Ero sivun ”Olli Puhakka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
p endash
Rivi 3: Rivi 3:
'''Risto Olli Petter Puhakka''' ([[11. huhtikuuta]] [[1916]] [[Sortavala]] &ndash; [[28. tammikuuta]] [[1989]] [[Helsinki]]) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja [[Mannerheim-risti|Mannerheim-ristin ritari]]. Sotilasarvoltaan hän oli [[everstiluutnantti (sotilasarvo)|everstiluutnantti]]. Puhakka lensi 401 sotalentoa ja saavutti 43 ilmavoittoa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä= Stenman, Kari| Otsikko= Olli Puhakka, Mannerheim-ristin ritari 175| Julkaisu= Suomen ilmailuhistoriallinen lehti| Vuosi= 2000| Numero= 2| Sivut= 21}}</ref> Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944 numerolla 175.<ref>Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 330</ref>
'''Risto Olli Petter Puhakka''' ([[11. huhtikuuta]] [[1916]] [[Sortavala]] &ndash; [[28. tammikuuta]] [[1989]] [[Helsinki]]) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja [[Mannerheim-risti|Mannerheim-ristin ritari]]. Sotilasarvoltaan hän oli [[everstiluutnantti (sotilasarvo)|everstiluutnantti]]. Puhakka lensi 401 sotalentoa ja saavutti 43 ilmavoittoa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä= Stenman, Kari| Otsikko= Olli Puhakka, Mannerheim-ristin ritari 175| Julkaisu= Suomen ilmailuhistoriallinen lehti| Vuosi= 2000| Numero= 2| Sivut= 21}}</ref> Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944 numerolla 175.<ref>Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 330</ref>


Olli Puhakka syntyi [[Sortavala]]ssa tohtori [[Yrjö Puhakka|Yrjö]] ja Ester Amalia (o.s. Oesch) Puhakan perheeseen. Perhe muutti pian Puhakan syntymän jälkeen Helsinkiin. Sotilasuransa Puhakka aloitti 6. kesäkuuta 1935 astumalla asepalvelukseen Ilmailukouluun. Hänet ylennettiin reservin [[Vänrikki|vänrikiksi]] 18. elokuuta 1936. Puhakka kutsuttiin palvelukseen [[Lentolaivue 26]]:een 1. kesäkuuta 1939. Laivueen kalustona oli tuolloin [[Fokker D.XXI]] -hävittäjät. Puhakka ampui talvisodassa Fokkerilla alas 4 vastustajan konetta. Laivueen vastaanotettua [[Fiat G.50]] -hävittäjät helmikuussa 1940, Puhakka ampui konetyypillä vielä kaksi vastustajan konetta alas ennen sodan päättymistä. Jatkosodan alettua Puhakka palveli samassa laivueessa 26. lokakuuta 1941 asti, jolloin hänet komennettiin [[Lentolaivue 30]]:een. 2. kesäkuuta 1942 hänet siirrettiin takaisin LeLv 26:een, jossa hänet ylennettiin lentueen päälliköksi. 29. joulukuuta 1942 seurasi ylennys kapteeniksi, ja 9. helmikuuta 1943 siirto [[Messerschmitt Bf 109]] -koneilla varustettuun Lentolaivue 34:ään, 3. lentueen päälliköksi. Puhakka ampui MT-kalustolla lentäessään alas 26 vastustajan konetta. Puhakka jäi sodan päätyttyä [[Suomen ilmavoimat|Ilmavoimien]] palvelukseen 25. heinäkuuta 1946 asti, jolloin hän erosi omasta pyynnöstään. Puhakka toimi liikennelentäjänä ja lentotoiminnan johtajana - nykytermein [[pääohjaaja]]na - [[Finnair]]illa vuoteen 1971 asti.<!-- koko kappaleen lähde --><ref>Keskinen; Stenman 2003 s. 84–86</ref>
Olli Puhakka syntyi [[Sortavala]]ssa tohtori [[Yrjö Puhakka|Yrjö]] ja Ester Amalia (o.s. Oesch) Puhakan perheeseen. Perhe muutti pian Puhakan syntymän jälkeen Helsinkiin. Sotilasuransa Puhakka aloitti 6. kesäkuuta 1935 astumalla asepalvelukseen Ilmailukouluun. Hänet ylennettiin reservin [[Vänrikki|vänrikiksi]] 18. elokuuta 1936. Puhakka kutsuttiin palvelukseen [[Lentolaivue 26]]:een 1. kesäkuuta 1939. Laivueen kalustona oli tuolloin [[Fokker D.XXI]] -hävittäjät. Puhakka ampui talvisodassa Fokkerilla alas 4 vastustajan konetta. Laivueen vastaanotettua [[Fiat G.50]] -hävittäjät helmikuussa 1940, Puhakka ampui konetyypillä vielä kaksi vastustajan konetta alas ennen sodan päättymistä. Jatkosodan alettua Puhakka palveli samassa laivueessa 26. lokakuuta 1941 asti, jolloin hänet komennettiin [[Lentolaivue 30]]:een. 2. kesäkuuta 1942 hänet siirrettiin takaisin LeLv 26:een, jossa hänet ylennettiin lentueen päälliköksi. 29. joulukuuta 1942 seurasi ylennys kapteeniksi, ja 9. helmikuuta 1943 siirto [[Messerschmitt Bf 109]] -koneilla varustettuun Lentolaivue 34:ään, 3. lentueen päälliköksi. Puhakka ampui MT-kalustolla lentäessään alas 26 vastustajan konetta. Puhakka jäi sodan päätyttyä [[Suomen ilmavoimat|Ilmavoimien]] palvelukseen 25. heinäkuuta 1946 asti, jolloin hän erosi omasta pyynnöstään. Puhakka toimi liikennelentäjänä ja lentotoiminnan johtajana – nykytermein [[pääohjaaja]]na – [[Finnair]]illa vuoteen 1971 asti.<!-- koko kappaleen lähde --><ref>Keskinen; Stenman 2003 s. 84–86</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 29. helmikuuta 2020 kello 01.06

Olli Puhakka
Fiat G.50, konetyyppi jolla Puhakka lensi palvellessaan Lentolaivue 26:ssa.

Risto Olli Petter Puhakka (11. huhtikuuta 1916 Sortavala – 28. tammikuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Sotilasarvoltaan hän oli everstiluutnantti. Puhakka lensi 401 sotalentoa ja saavutti 43 ilmavoittoa.[1] Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944 numerolla 175.[2]

Olli Puhakka syntyi Sortavalassa tohtori Yrjö ja Ester Amalia (o.s. Oesch) Puhakan perheeseen. Perhe muutti pian Puhakan syntymän jälkeen Helsinkiin. Sotilasuransa Puhakka aloitti 6. kesäkuuta 1935 astumalla asepalvelukseen Ilmailukouluun. Hänet ylennettiin reservin vänrikiksi 18. elokuuta 1936. Puhakka kutsuttiin palvelukseen Lentolaivue 26:een 1. kesäkuuta 1939. Laivueen kalustona oli tuolloin Fokker D.XXI -hävittäjät. Puhakka ampui talvisodassa Fokkerilla alas 4 vastustajan konetta. Laivueen vastaanotettua Fiat G.50 -hävittäjät helmikuussa 1940, Puhakka ampui konetyypillä vielä kaksi vastustajan konetta alas ennen sodan päättymistä. Jatkosodan alettua Puhakka palveli samassa laivueessa 26. lokakuuta 1941 asti, jolloin hänet komennettiin Lentolaivue 30:een. 2. kesäkuuta 1942 hänet siirrettiin takaisin LeLv 26:een, jossa hänet ylennettiin lentueen päälliköksi. 29. joulukuuta 1942 seurasi ylennys kapteeniksi, ja 9. helmikuuta 1943 siirto Messerschmitt Bf 109 -koneilla varustettuun Lentolaivue 34:ään, 3. lentueen päälliköksi. Puhakka ampui MT-kalustolla lentäessään alas 26 vastustajan konetta. Puhakka jäi sodan päätyttyä Ilmavoimien palvelukseen 25. heinäkuuta 1946 asti, jolloin hän erosi omasta pyynnöstään. Puhakka toimi liikennelentäjänä ja lentotoiminnan johtajana – nykytermein pääohjaajana – Finnairilla vuoteen 1971 asti.[3]

Lähteet

  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Kustannusliike Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.

Viitteet

  1. ↑ Stenman, Kari: Olli Puhakka, Mannerheim-ristin ritari 175. Suomen ilmailuhistoriallinen lehti, 2000, nro 2, s. 21.
  2. ↑ Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 330
  3. ↑ Keskinen; Stenman 2003 s. 84–86
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olli_Puhakka&oldid=18761114”