Ero sivun ”Fernando Alonso” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p kh |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 151: | Rivi 151: | ||
==IndyCar Series== |
==IndyCar Series== |
||
===Kausi 2017=== |
===Kausi 2017=== |
||
Alonso ajoi McLaren Honda Andretti -tallin autolla [[Indianapolis 500 2017|Indianapolis 500]] -kilpailun.<ref>{{Verkkoviite|osoite= http://www.indycar.com/News/2017/05/05-03-Alonso-Car-Unveiling |nimeke=Alonso takes important step in Indianapolis 500 journey as first oval test begins|julkaisu=IndyCar News|ajankohta=3.5.2017|julkaisija=IndyCar|tekijä=Kelly, Paul|viitattu=4.5.2017|kieli={{en}}}}</ref> Alonso |
Alonso ajoi McLaren Honda Andretti -tallin autolla [[Indianapolis 500 2017|Indianapolis 500]] -kilpailun.<ref>{{Verkkoviite|osoite= http://www.indycar.com/News/2017/05/05-03-Alonso-Car-Unveiling |nimeke=Alonso takes important step in Indianapolis 500 journey as first oval test begins|julkaisu=IndyCar News|ajankohta=3.5.2017|julkaisija=IndyCar|tekijä=Kelly, Paul|viitattu=4.5.2017|kieli={{en}}}}</ref> Alonso johti kilpailua tietyissä vaiheissa ja hänellä oli jopa mahdollisuus ajaa kilpailun voitosta, mutta hänen kilpailunsa päättyi seitsemänneltä sijalta moottoririkkoon 21 kierrosta ennen maalia ja hänet luokiteltiin sijalle 24.<ref>{{Verkkoviite|url=https://formula1.com/en/latest/headlines/2017/5/alonso_s-bid-for-indy-500-glory-ends-in-retirement.html|nimeke=Alonso’s bid for Indy 500 glory ends in retirement|ajankohta=28.5.2017|julkaisu=Formula1.com|viitattu=18.6.2018| kieli={{en}}}}</ref> Kilpailun voitti entinen Formula 1 -kuljettaja [[Takuma Satō]] Andretti Hondallaan.<ref>{{Verkkoviite|url=http://classic.autosport.com/news/report.php/id/129830|nimeke=Sato wins Indy 500, late failure for Alonso|julkaisu=IndyCar News|ajankohta=28.5.2017|julkaisija= Autosport.com|viitattu=18.6.2018|kieli={{en}}}}</ref> |
||
==Le Mansin 24 tunnin ajot== |
==Le Mansin 24 tunnin ajot== |
Versio 22. helmikuuta 2020 kello 19.34
Fernando Alonso | |
---|---|
Alonso vuonna 2016. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Fernando Alonso Díaz |
Syntynyt | 29. heinäkuuta 1981 Oviedo, Espanja |
Kansalaisuus | Espanja |
Formula 1 -ura | |
Auton numero | 14 |
Aktiivivuodet | 2001, 2003–2018 |
Talli(t) |
Minardi (2001) Renault (2003–2006, 2008–2009) McLaren (2007, 2015–2018) Ferrari (2010–2014) |
Kilpailuja | 314 (312 starttia) |
Maailmanmestaruuksia | 2 (2005, 2006) |
Voittoja | 32 |
Palkintosijoja | 97 |
Paalupaikkoja | 22 |
Nopeimpia kierroksia | 23 |
MM-pisteitä | 1 899 |
Ensimmäinen kilpailu | Australian GP 2001 |
Ensimmäinen voitto | Unkarin GP 2003 |
Viimeinen voitto | Espanjan GP 2013 |
Viimeinen kilpailu | Abu Dhabin GP 2018 |
Sijoitus kaudella 2018 | 11. (50 p.) |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.fernandoalonso.com | |
Henkilötiedot | |
---|---|
Syntynyt | [1] |
Moottoriurheilija | |
IndyCar Series | |
Esikoiskausi | 2017 |
Nykyinen talli | McLaren Honda Andretti |
Kilpailuja | 1 |
Voittoja | 0 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
Aiheesta muualla | |
www.fernandoalonso.com | |
Fernando Alonso Díaz (s. 29. heinäkuuta 1981 Oviedo, Asturia) on espanjalainen rata-autoilija ja Formula 1 -sarjan kaksinkertainen maailmanmestari.[2]
Alonso oli aikanaan Formula 1 -sarjassa nuorin GP-voittaja, paalupaikalle ajanut kuljettaja, maailmanmestari ja tuplamaailmanmestari. Ensimmäisellä maailmanmestaruudellaan vuonna 2005 hän nostatti formulabuumin Espanjassa, etenkin kotiseudullaan Oviedossa.
Menestyksekkään mikroautoilu-uran jälkeen Alonso voitti Nissan-formulasarjan mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan pikkuformuloissa vuonna 1999. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Euroopan Formula 3000 -sarjaan, jossa sijoittui yhteispisteissä neljänneksi.[3] Formula 1 -varikon kummisetä Flavio Briatore otti tässä vaiheessa lupaavan espanjalaisen siipiensä suojiin ja järjesteli tälle paikan Minardin kilpakuljettajaksi kaudelle 2001.
Alonso myös omistaa vaatemerkki Kimoan.[4]
Formula 1
Uran alku Minardilla (2001)
19-vuotias Alonso oli debyyttikilpailussaan kaikkien aikojen kolmanneksi nuorin Grand Prix-viikonloppuun osallistunut kuljettaja. Minardin auto oli kuitenkin hidas, eikä Alonso saavuttanut avauskaudellaan yhtäkään MM-pistettä. Kauden lopputuloksissa Alonso hävisi kokeneelle tallikaverilleen Tarso Marquesille joka sijoittui kaksi kertaa yhdeksänneksi, Alonson sijoituttua kerran kymmenenneksi.
Renault (2003–2006)
Kaudet 2002–2003: testikuljettajasta kilpailuihin
Tallipäällikkö Flavio Briatore otti Alonson johtamansa Renault-tallin testikuljettajaksi kaudeksi 2002. Kaudella 2003 Alonso nousi Renault’n kilpakuljettajaksi. Alonso otti uransa ensimmäisen paalupaikan Malesian osakilpailussa, sijoittuen kilpailussa kolmanneksi. Uran avausvoitto tuli Unkarin GP:ssä, jonka myötä Alonsosta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen espanjalainen osakilpailuvoittaja F1-sarjassa.
Kausi 2004
Kausi 2004 oli MM-sarjan neljännestä sijasta ja neljästä palkintokorokesijoituksesta huolimatta Alonson osalta hieman odotettua vaisumpi. Hän ei yltänyt Renault-autolla voittotaistoon kuin ainoastaan Ranskan GP:ssä, jossa joutui paalupaikastaan huolimatta lopulta antautumaan Michael Schumacherille 8,3 sekunnin erolla. Alonso oli pisteissä tallikaverinsa Jarno Trullin takana siinä vaiheessa kun Trulli lähti tallista, sen jälkeen tulleet kolme pistesijaa nostivat Alonson kauden kokonaissijoituksen Trullin ohi.
Kausi 2005
Kaudella 2005 Alonson menestys synnytti Espanjassa todellisen formulabuumin. Alkutahdit maailmanmestaruudelle Alonso löi voittamalla kolme kauden neljästä ensimmäisestä kilpailusta. Vaikka Alonso ei sen jälkeen useinkaan yltänyt McLarenin Kimi Räikkösen vauhtiin, ajoi hän taktisesti viisaasti ja hyödynsi Räikkösen epäonnen. Alonso otti kauden aikana seitsemän voittoa ja nousi peräti 15 kertaa palkintokorokkeelle. Suoritusvarmuus takasi sen, että hänestä kruunattiin siihen asti kaikkien aikojen nuorin F1-maailmanmestari 24 vuoden ja 58 päivän ikäisenä kauden kolmanneksi viimeisessä osakilpailussa. Sen jälkeen Alonson ja Renault’n ei tarvinnut enää vältellä riskejä. Japanin Suzukassa Alonso antoi oivan näytön ohitustaidoistaan ohittamalla ulkokautta Michael Schumacherin nopeassa 130R-mutkassa.
Kausi 2006
Kaudella 2006 Alonso taisteli pääasiassa Michael Schumacheria vastaan. Yhdeksän palkintosijan putki kauden alussa siivitti Alonson vankkaan MM-johtoon, jonka Schumacher kuitenkin kuroi umpeen Ferrarin raivoisan kehitystyön johdosta. Kauden aikana Formula 1 -sarjan kattojärjestö FIA kielsi Renault’n massavaimentimet, koska ne olivat aerodynaamisesti liikkuva ratkaisu, jollaiset olivat kiellettyjä. Renault kärsi massavaimentimien kieltämisestä lähes koko loppukauden. Italian GP:ssä Alonso pudotettiin viidenneltä paikalta 10. lähtöruutuun, koska tuomaristo katsoi hänen estelleen Felipe Massaa aika-ajossa. Tuomariston päätös sai joidenkin lajin asiantuntijoiden tuomion, koska väitettiin myös, että Alonson ja Massan välimatka olisi pysynyt koko ajan usean sadan metrin mittaisena. Japani käänsi kuitenkin MM-taiston Alonson eduksi, kun johdossa ajaneen Schumacherin Ferrariin sattui moottoririkko. Alonso varmisti toisen maailmanmestaruutensa ajamalla Brasilian päätöskilpailussa toiseksi tullen kaikkien aikojen nuorimmaksi tuplamaailmanmestariksi.
McLaren (2007)
Renault’n epävarmuus tulevaisuudesta sai Alonson vaihtamaan McLarenille kolmen vuoden sopimuksella. McLarenilla Alonsoa odotti suuri haaste, sillä edellisinä vuosina McLarenin suoritustaso ei ollut maineikkaan tallin edellyttämällä tasolla. Edellisellä kaudella McLarenilla ei voitettu yhtään kilpailua ja viimeisimmän maailmanmestaruuden McLarenille oli tuonut Mika Häkkinen kaudella 1999. Tallikaveriksi Alonso sai tulokaskuljettaja Lewis Hamiltonin.
Kaudella 2007 Alonso otti voitot Malesian, Monacon, Euroopan ja Italian osakilpailuista. Monacossa Alonso ajoi myös kauden ensimmäisen paalupaikkansa ja kilpailun nopeimman kierroksen. Monacon kilpailun jälkeen Alonso johti MM-sarjaa ja tallikaveri Lewis Hamilton oli tasapistein toisena. Unkarin GP:ssä Alonso ajoi aika-ajojen kolmannessa osiossa nopeimman ajan, mutta hänet pudotettiin tuomariston päätöksellä kuudenneksi rangaistuksena Hamiltonin viivyttämisestä varikolla. Unkarin kilpailuviikonloppu toi samalla kaikkien tietoon Alonson ja tallipäällikkö Ron Dennisin tulehtuneet välit.[5] Kauden aikana Alonso väitti tallin suosivan brittikuljettaja Hamiltonia ja vihjaili tallin jopa sabotoineen autoaan.[6] Alonson kautta sävytti riitojen lisäksi myös vakoiluskandaali, jonka takia talli menetti kaikki valmistajien MM-sarjan pisteensä.
Japanin GP näytti kääntävän mestaruustaistelun Hamiltonin eduksi, kun hän ajoi voittoon kaatosateen sävyttämässä kilpailussa ja Alonso joutui keskeyttämään ulosajon seurauksena. Vielä viimeisessä kilpailussa Alonsolla oli teoreettinen mahdollisuus voittaa mestaruus. Hän ajoi kolmanneksi kauden päättäneessä Brasilian GP:ssä, jossa Ferrarin Kimi Räikkönen voitti maailmanmestaruuden yhden pisteen erolla Hamiltoniin ja Alonsoon. Marraskuussa 2007 McLaren ilmoitti purkaneensa Fernando Alonson sopimuksen yhteisymmärryksessä kuljettajan kanssa. Näin ollen alun perin kolmeksi vuodeksi tehty sopimus jäi yhden kauden mittaiseksi.[7]
Paluu Renault’lle (2008–2009)
Kausi 2008
Alonso palasi kaudeksi 2008 takaisin Renault’lle. Tallipäällikkö Flavio Briatoren odotukset olivat kovat kaudelle lähdettäessä, sillä hän uskoi Alonson palauttavan Renault’n takaisin voittojen tielle. Alonso antoi julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hänen sopimuksensa Renault’n kanssa olisi yksivuotinen, mikäli Renault ei kykenisi toimittamaan hänelle kilpailukykyistä autoa kaudeksi 2009.
Ensimmäisessä kilpailussa Alonso onnistui ajamaan neljänneksi, mutta jo seuraavissa kilpailuissa todelliset voimasuhteet alkoivat näkyä, kun Alonso onnistui nappaamaan vain kaksi pistettä. Tämän takia Alonso alkoi jo vihjailla sopimuksensa pykälästä, jonka mukaan hän olisi vapaa kärkitallien käyttöön seuraavana vuonna. Ennen kauden neljättä kilpailua Ferrarin toimitusjohtaja Stefano Domenicalli antoi kuitenkin lausunnon, ettei Alonsoa tultaisi näkemään Ferrarilla Kimi Räikkösen tallikaverina, johtuen Alonson myrskyisästä kaudesta McLarenilla, jolloin Alonso osoitti kykenemättömyytensä tiimipeliin tallin hyväksi.
Kotiradallaan Espanjan GP:ssä Alonso onnistui ensimmäisen kerran väläyttämään Renault’n potentiaalia kilpa-autona ajettuaan toiseksi aika-ajossa, vaikkakin pienellä polttoainekuormalla. Kilpailu ei kuitenkaan mennyt hyvin, kun Felipe Massa ohitti Alonson heti lähdössä ja varikkokäyntinsä jälkeen hän oli pudonnut jo monta sijaa. Alonson kilpailu päättyi moottoririkkoon.
Loppukaudesta Alonso onnistui voittamaan ensimmäistä kertaa järjestetyn Singaporen GP:n, joka ajettiin iltakilpailuna. Voittoa edesauttoi Alonson varikkopysähdyksen jälkeen alkanut turva-autojakso, jonka aiheutti hänen tallikaverinsa Nelson Piquet’n ajama kolari; Piquet ajoi seinään tallin käskystä. Tapauksesta nousi kohu vuotta myöhemmin ja sitä seurasi oikeudenkäynti, jossa Alonso todettiin syyttömäksi tahalliseen kolarointiin. Kilpailun tuloksia ei muutettu tapauksen johdosta. Tapaus tunnetaan F1-piireissä nimellä Renault-skandaali.
Myös seuraavaksi ajetussa Japanin GP:ssä Alonso ajoi voittoon, kun Lewis Hamilton, Felipe Massa ja Heikki Kovalainen putosivat kärjestä. Kilpailun jälkeen Jody Scheckter, vuoden 1979 maailmanmestari, ilmoitti avoimesti haluavansa korvata Ferrarin Kimi Räikkösen Alonsolla.
Kausi 2009
Kauden 2009 avauskilpailussa Australian GP:ssä Alonso ajoi viidenneksi. Malesiassa sadekilpailussa Alonson sijoitus oli 11. Kiinassa hän oli yhdeksäs, Bahrainissa kahdeksas ja kotiyleisönsä edessä Espanjan GP:ssä hän oli viides. Monacon GP:ssä hän oli seitsemäs, muiden keskeytyksien auttamana. Kahdessa seuraavassa kilpailussa hän ei ollut pisteillä, mutta Saksassa hän teki hienon nousun seitsemänneksi ajaen kilpailun nopeimman kierroksen. Unkarin GP:ssä Alonso lähti paalupaikalta, mutta keskeytti renkaan irrottua. Singaporessa Alonso ajoi kauden ainoan palkintosijansa.
Ferrari (2010–2014)
Kausi 2010
Ferrari lähti kauteen yhtenä ennakkosuosikeista. Kauden ensimmäisissä aika-ajoissa Bahrainissa Alonso (3.) hävisi tallikaverilleen Massalle (2.), mutta onnistui ohittamaan tämän heti lähdön jälkeisissä mutkissa. Alonso lopulta voitti ensimmäisen Ferrari-kilpailunsa, kun paalupaikalta lähtenyt ja pitkään kärjessä ajanut Sebastian Vettel joutui hidastamaan vauhtiaan teknisten ongelmien vuoksi. Alonso on Juan Manuel Fangion, Nigel Mansellin ja Kimi Räikkösen jälkeen neljäs kuljettaja, joka on onnistunut saavuttamaan voiton heti ensimmäisessä Ferrarilla ajamassaan kilpailussa. Kausi jatkui tasaisesti, mutta Alonso ei onnistunut nousemaan mukaan voittotaisteluihin. Kiinan GP:ssä Alonso lähti kolmannesta lähtöruudusta, mutta otettuaan varaslähdön hänelle tuomittiin varikon läpiajorangaistus. Myöhemmin kilpailussa hän ohitti tallikaverinsa Massan varikkosuoralla, minkä arvioitiin vaikuttavan kuljettajien keskinäisiin väleihin. Massa kuitenkin kiisti tämän.
Espanjan GP:ssä Alonso lähti neljännestä ruudusta ja nousi varikkopysähdysten aikana Red Bullin Sebastian Vettelin ohi kolmanneksi. Toisena ajaneen Lewis Hamiltonin keskeytettyä rengasrikkoon Alonso nousi toiseksi saavuttaen Ferrari-uransa toisen palkintopallisijoituksen. Saksan kilpailussa Alonso ajoi kyseenalaisen voiton, kun Felipe Massa hidasti vauhtiaan päästäen Alonson edelleen. Italian GP:ssä Alonso otti voiton, kun hän ohitti varikkokäyntien jälkeen Jenson Buttonin. Alonso voitti myös Singaporessa. Korean kilpailun voitollaan Alonso siirtyi 11 pisteen johtoon Mark Webberin ja Sebastian Vettelin keskeytettyä kilpailussa. Brasilian kilpailussa Alonso ajoi kolmanneksi.
Kauden viimeiseen kilpailuun Abu Dhabiin Alonso lähti MM-sarjan kärjessä kun maailmanmestaruudesta taisteli viimeisessä kilpailussa poikkeuksellisesti neljä kuljettajaa. Lähdössä Alonso putosi Jenson Buttonin taakse ja varikkokäynnin jälkeen Vitali Petrovin taakse. Alonso ei pystynyt ohittamaan Petrovia ja sijoittui kilpailussa seitsemänneksi. Hän hävisi maailmanmestaruuden Sebastian Vettelille neljällä pisteellä.
Kausi 2011
Kauden ensimmäisissä kilpailuissa Ferrari ei pystynyt haastamaan ylivoimaisia Red Bullin autoja ja näin kolme ensimmäistä kilpailua oli vain jäännöspisteiden keräämistä. Kauden neljännessä Turkin GP:ssä Alonso ajoi Ferrarille kauden ensimmäisen palkintokorokesijan sijoituttuaan kolmanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso sai hyvän lähdön ja johti kilpailua ensimmäistä kertaa kauden aikana, mutta joutui lopulta antautumaan viidenneksi. Monacossa Alonso ajoi toiseksi häviten niukasti Sebastian Vettelille. Sateisessa Kanadan GP:ssä Alonson kilpailu päättyi keskeytykseen Jenson Buttonin osuttua häneen. Euroopan GP:ssä Alonso ajoi jälleen toiseksi. Britannian GP:ssä Alonso ajoi itselleen ja Ferrarille kauden ensimmäisen voiton. Voitto jäi Alonson kauden ainoaksi. Alonso sijoittui lopulta neljänneksi MM-taulukossa.
Kausi 2012
Talvitesteissä Ferrari oli epäonnistunut pahasti autonsa kehitystyössä, joka näkyi myös kauden avauskilpailussa. Alonso jäi aika-ajoissa 12:s lähtöruutuun. Kilpailussa hän kuitenkin pystyi parantamaan asemiaan ja oli maalissa viidentenä. Kauden toisessa osakilpailussa Malesian GP:ssä Alonso starttasi ruudusta 9. Kilpailussa hän onnistui sateen ansiosta oikealla rengasvalinnalla nousemaan kilpailun kärkeen. Hänen takanaan toisena ajanut Sauberin Sergio Pérez oli selvästi Alonson Ferraria nopeampi ja oli lähellä viedä Alonsolta voiton. Alonso kuitenkin otti kilpailun voiton, vaikka auto ei ollut selvästikään joukon nopeimpia. Kiinan GP:ssä Alonso jäikin yhdeksänneksi ja Bahrainin GP:ssä seitsemänneksi. Espanjan GP:ssä Alonso yllätti ajamalla kolmanteen lähtöruutuun, mutta nousi eturiviin Lewis Hamiltonin rangaistuksen myötä. Kilpailussa Alonso ajoi toiseksi, kun Williamsilla ajanut Pastor Maldonado ajoi voittoon. Euroopan GP:ssä Alonso nousi voittoon, kun kilpailua pitkään ylivoimaisesti johtanut Sebastian Vettel keskeytti moottoririkkoon. Voitollaan Alonso nousi MM-sarjan kärkeen. Saksassa Alonso ajoi paalulle ja voitti kilpailun.[8] Belgian GP:ssä Alonso koki kauden ensimmäisen keskeytyksensä jouduttuaan mukaan rajuun lähtökolariin. Samalla katkesi myös hänen 23 peräkkäisen pistesijan putki, eikä hän näin ollen yltänyt rikkomaan Schumacherin 24 peräkkäisen pistesijan ennätystä. Alonso keskeytti myös Japanin GP:n rengasrikon aiheuttamaan pyörähdykseen. Loppukauden Alonso ajoi tasaisia palkintosijoja sijoittuen lopulta MM-sarjan toiseksi häviten mestaruuden Sebastian Vettelille kolmella pisteellä.
Kausi 2013
Alonso aloitti kauden avauskilpailussa Australiassa kakkossijalla. Malesian GP:ssä hän joutui keskeyttämään etusiiven hajottua osuessaan Sebastian Vettelin autoon. Kiinan GP:ssä Alonso lähti kilpailuun kolmannesta ruudusta, ollen ensimmäistä kertaa nopeampi tallikaveriaan Felipe Massaa, joka oli ollut häntä nopeampi neljässä peräkkäisessä aika-ajossa. Kilpailussa Alonso ohitti paalulta lähteneen Lewis Hamiltonin ja karkasi tämän jälkeen omille teilleen ajaen kilpailun voittoon. Bahrainissa Alonson kilpailu meni pilalle avattavan takasiiven jäädessä jumiin. Hän jäi kilpailussa kahdeksanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso lähti viidennestä ruudusta, josta hän sai hyvän lähdön nousten lähdön jälkeen kolmanneksi. Myöhemmin Alonso ohitti edellä olevat Nico Rosbergin ja Sebastian Vettelin, ajaen kilpailun voittoon.
Japanin GP:ssä Alonso teki uuden ennätyksen ohittamalla Michael Schumacherin 1 568 pisteen piste-ennätyksen. Alonso juhlisti ennätystään seuranneessa Intian GP:ssä erikoismaalatulla kypärällä, jota La Republica -lehden blogisti Marco Mensurati piti asiattomana[9]. Schumacher ajoi suurimman osan MM-pisteistään aiemman pistelaskutavan aikana, jolloin voitosta sai 15 pistettä uutta systeemiä vähemmän. Kyseisessä kilpailussa Alonso jäi pisteiden ulkopuolelle 11:nneksi.
Alonso oli palkintokorokkeella yhdeksässä osakilpailussa, muttei kyennyt voittamaan Espanjan GP:n jälkeen. MM-pisteissä hän sijoittui toiseksi kolmannen kerran urallaan.
Kausi 2014
Kaudella 2014 Kimi Räikkönen siirtyi Alonson tallikaveriksi Felipe Massan siirryttyä Williamsille. Kauden alussa selvisi ettei Ferrari-auton nopeus riittänyt haastamaan kärkitalleja. Alonso ajoi kauden ensimmäisen palkintosijansa Kiinan GP:ssä. Unkarin GP:ssä Alonso oli ajamassa voittoon, kunnes Red Bullin Daniel Ricciardo ohitti hänet kilpailun lopussa kolme kierrosta ennen maalia. Alonso sijoittui lopulta kilpailun toiseksi. Italian kilpailussa Alonso joutui keskeyttämään moottoririkkoon. Samalla Alonson ennätyksellinen 86 kilpailun peräkkäinen putki ilman teknisestä viasta johtunutta keskeytystä katkesi. Alonso ei saavuttanut kauden aikana yhtään voittoa. Pisteissä Alonso sijoittui sarjan kuudenneksi. Kauden jälkeen ilmoitettiin Alonson lähtevän Ferrarilta McLarenille, jossa hän kilpaili edellisen kerran kaudella 2007.
Paluu McLarenille (2015–2018)
Kausi 2015
Alonso siirtyi takaisin McLarenille, joka siirtyi Hondan moottoreihin yli 20 vuoden tauon jälkeen. Alonso korvasi tallissa tanskalaisen Kevin Magnussenin, joka siirtyi takaisin tallin varakuljettajaksi. Alonson tallikaverina ajoi Jenson Button. Alonso kärsi Barcelonan talvitesteissä sattuneessa ulosajossa aivotärähdyksen, jonka seurauksena hän ei saanut lääkäreiltä lupaa osallistua kauden avauskilpailuun.[10] Malesiassa Alonso joutui keskeyttämään. Bahrainissa Alonso ajoi 11:nneksi. Itävallan GP:ssä Alonso joutui keskeyttämään jo avauskierroksella kolariin Kimi Räikkösen kanssa. Vasta kauden yhdeksännessä kilpailussa Britanniassa Alonso saavutti kauden ensimmäisen pisteensä sijoittuen 10:nneksi. Unkarissa Alonso ajoi viidenneksi saavuttaen 10 MM-pistettä.
Alonso joutui keskeyttämään Italiassa ja Singaporessa, mutta oli yhdestoista seuraavissa kolmessa osakilpailussa, jääden sijan päähän pistesijasta. Meksikossa Alonson matka jäi kesken jo avauskierroksella tehojen hävittyä hänen autosta. Abu Dhabissa ensimmäisessä mutkassa Alonso osui yhteen Pastor Maldonadon kanssa ja sai varikonläpiajorangaistuksen. Maalissa Alonso oli 17:s.
Alonso keräsi kauden aikana 11 pistettä sijoittuen MM-sarjan 17:nneksi. Hänen kauden parhaaksi sijoitukseksi jäi Unkarin GP:n viides sija.
Kausi 2016
Alonso ajoi rajun kolarin heti ensimmäisessä osakilpailussa Melbournessa Australiassa, kun hän yritti ohittaa Haas-tallin Esteban Gutiérrezia.[11] Alonso osui Gutiérrezin takapyörään, menettäen auton hallinnan, jonka jälkeen auto lähti lennossa pyörimään turva-alueelle ja pysähtyi vasta betonivalliin. Alonsolla oli törmäyshetkellä vauhtia 312 km/h ja kolarissa häneen kohdistui 46 G:n voima. Hän joutui sivuun seuraavasta Bahrainin osakilpailusta, koska ei läpäissyt lääkärintarkastusta ja hän joutui vielä uudelleen lääkärintarkastukseen ennen seuraavaa Kiinan GP:tä.[12] Pistetilinsä Alonso avasi Venäjällä ajaen kuudenneksi. Monacon GP:ssä Alonso oli viides. Italiassa Alonso ajoi ensimmäisen nopeimman kierroksensa McLaren-paluunsa jälkeen.[13] Yhdysvaltain GP:ssä Alonso ajoi jälleen viidenneksi sivuten kauden parasta sijoitustaan. Alonso saavutti kauden aikana 54 pistettä.
Kausi 2017
Kausi 2017 alkoi Alonson kannalta huonosti johtuen Hondan moottoriyksikön epäluotettavuudesta. Alonso ajoi kauden ensimmäiset pisteensä vasta Azerbaidžanissa, jossa hän oli yhdeksäs. Unkarin GP:ssä Alonso sijoittui kuudenneksi, ajaen yllättäen myös kilpailun nopeimman kierroksen.[14] Alonso saavutti kauden aikana 17 pistettä. Kauden jälkeen Alonso solmi jatkosopimuksen McLarenin kanssa tallin päätettyä vaihtaa Hondan moottorit Renault’n moottoreihin kaudelle 2018.[15]
Kausi 2018
Kausi lähti Alonsolla kohtuullisesti liikkeelle, kun hän onnistui saamaan pisteitä kauden viidestä ensimmäisestä kilpailusta. Viimeksi Alonso ajoi näin hyvän alkukauden Ferrarilla 2014. F1-sarjan kesätauolla Alonso ilmoitti jättävänsä Formula 1 -sarjan kauden 2018 jälkeen.[16] Alonso saavutti viimeisellä F1-kaudellaan 50 pistettä parhaana tuloksenaan Australian GP:n viides sija. Alonso myös voitti tallikaverinsa Stoffel Vandoornen kaikissa kauden 21 aika-ajossa, mikä oli uusi ennätys.
Kausi 2019
Alonso toimi McLarenin lähettiläänä kaudella 2019. PR- ja markkinointitöiden lisäksi Alonso avusti tallin insinöörejä ja ajoi muun muassa rengastestejä. Tammikuussa 2020 McLaren ilmoitti, että yhteistyö Alonson kanssa Formula 1:ssä on päättynyt.[17]
IndyCar Series
Kausi 2017
Alonso ajoi McLaren Honda Andretti -tallin autolla Indianapolis 500 -kilpailun.[18] Alonso johti kilpailua tietyissä vaiheissa ja hänellä oli jopa mahdollisuus ajaa kilpailun voitosta, mutta hänen kilpailunsa päättyi seitsemänneltä sijalta moottoririkkoon 21 kierrosta ennen maalia ja hänet luokiteltiin sijalle 24.[19] Kilpailun voitti entinen Formula 1 -kuljettaja Takuma Satō Andretti Hondallaan.[20]
Le Mansin 24 tunnin ajot
Vuonna 2018 Alonso osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoihin yhdessä Sébastien Buemin ja Kazuki Nakajiman kanssa, jonka he voittivat Toyotan autolla.[21][22]
Formula 1 -tulokset
- Maailmanmestari 2005, 2006
- MM-sarjan toinen 2010, 2012, 2013
- MM-sarjan kolmas 2007
Kaudet numeroina
Kausi | Talli | Sijoitus | Kilpailut | Pisteet | Voitot | Palkinto- pallisijat |
Paalu- paikat |
Nopeimmat kierrokset |
Pistesijat |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
2001 | Minardi-European | 23. | 17 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
2003 | Renault | 6. | 16 | 55 | 1 | 4 | 2 | 1 | 11 |
2004 | Renault | 4. | 18 | 59 | 0 | 4 | 1 | 0 | 12 |
2005 | Renault | 1. | 19 (18 starttia) | 133 | 7 | 15 | 6 | 2 | 16 |
2006 | Renault | 1. | 18 | 134 | 7 | 14 | 6 | 5 | 16 |
2007 | McLaren-Mercedes | 3. | 17 | 109 | 4 | 12 | 2 | 3 | 16 |
2008 | Renault | 5. | 18 | 61 | 2 | 3 | 0 | 0 | 12 |
2009 | Renault | 9. | 17 | 26 | 0 | 1 | 1 | 2 | 8 |
2010 | Ferrari | 2. | 19 | 252 | 5 | 10 | 2 | 5 | 16 |
2011 | Ferrari | 4. | 19 | 257 | 1 | 10 | 0 | 1 | 18 |
2012 | Ferrari | 2. | 20 | 278 | 3 | 13 | 2 | 0 | 18 |
2013 | Ferrari | 2. | 19 | 242 | 2 | 9 | 0 | 2 | 17 |
2014 | Ferrari | 6. | 19 | 161 | 0 | 2 | 0 | 0 | 17 |
2015 | McLaren-Honda | 17. | 19 | 11 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 |
2016 | McLaren-Honda | 10. | 21 | 54 | 0 | 0 | 0 | 1 | 9 |
2017 | McLaren-Honda | 15. | 19 (18 starttia) | 17 | 0 | 0 | 0 | 1 | 5 |
2018 | McLaren-Renault | 11. | 21 | 50 | 0 | 0 | 0 | 0 | 9 |
Yhteensä (17 kautta) | 314 (312 starttia) | 1 899 | 32 | 97 | 22 | 23 | 202 |
Tulokset kilpailuittain
Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.
Kausi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | Pisteet | Sijoitus |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
2001 | Minardi | AUS 12 |
MAL 13 |
BRA Kesk. |
SMR Kesk. |
ESP 13 |
AUT Kesk. |
MON Kesk. |
CAN Kesk. |
EUR 14 |
FRA 17† |
GBR 16 |
GER 10 |
HUN Kesk. |
BEL Kesk. |
ITA 13 |
USA Kesk. |
JPN 11 |
0 | 23. | ||||
2003 | Renault | AUS 7 |
MAL 3 |
BRA 3 |
SMR 6 |
ESP 2 |
AUT Kesk. |
MON 5 |
CAN 4 |
EUR 4 |
FRA Kesk. |
GBR Kesk. |
GER 4 |
HUN 1 |
ITA 8 |
USA Kesk. |
JPN Kesk. |
55 | 6. | |||||
2004 | Renault | AUS 3 |
MAL 7 |
BHR 6 |
SMR 4 |
ESP 4 |
MON Kesk. |
EUR 5 |
CAN Kesk. |
USA Kesk. |
FRA 2 |
GBR 10 |
GER 3 |
HUN 3 |
BEL Kesk. |
ITA Kesk. |
CHN 4 |
JPN 5 |
BRA 4 |
59 | 4. | |||
2005 | Renault | AUS 3 |
MAL 1 |
BHR 1 |
SMR 1 |
ESP 2 |
MON 4 |
EUR 1 |
CAN Kesk. |
USA DNS |
FRA 1 |
GBR 2 |
GER 1 |
HUN 11 |
TUR 2 |
ITA 2 |
BEL 2 |
BRA 3 |
JPN 3 |
CHN 1 |
133 | 1. | ||
2006 | Renault | BHR 1 |
MAL 2 |
AUS 1 |
SMR 2 |
EUR 2 |
ESP 1 |
MON 1 |
GBR 1 |
CAN 1 |
USA 5 |
FRA 2 |
GER 5 |
HUN Kesk. |
TUR 2 |
ITA Kesk. |
CHN 2 |
JPN 1 |
BRA 2 |
134 | 1. | |||
2007 | McLaren | AUS 2 |
MAL 1 |
BHR 5 |
ESP 3 |
MON 1 |
CAN 7 |
USA 2 |
FRA 7 |
GBR 2 |
EUR 1 |
HUN 4 |
TUR 3 |
ITA 1 |
BEL 3 |
JPN Kesk. |
CHN 2 |
BRA 3 |
109 | 3. | ||||
2008 | Renault | AUS 4 |
MAL 8 |
BHR 10 |
ESP Kesk. |
TUR 6 |
MON 10 |
CAN Kesk. |
FRA 8 |
GBR 6 |
GER 11 |
HUN 4 |
EUR Kesk. |
BEL 4 |
ITA 4 |
SIN 1 |
JPN 1 |
CHN 4 |
BRA 2 |
61 | 5. | |||
2009 | Renault | AUS 5 |
MAL 11 |
CHN 9 |
BHR 8 |
ESP 5 |
MON 7 |
TUR 10 |
GBR 14 |
GER 7 |
HUN Kesk. |
EUR 6 |
BEL Kesk. |
ITA 5 |
SIN 3 |
JPN 10 |
BRA Kesk. |
ABU 14 |
26 | 9. | ||||
2010 | Ferrari | BHR 1 |
AUS 4 |
MAL 13† |
CHN 4 |
ESP 2 |
MON 6 |
TUR 8 |
CAN 3 |
EUR 8 |
GBR 14 |
GER 1 |
HUN 2 |
BEL Kesk. |
ITA 1 |
SIN 1 |
JPN 3 |
KOR 1 |
BRA 3 |
ABU 7 |
252 | 2. | ||
2011 | Ferrari | AUS 4 |
MAL 6 |
CHN 7 |
TUR 3 |
ESP 5 |
MON 2 |
CAN Kesk. |
EUR 2 |
GBR 1 |
GER 2 |
HUN 3 |
BEL 4 |
ITA 3 |
SIN 4 |
JPN 2 |
KOR 5 |
IND 3 |
ABU 2 |
BRA 4 |
257 | 4. | ||
2012 | Ferrari | AUS 5 |
MAL 1 |
CHN 9 |
BHR 7 |
ESP 2 |
MON 3 |
CAN 5 |
EUR 1 |
GBR 2 |
GER 1 |
HUN 5 |
BEL Kesk. |
ITA 3 |
SIN 3 |
JPN Kesk. |
KOR 3 |
IND 2 |
ABU 2 |
USA 3 |
BRA 2 |
278 | 2. | |
2013 | Ferrari | AUS 2 |
MAL Kesk. |
CHN 1 |
BHR 8 |
ESP 1 |
MON 7 |
CAN 2 |
GBR 3 |
GER 4 |
HUN 5 |
BEL 2 |
ITA 2 |
SIN 2 |
KOR 6 |
JPN 4 |
IND 11 |
ABU 5 |
USA 5 |
BRA 3 |
242 | 2. | ||
2014 | Ferrari | AUS 4 |
MAL 4 |
BHR 9 |
CHN 3 |
ESP 6 |
MON 4 |
CAN 6 |
AUT 5 |
GBR 6 |
GER 5 |
HUN 2 |
BEL 7 |
ITA Kesk. |
SIN 4 |
JPN Kesk. |
RUS 6 |
USA 6 |
BRA 6 |
ABU• 9 |
161 | 6. | ||
2015 | McLaren | AUS Loukk. |
MAL Kesk. |
CHN 12 |
BHR 11 |
ESP Kesk. |
MON Kesk. |
CAN Kesk. |
AUT Kesk. |
GBR 10 |
HUN 5 |
BEL 13 |
ITA 18† |
SIN Kesk. |
JPN 11 |
RUS 11 |
USA 11 |
MEX Kesk. |
BRA 15 |
ABU 17 |
11 | 17. | ||
2016 | McLaren | AUS Kesk. |
BHR Loukk. |
CHN 12 |
RUS 6 |
ESP Kesk. |
MON 5 |
CAN 11 |
EUR Kesk. |
AUT 18† |
GBR 13 |
HUN 7 |
GER 12 |
BEL 7 |
ITA 14 |
SIN 7 |
MAL 7 |
JPN 16 |
USA 5 |
MEX 13 |
BRA 10 |
ABU 10 |
54 | 10. |
2017 | McLaren | AUS Kesk. |
CHN Kesk. |
BHR 14† |
RUS DNS |
ESP 12 |
MON WD |
CAN 16† |
AZE 9 |
AUT Kesk. |
GBR Kesk. |
HUN 6 |
BEL Kesk. |
ITA 17† |
SIN Kesk. |
MAL 11 |
JPN 11 |
USA Kesk. |
MEX 10 |
BRA 8 |
ABU 9 |
17 | 15. | |
2018 | McLaren | AUS 5 |
BHR 7 |
CHN 7 |
AZE 7 |
ESP 8 |
MON Kesk. |
CAN Kesk. |
FRA 16† |
AUT 8 |
GBR 8 |
GER 16† |
HUN 8 |
BEL Kesk. |
ITA Kesk. |
SIN 7 |
RUS 14 |
JPN 14 |
USA Kesk. |
MEX Kesk. |
BRA 17 |
ABU 11 |
50 | 11. |
• Abu Dhabin GP:ssä 2014 jaettiin tuplapisteet.[23]
Merkkipaaluja
Nro | Merkkipaalu | Ajetut GP:t | GP |
---|---|---|---|
1 | Ensimmäinen kilpailu | 1 | Australian GP 2001 |
2 | Ensimmäiset MM-pisteet | 18 | Australian GP 2003 |
3 | Ensimmäinen palkintosija | 19 | Malesian GP 2003 |
4 | Ensimmäinen paalupaikka | 19 | Malesian GP 2003 |
5 | Ensimmäinen voitto | 30 | Unkarin GP 2003 |
6 | 100 MM-pistettä | 46 | Unkarin GP 2004 |
7 | 10 palkintosijaa | 53 | Malesian GP 2005 |
8 | 200 MM-pistettä | 62 | Saksan GP 2005 |
9 | 20 palkintosijaa | 67 | Belgian GP 2005 |
10 | 1 maailmanmestaruus | 70 | Kiinan GP 2005 |
11 | 10 voittoa | 72 | Australian GP 2006 |
12 | 10 paalupaikkaa | 74 | Euroopan GP 2006 |
13 | 300 MM-pistettä | 75 | Espanjan GP 2006 |
14 | 30 palkintosijaa | 76 | Monacon GP 2006 |
15 | 1 hattutemppu | 77 | Britannian GP 2006 |
16 | 2 maailmanmestaruus | 88 | Brasilian GP 2006 |
17 | 400 MM-pistettä | 90 | Bahrainin GP 2007 |
18 | 40 palkintosijaa | 91 | Espanjan GP 2007 |
19 | 10 nopeinta kierrosta | 93 | Kanadan GP 2007 |
20 | 100 kilpailua | 101 | Belgian GP 2007 |
21 | 500 MM-pistettä | 112 | Ranskan GP 2008 |
22 | 20 voittoa | 119 | Singaporen GP 2008 |
23 | 50 palkintosijaa | 119 | Singaporen GP 2008 |
24 | 600 MM-pistettä | 140 | Bahrainin GP 2010 |
25 | 700 MM-pistettä | 151 | Unkarin GP 2010 |
26 | 20 paalupaikkaa | 154 | Singaporen GP 2010 |
27 | 60 palkintosijaa | 154 | Singaporen GP 2010 |
28 | 800 MM-pistettä | 156 | Korean GP 2010 |
29 | 900 MM-pistettä | 166 | Euroopan GP 2011 |
30 | 70 palkintosijaa | 168 | Saksan GP 2011 |
31 | 1 000 MM-pistettä | 173 | Singaporen GP 2011 |
32 | 1 100 MM-pistettä | 180 | Malesian GP 2012 |
33 | 1 200 MM-pistettä | 186 | Euroopan GP 2012 |
34 | 80 palkintosijaa | 187 | Britannian GP 2012 |
35 | 30 voittoa | 188 | Saksan GP 2012 |
36 | 1 300 MM-pistettä | 195 | Intian GP 2012 |
37 | 200 kilpailua | 201 | Kiinan GP 2013 |
38 | 1 400 MM-pistettä | 201 | Kiinan GP 2013 |
39 | 90 palkintosijaa | 201 | Kiinan GP 2013 |
40 | 20 nopeinta kierrosta | 207 | Saksan GP 2013 |
41 | 1 500 MM-pistettä | 209 | Belgian GP 2013 |
42 | 1 600 MM-pistettä | 217 | Brasilian GP 2013 |
43 | 1 700 MM-pistettä | 227 | Saksan GP 2014 |
44 | 1 800 MM-pistettä | 264 | Unkarin GP 2016 |
45 | 300 kilpailua | 302 | Itävallan GP 2018 |
Saavutukset
- maailmanmestari 2005 ja 2006
- voittoprosentti: 10,19
- pistekeskiarvo per GP-startti: 6,09
- Eniten peräkkäisiä voittoja tallikaverista aika-ajoissa kauden aikana: 21
- 15 peräkkäistä palkintosijaa (toiseksi eniten Michael Schumacherin jälkeen)
- 5 hattutemppua (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kilpailussa)
Voittojen määrät osakilpailuissa
- Abu Dhabin GP: ei voittoja
- Australian GP: 1 voitto
- Bahrain GP: 3 voittoa
- Belgian GP: ei voittoja
- Brasilian GP: ei voittoja
- Britannian GP: 2 voittoa
- Espanjan GP: 2 voitto
- Euroopan GP: 3 voittoa
- Intian GP: ei voittoja
- Italian GP: 2 voittoa
- Itävallan GP: ei voittoja
- Japanin GP: 2 voittoa
- Kanadan GP: 1 voitto
- Kiinan GP: 2 voitto
- Korean GP: 1 voitto
- Malesian GP: 3 voittoa
- Meksikon GP: ei voittoja
- Monacon GP: 2 voittoa
- Ranskan GP: 1 voitto
- Saksan GP: 3 voittoa
- San Marinon GP: 1 voitto
- Singaporen GP: 2 voittoa
- Turkin GP: ei voittoja
- Unkarin GP: 1 voitto
- Venäjän GP: ei voittoja
- Yhdysvaltain GP: ei voittoja
Kilpailuinsinöörit
Kaudet | Kilpailuinsinööri | Talli |
---|---|---|
2001 | Minardi | |
2003–2004 | Paul Monaghan | Renault |
2005–2006 | Rod Nelson | Renault |
2007 | Mark Slade | McLaren |
2008 | Dave Greenwood | Renault |
2009 | Simon Rennie | Renault |
2010–2015 | Andrea Stella | Ferrari, McLaren |
2016– | Mark Temple | McLaren |
Yksityiselämä
Alonso asuu Oxfordissa Englannissa ja omistaa talon myös Genevenjärven rannalta Sveitsistä.
Alonso avioitui 17. marraskuuta 2006 El Sueño de Morfeo -yhtyeen laulajan Raquel del Rosarion kanssa Limanesissa.[24] He erosivat joulukuussa 2011 yhteisellä päätöksellä.[25]
Lähteet
- ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Fernando F-alonso.com. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Sports Prince of Asturia Awards 2005
- ↑ Feitelberg, Rosemary: Formula 1 Racer Fernando Alonso Launches Kimoa, Talks Lewis Hamilton and Potentially Leaving McLaren Eye: People. 8.6.2017. WWD. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Dennisin ja Alonson puhevälit poikki Urheilu - F1. 19.9.2007. MTV3.fi. Viitattu 17.7.2008.
- ↑ Alonso haukkui McLarenin ja Dennisin Urheilu - F1. 6.10.2007. MTV3.fi. Viitattu 17.7.2008.
- ↑ Alonso jättää McLarenin Urheilu - F1. 2.11.2007. MTV3.fi. Viitattu 17.7.2008.
- ↑ Iltalehti: Kimin aika-ajot kääntyivät kärkipaikasta katastrofiin Urheilu - Formulat. 21.7.2012. Iltalehti. Viitattu 21.7.2012.
- ↑ Rämänen, Antti: Intian GP:n lehdistökatsaus: Häikäisevä Vettel, tekopyhä Alonso Urheilu - F1. 28.10.2013. MTV3.fi. Viitattu 30.10.2013.
- ↑ Benson, Andrew: Fernando Alonso: The Dangers of Concussion Explained Sport - Formula 1. 27.2.2015. BBC. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
- ↑ VIDEO: Alonso walks away from huge crash in Australia Formula1.com. 20.3.2016. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Palomäki, Janne: Lääkärit eivät anna lupaa - Alonso ei aja Bahrainissa Urheilu - Formulat. 31.3.2016. Iltalehti.fi. Viitattu 1.4.2016.
- ↑ Monza stats - Alonso gives Honda first fastest lap for 24 years Formula1.com. 4.9.2016. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Hungary stats - Raikkonen seals record-breaking eighth Budapest podium Formula 1.com. 30.7.2017. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Alonso to race on with McLaren in 2018 Formula1.com. 19.10.2017. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Nyt se varmistui: Kaksinkertainen maailmanmestari Fernando Alonso jättää F1-sarjan – "Aika siirtyä eteenpäin" yle.fi. Viitattu 15.8.2018.
- ↑ Fernando Alonson F1-kuvioihin muutos – mikä on liki nelikymppisen espanjalaistähden seuraava peliliike? Ilta Sanomat. 21.1.2020. Viitattu 22.1.2020.
- ↑ Kelly, Paul: Alonso takes important step in Indianapolis 500 journey as first oval test begins IndyCar News. 3.5.2017. IndyCar. Viitattu 4.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Alonso’s bid for Indy 500 glory ends in retirement Formula1.com. 28.5.2017. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Sato wins Indy 500, late failure for Alonso IndyCar News. 28.5.2017. Autosport.com. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
- ↑ ALONSO’S LE MANS DREAM – What are his chances? Who could he emulate? Formula1.com. 15.6.2018. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Alonso wins Le Mans to edge closer to Triple Crown Formula1.com. 17.6.2018. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Straw, Edd: Analysis: The Historical Impact of F1's New Double Points Rule F1 News. 10.12.2013. Autosport.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Fernando Alonso meni sittenkin naimisiin marraskuussa Urheilu - F1. 23.2.2007. MTV3.fi. Viitattu 17.7.2008.
- ↑ Alonso and Pop Star Wife Divorce F1 News. 20.12.2011. GPUpdate.net. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fernando Alonso Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Marc Gené |
Euro Open MoviStar by Nissan -mestari 1999 |
Seuraaja: Antonio García |
1950-luku: 1950: G. Farina1951: J. M. Fangio 1952: A. Ascari 1953: A. Ascari 1954: J. M. Fangio 1955: J. M. Fangio 1956: J. M. Fangio 1957: J. M. Fangio 1958: M. Hawthorn 1959: J. Brabham 2000-luku: 2000: M. Schumacher2001: M. Schumacher 2002: M. Schumacher 2003: M. Schumacher 2004: M. Schumacher 2005: F. Alonso 2006: F. Alonso 2007: K. Räikkönen 2008: L. Hamilton 2009: J. Button |
1960-luku: 1960: J. Brabham1961: P. Hill 1962: G. Hill 1963: J. Clark 1964: J. Surtees 1965: J. Clark 1966: J. Brabham 1967: D. Hulme 1968: G. Hill 1969: J. Stewart 2010-luku: 2010: S. Vettel2011: S. Vettel 2012: S. Vettel 2013: S. Vettel 2014: L. Hamilton 2015: L. Hamilton 2016: N. Rosberg 2017: L. Hamilton 2018: L. Hamilton 2019: L. Hamilton |
1970-luku: 1970: J. Rindt1971: J. Stewart 1972: E. Fittipaldi 1973: J. Stewart 1974: E. Fittipaldi 1975: N. Lauda 1976: J. Hunt 1977: N. Lauda 1978: M. Andretti 1979: J. Scheckter 2020-luku: 2020: L. Hamilton2021: M. Verstappen 2022: M. Verstappen 2023: M. Verstappen |
1980-luku: 1980: A. Jones1981: N. Piquet 1982: K. Rosberg 1983: N. Piquet 1984: N. Lauda 1985: A. Prost 1986: A. Prost 1987: N. Piquet 1988: A. Senna 1989: A. Prost |
1990-luku: 1990: A. Senna1991: A. Senna 1992: N. Mansell 1993: A. Prost 1994: M. Schumacher 1995: M. Schumacher 1996: D. Hill 1997: J. Villeneuve 1998: M. Häkkinen 1999: M. Häkkinen |
|