Ero sivun ”Verhiö” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Verhiö''' on [[kukka|kukan]] osa, tarkemmin [[ |
'''Verhiö''' on [[kasvi]]n [[kukka|kukan]] osa, tarkemmin [[kehälehti|kehälehtien]] osa, joka muodostuu verholehdistä. Se on yleensä väriltään vihreä ja muodostuu kukan osista ensimmäisenä. Verhiön tehtävänä on suojella kukan nupun sisäosia. Siinä on yhteyttämiseen tarvittavia [[viherhiukkanen|viherhiukkasia]] ja näin ollen kukan ollessa nupulla ravinteita voi kulkeutua verhiöstä kukkaan. Osalla kasveista verhiö on olemassa vielä [[hedelmä]]n kypsyessä, jolloin se suojaa hedelmää. Joillakin kasveilla kuitenkin verhiö surkastuu pois jo kukan aukeamisvaiheessa. Tiheäkukkaisissa kukinnoissa verholehdet ovat haivenmaisia, kuten [[mykerökukkaiset|mykerökukkaisilla]] kasveilla. Joillakin kasveilla, joilla on tiheä [[kukinto]], verhiö puuttuu kokonaan, kuten useilla [[sarjakukkaiskasvit|sarjakukkaiskasveilla]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Antero Pankakoski|Julkaisupaikka = Helsinki|Julkaisija = Edita, Opetushallitus|Nimike = Puutarhurin kasvioppi|Viitattu = 1.11.2014|Selite = |Sivu = 164|Luku = Kehälehdet|Vuosi = 1996|Kieli = |Isbn = 951-37-1932-4}}</ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Nykyinen versio 21. maaliskuuta 2020 kello 13.35
Verhiö on kasvin kukan osa, tarkemmin kehälehtien osa, joka muodostuu verholehdistä. Se on yleensä väriltään vihreä ja muodostuu kukan osista ensimmäisenä. Verhiön tehtävänä on suojella kukan nupun sisäosia. Siinä on yhteyttämiseen tarvittavia viherhiukkasia ja näin ollen kukan ollessa nupulla ravinteita voi kulkeutua verhiöstä kukkaan. Osalla kasveista verhiö on olemassa vielä hedelmän kypsyessä, jolloin se suojaa hedelmää. Joillakin kasveilla kuitenkin verhiö surkastuu pois jo kukan aukeamisvaiheessa. Tiheäkukkaisissa kukinnoissa verholehdet ovat haivenmaisia, kuten mykerökukkaisilla kasveilla. Joillakin kasveilla, joilla on tiheä kukinto, verhiö puuttuu kokonaan, kuten useilla sarjakukkaiskasveilla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Antero Pankakoski: ”Kehälehdet”, Puutarhurin kasvioppi, s. 164. Helsinki: Edita, Opetushallitus, 1996. ISBN 951-37-1932-4.