Ero sivun ”Tumma mehiläinen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Luonne kuvaus muutettu
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 188.238.0.206) ja palautettiin versio 18154708, jonka on tehnyt Mikko-Petteri
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Abeille-bee-profil.JPG|thumb|Tumma mehiläinen]]
[[Kuva:Abeille-bee-profil.JPG|thumb|Tumma mehiläinen]]
'''Tumma mehiläinen''' (''Apis mellifera mellifera'') on eräs [[Tarhamehiläinen|tarhamehiläisen]] alalaji. Tumma mehiläinen on kehittynyt [[Alpit|Alppien]] pohjoispuolella ja levinnyt luontaisesti Pohjois-Euroopan lauhkean vyöhykkeen pohjoisrajoille. Sen levinneisyys on seurannut karkeasti tammivyöhykkeen rajaa [[Skandinavian niemimaa|Skandinavia]]sta [[Viro]]n poikki kaakkoiseen [[Karjala]]an. [[Italialainen mehiläinen|Italialaiseen mehiläiseen]] verrattuna tumma mehiläinen on isompi ja tummempi, eikä sillä erotu raitoja takaruumiissa. Se talvehtii pienenä talvipallona eikä kuluta paljon ruokaa, sillä se on tottunut Pohjolan karuihin olosuhteisiin. Luonteeltaan tumma mehiläinen on kuten muutkin mehiläiset, mutta parveilee melko herkästi. Risteytyessään muuttuu aggressiiviseksi. Se kerää loppukesällä satoa [[kanerva]]sta. Suomessa tumma mehiläinen oli tarhattuna yleinen ennen eteläisempien alalajien tuontia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Savolainen, Tero H. | Nimeke = Mehiläisten maailma: tunne, hoida, harrasta | Vuosi = 2016 | Sivu = 16−17 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 978-951-31-8496-4 }}</ref>
'''Tumma mehiläinen''' (''Apis mellifera mellifera'') on eräs [[Tarhamehiläinen|tarhamehiläisen]] alalaji. Tumma mehiläinen on kehittynyt [[Alpit|Alppien]] pohjoispuolella ja levinnyt luontaisesti Pohjois-Euroopan lauhkean vyöhykkeen pohjoisrajoille. Sen levinneisyys on seurannut karkeasti tammivyöhykkeen rajaa [[Skandinavian niemimaa|Skandinavia]]sta [[Viro]]n poikki kaakkoiseen [[Karjala]]an. [[Italialainen mehiläinen|Italialaiseen mehiläiseen]] verrattuna tumma mehiläinen on isompi ja tummempi, eikä sillä erotu raitoja takaruumiissa. Se talvehtii pienenä talvipallona eikä kuluta paljon ruokaa, sillä se on tottunut Pohjolan karuihin olosuhteisiin. Luonteeltaan tumma mehiläinen on ärhäkkä ja parveilee melko herkästi. Se kerää loppukesällä satoa [[kanerva]]sta. Suomessa tumma mehiläinen oli tarhattuna yleinen ennen eteläisempien alalajien tuontia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Savolainen, Tero H. | Nimeke = Mehiläisten maailma: tunne, hoida, harrasta | Vuosi = 2016 | Sivu = 16−17 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 978-951-31-8496-4 }}</ref>


Tumma mehiläinen oli aiemmin maailman yleisin alalaji, mutta se oli kadonnut lähes kokonaan 1960-luvulle tultaessa. [[Heteroosi]]n myötä [[Risteymä|hybridiksi]] muuttuneessa mustassa alalajissa voimistuneet aggressiiviset käyttäytymispiirteet tekivät sen kanssa työskentelyn vaikeaksi, mikä johti sen vaihtamiseen lempeämpiin alalajeihin ja mustan mehiläisen nopeaan harvinaistumiseen 1960-lukuun mennessä. Puhtaina mustat mehiläiset ovat kuitenkin lauhkeita vaikkakin arkoja. Niiden kyky kerätä arvokasta [[kanervakasvit|kanervakasvien]] mettä ja talvehtia vaikeissakin oloissa ovat erityisesti [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] edullisia ominaisuuksia. Kyseistä alalajia on alettu elvyttää 2000-luvulla.<ref>{{Verkkoviite |Osoite =http://yle.fi/uutiset/mustien_mehilaisten_pelastusoperaatio_pohjoismaissa_alkaa_kesalla/8894221| Tekijä = Yrjö Hjelt| Nimeke = Mustien mehiläisten pelastusoperaatio Pohjoismaissa alkaa kesällä| Ajankohta = 20.5.2016 Julkaisu = Yle.fi |Viitattu= 20.5.2016}}</ref><ref name="tumma">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mehilaishoitajat.fi/mehilaishoitajille/mehilainen-lehti/poimintoja-jutuista/eurooppalainen-tumma-mehilainen-/ | Nimeke =Eurooppalainen tumma mehiläinen: Säilyttämisen arvoinen| Tekijä =Aimo Nurminen | Julkaisu =Mehiläishoitajat.fi | Viitattu = 20.5.2016 }}</ref><ref name=mtt>[https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Elaingeenivarat/sailytysohjelmat/pohjoismainentummamehilainen Pohjoismainen tumma mehiläinen] Luonnonvarakeskus (Luke), viitattu 25.5.2016</ref>
Tumma mehiläinen oli aiemmin maailman yleisin alalaji, mutta se oli kadonnut lähes kokonaan 1960-luvulle tultaessa. [[Heteroosi]]n myötä [[Risteymä|hybridiksi]] muuttuneessa mustassa alalajissa voimistuneet aggressiiviset käyttäytymispiirteet tekivät sen kanssa työskentelyn vaikeaksi, mikä johti sen vaihtamiseen lempeämpiin alalajeihin ja mustan mehiläisen nopeaan harvinaistumiseen 1960-lukuun mennessä. Puhtaina mustat mehiläiset ovat kuitenkin lauhkeita vaikkakin arkoja. Niiden kyky kerätä arvokasta [[kanervakasvit|kanervakasvien]] mettä ja talvehtia vaikeissakin oloissa ovat erityisesti [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] edullisia ominaisuuksia. Kyseistä alalajia on alettu elvyttää 2000-luvulla.<ref>{{Verkkoviite |Osoite =http://yle.fi/uutiset/mustien_mehilaisten_pelastusoperaatio_pohjoismaissa_alkaa_kesalla/8894221| Tekijä = Yrjö Hjelt| Nimeke = Mustien mehiläisten pelastusoperaatio Pohjoismaissa alkaa kesällä| Ajankohta = 20.5.2016 Julkaisu = Yle.fi |Viitattu= 20.5.2016}}</ref><ref name="tumma">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mehilaishoitajat.fi/mehilaishoitajille/mehilainen-lehti/poimintoja-jutuista/eurooppalainen-tumma-mehilainen-/ | Nimeke =Eurooppalainen tumma mehiläinen: Säilyttämisen arvoinen| Tekijä =Aimo Nurminen | Julkaisu =Mehiläishoitajat.fi | Viitattu = 20.5.2016 }}</ref><ref name=mtt>[https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Elaingeenivarat/sailytysohjelmat/pohjoismainentummamehilainen Pohjoismainen tumma mehiläinen] Luonnonvarakeskus (Luke), viitattu 25.5.2016</ref>

Versio 12. toukokuuta 2020 kello 10.56

Tumma mehiläinen

Tumma mehiläinen (Apis mellifera mellifera) on eräs tarhamehiläisen alalaji. Tumma mehiläinen on kehittynyt Alppien pohjoispuolella ja levinnyt luontaisesti Pohjois-Euroopan lauhkean vyöhykkeen pohjoisrajoille. Sen levinneisyys on seurannut karkeasti tammivyöhykkeen rajaa Skandinaviasta Viron poikki kaakkoiseen Karjalaan. Italialaiseen mehiläiseen verrattuna tumma mehiläinen on isompi ja tummempi, eikä sillä erotu raitoja takaruumiissa. Se talvehtii pienenä talvipallona eikä kuluta paljon ruokaa, sillä se on tottunut Pohjolan karuihin olosuhteisiin. Luonteeltaan tumma mehiläinen on ärhäkkä ja parveilee melko herkästi. Se kerää loppukesällä satoa kanervasta. Suomessa tumma mehiläinen oli tarhattuna yleinen ennen eteläisempien alalajien tuontia.[1]

Tumma mehiläinen oli aiemmin maailman yleisin alalaji, mutta se oli kadonnut lähes kokonaan 1960-luvulle tultaessa. Heteroosin myötä hybridiksi muuttuneessa mustassa alalajissa voimistuneet aggressiiviset käyttäytymispiirteet tekivät sen kanssa työskentelyn vaikeaksi, mikä johti sen vaihtamiseen lempeämpiin alalajeihin ja mustan mehiläisen nopeaan harvinaistumiseen 1960-lukuun mennessä. Puhtaina mustat mehiläiset ovat kuitenkin lauhkeita vaikkakin arkoja. Niiden kyky kerätä arvokasta kanervakasvien mettä ja talvehtia vaikeissakin oloissa ovat erityisesti Pohjoismaissa edullisia ominaisuuksia. Kyseistä alalajia on alettu elvyttää 2000-luvulla.[2][3][4]

Lähteet

  1. ↑ Savolainen, Tero H.: Mehiläisten maailma: tunne, hoida, harrasta, s. 16−17. Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-8496-4.
  2. ↑ Yrjö Hjelt: Mustien mehiläisten pelastusoperaatio Pohjoismaissa alkaa kesällä yle.fi. 20.5.2016 Julkaisu = Yle.fi. Viitattu 20.5.2016.
  3. ↑ Aimo Nurminen: Eurooppalainen tumma mehiläinen: Säilyttämisen arvoinen Mehiläishoitajat.fi. Viitattu 20.5.2016.
  4. ↑ Pohjoismainen tumma mehiläinen Luonnonvarakeskus (Luke), viitattu 25.5.2016

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tumma_mehiläinen&oldid=18919720”