Ero sivun ”Solovetskin luostari” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
linkki vanhaan juttuun
kh
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Solovetsky Monastery drone 1.jpg|thumb|300px|Solovetskin luostari linnanmuurin ympäröimänä (2017).]]
[[Tiedosto:Solovetsky Monastery drone 1.jpg|pienoiskuva|Solovetskin luostari linnanmuurin ympäröimänä (2017)]]
[[Tiedosto:Solovki-1--07.2004.jpg|thumb|300px|Julkisivu merelle.]]
[[Tiedosto:Solovki-1--07.2004.jpg|pienoiskuva|Julkisivu merelle]]
[[Tiedosto:Gorskii 03961u.jpg|thumb|300px|Luostarin muuria vuonna 1915.]]
[[Tiedosto:Gorskii 03961u.jpg|pienoiskuva|Luostarin muuria vuonna 1915]]
'''Solovetskin luostari''' on historiallinen [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen kirkon]] [[luostari]] Venäjän [[Arkangelin alue]]ella läntisellä [[Vienanmeri|Vienanmerellä]] sijaitsevilla [[Solovetskin saaret|Solovetskin saarilla]]. Luostarikokonaisuus liitettiin [[Unesco]]n [[Maailmanperintöluettelo|maailmanperintökohteisiin]] vuonna 1992.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://whc.unesco.org/en/list/632 | Nimeke = Cultural and Historic Ensemble of the Solovetsky Islands | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Unesco | Viitattu = 16.5.2015 }}</ref>
'''Solovetskin luostari''' on historiallinen [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen kirkon]] [[luostari]] Venäjän [[Arkangelin alue]]ella läntisellä [[Vienanmeri|Vienanmerellä]] sijaitsevilla [[Solovetskin saaret|Solovetskin saarilla]]. Luostarikokonaisuus liitettiin [[Unescon maailmanperintöluettelo]]on vuonna 1992.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://whc.unesco.org/en/list/632 | Nimeke = Cultural and Historic Ensemble of the Solovetsky Islands | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Unesco | Viitattu = 16.5.2015 }}</ref>


==Rakennukset==
==Rakennukset==
Rivi 12: Rivi 12:


==Historia==
==Historia==
Luostarin perustivat [[1400-luku|1400-luvulla]] munkit [[Savvati Solovetskilainen]] ja [[Herman Solovetskilainen]]. Savvatin kuoltua Herman jatkoi luostarin rakentamista [[Sosima Solovetskilainen|Sosima]]-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää, ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä, ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. Siellä oli muun muassa suolatehtaita, ja se hallitsi kalastusta, turkispyyntiä ja osin kaivostoimintaakin. Linnoituksessa oli myös voimakas varuskunta.
Luostarin perustivat 1400-luvulla munkit [[Savvati Solovetskilainen]] ja [[Herman Solovetskilainen]]. Savvatin kuoltua Herman jatkoi luostarin rakentamista [[Sosima Solovetskilainen|Sosima]]-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää, ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä, ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. Siellä oli muun muassa suolatehtaita, ja se hallitsi kalastusta, turkispyyntiä ja osin kaivostoimintaakin. Linnoituksessa oli myös voimakas varuskunta.


Luostarista muodostui ennen pitkää Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. 1600-luvulla luostarissa oli 350 munkkia ja yli 600 muuta työntekijää. Vuosina 1668–1676 Solovetskin luostari oli uskonnollisen ja poliittisen kriisin näyttämö, kun munkit tukivat [[Venäjän ortodoksinen kirkko|kirkon]] ja keskusvallan kannalta katsottuna kapinallisia [[Vanhauskoiset|vanhauskoisia]]. Seurauksena oli, että munkkiveljestö vaihdettiin lähes kokonaan ja luostari siirrettiin vasta perustetun [[Holmogory]]n arkkipiispanistuimen alaisuuteen.
Luostarista muodostui ennen pitkää Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. 1600-luvulla luostarissa oli 350 munkkia ja yli 600 muuta työntekijää. Vuosina 1668–1676 Solovetskin luostari oli uskonnollisen ja poliittisen kriisin näyttämö, kun munkit tukivat [[Venäjän ortodoksinen kirkko|kirkon]] ja keskusvallan kannalta katsottuna kapinallisia [[Vanhauskoiset|vanhauskoisia]]. Seurauksena oli, että munkkiveljestö vaihdettiin lähes kokonaan ja luostari siirrettiin vasta perustetun [[Holmogory]]n arkkipiispanistuimen alaisuuteen.
Rivi 37: Rivi 37:
[[Luokka:Arkangelin alue]]
[[Luokka:Arkangelin alue]]
[[Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Venäjällä]]
[[Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Venäjällä]]

[[hu:Szoloveckij-szigetek#A Szoloveckij-kolostor története]]

Versio 7. tammikuuta 2020 kello 11.02

Solovetskin luostari linnanmuurin ympäröimänä (2017)
Julkisivu merelle
Luostarin muuria vuonna 1915

Solovetskin luostari on historiallinen ortodoksisen kirkon luostari Venäjän Arkangelin alueella läntisellä Vienanmerellä sijaitsevilla Solovetskin saarilla. Luostarikokonaisuus liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1992.[1]

Rakennukset

Pääluostarikokonaisuus on kolmiosainen. Keskellä on suljettu kirkkojen ja muiden luostarirakennusten reunustama pääaukio, ja sen sivuilla käsityöläispajojen ja talousrakennusten rajaamat pohjoinen ja eteläinen sivupiha. Kokonaisuutta kiertää kivenjärkäleistä muurattu vankka kivilinnoitus. Viisitorninen ja viisikulmainen linnanmuuri on alaosastaan seitsemän metrin paksuinen, ja sen sisäpuolelle jää lähes viiden hehtaarin laajuinen alue.

Keskusaukiolla sijaitsevat Novgorodin tyylinen Marian kuolonuneen nukkumisen kirkko (1557), Kristuksen kirkastumisen katedraali (1566), kellotorni (1777) ja Pyhän Kolminaisuuden, Sosiman ja Savvatin katedraali (1859).

Pääluostarin lisäksi kokonaisuuteen kuuluu neljä samalla saarella olevaa sivuluostaria sekä kolme muuta luostaria saariryhmän muilla saarilla: Kolminaisuuden luostari Anserinsaarella, Pyhän Sergiuksen luostari Isolla Muksalmansaarella sekä luostarikokonaisuus Isolla Jänissaarella.

Historia

Luostarin perustivat 1400-luvulla munkit Savvati Solovetskilainen ja Herman Solovetskilainen. Savvatin kuoltua Herman jatkoi luostarin rakentamista Sosima-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää, ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä, ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. Siellä oli muun muassa suolatehtaita, ja se hallitsi kalastusta, turkispyyntiä ja osin kaivostoimintaakin. Linnoituksessa oli myös voimakas varuskunta.

Luostarista muodostui ennen pitkää Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. 1600-luvulla luostarissa oli 350 munkkia ja yli 600 muuta työntekijää. Vuosina 1668–1676 Solovetskin luostari oli uskonnollisen ja poliittisen kriisin näyttämö, kun munkit tukivat kirkon ja keskusvallan kannalta katsottuna kapinallisia vanhauskoisia. Seurauksena oli, että munkkiveljestö vaihdettiin lähes kokonaan ja luostari siirrettiin vasta perustetun Holmogoryn arkkipiispanistuimen alaisuuteen.

Luostarin toiminta lakkautettiin neuvostoaikana vuonna 1920. Vuosina 1923–1933 luostari toimi ojennus- ja pakkotyöleirinä, jota voi pitää Gulag-pakkotyöleirijärjestelmän prototyyppinä. Sittemmin leiri muutettiin vankilaksi, joka toimi talvisodan alkamiseen saakka 1939. Toisen maailmansodan jälkeen saaret olivat sotilaskäytössä.

Neuvostoliiton romahtamisen (1991) jälkeen luostarin toimintaa on ryhdytty elvyttämään. Vuodesta 1992 luostari on toiminut museona, joka on suosittu matkailukohde. Siellä toimii myös pieni munkkiveljestö.

Luostarissa on sinne vuonna 1596 tuotu muinainen Manamansalon kirkon kello, jonka venäläiset ryöstivät 1580-luvulla. Suomalaisten tietoon kello tuli 1970-luvulla.[2]

Lähteet

  1. Cultural and Historic Ensemble of the Solovetsky Islands Unesco. Viitattu 16.5.2015.
  2. Mika Niskanen: Varastettu kirkonkello kumisi tarinoissa Yle.fi, uutiset. 21.9.2016. Viitattu 21.9.2016.

Aiheesta muualla