Ero sivun ”Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
kh |
"–" |
||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
'''Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran''' ([[18. huhtikuuta]] [[1838]] – [[28. toukokuuta]] [[1912]], [[Pariisi]], myös '''François Lecoq de Boisbaudran''') oli ranskalainen kemisti, joka tunnetaan työstään [[alkuaine|alkuaineiden]] [[gallium]], [[dysprosium]] ja [[samarium]] löytäjänä.<ref name="Fontani">{{Kirjaviite | Tekijä = Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia | Nimeke = The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side | Vuosi = 2014 | Sivut = 211–213 | Julkaisija = Oxford University Press | Isbn = 978-0-19-938334-4 | www = https://books.google.fi/books?id=Ck9jBAAAQBAJ&pg=PA211 | www-teksti = Kirja Googlen teoshaussa | Kieli = {{en}} }}</ref> |
'''Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran''' ([[18. huhtikuuta]] [[1838]] – [[28. toukokuuta]] [[1912]], [[Pariisi]], myös '''François Lecoq de Boisbaudran''') oli ranskalainen kemisti, joka tunnetaan työstään [[alkuaine|alkuaineiden]] [[gallium]], [[dysprosium]] ja [[samarium]] löytäjänä.<ref name="Fontani">{{Kirjaviite | Tekijä = Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia | Nimeke = The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side | Vuosi = 2014 | Sivut = 211–213 | Julkaisija = Oxford University Press | Isbn = 978-0-19-938334-4 | www = https://books.google.fi/books?id=Ck9jBAAAQBAJ&pg=PA211 | www-teksti = Kirja Googlen teoshaussa | Kieli = {{en}} }}</ref> |
||
Hänen työnsä pääaihe oli [[spektroskopia]] ja sen soveltaminen [[harvinaiset maametallit|harvinaisiin maametalleihin]]. Hän analysoi 35 alkuaineen spektrin [[bunsenlamppu]]a tai sähkökipinää käyttäen ja tätä kautta löysi [[lantanoidi]]t samarium (1880), dysprosium (1886) sekä havaitsi jälkiä [[europium]]ista (1890) |
Hänen työnsä pääaihe oli [[spektroskopia]] ja sen soveltaminen [[harvinaiset maametallit|harvinaisiin maametalleihin]]. Hän analysoi 35 alkuaineen spektrin [[bunsenlamppu]]a tai sähkökipinää käyttäen ja tätä kautta löysi [[lantanoidi]]t samarium (1880), dysprosium (1886) sekä havaitsi jälkiä [[europium]]ista (1890) – tosin europiumin löytäjäksi kuitenkin katsotaan [[Eugène-Anatole Demarçay]] vuonna 1901. De Boisbaudran myös eristi [[gadolinium]]ia 1885, mutta tämä alkuaine oli jo löydetty aikaisemminkin. |
||
De Boisbaudranin merkittävin löytö oli gallium. Vuonna 1875 hän oli eristänyt useita milligrammoja [[galliumkloridi]]a käyttäen tähän 52 kg raakamalmia. Myöhemmin hän valmisti 75 grammaa puhdasta galliumia 4 tonnista malmia. Hän laski galliumin [[atomimassa]]n olevan 69,86, mikä on hyvin lähellä nykyistä arvoa 69,723. Hän sai gallium-tutkimuksista [[Davyn mitali]]n (1879) ja muita huomionosoituksia. |
De Boisbaudranin merkittävin löytö oli gallium. Vuonna 1875 hän oli eristänyt useita milligrammoja [[galliumkloridi]]a käyttäen tähän 52 kg raakamalmia. Myöhemmin hän valmisti 75 grammaa puhdasta galliumia 4 tonnista malmia. Hän laski galliumin [[atomimassa]]n olevan 69,86, mikä on hyvin lähellä nykyistä arvoa 69,723. Hän sai gallium-tutkimuksista [[Davyn mitali]]n (1879) ja muita huomionosoituksia. |
||
Versio 21. toukokuuta 2020 kello 18.48
| Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. huhtikuuta 1838 Cognac, Ranska |
| Kuollut | 28. toukokuuta 1912 (74 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Charles-Adolphe Wurtz |
| Tutkimusalue | kemia, spektroskopia |
| Tunnetut työt | galliumin, dysprosiumin ja samariumin löytäminen |
| Palkinnot | Davyn mitali (1879) |
Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran (18. huhtikuuta 1838 – 28. toukokuuta 1912, Pariisi, myös François Lecoq de Boisbaudran) oli ranskalainen kemisti, joka tunnetaan työstään alkuaineiden gallium, dysprosium ja samarium löytäjänä.[1]
Hänen työnsä pääaihe oli spektroskopia ja sen soveltaminen harvinaisiin maametalleihin. Hän analysoi 35 alkuaineen spektrin bunsenlamppua tai sähkökipinää käyttäen ja tätä kautta löysi lantanoidit samarium (1880), dysprosium (1886) sekä havaitsi jälkiä europiumista (1890) – tosin europiumin löytäjäksi kuitenkin katsotaan Eugène-Anatole Demarçay vuonna 1901. De Boisbaudran myös eristi gadoliniumia 1885, mutta tämä alkuaine oli jo löydetty aikaisemminkin.
De Boisbaudranin merkittävin löytö oli gallium. Vuonna 1875 hän oli eristänyt useita milligrammoja galliumkloridia käyttäen tähän 52 kg raakamalmia. Myöhemmin hän valmisti 75 grammaa puhdasta galliumia 4 tonnista malmia. Hän laski galliumin atomimassan olevan 69,86, mikä on hyvin lähellä nykyistä arvoa 69,723. Hän sai gallium-tutkimuksista Davyn mitalin (1879) ja muita huomionosoituksia.
Lähteet
- ↑ Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia: The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side, s. 211–213. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-938334-4. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
