Ero sivun ”Streptomysiini” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
9 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
"–"
(liimablankotusta)
("–")
 
== Käyttö ==
Streptomysiiniä on annosteltu lähinnä ruiskeena lihakseen, joko sulfaattina taikka hydrokloridina. Lääke imeytyi elimistöön yleensä nopeasti. Sitä saatettin annostella tuberkuloosin hoidossa, 1&nbsp;g eli 1&nbsp;000&nbsp;mg 2-3x/vko.<ref>Vartiainen I., 1960: s. 233-234233–234</ref>
 
Pian löytymisensä jälkeen streptomysiiniä käytettiin ensisijaisena tbc-lääkkeenä, ja pitkään - ainakin 70-luvulle saakka.<ref>Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 133</ref> [[Rifampisiini]]n löytymisen ja käyttöönoton jälkeen SM:sta tuli toissijainen lääkeaine tubin hoidossa, muun muassa ototoksisuutensa johdosta.
{{Viitteet|viitteet=
<ref name="biosan">{{biosan|sivu=657}}</ref>
<ref name="fato">{{Kirjaviite | Tekijä = Koulu, Tuomisto (toim.) | Nimeke = Farmakologia ja toksikologia, 6. painos | Luku= R. K. Tuominen: Tuberkuloosilääkkeet ja sulfonit | Vuosi = 2001 | Sivu = 872-873872–873| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kustannus Medicina | Tunniste = | Viitattu = 29.4.2012 | www=http://www.medicina.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=48&Itemid= }}</ref>
}}
* J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970, Turku-Porvoo (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri
* Ilmari Vartiainen, Lääkeaineoppi (Farmakologia), SHKS-WSOY, 1960, (ei ISBN-tunnusta, s.233-234 233–234)
* Tuomi-Alfering-Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, 1977 s. 133-134133–134 ISBN 951-0-06936-1
 
== Aiheesta muualla ==

Navigointivalikko