Ero sivun ”Saksan–Ranskan sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p fix |
en tiiä |
||
| Rivi 27: | Rivi 27: | ||
[[Kuva:Defence-of-Paris.png|thumb|250px|Napoleon III antautui, mutta pariisilaiset eivät luovuttaneet. Opiskelijat lähdössä miehittämään puolustusasemia.]] |
[[Kuva:Defence-of-Paris.png|thumb|250px|Napoleon III antautui, mutta pariisilaiset eivät luovuttaneet. Opiskelijat lähdössä miehittämään puolustusasemia.]] |
||
{{Lähteetön}} |
{{Lähteetön}} |
||
'''Saksan–Ranskan sota''' tai '''Ranskan–Preussin sota''' ({{k-de|Deutsch-Französischer Krieg}}, {{k-fr|Guerre franco-allemande}}; Ranskassa usein nimellä '''vuoden 1870 sota''' ja Saksassa '''70/71''') oli [[Napoleon III|Napoleon III:n]] hallitseman [[Ranskan toinen keisarikunta|Ranskan toisen keisarikunnan]] ja [[Preussi]]n johtaman [[Pohjois-Saksan liitto|Pohjois-Saksan liiton]] välillä 19. heinäkuuta 1870 – 10. toukokuuta 1871 käyty sota, joka johti Ranskan tappion myötä [[Saksan yhdistyminen|Saksan yhdistymiseen]] ja Ranskan [[Ranskan toinen keisarikunta|toisen keisarikunnan]] kukistumiseen. Preussin liittoumassa olivat pohjoissaksalaisten lisäksi mukana myös eteläsaksalaiset valtiot [[Baden]], [[Baijeri]] ja [[Württemberg]] eli todellisuudessa Ranska soti alusta alkaen koko [[Saksa]]a vastaan. [[Saksan keisarikunta]] perustettiin sodan aikana [[Versailles|Versailles’ssa]] 18. tammikuuta 1871. Sodan päättänyt [[Frankfurtin rauha]]nsopimus allekirjoitettiin yhdistyneen |
'''Saksan–Ranskan sota''' tai '''Ranskan–Preussin sota''' ({{k-de|Deutsch-Französischer Krieg}}, {{k-fr|Guerre franco-allemande}}; Ranskassa usein nimellä '''vuoden 1870 sota''' ja Saksassa '''70/71''') oli [[Napoleon III|Napoleon III:n]] hallitseman [[Ranskan toinen keisarikunta|Ranskan toisen keisarikunnan]] ja [[Preussi]]n johtaman [[Pohjois-Saksan liitto|Pohjois-Saksan liiton]] välillä 19. heinäkuuta 1870 – 10. toukokuuta 1871 käyty sota, joka johti Ranskan tappion myötä [[Saksan yhdistyminen|Saksan yhdistymiseen]] ja Ranskan [[Ranskan toinen keisarikunta|toisen keisarikunnan]] kukistumiseen. Preussin liittoumassa olivat pohjoissaksalaisten lisäksi mukana myös eteläsaksalaiset valtiot [[Baden]], [[Baijeri]] ja [[Württemberg]] eli todellisuudessa Ranska soti alusta alkaen koko [[Saksa]]a vastaan. [[Saksan keisarikunta]] perustettiin sodan aikana [[Versailles|Versailles’ssa]] 18. tammikuuta 1871. Sodan päättänyt [[Frankfurtin rauha]]nsopimus allekirjoitettiin yhdistyneen Ranskan ja Saksan kesken . |
||
==Sodan kulku== |
==Sodan kulku== |
||
Versio 22. tammikuuta 2020 kello 21.29
| Saksan-Ranskan sota | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
|
|
| ||||||||||
| Komentajat | |||||||||||
|
|
| ||||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
|
1 494 412[1] |
2 000 740[2] | ||||||||||
| Tappiot | |||||||||||
|
144 642[3] |
756 285[4] | ||||||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Saksan–Ranskan sota tai Ranskan–Preussin sota (saks. Deutsch-Französischer Krieg, ransk. Guerre franco-allemande; Ranskassa usein nimellä vuoden 1870 sota ja Saksassa 70/71) oli Napoleon III:n hallitseman Ranskan toisen keisarikunnan ja Preussin johtaman Pohjois-Saksan liiton välillä 19. heinäkuuta 1870 – 10. toukokuuta 1871 käyty sota, joka johti Ranskan tappion myötä Saksan yhdistymiseen ja Ranskan toisen keisarikunnan kukistumiseen. Preussin liittoumassa olivat pohjoissaksalaisten lisäksi mukana myös eteläsaksalaiset valtiot Baden, Baijeri ja Württemberg eli todellisuudessa Ranska soti alusta alkaen koko Saksaa vastaan. Saksan keisarikunta perustettiin sodan aikana Versailles’ssa 18. tammikuuta 1871. Sodan päättänyt Frankfurtin rauhansopimus allekirjoitettiin yhdistyneen Ranskan ja Saksan kesken .
Sodan kulku
Ranska koki Saksan valtion syntyprosessin uhkana, ja sota Saksan yhdistymiskehitystä johtanutta Preussia vastaan oli viimeinen yritys säilyttää Ranskan johtava asema Manner-Euroopassa.[5] Niinpä Ranska aloitti sodan tarkoituksenaan laajentaa alueitaan Belgiaan, Luxemburgiin ja Saksan länsiosiin. Preussin pääministeri Otto von Bismarck oli aiemmin provosoinut Ranskaa voimakkaasti, koska hän uskoi Ranskan aloittaman sodan avulla pystyvänsä toteuttamaan monien saksalaisten haaveet yhtenäisestä, Preussin johtamasta Saksan kansallisvaltiosta.
Sodan ratkaisutaistelu käytiin Sedanissa 1. syyskuuta 1870. Saksalaiset voittivat taistelun, ja Ranskan keisari Napoleon III joutui vangiksi. Keisarin kukistumisen jälkeen julistettu Ranskan kolmas tasavalta päätti kuitenkin jatkaa taistelua, ja Pariisi antautui vasta neljä kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen tammikuussa 1871. Preussin ja sen liittolaisten voitto johti Saksan keisarikunnan perustamiseen Versailles’ssa 8. tammikuuta 1871.
Ranskassa tappio johti sisäpoliittiseen mullistukseen. Sodan hävinnyt keisari Napoleon III luopui kruunustaan ja pakeni maasta, jolloin monarkia Ranskassa lopullisesti kukistui. Sodan jälkimainingeissa maaliskuussa 1871 nuorta kolmatta tasavaltaa vastustamaan noussut kapinaliike, Pariisin kommuuni, on lyhytikäisyydestään ja kaoottisuudestaan huolimatta toiminut yhtenä esikuvana monille myöhemmille vallankumouksellisille.
Sotilaallisessa mielessä sota osoitti armeijan yleisesikunnan tarpeellisuuden ja keskitetyn sodanjohdon tehokkuuden yhdistettynä rautateiden ja lennättimen luomiin hyviin yhteyksiin.
Frankfurtin rauha
Välirauha sodan osapuolten välillä solmittiin Versailles’ssa 26. helmikuuta ja lopullinen rauha Frankfurtissa 10. toukokuuta 1871. 1700-luvulta asti kokonaan Ranskaan kuuluneet, mutta kieleltään saksalaiset Elsass ja osa Lothringenia liitettiin Saksan keisarikuntaan Elsass-Lothringenin valtakunnanmaana (saks. Reichsland Elsaß-Lothringen) Bismarckin vastustuksesta huolimatta. Ranska määrättiin myös maksamaan huomattavat sotakorvaukset. Sodan jälkeen noin 50 000 ihmistä muutti Saksaan liitetyiltä alueilta Ranskaan. Elsassin ja Lothringenin menetys loukkasi ranskalaisten kansallistuntoa, eikä rauhaa siellä pidetty pysyvänä. Sodan synnyttämän katkeruuden voidaankin katsoa vaikuttaneen merkittävästi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen vajaa puoli vuosisataa myöhemmin.
Lähteet
- Clodfelter, Micheal (2017). Warfare and Armed Conflicts: A Statistical Encyclopedia of Casualty and Other Figures, 1492-2015 (neljäs painos). Jefferson, NC: McFarland. ISBN 978-0-7864-7470-7.
- Nolte, Frédérick (1884). L'Europe militaire et diplomatique au dix-neuvième siècle. Paris: E. Plon, Nourrit et Cie. OCLC 4899575