Ero sivun ”Pyhä ehtoollinen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 193.185.137.35) ja palautettiin versio 18660609, jonka on tehnyt Sjmantyl
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 1: Rivi 1:
{{tämä artikkeli|kertoo Leonardo da Vincin maalauksesta. Uudessa Testamentissa kuvatusta tapahtumasta, katso [[Jeesuksen viimeinen ateria]]}}
{{tämä artikkeli|kertoo Leonardo da Vincin maalauksesta. Uudessa Testamentissa kuvatusta tapahtumasta, katso [[Jeesuksen viimeinen ateria]]}}
{{Kuuluisa taideteos
{{Kuuluisa taideteos
| kuva = Leonardo da Vinci (1452-1519) - The Last Supper (1495-1498).jpg
| kuva = Leonardo da Vinci (1452-1519) - The Last pippel (1495-1498).jpg
| kuvateksti =
| kuvateksti =
| kuvanleveys = 430px
| kuvanleveys = 430px

Versio 14. tammikuuta 2020 kello 12.32

Tämä artikkeli kertoo Leonardo da Vincin maalauksesta. Uudessa Testamentissa kuvatusta tapahtumasta, katso Jeesuksen viimeinen ateria
Pyhä ehtoollinen
Tiedosto:Leonardo da Vinci (1452-1519) - The Last pippel (1495-1498).jpg
Nimi Pyhä ehtoollinen
Tekijä Leonardo da Vinci
Valmistumisvuosi 1498
Taiteenlaji maalaus
Korkeus 460 cm
Leveys 880 cm
Sijainti Santa Maria delle Grazie
Paikkakunta Milano
Koordinaatit 45°28'0"N, 9°10'15"E

Viimeinen ehtoollinen[1] tai Pyhä ehtoollinen[2] (Il Cenacolo tai L'Ultima Cena) on Leonardo da Vincin seinämaalaus suojelijalleen herttua Ludovico Sforzalle. Maalaus perustuu Raamatun kaikissa evankeliumeissa kuvattuun kohtaukseen, jossa Jeesus ilmoittaa yhden opetuslapsistaan pettävän hänet. Maalauksessa on kuvattu ilmoituksen aiheuttamaa kiihkeää mielentilaa.[3][4] Maalaus on maailman arvostetuimpia, ja se sijaitsee Santa Maria delle Grazien kirkon ruokasalissa Milanossa.[5] Leonardo aloitti teoksen maalaamisen 1495 ja sai sen valmiiksi 1498. Välillä työskentelyssä oli kuitenkin pitkiäkin taukoja. Maalaus on kooltaan 460 × 880 cm. Koska se on maalattu valmiiseen seinään eikä märkään sementtiin, se ei ole fresko.

Restaurointi

Käytettyä maalaustekniikkaa ei hallittu hyvin, ja maalaus alkoi rapautua jo 20 vuoden kuluttua valmistumisestaan. Vuonna 1556 maalausta kuvattiin jo pilalle menneeksi, ja sen läpi puhkaistiin myöhemmin oviaukko. Rakennus toimi Napoleonin sotien aikana vankilana, ja toisen maailmansodan aikana siihen osui pommi. Maalauksen restaurointiyritykset alkoivat jo 1700-luvulla. Tuoreimmat ovat Mauro Pellicciolin korjaukset vuosilta 1951–1954 ja restaurointi vuosilta 1979–1999 Pinin Brambilla Barcilonin johtamana.[6][4][7][8]

Restauroinnissa on käytetty apuna Leonardon oppilaan 1500-luvun alussa maalaamaa kopiota, joka on yhä hyvässä kunnossa. Koska aiempien vuosisatojen restaurointiyritykset tarkoittivat lähinnä uusien maalikerrosten maalaamista aukkokohtien päälle, viimeisimmän restauroinnin yhteydessä jouduttiin poistamaan paljon näitä päällekkäinmaalauksia. Esimerkiksi opetuslasten jalkojen alue oli maalattu aikojen saatossa tukkoon, ja ne tulivat esille kunnolla vasta restauroinnin jälkeen.

22-vuotinen restaurointi aiheutti melkoisen näkemyskiistan, sillä teoksen sävyt, värit ja jopa henkilöiden kasvonpiirteet muuttuivat merkittävästi korjattaessa edellisten vuosisatojen virheellisiä pelastusyrityksiä. Aukkokohtiin lisätty uusi väri on jakanut asiantuntijoiden mielipiteitä.[9]

Spekulaatioita

Nykyaikana maalaus on noussut uudestaan tutkimuksen kohteeksi, kun on herännyt keskustelua kahdesta yksityiskohdasta: Jeesuksen vasemmalla puolella näyttäisi istuvan nainen, jonka on arveltu viittaavan Magdalan Mariaan[10], ja toiseksi naishahmon vasemmalla puolella näkyy käsi, jossa on tikari, joka ei näyttäisi kuuluvan kenellekään.[11] Perinteisen näkemyksen mukaan Jeesuksen vasemmalla puolella oleva henkilö olisi apostoli Johannes.

Lähteet

  1. Mestarien kätketyt viestit Tieteen Kuvalehti. Viitattu 21.7.2014.
  2. Björklund, Tommi: Renessanssin taide 2001. Vaasan yliopisto. Viitattu 21.7.2014.
  3. Matteus 26:21-22; Markus 14:18-19; Luukas 22:21-23; Johannes 13:21-22
  4. a b The Last Supper Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.7.2014.
  5. Church and Dominican Convent of Santa Maria delle Grazie with “The Last Supper” by Leonardo da Vinci Unesco. Viitattu 22.7.2014.
  6. ART; Monumental Toil to Restore the Magnificent NY Times. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi) lähteistää vain osan kappaleesta (pommi ja Barciloni)
  7. ’The Last Supper’ by Leonardo da Vinci about Art History. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  8. Leonardo da Vinci. The Last Supper. c.1495-1498 Olga's Gallery. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  9. The Last Supper shown 1999. BBC. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  10. Is that John or Mary Magdalene in the Last Supper? About Art History. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  11. What about the disembodied hand? About Art History. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla