Ero sivun ”PTRS” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{lähteetön}} |
|||
[[Kuva:PTRS 41.jpg|thumb|250px|PTRS-41 panssarintorjuntakivääri]] |
[[Kuva:PTRS 41.jpg|thumb|250px|PTRS-41 panssarintorjuntakivääri]] |
||
'''PTRS''' (Protivotankovoje samozarjadnoje ružjo, obr. 1941 g. sistemy Simonova), {{k-fi|Simonovin itselataava panssarintorjuntakivääri mallia 1941}}, {{k-ru|Противотанковое самозарядное ружьё обр. 1941 г. системы Симонова}}, oli [[neuvostoliitto]]lainen 14,5 mm puoliautomaattinen [[panssarintorjuntakivääri]]. |
'''PTRS''' (Protivotankovoje samozarjadnoje ružjo, obr. 1941 g. sistemy Simonova), {{k-fi|Simonovin itselataava panssarintorjuntakivääri mallia 1941}}, {{k-ru|Противотанковое самозарядное ружьё обр. 1941 г. системы Симонова}}, oli [[neuvostoliitto]]lainen 14,5 mm puoliautomaattinen [[panssarintorjuntakivääri]]. |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
==Historia== |
==Historia== |
||
Neuvostoliitossa oli kokeiltu pst- kivääreitä 1930- luvun alkupuolella. Rukavisnikovin 14,5 mm ase oli hyväksytty, mutta ei otettu käyttöön. Neuvostoliiton tiedustelu erehtyi Saksan panssarivaunut todellista lujemmiksi ja kivääri arvioitiin jo tehottomaksi.<ref name="historia">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.jaegerplatoon.net/AT_RIFLES2.htm|Nimeke=Ptrs}}</ref> Kun [[Operaatio Barbarossa|Natsi-Saksan hyökkäys]] alkoi Panzerkampfwagen I, II ja III tyyppien todettiin olevan torjuttavissa pst-kiväärillä. Sergei Simonovi ja [[PTRD|Vasili Degtjarjov]] suunnittelivat nopeasti aseet jotka tulivat tuotantoon Elokuussa 1941.<ref name="historia"/> |
Neuvostoliitossa oli kokeiltu pst- kivääreitä 1930- luvun alkupuolella. Rukavisnikovin 14,5 mm ase oli hyväksytty, mutta ei otettu käyttöön. Neuvostoliiton tiedustelu erehtyi Saksan panssarivaunut todellista lujemmiksi ja kivääri arvioitiin jo tehottomaksi.<ref name="historia">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.jaegerplatoon.net/AT_RIFLES2.htm|Nimeke=Ptrs}}</ref> Kun [[Operaatio Barbarossa|Natsi-Saksan hyökkäys]] alkoi Panzerkampfwagen I, II ja III tyyppien todettiin olevan torjuttavissa pst-kiväärillä. Sergei Simonovi ja [[PTRD|Vasili Degtjarjov]] suunnittelivat nopeasti aseet jotka tulivat tuotantoon Elokuussa 1941.<ref name="historia"/> Simonovia valmistanut tehdas evakuoitiin Ural-vuoriston taakse, mutta seuravan vuoden aikana tuotettiin 63 000 asetta. |
||
==Ominaisuuksia== |
==Ominaisuuksia== |
||
Versio 17. helmikuuta 2020 kello 22.46
PTRS (Protivotankovoje samozarjadnoje ružjo, obr. 1941 g. sistemy Simonova), suom. Simonovin itselataava panssarintorjuntakivääri mallia 1941, ven. Противотанковое самозарядное ружьё обр. 1941 г. системы Симонова, oli neuvostoliittolainen 14,5 mm puoliautomaattinen panssarintorjuntakivääri.
Historia
Neuvostoliitossa oli kokeiltu pst- kivääreitä 1930- luvun alkupuolella. Rukavisnikovin 14,5 mm ase oli hyväksytty, mutta ei otettu käyttöön. Neuvostoliiton tiedustelu erehtyi Saksan panssarivaunut todellista lujemmiksi ja kivääri arvioitiin jo tehottomaksi.[1] Kun Natsi-Saksan hyökkäys alkoi Panzerkampfwagen I, II ja III tyyppien todettiin olevan torjuttavissa pst-kiväärillä. Sergei Simonovi ja Vasili Degtjarjov suunnittelivat nopeasti aseet jotka tulivat tuotantoon Elokuussa 1941.[1] Simonovia valmistanut tehdas evakuoitiin Ural-vuoriston taakse, mutta seuravan vuoden aikana tuotettiin 63 000 asetta.
Ominaisuuksia
PTRS on kaasumäntä-toiminen ja puoliautomaattinen. Se käyttää samaa 1938 kehitettyä 14,5 mm x 114 mm patruunaa kuin PTRD. [2] Luotityyppejä oli kaksi B-32 joka oli panssarisytytysluoti teräsytimellä ja B-41 volframkarbidi-ytimellä. Luodit painoivat 64 ja 65 grammaa vastaaasti. Lähtönopeus oli n. 1000 m/s.
PTRS:ssä on viiden patruunan lipas, joka kiinnittyy aseen rungon alapuolella olevaan, kannella sulkeutuvaan lipaskuiluun. Patruunat ovat kahdessa rivissä ja kulmassa syötön helpottamiseksi. Viimeisen laukauksen jälkeen lukko jää taka-asentoon. Lipas voidaan irrottaa vain kun lukko on takana. Kivääri on purettavissa kahteen osaan kuljetuksen helpottamiseksi.[3] Patruunan syöttö oli likaisena ja pakkasessa häiriöaltis johtuen osaksi karkeasta viimeistelystä. Kivääriä oli edelleen mahdollista käyttää käsisyöttöisenä kuten PTRD - asetta. Ase painoi 20,9 kg. Paras läpäisy oli n. 30 mm 100 metrin etäisyydeltä.[1] Panssarivaunujen kehittyessä PTRS jäi tehottomaksi, mutta sitä käytettiin kevyesti panssaroituja ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan sekä pesäkkeiden ja materiaalin tuhoamiseen sodan loppuun asti.
Toisen maailmansodan aikana Saksa sai sotasaaliiksi monia PTRS-41:iä. Saksalaiset nimesivät nämä Panzerbüchse 784(r):ksi eli PzB 784(r):ksi.
Korean sodan aikana PTRS-41 ja samantyyppisiä aseita annettiin Pohjois-Korean joukoille, jotka käyttivät niitä kevyiden panssareiden ja muiden ajoneuvojen tuhoamiseen. Niitä käytettiin myös jopa pitkän matkan tarkkuuskivääreinä.lähde?
Katso myös
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta PTRS Wikimedia Commonsissa
Viitteet