Ero sivun ”Białystokin ja Minskin taistelu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 27: Rivi 27:
Marsalkka [[Fedor von Bock]]in johtaman Saksan keskustan armeijaryhmän tehtävänä oli hyökätä [[Puola]]sta Białystok–Minsk–Smolensk-akselilla kohti [[Moskova]]a. Armeijaryhmään kuuluivat [[Saksan 4. armeija|4.]] ja [[Saksan 9. armeija|9. armeija]] sekä [[Saksan 2. panssariryhmä|2.]] ja [[Saksan 3. panssariryhmä|3. panssariryhmä]]. Yhteensä käytössä oli 33 jalkaväkidivisioonaa, yhdeksän panssaridivisioonaa, kuusi motorisoitua divisioonaa ja ratsuväkidivisioona. Armeijaryhmän tukena oli [[Saksan 2. ilma-armeija|2. ilma-armeija]].
Marsalkka [[Fedor von Bock]]in johtaman Saksan keskustan armeijaryhmän tehtävänä oli hyökätä [[Puola]]sta Białystok–Minsk–Smolensk-akselilla kohti [[Moskova]]a. Armeijaryhmään kuuluivat [[Saksan 4. armeija|4.]] ja [[Saksan 9. armeija|9. armeija]] sekä [[Saksan 2. panssariryhmä|2.]] ja [[Saksan 3. panssariryhmä|3. panssariryhmä]]. Yhteensä käytössä oli 33 jalkaväkidivisioonaa, yhdeksän panssaridivisioonaa, kuusi motorisoitua divisioonaa ja ratsuväkidivisioona. Armeijaryhmän tukena oli [[Saksan 2. ilma-armeija|2. ilma-armeija]].


Armeijaryhmää vastassa oli puna-armeijan kenraali Dmitri Pavlovin komentama [[Lännen rintama]], johon kuuluivat rajalle sijoitetut 3., 4. ja 10. armeijat. Alueella oli lisäksi Stavkan reservinä 13. armeija, johon kuului lähinnä esikuntaosia ilman elimellisiä joukkoja. Yhteensä puna-armeijan joukkoja oli 25 kivääri- ja ratsuväkidivisioonaa, 13. panssaridivisioonaa ja seitsemän motorisoitua divisioonaa.
Armeijaryhmää vastassa oli [[puna-armeija]]n kenraali [[Dmitri Pavlov]]in komentama [[lännen rintama]], johon kuuluivat rajalle sijoitetut 3., 4. ja 10. armeijat. Alueella oli lisäksi [[Stavka]]n reservinä 13. armeija, johon kuului lähinnä esikuntaosia ilman elimellisiä joukkoja. Yhteensä puna-armeijan joukkoja oli 25 kivääri- ja ratsuväkidivisioonaa, 13. panssaridivisioonaa ja seitsemän motorisoitua divisioonaa.


== Seuraukset ==
== Seuraukset ==

Versio 17. toukokuuta 2020 kello 02.33

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Białystokin ja Minskin taistelu
Osa toisen maailmansodan itärintamaa
Saksalaisten eteneminen itärintamalla 22. kesäkuuta - 1. syyskuuta 1941 välisenä aikana.
Saksalaisten eteneminen itärintamalla 22. kesäkuuta - 1. syyskuuta 1941 välisenä aikana.
Päivämäärä:

22. kesäkuuta – 3. heinäkuuta 1941

Paikka:

Itäinen Puolan alue, Valko-Venäjän alue, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

 Saksa

 Neuvostoliitto

Komentajat

Saksa Fedor von Bock

Neuvostoliitto Dmitri Pavlov

Vahvuudet

750 000 sotilasta

675 000 sotilasta

Tappiot

276 lentokonetta, maavoimien tappiot ei tiedossa

417 790 kaatunutta tai vangittua
4 800 panssarivaunua
9 427 tykkiä
1 670 lentokonetta

Białystokin ja Minskin taistelu oli toisen maailmansodan itärintamalla Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu kesäkuussa 1941 operaatio Barbarossan alussa. Taistelu alkoi 22. kesäkuuta 1941 keskustan armeijaryhmän aloitettua etenemisen Neuvostoliittoon Puolan ja Valko-Venäjän kautta ja se päättyi 1. heinäkuuta Saksan joukkojen vallattua Białystokin ja Minskin kaupungit. Saksalaiset piirittivät taistelun aikana Neuvostoliiton 10. armeijan Białystokin lähistölle ja 3. ja 13. armeijan Navahrudakin kaupungin lähistölle sekä osan 4. armeijasta. Taistelussa kaatui yli 400 000 neuvostosotilasta. Taistelu oli Saksan ensimmäinen suurvoitto itärintamalla.

Taustaa

Marsalkka Fedor von Bockin johtaman Saksan keskustan armeijaryhmän tehtävänä oli hyökätä Puolasta Białystok–Minsk–Smolensk-akselilla kohti Moskovaa. Armeijaryhmään kuuluivat 4. ja 9. armeija sekä 2. ja 3. panssariryhmä. Yhteensä käytössä oli 33 jalkaväkidivisioonaa, yhdeksän panssaridivisioonaa, kuusi motorisoitua divisioonaa ja ratsuväkidivisioona. Armeijaryhmän tukena oli 2. ilma-armeija.

Armeijaryhmää vastassa oli puna-armeijan kenraali Dmitri Pavlovin komentama lännen rintama, johon kuuluivat rajalle sijoitetut 3., 4. ja 10. armeijat. Alueella oli lisäksi Stavkan reservinä 13. armeija, johon kuului lähinnä esikuntaosia ilman elimellisiä joukkoja. Yhteensä puna-armeijan joukkoja oli 25 kivääri- ja ratsuväkidivisioonaa, 13. panssaridivisioonaa ja seitsemän motorisoitua divisioonaa.

Seuraukset

Raunioita Minskissä heinäkuussa 1941.

Puna-armeijan kahteen suureen mottiin jääneet joukot jatkoivat taistelua, jolloin saksalaiset kärsivät merkittäviä tappioita. Useat puna-armeijan sotilaat pakenivat moteista harvan saartorenkaan läpi. Lopulta 290 000 puna-armeijan sotilasta joutui sotavankeuteen ja 1 500 tykkiä sekä 2 500 panssarivaunua tuhoutui. Lähes 250 000 puna-armeijan sotilasta kykeni palaamaan omille linjoille.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Białystok–Minsk

Aiheesta muualla

  • Glantz, David: The Initial Period of War on the Eastern Front 22 June - August 1941. Portland: Frank Cass, 2001. ISBN 0-7146-4298-3. (englanniksi)
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Taistelutoimet kuvaamatta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Białystokin_ja_Minskin_taistelu&oldid=18929766”