Ero sivun ”Brexit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta (tehnyt 109.240.85.166) ja palautettiin versio 18706988, jonka on tehnyt Jouni Vaahtera: Pohjois-Irlanti on myös Britanniaa
Rivi 1: Rivi 1:
{{ajankohtaista}}
{{ajankohtaista}}
'''Brexit''' (yhdistelmä engl. sanoista ''British exit'',<ref name=oed/> ’Britannian lähtö’) oli prosessi, joka johti [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin]] eroamiseen [[Euroopan unioni]]sta (EU). Ero toteutui suhteellisen pitkän prosessin jälkeen [[31. tammikuuta]] [[2020]] (klo 23.00 [[UTC]],[[1. helmikuuta]] klo 1.00 Suomen aikaa). Kesäkuussa 2016 pidetyssä [[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|kansanäänestyksessä]] enemmistö (52 prosenttia) äänesti EU-eron puolesta. 29. maaliskuuta 2017 [[Britannian hallitus]] aktivoi [[Maastrichtin sopimus|EU:n perussopimuksen]] 50. artiklan ja täten aloitti eroprosessin. Britannian oli määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta 2019 kello 23.00 (UTC), jolloin erosopimuksen neuvottelun määräajan oli tarkoitus päättyä.<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://www.gov.uk/government/publications/uk-governments-preparations-for-a-no-deal-scenario/uk-governments-preparations-for-a-no-deal-scenario |Nimeke = UK government's preparations for a 'no deal' scenario|Julkaisu = gov.uk |Ajankohta = 24.8.2018|Viitattu = 10.10.2018 |Kieli ={{en}} }}</ref> 22. maaliskuuta 2019 sovittiin määräajan pidentämisestä päivämäärään 12. huhtikuuta 2019, jos Britannia ei ratifioi erosopimusta, tai päivämäärään 22. toukokuuta 2019, jos Britannia ratifioi erosopimuksen.<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://news.sky.com/story/brexit-delayed-uk-gets-two-new-deadlines-after-midnight-crisis-talks-11672302|Nimeke = Brexit delayed: UK gets two new deadlines after midnight crisis talks|Julkaisu = Sky News|Ajankohta = 22.3.2019|Tekijä = Allegretti, Aubrey|Viitattu = 29.3.2018|Kieli ={{en}} }}</ref> 10. huhtikuuta 2019 [[Theresa May]] päätyi pyytämään uutta lykkäystä eroon, jolloin EU-maiden johtajat päättivät siirtää määräaikaa. Uusi takaraja oli 31. lokakuuta 2019,<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://eurooppatiedotus.fi/2019/04/11/nain-brexit-etenee/|Nimeke = Tietoa Brexitistä – Eurooppatiedotus|Julkaisu = Eurooppatiedotus|Ajankohta = 11.4.2019|Tekijä = Ulkoministeriö|Viitattu = 20.7.2019|Kieli ={{fi}} }}</ref> mutta tämäkään takaraja ei pitänyt, vaan EU antoi erolle jälleen lisäaikaa tammikuun loppuun vuoteen 2020. Sitä ennen 12. joulukuuta järjestettiin [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalit 2019|parlamenttivaalit]].<ref name=yle>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11041573 | Nimeke = Britanniaan ennenaikaiset vaalit joulukuun 12. päivä | Sivusto = | Ajankohta = 30.10.2019 | Viitattu = 7.11.2019}}</ref><ref name=selko>{{Verkkoviite | Osoite = https://selkosanomat.fi/yleinen/britannian-eu-ero-siirtyy | Nimeke = Britannian EU-ero siirtyy | Sivusto = Selkosanomat | Ajankohta = 6.11.2019 | Viitattu = 7.11.2019}}</ref>
'''Brexit''' (yhdistelmä engl. sanoista ''British exit'',<ref name=oed/> ’Britannian lähtö’) oli prosessi, joka johti [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] eroamiseen [[Euroopan unioni]]sta (EU). Ero toteutui suhteellisen pitkän prosessin jälkeen [[31. tammikuuta]] [[2020]] (klo 23.00 [[UTC]],[[1. helmikuuta]] klo 1.00 Suomen aikaa). Kesäkuussa 2016 pidetyssä [[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|kansanäänestyksessä]] enemmistö (52 prosenttia) äänesti EU-eron puolesta. 29. maaliskuuta 2017 [[Britannian hallitus]] aktivoi [[Maastrichtin sopimus|EU:n perussopimuksen]] 50. artiklan ja täten aloitti eroprosessin. Britannian oli määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta 2019 kello 23.00 (UTC), jolloin erosopimuksen neuvottelun määräajan oli tarkoitus päättyä.<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://www.gov.uk/government/publications/uk-governments-preparations-for-a-no-deal-scenario/uk-governments-preparations-for-a-no-deal-scenario |Nimeke = UK government's preparations for a 'no deal' scenario|Julkaisu = gov.uk |Ajankohta = 24.8.2018|Viitattu = 10.10.2018 |Kieli ={{en}} }}</ref> 22. maaliskuuta 2019 sovittiin määräajan pidentämisestä päivämäärään 12. huhtikuuta 2019, jos Britannia ei ratifioi erosopimusta, tai päivämäärään 22. toukokuuta 2019, jos Britannia ratifioi erosopimuksen.<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://news.sky.com/story/brexit-delayed-uk-gets-two-new-deadlines-after-midnight-crisis-talks-11672302|Nimeke = Brexit delayed: UK gets two new deadlines after midnight crisis talks|Julkaisu = Sky News|Ajankohta = 22.3.2019|Tekijä = Allegretti, Aubrey|Viitattu = 29.3.2018|Kieli ={{en}} }}</ref> 10. huhtikuuta 2019 [[Theresa May]] päätyi pyytämään uutta lykkäystä eroon, jolloin EU-maiden johtajat päättivät siirtää määräaikaa. Uusi takaraja oli 31. lokakuuta 2019,<ref>{{Verkkoviite|Osoite = https://eurooppatiedotus.fi/2019/04/11/nain-brexit-etenee/|Nimeke = Tietoa Brexitistä – Eurooppatiedotus|Julkaisu = Eurooppatiedotus|Ajankohta = 11.4.2019|Tekijä = Ulkoministeriö|Viitattu = 20.7.2019|Kieli ={{fi}} }}</ref> mutta tämäkään takaraja ei pitänyt, vaan EU antoi erolle jälleen lisäaikaa tammikuun loppuun vuoteen 2020. Sitä ennen 12. joulukuuta järjestettiin [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalit 2019|parlamenttivaalit]].<ref name=yle>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11041573 | Nimeke = Britanniaan ennenaikaiset vaalit joulukuun 12. päivä | Sivusto = | Ajankohta = 30.10.2019 | Viitattu = 7.11.2019}}</ref><ref name=selko>{{Verkkoviite | Osoite = https://selkosanomat.fi/yleinen/britannian-eu-ero-siirtyy | Nimeke = Britannian EU-ero siirtyy | Sivusto = Selkosanomat | Ajankohta = 6.11.2019 | Viitattu = 7.11.2019}}</ref>


Eroon liittyy erilaisia termejä, kuten [[backstop]], joka liittyy Irlannin ja Pohjois-Irlannin väliseen rajaan; [[Stormontin lukko]] ja [[artikla 50 -coreper]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11025866 | Nimeke =Eurooppa-kirje: Toimittajan tyhjä olo | Tekijä = Petri Raivio| Ajankohta = 18.10.2019 | Julkaisu = | Viitattu = 18.10.2019 }}</ref>
Eroon liittyy erilaisia termejä, kuten [[backstop]], joka liittyy Irlannin ja Pohjois-Irlannin väliseen rajaan; [[Stormontin lukko]] ja [[artikla 50 -coreper]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11025866 | Nimeke =Eurooppa-kirje: Toimittajan tyhjä olo | Tekijä = Petri Raivio| Ajankohta = 18.10.2019 | Julkaisu = | Viitattu = 18.10.2019 }}</ref>

Versio 8. helmikuuta 2020 kello 23.37

 Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot voivat muuttua nopeasti tai olla vanhentuneita.

Brexit (yhdistelmä engl. sanoista British exit,[1] ’Britannian lähtö’) oli prosessi, joka johti Britannian eroamiseen Euroopan unionista (EU). Ero toteutui suhteellisen pitkän prosessin jälkeen 31. tammikuuta 2020 (klo 23.00 UTC,1. helmikuuta klo 1.00 Suomen aikaa). Kesäkuussa 2016 pidetyssä kansanäänestyksessä enemmistö (52 prosenttia) äänesti EU-eron puolesta. 29. maaliskuuta 2017 Britannian hallitus aktivoi EU:n perussopimuksen 50. artiklan ja täten aloitti eroprosessin. Britannian oli määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta 2019 kello 23.00 (UTC), jolloin erosopimuksen neuvottelun määräajan oli tarkoitus päättyä.[2] 22. maaliskuuta 2019 sovittiin määräajan pidentämisestä päivämäärään 12. huhtikuuta 2019, jos Britannia ei ratifioi erosopimusta, tai päivämäärään 22. toukokuuta 2019, jos Britannia ratifioi erosopimuksen.[3] 10. huhtikuuta 2019 Theresa May päätyi pyytämään uutta lykkäystä eroon, jolloin EU-maiden johtajat päättivät siirtää määräaikaa. Uusi takaraja oli 31. lokakuuta 2019,[4] mutta tämäkään takaraja ei pitänyt, vaan EU antoi erolle jälleen lisäaikaa tammikuun loppuun vuoteen 2020. Sitä ennen 12. joulukuuta järjestettiin parlamenttivaalit.[5][6]

Eroon liittyy erilaisia termejä, kuten backstop, joka liittyy Irlannin ja Pohjois-Irlannin väliseen rajaan; Stormontin lukko ja artikla 50 -coreper.[7]

Taustaa

Britannian pääministeri David Cameron lupasi vuonna 2013, että hän tulisi järjestämään kansanäänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä. Cameron uskoi, että hän pystyisi eroamisella uhkaamalla neuvottelemaan Britannialle paremman aseman Euroopan unionissa. Voitettuaan parlamenttivaalit 2015 Cameron toteutti lupauksensa ja sopi kansanäänestyksen järjestämisestä. Samalla hän neuvotteli Britannialle tiettyjä erityisoikeuksia, joiden toivottiin pitävän maan edelleen EU:n jäsenenä.[8]

Kansanäänestys

Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys

Keskustelu Britannian mahdollisesta eroamisesta Euroopan unionista huipentui 23. kesäkuuta 2016, kun Britanniassa järjestettiin asiasta neuvoa-antava kansanäänestys. Siinä 51,89 prosenttia annetuista äänistä oli jäsenyydestä luopumisen ja 48,11 prosenttia unionissa pysymisen kannalla.[9]

Eroprosessi käynnistyy

Maaliskuussa 2017 Britannian parlamentti hyväksyi lain, joka valtuutti maan hallituksen aloittamaan toimet eron toteuttamiseksi. Kuningatar Elisabet II allekirjoitti lain 16. maaliskuuta 2017.[10] Eroneuvottelut käynnistyivät virallisesti 29. maaliskuuta 2017, kun pääministeri Theresa Mayn johtama hallitus aktivoi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 50, mistä lähetetyn ilmoituksen vastaanotti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk. Tämä Lissabonin sopimuksessa 2009 hyväksytty artikla tekee mahdolliseksi eroamisen unionista, mikäli tämä ei ole ristiriidassa jäsenvaltion omien perustuslakien kanssa.[9][11] Neuvottelujen odotetaan kestävän noin kaksi vuotta.[12][13]

Britannian pääneuvottelija oli David Davis 9. heinäkuuta 2018 asti, jolloin hän erosi tehtävästä. Euroopan unionin pääneuvottelija on Michel Barnier.[14][15]

Britannian parlamentti hylkäsi neuvotellun sopimuksen 15. tammikuuta 2019 äänestyksessä luvuin 432–202.[16] Britannian pääministeri Theresa May ilmoitti 29. tammikuuta 2019 että britit aikovat hakea EU:lta joitakin muutoksia jo neuvottelemaansa brexit-sopimukseen.[17]

Erosopimuksesta järjestettiin toinen äänestys 12. maaliskuuta 2019, jolloin se hylättiin jälleen äänin 391–242.[18] Tämän jälkeen sopimuksesta järjestettiin vielä kolmas äänestys 29. maaliskuuta, joka sekin kaatui äänin 344–286.[19]

28. elokuuta 2019 pääministeri Boris Johnson ilmoitti siirtävänsä Britannian parlamentin uuden istuntokauden aloituspäivän lokakuun 14. päivään, joka oli lähellä sovittua takarajaa, johon mennessä Britannian oli määrä erota EU:sta.[20] Yhdistyneen kuningaskunnan korkein oikeus totesi Johnsonin määräyksen laittomaksi ja mitättömäksi, joten parlamentin istuntotauko päättyi jo syyskuussa.[21] Jos korkein oikeus ei olisi puuttunut Johnsonin menettelyyn, parlamentin työskentelyyn olisi voinut tulla pisin tauko sitten vuoden 1930 lukuun ottamatta vaalivuosia, jolloin tauon aikana on järjestetty parlamenttivaalit.[22] Kansanedustajille olisi jäänyt vain noin kaksi viikkoa aikaa käsitellä eroon liittyviä asioita ennen brexitin toteutumista. Financial Times -lehti piti Johnsonin päätöstä demokratian loukkauksena,[23] ja työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn sanoi sen olevan skandaali, joka uhkaa demokratiaa.[24]

17. lokakuuta 2019 EU ja Iso-Britannia tekivät sopimuksen brexitin toteuttamisesta. Sopimuksessa Pohjois-Irlannille annetaan tiettyjä oikeuksia EU:n sisämarkkinoilla, mutta se kuuluu silti Britannian tullialueeseen.[25] Parlamentin alahuone ei äänestänyt erosopimuksesta tuoreeltaan vaan hyväksyi Johnsonin erottaman konservatiiviedustaja Oliver Letwinin esityksen, jonka mukaan sopimuksen edellyttämät lakimuutokset tulee hyväksyä ennen varsinaisen sopimuksen käsittelyä.[26] 22. lokakuuta parlamentti päätti ottaa brexit-lakipaketin käsittelyyn, mutta sitä ei käsitellä Johnsonin esittämässä nopeassa aikataulussa.[27] Lokakuun lopulla EU antoi uuden takarajan, johon mennessä brexitin pitäisi tapahtua: 31. tammikuuta 2020. Sitä ennen joulukuussa käydään parlamenttivaalit.[5][6]

Syitä ja seurauksia

Syitä kansanäänestyksen tulokseen on arvioitu narsismin, oikeistolaisuuden ja maahanmuuttajien tuoman uhan kautta ja löydetty korrelaatiota eri ryhmienkin kesken.[28] British Social Attitudes (BSA) -kyselytutkimuksen, johon vastasi lähes 3000 kansalaista, mukaan kansa äänesti Brexitin puolesta, koska kansalaiset pelkäsivät maahanmuuttoa. Brexitin taustalla oli siis laaja maahanmuuttovastainen tunne. Kansa oli huomannut, että maahan oli tullut miljoonia maahanmuuttajia Euroopan unionin vapaan liikkuvuuden turvin. Tulijoiden määrä aiheutti laajaa huolestuneisuutta.[29]

Britannian Jeremy Corbynin mukaan Euroopan unioni on liian uusliberalistinen, ja hänen mukaansa Euroopan unionin epäonnistuneet uusliberalistiset poliittiset toimet vaikuttivat Brexitin ilmenemiseen.[30] Corbyn on puhunut ihmisten vapaasta liikkuvuudesta.[31]

PricewaterhouseCoopersin raportti arvioi, että brexitin seurauksena maasta voi lähteä jopa 100 000 rahoitusalan työpaikkaa.[32]

Brexitin seurauksena Euroopan unionin väestö pienenee 13 prosentilla.[33]

Brexitin jälkeen Britannialla on itsenäinen maahanmuuttopolitiikka, josta on äänestetty tammikuussa 2019.[34] Jo vuonna 2016 on puhuttu vaatimuksesta, että maahanmuuttajan täytyy puhua hyvää englantia.[35] Corbyn on sanonut, että Brexitin jälkeen Britannialla on hallittu maahanmuutto, joka on reilu.[31]

Irlanti hyötyy Britannian Brexitistä. Britanniassa aikaisemmin sijainneet yritykset uudelleensijoittuvat Irlantiin. Näihin kuuluu rahoituspalvelualan yrityksiä.[36] Dublinin satamaa laajennetaan Brexitiä silmälläpitäen.[37] David McWilliamsin mukaan Irlanti näyttää naapurimaahansa verrattuna ihmisten silmissä vakaalta ja siten houkuttelevalta maalta.[38]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Oxford Living Dictionaries (Brexit) Oxford University Press. Viitattu 14.2.2019. (englanniksi)
  2. ↑ UK government's preparations for a 'no deal' scenario gov.uk. 24.8.2018. Viitattu 10.10.2018. (englanniksi)
  3. ↑ Allegretti, Aubrey: Brexit delayed: UK gets two new deadlines after midnight crisis talks Sky News. 22.3.2019. Viitattu 29.3.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Ulkoministeriö: Tietoa Brexitistä – Eurooppatiedotus Eurooppatiedotus. 11.4.2019. Viitattu 20.7.2019. (suomeksi)
  5. ↑ a b Britanniaan ennenaikaiset vaalit joulukuun 12. päivä yle.fi. 30.10.2019. Viitattu 7.11.2019.
  6. ↑ a b Britannian EU-ero siirtyy Selkosanomat. 6.11.2019. Viitattu 7.11.2019.
  7. ↑ Petri Raivio: Eurooppa-kirje: Toimittajan tyhjä olo yle.fi. 18.10.2019. Viitattu 18.10.2019.
  8. ↑ Everything to Know About Britain’s E.U. Referendum Time.com. 22.2.2016. Viitattu 28.5.2016. (englanniksi)
  9. ↑ a b Brexit-tietopaketti Eduskunta. Viitattu 2.4.2017.
  10. ↑ Kuningatar Elisabet allekirjoitti brexit-lain: Britannian eroneuvottelut alkavat pian Aamulehti. 16.3.2017. Viitattu 2.4.2017.
  11. ↑ Lissabonin sopimus Eurooppatiedotus.fi. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 2.4.2017.
  12. ↑ Brexit: Article 50 has been triggered - what now? BBC News. 29.3.2017. Viitattu 2.4.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Britannia antoi erokirjeen EU:lle Talouselämä. 29.3.2017. Viitattu 2.4.2017.
  14. ↑ Annamari Sipilä: David Davis pääsi brexitin valokeilaan. Helsingin Sanomat, 17.7.2017, s. A 22.
  15. ↑ Petri Raivio: Analyysi: Brexit-ministerin ero uhkaa suistaa Britannian EU-eron raiteiltaan Yle Uutiset. 9.7.2018. Viitattu 9.7.2018.
  16. ↑ Ei sopimukselle! Britannian parlamentti hylkäsi neuvottelutuloksen EU:n kanssa ja syöksi brexitin täyteen kaaokseen - Corbyn yrittää kaataa hallituksen www.iltalehti.fi. Viitattu 15.1.2019.
  17. ↑ May aikoo yrittää saada muutoksia brexit-sopimukseen Ilta-Sanomat. 29.1.2019. Viitattu 29.1.2019.
  18. ↑ Taas rökäletappio pääministeri Maylle – brittiparlamentti äänesti brexit-sopimuksen suurinumeroisesti kumoon Yle. 12.3.2019. Viitattu 30.3.2019.
  19. ↑ Britannian parlamentti hylkäsi EU-erosopimuksen kolmannen kerran Yle. 29.3.2019. Viitattu 30.3.2019.
  20. ↑ Yli miljoona brittiä allekirjoitti vetoomuksen Johnsonin viimeisintä brexit-päätöstä vastaan Yle. 29.8.2019. Viitattu 29.8.2019.
  21. ↑ Britannian korkein oikeus: Boris Johnson rikkoi lakia määrätessään parlamentin tauolle – pääministeri ei aio erota tehtävästään yle.fi. 24.9.2019. Viitattu 24.9.2019.
  22. ↑ Lengths of Prorogation since 1900 (Vertailu koskee istuntokausien välisiä taukoja eikä siinä ole mukana esimerkiksi kesälomia) researchbriefings.parliament.uk. 24.9.2019. Viitattu 24.9.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Boris Johnson’s suspension of parliament is an affront to democracy Financial Times. 28.8.2019. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Oppo­si­ti­o­joh­taja hallituksen suun­ni­tel­masta: Uhka Britannian demokratialle Suomenmaa. 28.9.2019. Viitattu 29.8.2019.
  25. ↑ EU ja Britannia saivat aikaan brexit-sopimuksen Maaseudun Tulevaisuus. 17.10.2019. Viitattu 23.10.2019.
  26. ↑ Johnsonin brexit-missio vaikeutui Turun Sanomat. 21.10.2019. Viitattu 23.10.2019.
  27. ↑ Parlamentin alahuone hyväksyi Johnsonin ehdottaman brexit-lain, mutta kumosi esityksen lain tiukasta aikataulusta Kainuun Sanomat. 22.10.2019. Viitattu 23.10.2019.
  28. ↑ The Relationship between the Brexit Vote and Individual Predictors of Prejudice: Collective Narcissism, Right Wing Authoritarianism, Social Dominance Orientation frontiersin.org. 27.11.2017. doi:10.3389/fpsyg.2017.02023. Viitattu 28.11.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Britain voted to leave the EU to stop immigration, definitive study finds independent.co.uk. 28 June 2017.
  30. ↑ Jeremy Corbyn: EU's 'failed neoliberal policies' paved way for Brexit vote heraldscotland.com.
  31. ↑ a b Free movement of people will end after Brexit, says Corbyn independent.co.uk. 15 May 2017.
  32. ↑ Toby Clarence-Smith, The Impact of Brexit on the Financial Services Sector, Toptal (englanniksi)
  33. ↑ Subscribe to read ft.com.
  34. ↑ UK parliament votes in favour of post-Brexit immigration bill euronews.com. 28 January 2019.
  35. ↑ Speak English, Brexit campaigners tell would-be migrants edition.cnn.com.
  36. ↑ Subscribe to read ft.com.
  37. ↑ How would a hard Brexit affect Ireland? bbc.com. 15 October 2018.
  38. ↑ Subscriber Only: David McWilliams: Brexit is terrible for Ireland? I don’t buy that irishtimes.com.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brexit&oldid=18718229”