Oi mutsi, mutsi

Oi mutsi, mutsi on stadilainen kansanlaulu, jonka on tehnyt tunnetuksi Tuomari Nurmio. Kappale ilmestyi ensimmäisen kerran hänen debyyttialbumillaan Kohdusta hautaan.

Nurmio kuuli sanat lauluun kapakassa eräältä laitapuolen kulkijalta. Säveltä ei informantti tuntenut, joten Nurmio joutui itse tekemään sävellyksen. Hän on kertonut laulunsa alkuperästä seuraavaa:

»Ensimmäinen biisi, minkä mä aikoinaan levytin vuonna 1877 [sic!] [-- …1877!]… no viime vuosituhannella, viime vuosituhannella kuitenkin, niin, niin se oli tää Oi mutsi mutsi, joka oli niinku slangikappale, se on tavallaan enteellistä, se, mä kuulin sen vielä sitte kuppilassa, mä olin vähän niinkun joku Lönnrot sillon niinkun että semmonen [-- … niin tuhat kahdeksansataaluvun] … niin juuri ja tommonen pitkätukkanen spurgu mulle niinku tota kapakassa sitte niinku puhui semmosia, ja sit se muunmuassa, just tätä Mutsi, mutsi -kappaleen sitä niinku tarinaa kertoi mulle. Mä kirjotin sen ylös sitte, ja tota, se tapahtui tämmöisellä klassisella tavalla, sit myöhemmin mä oon tajunnut, että se oli luultavasti, luultavasti tota niin Fågeli, eli Fogelholm-niminen tota muusikko, joka oli osallistunut aikoinaan kaikkiin niinku Elvis-kilpailuihin jo viiskytluvun lopulla, eli se oli niinkun tota muusikko, joka oli sitten niinku rappeutunu sillai semmoseks kaljapummiks.»

Sittemmin Anna E. Karvonen on löytänyt laulun alkuperäisen melodian, ja kappaleen on levyttänyt hänen yhtyeensä Stadin kadonneet.

Sanoitusten vertailua

Stadin kadonneiden version kaksi ensimmäistä säkeistöä kuuluvat seuraavasti.

On mutsi gamla, ja kyynel öögas

Hän tsiigaa flegua skloddia

Tää kundi mutsin

Pian flyttaa sinne

Mis ei oo klesoja ollenkaan.

Oi mutsi mutsi

Näin kundi bamlaa

Paa eldis lamppuun, en sua nää

On pakko singraa, en tietä tsennaa

Paa eldis lamppuun, en tänne jää.

Tuomari Nurmion version ensimmäinen säkeistö vertautuu Stadin kadonneiden kolmanteen säkeistöön seuraavast:

Oi mutsi, mutsi, stikkaa lamppuun eldis, Mä kohta, kohta delaan jengist veks, Valkoisen sprigin kai mulle jostain slumppaat Kalsaan skrubuun mut kohta slepataan.

Oi mutsi, mutsi, stikkaa eldis lamppuun, Mä kohta, kohta kolaan täältä vek, Valkoisen frigin kai mulle slumppaat, Kun kalsaan gravariin mut förataan.

Stadin kadonneitten neljäs ja viides säkeistö kuuluvat seuraavasti:

Tuo mutsi lampun

Ja tuikku lyysaa

Sen klesan feissiä kuumottaa

Ja snadi kyynel sen öögas kiiltää

On lyysis lampun kuin suuliksen.

Nyt eldis loistaa

Mut kundin öögat

Ei enää flekkistä tsiigaakaan

Kun lyysis toinen bulimpi loistaa

Se himmeeks duunaa sen eldiksen.

Nurmio laati kappaleeseen myös toisen säkeistön, ja samoin Stadin kadonneiden versiossa on kaikkiaan viisi säkeistöä.