Ero sivun ”Tiina Lillak” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
pilkunviilausta - kumpikin ilmaus on oikein, mutta tämä miellyttää enemmän omaa silmää.... |
||
Rivi 35: | Rivi 35: | ||
{{MitalitaulukkoAla}} |
{{MitalitaulukkoAla}} |
||
'''Ilse Kristiina ”Tiina” Lillak''' (s. [[15. huhtikuuta]] [[1961]] [[Helsinki]]) on [[suomalaiset|suomalainen]] uransa päättänyt [[keihäänheitto|keihäänheittäjä]], [[olympialaiset|olympiamitalisti]] ja maailmanmestari. Lillak heitti keihäänheiton Suomen |
'''Ilse Kristiina ”Tiina” Lillak''' (s. [[15. huhtikuuta]] [[1961]] [[Helsinki]]) on [[suomalaiset|suomalainen]] uransa päättänyt [[keihäänheitto|keihäänheittäjä]], [[olympialaiset|olympiamitalisti]] ja maailmanmestari. Lillak heitti keihäänheiton Suomen ennätyksen 11 kertaa. |
||
Lillak oli 1980-luvun alusta sen puoleenväliin saakka maailman parhaita naiskeihäänheittäjiä. Hänestä alkoi suomalaisen naiskeihäänheiton arvokisamenestys. |
Lillak oli 1980-luvun alusta sen puoleenväliin saakka maailman parhaita naiskeihäänheittäjiä. Hänestä alkoi suomalaisen naiskeihäänheiton arvokisamenestys. |
||
Rivi 45: | Rivi 45: | ||
Seuraavan vuoden olympialaisissa [[kesäolympialaiset 1984|Los Angelesissa 1984]] Lillak voitti hopeaa, vaikka takana oli vaikea kausi: ennen elokuun kisoja Lillak oli pystynyt osallistumaan ainoastaan kolmeen kilpailuun (kaikki toukokuussa). Seuraavat arvokisat [[Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 1986|EM-kisat kesällä 1986]] toivat neljännen tilan. Kesän 1987 [[yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1987|MM-kisoissa]] oli tuloksena rikkonaisen kauden jälkeen kuudes tila. |
Seuraavan vuoden olympialaisissa [[kesäolympialaiset 1984|Los Angelesissa 1984]] Lillak voitti hopeaa, vaikka takana oli vaikea kausi: ennen elokuun kisoja Lillak oli pystynyt osallistumaan ainoastaan kolmeen kilpailuun (kaikki toukokuussa). Seuraavat arvokisat [[Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 1986|EM-kisat kesällä 1986]] toivat neljännen tilan. Kesän 1987 [[yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1987|MM-kisoissa]] oli tuloksena rikkonaisen kauden jälkeen kuudes tila. |
||
[[kesäolympialaiset 1988|Soulin olympialaisissa 1988]] Lillak ei selviytynyt karsinnasta, ja seuraavana vuonna 1989 hän heitti ainoastaan viisi kilpailua. Vuonna 1990 Lillak voitti viimeisen |
[[kesäolympialaiset 1988|Soulin olympialaisissa 1988]] Lillak ei selviytynyt karsinnasta, ja seuraavana vuonna 1989 hän heitti ainoastaan viisi kilpailua. Vuonna 1990 Lillak voitti viimeisen suomenmestaruuteensa. Kesän [[Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 1990|EM-kisoissa Splitissä]] Lillak oli kymmenes. |
||
[[Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1991|Tokion MM-kisoissa 1991]] toistui Soulin kohtalo: Lillak ei päässyt karsinnasta läpi. Kausi oli muutenkin vaikea, eikä Lillak heittänyt kertaakaan yli 62 metriä. Tiina Lillak lopetti kilpauransa kesällä 1992. |
[[Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1991|Tokion MM-kisoissa 1991]] toistui Soulin kohtalo: Lillak ei päässyt karsinnasta läpi. Kausi oli muutenkin vaikea, eikä Lillak heittänyt kertaakaan yli 62 metriä. Tiina Lillak lopetti kilpauransa kesällä 1992. |
Versio 21. helmikuuta 2020 kello 16.29
Tiina Lillak | |
---|---|
Tiina Lillak vuonna 1983. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Ilse Kristiina Lillak |
Syntynyt | 15. huhtikuuta 1961 Helsinki |
Yleisurheilija | |
Pituus | 181 cm |
Paino | 74 kg |
Laji | keihäänheitto |
Seura | Esbo IF |
Valmentaja |
Keijo Kanerva Kalevi Härkönen |
Ennätykset | 74,76 m (1983) |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Naisten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Hopeaa | Los Angeles 1984 | keihäs | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Helsinki 1983 | keihäs |
Ilse Kristiina ”Tiina” Lillak (s. 15. huhtikuuta 1961 Helsinki) on suomalainen uransa päättänyt keihäänheittäjä, olympiamitalisti ja maailmanmestari. Lillak heitti keihäänheiton Suomen ennätyksen 11 kertaa.
Lillak oli 1980-luvun alusta sen puoleenväliin saakka maailman parhaita naiskeihäänheittäjiä. Hänestä alkoi suomalaisen naiskeihäänheiton arvokisamenestys.
29. heinäkuuta 1982 Lillak heitti Helsingissä uuden maailmanennätyksen 72,40. Tuloksen rikkoi kuitenkin saman vuoden syyskuussa kreikkalainen Sofia Sakorafa (74,20). Saman vuoden EM-kisoissa Lillak jäi neljänneksi.
Seuraavana vuonna Lillak oli maailmantilaston ykkönen: hän otti maailmanennätyksen uudelleen haltuunsa heittämällä Tampereella 13. kesäkuuta 1983 tuloksen 74,76. Tämä säilyi Suomen ennätyksenä ja alle 23-vuotiaiden maailmanennätyksenä vuoteen 1999 asti, jolloin keihäsmallia muutettiin. Maailmanennätyksenä se säilyi kesäkuuhun 1985. Helsingin MM-kisoissa vuonna 1983 Lillak heitti kotiyleisön edessä viimeisellä heitollaan voittotuloksen 70,82.[1] Kauden aikana hän ei hävinnyt yhtään kilpailua ja heitti 16 kisassa yli 70 metriä.
Seuraavan vuoden olympialaisissa Los Angelesissa 1984 Lillak voitti hopeaa, vaikka takana oli vaikea kausi: ennen elokuun kisoja Lillak oli pystynyt osallistumaan ainoastaan kolmeen kilpailuun (kaikki toukokuussa). Seuraavat arvokisat EM-kisat kesällä 1986 toivat neljännen tilan. Kesän 1987 MM-kisoissa oli tuloksena rikkonaisen kauden jälkeen kuudes tila.
Soulin olympialaisissa 1988 Lillak ei selviytynyt karsinnasta, ja seuraavana vuonna 1989 hän heitti ainoastaan viisi kilpailua. Vuonna 1990 Lillak voitti viimeisen suomenmestaruuteensa. Kesän EM-kisoissa Splitissä Lillak oli kymmenes.
Tokion MM-kisoissa 1991 toistui Soulin kohtalo: Lillak ei päässyt karsinnasta läpi. Kausi oli muutenkin vaikea, eikä Lillak heittänyt kertaakaan yli 62 metriä. Tiina Lillak lopetti kilpauransa kesällä 1992.
Urheilu-uransa jälkeen Lillak on toiminut yksityisenä elinkeinonharjoittajana (hierojana).[1]
Tiina Lillak on isänsä puolelta virolaista syntyperää. Hänen isänsä Ivar Lillak syntyi Virossa; isänisä Verner Lillak oli moottoriurheilija, isänäiti Ilse Lauba 1920-luvulla Viron parhaita uimareita.[2]
Saavutuksia
- Olympiahopeaa Los Angelesissa 1984 (tulos 69,00)
- Maailmanmestari Helsingissä 1983 (tulos 70,82)
- Neljäs tila EM-kisoissa Ateenassa 1982 (tulos 66,26) ja Stuttgartissa 1986 (tulos 66,66)
- Kuudes tila MM-kisoissa Roomassa 1987 (tulos 66,82)
- SM-kultaa 1980, 1981, 1983, 1985, 1986, 1987, 1990
- IAAF Grand Prix -finaalin kolmas 1986 (tulos 65,46)
- Valinta vuosisadan suomalaiseksi naisurheilijaksi SUL:n 100-vuotisjuhlien kunniaksi 2006 järjestetyssä internetäänestyksessä.
- Valinta vuoden urheilijaksi 1983
Lähteet
- ↑ a b Tiina Lillak maailmanmestariksi Yle Elävä Arkisto. 2007. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Geni.com: Ilse Kristiina Lillak geni.com.
Aiheesta muualla
- Timo Soukola: Lillak, Tiina (1961–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Torro, Mikko: SUL 100 vuotta – Tiina Lillak (arkistoitu versio (archive.is)) 13.3.2007. Suomen Urheiluliitto ry.
- Tiina Lillak Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- YLE Elävä arkisto: Tiina Lillak keihään maailmanmestariksi
- Kenny Moore: The Latest In A Long Line. (juttu Lillakista) Sports Illustrated, 18.7.1984. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- Voittoheitto MM-Helsingissä 13.8.1983 (video)
- Lillakin kaikki kilpailut
1983: Tiina Lillak | 1987: Fatima Whitbread | 1991: Xu Demei | 1993: Trine Hattestad | 1995: Natalja Šikolenko | 1997: Trine Hattestad | 1999: Miréla Tzelíli | 2001: Osleidys Menéndez | 2003: Miréla Maniáni | 2005: Osleidys Menéndez | 2007: Barbora Špotáková | 2009: Steffi Nerius | 2011: Barbora Špotáková | 2013: Christina Obergföll | 2015: Katharina Molitor | 2017: Barbora Špotáková | 2019: Kelsey-Lee Barber | 2022: Kelsey-Lee Barber | 2023: Haruka Kitaguchi |
Uusi keihäsmalli
Tulos | Nimi | Paikkakunta | Päivämäärä | Huomautuksia |
---|---|---|---|---|
63,76 | Mikaela Ingberg | Kuortane | 24.6.2000 | |
64,06 | Taina Uppa | Pihtipudas | 23.7.2000 | |
64,90 | Paula Huhtaniemi | Helsinki | 10.8.2003 |
- Lähteet
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
- Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
- Jalava, Juhani: Suomen kaikkien aikojen yleisurheilutilastot. Juoksija-lehti, 1983.
|