Ero sivun ”Afrodite” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 85.76.9.33 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Crt tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
p →‎Lähteet: sarakkeisiin
Rivi 29: Rivi 29:


== Lähteet ==
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
{{Viitteet|sarakkeet}}


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

Versio 5. tammikuuta 2020 kello 22.57

William-Adolphe Bouguereaun näkemys Afroditen syntymästä. (La naissance de Venus, 1879).
Enrique Simonetin Pariksen tuomio (1904). Jumalattaret vasemmalta oikealle Athene, Hera ja Afrodite. Afroditen vieressä maassa istumassa Eros.

Afrodite (m.kreik. Ἀφροδίτη) on kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar. Roomalaisessa mytologiassa Afroditea vastaa Venus.

Afroditella oli kulttipaikkoja esimerkiksi Kytheran ja Kyproksen saarilla. Joissakin kulttipaikoissa, esimerkiksi Korintissa, harjoitettiin temppeliprostituutiota.

Syntymä

Afroditen syntymästä on kaksi kertomustraditiota:

  • Homeroksen mukaan hänen vanhempansa olivat ylijumala Zeus[1] ja Okeanoksen tytär Dione.[2] Afroditen puoliso oli rampa ja ruma Hefaistos, joka vaatii Zeukselle antamansa morsiuslahjan takaisin huomattuaan, miten Afrodite ”Areen surmaisen kera liittyvi lempeen”.[3] Iliaassa Afrodite kutsuu Aresta veljekseen.[4]
  • Hesiodos kertoo runoelmassaan Jumalten synty (Theogonia), miten titaanijumala Kronos kuohitsi isänsä Uranoksen, jonka genitaaleista vuotava vaahto valui mereen hedelmöittäen meren olennoituman, yläilman ja päivän tyttären Thalattan. Tästä syntyi Afrodite, ”vaahtosynty” (ἀφρογενής).[5] Tähän samaiseen syntymäprosessiin Hesiodos viittaa homonyymiin perustuvalla sanaleikillä, joka rakentuu sanojen μειδάω ([meːdáɔː]) ’hymyilen’ ja μήδεα ([mɛ̌ːdea]) ’genitaalit’ äänteelliseen samankaltaisuuteen: kun Hesiodos sanoo, että jumalatarta kutsutaan myös nimellä Filomeides (’hymyä rakastava’, ”Hymytyttö”), hän perustelevassa lauseessa saa synnytetyksi mielteen nimityksestä Filomeedes (’genitaaleja rakastava’).[6]

Molemmissa traditioissa Afroditen syntymäpaikkana pidetään Kyprosta.

Etymologia

Antiikin aikana Afroditen nimi yhdistettiin kreikan sanaan afrós (ἀφρός) ’vaahto’, kuten Hesiodoksen kertomasta etiologisesta myytistä ilmenee.[7] Sekä Frisk[8] että Chantraine[9] hylkäävät tämän kansanetymologian, mutta eivät pysty tarjoamaan mitään olennaisesti parempaakaan, vaikka luettelevatkin koko joukon tuoreempia ehdotuksia, joista suurin osa pitäytyy kreikkalaisissa tai ainakin indoeurooppalaisissa puitteissa. Nimeä ei kuitenkaan voi pitää indoeurooppalaisena, koska sille ei ole vahvistettavissa minkäänlaisia sukulaissanoja eli kognaatteja siltä puolelta. Näin ollen yksi mahdollisuus olisi pitää sanaa esikreikkalaisena substraattisanana.

On ilmeistä, että Afroditen palvonta on tullut idästä foinikialaisten välittämänä, mutta riitin alkuperä ei vielä välttämättä selitä nimen alkuperää. Historiateoksessaan Herodotos luo yhteyden Babylonian Mylitta-jumalattaren, Assyrian Ištarin, foinikialaisten Astarten ja kreikkalaisten Afroditen välille.[10] Aivan ilmeisesti on kyse kulttuurien kohtaamisen aikaansaamasta paikallisten kulttien sekoittumisesta ja samankaltaistumisesta.[11] Vanhimmat Afroditen kulttipaikat olivat Kíthiran saarella ja Kyproksessa. Kíthirassa oli ikivanha foinikialaisten perustama temppeli, ja kyproslaisten oman todistuksen mukaan heidän temppelitoimituksensa olivat peräisin Askalonista.[12]

On vallinnut intuitiivinen käsitys, että nimen Afrodite (oikeastaan Aphrodite) täytyy olla jonkinlainen muunnos tai väännös kanaanilais-foinikialaisesta Astarte-nimestä, mutta sanat ovat sittenkin äänteellisesti sen verran etäällä toisistaan, että olisi oletettava mielivaltaisia ja ainutkertaisia äänteenmuutoksia.[13] Martin West on kiinnittänyt huomiota siihen, että Afrodite (kreikkalainen lähtömuoto Ἀφροδίτη [apʰrodǐːtɛː]) on rakenteeltaan ilmeisen seemiläinen sana: sanajuuri prd̲, johon on liitetty pertinentiivinen (johonkin kuulumista ilmoittava) suffiksi -ī- ja feminiiniä osoittava -t. Tätä prd̲-juurta vastaa Westin mukaan heprean prz, jonka johdos on esimerkiksi Genesiksen 13:7 Prizzīm 'perissiläiset'.[14] Westin mukaan Prizzīm on suhteutettavissa sanaan prāzót 'linnoittamaton kylä'. Näin ollen feminiininen 'kyläläinen' olisi prāzīt, jonka Kyproksen kanaaniittinen eli foinikialainen vastine olisi kuulostanut *[aproðiːt].[15] Westin mukaan siis olisi alkuaan ollut kyseessä Astarten paikallinen epiteetti, joka olisi kreikkalaisella puolella itsenäistynyt omaksi erisnimekseen: Ἀστάρτα Ἀφροδίτα ('kyläkaupungin Astarte') > Ἀφροδίτα ('Astarte').

Jos oletetaan, että Afrodite on sanana (länsi)seemiläistä perua, Westin analyysi kyllä kekseliäästi hajottaa sen merkityksellisiin osiin: /(a)prod̲-ī-t/, jossa a-aluke olisi kypros-foinikialle ominainen proteettinen vokaali sananalkuisen konsonanttiyhtymän edessä.[16] Sanajuuren perustelu tosin jää jokseenkin ohueksi, varsinkin kun tiedämme, että Askalonin Astarten epiteetti oli Herodotoksen mukaan "Taivaallinen". On kuitenkin varteenotettava ajatus, että Afrodite olisi ollut alkuaan paikallisen jumaluuden nimi, joka alkuaan Astarten epiteettinä olisi levinnyt kreikkalaiseen maailmaan. Joka tapauksessa Afrodite ei ollut kreikkalainen sana. Ellei se ollut seemiläinen, se oli jotain muuta esikreikkalaista kieltä, jota on mahdotonta tunnistaa.

Afroditen myyttinen elämäkerta

Sodan jumala Ares eli Mars oli hänen rakastajansa ja rakkauden jumala Eros oli heidän poikansa. Afroditen poika oli myös Aineias, jonka isä oli troijalainen ylimys Ankhises. Afroditen palvelijattaria olivat sulottaret, khariitit. Kyyhkynen ja varpunen ovat hänelle pyhitettyjä.

Afrodite taiteessa

Afroditea esittävä patsas.

Afroditesta on tehty useita tunnettuja taideteoksia, ja niissä hänet on yleensä kuvattu luonnolliseksi kauniiksi naiseksi. Afroditen tunnuksia olivat muun muassa kyyhkynen ja kultainen omena, jonka Afrodite sai tarun mukaan Pariilta ennen Troijan sotaa.

Lähteet

  1. ↑ Ilias 3.374; Odysseia 8.308.
  2. ↑ Ilias 5.370.
  3. ↑ Odysseia 8.309 (suom. Otto Manninen).
  4. ↑ Ilias 5.359.
  5. ↑ Theogonia 189-191, 196.
  6. ↑ Theogonia 200.
  7. ↑ Theogonia 175-202.
  8. ↑ Frisk, Hjalmar, Griechisches etymologisches Wörterbuch, I (1960) 196-197. Winter: Heidelberg.
  9. ↑ Chantraine, Pierre, Dictionnaire étymologique de la langue grecque, s. 147-148. Klincksieck: Paris, 1999.
  10. ↑ Herodotos, Hist. 1.131.
  11. ↑ Bonnet & Pirenne-Delforge (1999). Tämän kulttuurisen diffuusioprosessin jatke oli tietysti roomalaisten Venus.
  12. ↑ Herodotos, Hist. 1.105; Tacitus, Hist. 2.2-3 (Pafoksen temppeli); Pausanias, Periegesis 3.23.1 (Kythera).
  13. ↑ West (2000: 135-136) antaa yhteenvedonomaisen (varottavan) esimerkin tällaisesta äänteenmuutosakrobatiasta.
  14. ↑ Septuagintan Φερεζαῖοι.
  15. ↑ West (2000:138).
  16. ↑ Friedrich & Röllig (1999: 29 ja 75).

Aiheesta muualla

Kirjallisuus

  • Bonnet, Corinne & Pirenne-Delforge, Vinciane (1999) Deux déesses en interaction. Astarté et Aphrodite dans le monde égéen. Les syncrétismes religieux dans le monde méditerranéen antique (toim. Corinne Bonnet & André Motte), 249-273. Bruxelles: Institut Historique Belge de Rome. (Études de philologie, d'archéologie et d'histoire anciennes; Institut Historique Belge de Rome, 36.)
  • Friedrich, Johannes & Röllig, Wolfgang (1999) Phönizisch-punische Grammatik. (3. painos, toim. M.G.A.Guzzo). Editrice Pontificio Istituto Biblico: Roma.
  • West, Martin L. (2000) The name of Aphrodite. Glotta 76, 134-138.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Afrodite&oldid=18641560”