30 844
muokkausta
Ero sivun ”Streptomysiini” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
"–"
(liimablankotusta) |
("–") |
||
|
== Käyttö ==
Streptomysiiniä on annosteltu lähinnä ruiskeena lihakseen, joko sulfaattina taikka hydrokloridina. Lääke imeytyi elimistöön yleensä nopeasti. Sitä saatettin annostella tuberkuloosin hoidossa, 1 g eli 1 000 mg 2-3x/vko.<ref>Vartiainen I., 1960: s.
Pian löytymisensä jälkeen streptomysiiniä käytettiin ensisijaisena tbc-lääkkeenä, ja pitkään - ainakin 70-luvulle saakka.<ref>Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 133</ref> [[Rifampisiini]]n löytymisen ja käyttöönoton jälkeen SM:sta tuli toissijainen lääkeaine tubin hoidossa, muun muassa ototoksisuutensa johdosta.
{{Viitteet|viitteet=
<ref name="biosan">{{biosan|sivu=657}}</ref>
<ref name="fato">{{Kirjaviite | Tekijä = Koulu, Tuomisto (toim.) | Nimeke = Farmakologia ja toksikologia, 6. painos | Luku= R. K. Tuominen: Tuberkuloosilääkkeet ja sulfonit | Vuosi = 2001 | Sivu =
}}
* J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970, Turku-Porvoo (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri
* Ilmari Vartiainen, Lääkeaineoppi (Farmakologia), SHKS-WSOY, 1960, (ei ISBN-tunnusta, s.
* Tuomi-Alfering-Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, 1977 s.
== Aiheesta muualla ==
| |||