Ero sivun ”Blueskaava” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
fix
kirjasta uusiksi; jätän J. Karjalainen -maininnan, vaikka se on aika triviaa; kai "fraasi" on oikea suomenkielinen termi näille tahtiryppäille?
Rivi 1: Rivi 1:
'''Blueskaava''' on [[blues]]issa ja sitä uudemmassa [[Populaarimusiikki|populaarimusiikissa]] suosittu 12-tahtinen [[sointukulku]].
{{Lähteetön}}
'''Blueskaava''' on [[popmusiikki|popmusiikissa]] ja [[jazz]]musiikissa eniten käytetty [[sointukulku]].


Ennen kuin blueskaavalla alettiin 1920-luvulta lähtien viittaamaan 12-tahtiseen kaavaan, joka oli noussut bluesin kaavoista suosituimmaksi, bluesissa oli käytetty myös 8- ja 16-tahtisia kaavoja. Blueskaavasta tuli 1930-luvulla [[jazz]]in ja [[boogie woogie]]n peruskaava. 1930- ja 1940-luvuilla moni [[rhythm and blues]] -kappalekin käytti sitä, ja 1950-luvulla blueskaava oli käytössä monessa [[rock and roll]] -kappaleessa. Seuraavien vuosikymmenten [[rock]]musiikissakin sitä on toisinaan käytetty, mutta harvemmin kuin ennen.<ref name=stuessy>{{Kirjaviite | Tekijä = Stuessy, Joe | Nimeke = Rock and Roll: Its History and Stylistic Development | Vuosi = 2009 | Sivu = 22–25 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Pearson Prentice Hall | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 0136010687 }}</ref>
Ensimmäinen tunnettu havainto blueskaavasta on vuodelta 1902. [[Blues]]musiikki perustuu hyvin pitkälle blueskaavan käyttöön. Muista musiikin lajeista varsinkin vanha [[jazz]]musiikki hyödyntää blueskaavaa usein. Samoin kaavaa voi kuulla myös menneiden vuosikymmenten [[rock]]musiikissa, [[surf]]musiikissa sekä [[rhythm and blues]] -tradition eri alalajeissa.


Blueskaavassa on 12 tahtia, joskin siitä on helppo tehdä useampitahtisia variaatioita. Kaava perustuu I, IV ja V asteen sointukulkuun. Esimerkiksi A-duurista soitettuna blueskaavan soinnut ovat tällöin AAAA DDAA EDAE (missä yksi kirjain tarkoittaa yhtä koko tahdin pituista sointua).
Blueskaavassa on 12 [[tahti]]a, joista jokaisessa on neljä [[Isku (musiikki)|isku]]a. Kaava perustuu sointujen I, IV ja V [[sointukulku]]un. Esimerkiksi [[A-duuri]]sta soitettuna blueskaavan soinnut voivat olla esimerkiksi AAAA DDAA EDAA.<ref name=stuessy />


Blueskaavan 12 tahtia jaetaan kolmeen [[Fraasi (musiikki)|fraasi]]in, jolloin jokaisessa fraasissa on neljä tahtia. Laulaja toistaa ensimmäisen fraasin melodian ja sanat ([[Säe|säkeen]]) toisessa fraasissa, joskin melodia tavallisesti muuntuu hieman. Kolmannessa fraasissa on eri sanat ja melodia. Yhden säkeistön kaava on siis A-A-B. On yleistä, että kunkin fraasin lauluosuus kattaa vain kaksi ensimmäistä tahtia, ja kaksi viimeistä tahtia ovat instrumentaalisia.<ref name=stuessy />
Lauletussa bluesmusiikissa lauletaan usein sama lause kaksi kertaa – ensin neljän ensimmäisen ja sitten neljän seuraavan soinnun aikana. Viimeiselle neljälle soinnulle tulee uusi lause. Toiseksi yleisin vaihtoehto on, että ensimmäiset neljä sointua muodostavat ikään kuin säkeistön, johon mahdutetaan paljon sanoja, ja loput kahdeksan sointua toimivat ikään kuin kertosäkeenä, joka toistuu läpi kappaleen.


Blueskaavaa käyttävässä kappaleessa on useita [[säkeistö]]jä, jotka kaikki noudattavat samaa kaavaa.<ref name=stuessy />
[[J. Karjalainen]] on tehnyt kappaleen ”Blueskaava” albumille ''[[Yö kun saapuu Helsinkiin]]'' (1982).

Blueskaavasta on useita muunnelmia. Joskus muunnellaan sointuja, joskus melodia- tai sanoitusrakennetta.<ref name=stuessy />

[[J. Karjalainen]] on kappaleessaan ”Blueskaava” (albumilla ''[[Yö kun saapuu Helsinkiin]]'', 1982) kuvaillut blueskaavaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://peda.net/kauhava/lukiokoulutus/kauhavanlukio/lukiokurssit/musiikki/mu12/blues | Nimeke = Blues | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Peda.net, Kauhavan lukio | Viitattu = 25.3.2020 }}</ref>

==Lähteet==
{{viitteet}}


==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==

Versio 25. maaliskuuta 2020 kello 21.34

Blueskaava on bluesissa ja sitä uudemmassa populaarimusiikissa suosittu 12-tahtinen sointukulku.

Ennen kuin blueskaavalla alettiin 1920-luvulta lähtien viittaamaan 12-tahtiseen kaavaan, joka oli noussut bluesin kaavoista suosituimmaksi, bluesissa oli käytetty myös 8- ja 16-tahtisia kaavoja. Blueskaavasta tuli 1930-luvulla jazzin ja boogie woogien peruskaava. 1930- ja 1940-luvuilla moni rhythm and blues -kappalekin käytti sitä, ja 1950-luvulla blueskaava oli käytössä monessa rock and roll -kappaleessa. Seuraavien vuosikymmenten rockmusiikissakin sitä on toisinaan käytetty, mutta harvemmin kuin ennen.[1]

Blueskaavassa on 12 tahtia, joista jokaisessa on neljä iskua. Kaava perustuu sointujen I, IV ja V sointukulkuun. Esimerkiksi A-duurista soitettuna blueskaavan soinnut voivat olla esimerkiksi AAAA DDAA EDAA.[1]

Blueskaavan 12 tahtia jaetaan kolmeen fraasiin, jolloin jokaisessa fraasissa on neljä tahtia. Laulaja toistaa ensimmäisen fraasin melodian ja sanat (säkeen) toisessa fraasissa, joskin melodia tavallisesti muuntuu hieman. Kolmannessa fraasissa on eri sanat ja melodia. Yhden säkeistön kaava on siis A-A-B. On yleistä, että kunkin fraasin lauluosuus kattaa vain kaksi ensimmäistä tahtia, ja kaksi viimeistä tahtia ovat instrumentaalisia.[1]

Blueskaavaa käyttävässä kappaleessa on useita säkeistöjä, jotka kaikki noudattavat samaa kaavaa.[1]

Blueskaavasta on useita muunnelmia. Joskus muunnellaan sointuja, joskus melodia- tai sanoitusrakennetta.[1]

J. Karjalainen on kappaleessaan ”Blueskaava” (albumilla Yö kun saapuu Helsinkiin, 1982) kuvaillut blueskaavaa.[2]

Lähteet

  1. a b c d e Stuessy, Joe: Rock and Roll: Its History and Stylistic Development, s. 22–25. Pearson Prentice Hall, 2009. ISBN 0136010687.
  2. Blues Peda.net, Kauhavan lukio. Viitattu 25.3.2020.

Aiheesta muualla