. Sadonkorjuun päätyttyä kaikki marjoja kantaneet varret leikataan maata myöten.
Karhunvatukan suuret ja makeat marjat sopivat useisiin käyttötarkoituksiin. Karhunvatukan lehdistä tehdään yrttiteetä.
Varsinkin Yhdysvalloissa on kehitetty erilaisia vatukkalajien risteymiä; esimerkiksi ulkomailla paljon viljelty boysenmarja on samaa alkuperää. Vatukoita on tutkittu Suomessakin esimerkiksi 1980-luvulla, kun professori Peter Tigerstedt on koonnut viljelyaineistoa ja tutkinut risteytysmahdollisuuksia.
Vaihtoehtoinen suomenkielinen nimitys on poimuvatukka.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Puutarha.net: Karhunvatukka (Rubus fruticosus)
- Den virtuella floran: Björnbär (ruotsiksi)
- ITIS: Rubus fruticosus (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Rubus fruticosus (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Rubus fruticosus (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Rubus fruticosus (blackberry) (englanniksi)