Ero sivun ”Kallion III hallitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Lisäätty Suomen hallitukset-malline |
vuosilukulinkkejä pois koska ne eivät anna sivulle mitään uutta |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[File:Kallion-hallitus.jpg|thumb|right|Pääministeri Kallio ja sisäministeri Linturi palaamassa istunnosta.]] |
[[File:Kallion-hallitus.jpg|thumb|right|Pääministeri Kallio ja sisäministeri Linturi palaamassa istunnosta.]] |
||
'''Kallion III hallitus''' oli [[Suomen tasavalta|Suomen tasavallan]] 17. [[hallitus]], jonka muodosti ainoastaan [[Maalaisliitto]]. Hallitus toimi |
'''Kallion III hallitus''' oli [[Suomen tasavalta|Suomen tasavallan]] 17. [[hallitus]], jonka muodosti ainoastaan [[Maalaisliitto]]. Hallitus toimi 16. elokuuta 1929 – 4. heinäkuuta 1930 eli 323 päivän ajan. Hallitus perustettiin [[Eduskuntavaalit 1929|1929 eduskuntavaalien]] perusteella. |
||
==Sisäpoliittinen kuohunta== |
==Sisäpoliittinen kuohunta== |
||
Versio 24. maaliskuuta 2020 kello 06.17
Kallion III hallitus oli Suomen tasavallan 17. hallitus, jonka muodosti ainoastaan Maalaisliitto. Hallitus toimi 16. elokuuta 1929 – 4. heinäkuuta 1930 eli 323 päivän ajan. Hallitus perustettiin 1929 eduskuntavaalien perusteella.
Sisäpoliittinen kuohunta
Kallion hallituksen toimikautta sävyttivät vakavat sisäpoliittiset levottomuudet toisaalta Lapuanliikkeen, toisaalta kommunistien alkuunpanemina. Vapaussotasukupolven kiihkeimmät edustajat olivat kokeneet syvän pettymyksen itsenäisen Suomen muodostuessa ”vääränlaiseksi”.[1] Jo elokuun alussa 1929 Komintern oli määrännyt kaikki Euroopan kommunistit suuriin katumielenosoituksiin, jotka kuitenkin estettiin Suomessa poliisivoimin.[2] Marraskuussa 1929 kommunistinen nuorisoliitto järjesti haastejuhlat Lapualla täysin tietoisena siitä, että se edusti kaikkea sitä, minkä pitäjän vallitseva mielipide jyrkästi tuomitsi. ”Valkoiset” tunsivat saaneensa haasteen taisteluun ja hajottivat kommunistien kokouksen. Viikkoa myöhemmin Lapualla pidettiin Ilkka-lehden päätoimittajan Artturi Leinosen ja maanviljelijä Vihtori Kosolan – molemmat maalaisliittolaisia – aloitteesta suuri kansalaiskokous, jossa hyväksyttiin kaikkien kommunististen järjestöjen ehdotonta ja lopullista kieltämistä vaativat ponsiehdotukset. Kokouksessa muodostettu lähetystö kävi presidentti Lauri Kr. Relanderin ja pääministeri Kyösti Kallion puheilla, ja vielä ennen joulua eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen yhdistyslain muuttamiseksi siten, että oikeuden päätöksellä lakkautetun yhdistyksen toimintaa jatkamaan perustettu yhdistys voitiin lakkauttaa ilman eri päätöstä. Tämän jälkeen kommunistisia yhdistyksiä lakkautettiin toinen toisensa jälkeen. Sen sijaan esitys painovapauslain muuttamiseksi hylättiin.[3]
Vuosi 1930 alkoi rauhallisesti, mutta pian osoittautui, että tämä oli tyyntä myrskyn edellä. Maaliskuussa 1930 Lapualla pidetyssä kansalaiskokouksessa perustettiin Suomen Lukko -järjestö johtamaan kommunismin vastaista taistelua Suomessa, ja kahta viikkoa myöhemmin Lapuan liikkeen aktivistit rikkoivat painokoneet kommunistisen Työn Ääni -lehden kirjapainossa Vaasassa. Kirjapainoon tehtyä iskua käsiteltiin Vaasan raastuvanoikeudessa kesäkuussa, jolloin aktivistit pahoinpitelivät todistajana olleen faktori Eino Niemisen ja kyyditsivät asianajaja Asser Salon Lapualle. Välttelevä hallitus seurasi tapahtumia sivusta ja sen sijaan, että se olisi pannut mellakoijat kuriin, se vaihtoi Vaasan läänin maaherraa. Edistyspuolueeseen kuuluneen Bruno Sarlinin tilalle tuli jääkärieversti Erik Heinrichs ja edelleen tämän seuraajaksi avoimesti ”lapualainen” maaherra. Hallituksen passiivinen asenne pantiin merkille Lapuanliikkeessä, ”Lapuan laki” nousi Suomen lain yläpuolelle ja kesäkuun puolivälissä alkoivat koko maassa laajat kommunistien ja sellaisiksi epäiltyjen kyyditykset. Painostuksen jatkuessa eduskunta kutsuttiin kesken kesäloman koolle säätämään kommunistien toiminnan kriminalisoivat ns. kommunistilait.[4]
Eroaminen
Kesäkuussa 1930 hallitus päätti lakkauttaa eräitä kommunistisia lehtiä. Tämän vuoksi eduskunnassa esitettiin hallitukselle välikysymys. Vaikka hallitus tällöin saikin eduskunnalta luottamuslauseen, se jätti kuitenkin eronpyynnön, ja sen tilalle nimitettiin Svinhufvudin II hallitus.[5]
Kokoonpano
| Ministeri | Tehtävissä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Kyösti Kallio |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Ulkoasiainministeri Hjalmar Procopé |
16.8.1929–4.7.1930 |
amm. |
| Oikeusministeri Elieser Kaila |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Sisäasiainministeri Arvo Linturi |
16.8.1929–4.7.1930 |
amm. |
| Puolustusministeri Juho Niukkanen |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Valtiovarainministeri Tyko Reinikka |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Opetusministeri Antti Kukkonen |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Maatalousministeri Kaarle Ellilä |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Apulaismaatalousministeri Antti Junes |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Jalo Lahdensuo |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Pekka Ville Heikkinen |
16.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Sosiaaliministeri Herman Paavilainen |
27.8.1929–4.7.1930 |
amm. |
| Apulaissosiaaliministeri Juhani Leppälä |
27.8.1929–4.7.1930 |
Maalaisliitto |
| Salkuton ministeri Juhani Leppälä |
16.8.1929–27.8.1929 |
Maalaisliitto[6] |
Lähteet
- ↑ Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 641. Helsinki: WSOY, 1987.
- ↑ Eskelinen, Heikki: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 86. Helsinki: Yhtyneen Kuvalehdet, 1966.
- ↑ Zetterberg (toim.), s. 642.
- ↑ Zetterberg (toim.), s. 642–643.
- ↑ ”Suomi, historia”, Uusi tietosanakirja, 19. osa (SPE–SUO), s. 892. Tietosanakirja Oy, 1967.
Vuosisatamme kronikka, s. 410–411. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X. - ↑ Kallion III hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.
|
Edeltäjä: Mantereen hallitus |
Suomen hallitus 16. elokuuta 1929 – 4. heinäkuuta 1930 |
Seuraaja: Svinhufvudin II hallitus |
| ||||||||
