Ero sivun ”Suomen suuriruhtinas” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Tarkennuksia Merkkaus: Kumoaminen |
yksi virke pois, kun selitys menee personaaliunionin tyyliin vaikka kyse oli lähinnä reaaliunionista |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Suomen suuriruhtinas''' on arvonimi, joka kuului Ruotsin kuninkaan titteleihin vuodesta 1581 alkaen, ja jota käytettiin [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] hallitsijasta 1809–1917. |
'''Suomen suuriruhtinas''' on arvonimi, joka kuului Ruotsin kuninkaan titteleihin vuodesta 1581 alkaen, ja jota käytettiin [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] hallitsijasta 1809–1917. |
||
Ensimmäisen kerran nimitystä käytti tilapäisesti ruotsalainen humanisti [[Johannes Magnus]] (''Magnus ducatus Finlandiae'').<ref name="viite1">{{Kirjaviite| Tekijä = | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 8| Vuosi = 1966 | Luku = Suomen suuriruhtinas| Sivu =504 | Selite =| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = }}</ref> [[Juhana III]] eli Juhana-herttua otti voittoja juhliakseen itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas (''Storfurste till Finland''). Se kuului sen jälkeen vuosisatojen ajan Ruotsin kuninkaiden virallisiin arvonimiin. Lisäksi sen saivat erillisenä arvonimenä tulevat kuninkaat [[Sigismund]] ja [[Kustaa II Aadolf]] kruununprinssiaikoinaan sekä [[Kustaa IV Aadolf]]in kaksivuotiaana kuollut poika [[Kaarle Kustaa (Ruotsin prinssi)|Kaarle Kustaa]].<ref>[http://runeberg.org/nfcg/0135.html ''Nordisk familjebok'' (1918), s. 213] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 31.5.2019.</ref> Suomen valtiolliselle asemalle nimityksellä ei ollut Ruotsin vallan aikana merkitystä ja joskus sillä tarkoitettiin koko Suomea tai jotain pienempää aluetta siitä. Suomen valtiollinen asema vakiintui 1809, kun Suomen alue siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen ja arvonimellä viitattiin [[Autonomian aika|autonomiseen]] suuriruhtinaskuntaan geopoliittisena kokonaisuutena.<ref name="viite1" /> Käytännössä Suomen suuriruhtinaskunnan [[suuriruhtinas]] oli aina [[Venäjän keisari]] [[reaaliunioni]]a muistuttavassa järjestelyssä. |
Ensimmäisen kerran nimitystä käytti tilapäisesti ruotsalainen humanisti [[Johannes Magnus]] (''Magnus ducatus Finlandiae'').<ref name="viite1">{{Kirjaviite| Tekijä = | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 8| Vuosi = 1966 | Luku = Suomen suuriruhtinas| Sivu =504 | Selite =| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = }}</ref> [[Juhana III]] eli Juhana-herttua otti voittoja juhliakseen itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas (''Storfurste till Finland''). Se kuului sen jälkeen vuosisatojen ajan Ruotsin kuninkaiden virallisiin arvonimiin. Lisäksi sen saivat erillisenä arvonimenä tulevat kuninkaat [[Sigismund]] ja [[Kustaa II Aadolf]] kruununprinssiaikoinaan sekä [[Kustaa IV Aadolf]]in kaksivuotiaana kuollut poika [[Kaarle Kustaa (Ruotsin prinssi)|Kaarle Kustaa]].<ref>[http://runeberg.org/nfcg/0135.html ''Nordisk familjebok'' (1918), s. 213] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 31.5.2019.</ref> Suomen valtiolliselle asemalle nimityksellä ei ollut Ruotsin vallan aikana merkitystä ja joskus sillä tarkoitettiin koko Suomea tai jotain pienempää aluetta siitä. Suomen valtiollinen asema vakiintui 1809, kun Suomen alue siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen ja arvonimellä viitattiin [[Autonomian aika|autonomiseen]] suuriruhtinaskuntaan geopoliittisena kokonaisuutena.<ref name="viite1" /> Käytännössä Suomen suuriruhtinaskunnan [[suuriruhtinas]] oli aina [[Venäjän keisari]] [[reaaliunioni]]a muistuttavassa järjestelyssä. Suomi oli kuitenkin Venäjän suvereenisuuden alainen ei-itsenäinen maa. |
||
Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa ja Venäjän keisari oli myös Suomen hallitsija. Siksi onkin usein käytetty nimitystä "keisari-suuriruhtinas". Suomen suuriruhtinaskunnan asiat esiteltiinkin suoraan keisari-suuriruhtinaalle, ohi Venäjän hallintokoneiston, aina vuoden 1905 valtiopäiväjärjestysuudistukseen asti. Ennen vuotta 1905 Suomen asioista päätti Venäjän puolelta ainoastaan keisari-suuriruhtinas, ei Venäjän hallitus. [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I:n]] lisätessä arvonimiinsä "Suomen suuriruhtinaan", ei se sinänsä tarkoittanut vielä Suomen suuriruhtinaskunnan syntyä. |
Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa ja Venäjän keisari oli myös Suomen hallitsija. Siksi onkin usein käytetty nimitystä "keisari-suuriruhtinas". Suomen suuriruhtinaskunnan asiat esiteltiinkin suoraan keisari-suuriruhtinaalle, ohi Venäjän hallintokoneiston, aina vuoden 1905 valtiopäiväjärjestysuudistukseen asti. Ennen vuotta 1905 Suomen asioista päätti Venäjän puolelta ainoastaan keisari-suuriruhtinas, ei Venäjän hallitus. [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I:n]] lisätessä arvonimiinsä "Suomen suuriruhtinaan", ei se sinänsä tarkoittanut vielä Suomen suuriruhtinaskunnan syntyä. |
||
Versio 3. tammikuuta 2020 kello 06.03
Suomen suuriruhtinas on arvonimi, joka kuului Ruotsin kuninkaan titteleihin vuodesta 1581 alkaen, ja jota käytettiin Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsijasta 1809–1917.
Ensimmäisen kerran nimitystä käytti tilapäisesti ruotsalainen humanisti Johannes Magnus (Magnus ducatus Finlandiae).[1] Juhana III eli Juhana-herttua otti voittoja juhliakseen itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas (Storfurste till Finland). Se kuului sen jälkeen vuosisatojen ajan Ruotsin kuninkaiden virallisiin arvonimiin. Lisäksi sen saivat erillisenä arvonimenä tulevat kuninkaat Sigismund ja Kustaa II Aadolf kruununprinssiaikoinaan sekä Kustaa IV Aadolfin kaksivuotiaana kuollut poika Kaarle Kustaa.[2] Suomen valtiolliselle asemalle nimityksellä ei ollut Ruotsin vallan aikana merkitystä ja joskus sillä tarkoitettiin koko Suomea tai jotain pienempää aluetta siitä. Suomen valtiollinen asema vakiintui 1809, kun Suomen alue siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen ja arvonimellä viitattiin autonomiseen suuriruhtinaskuntaan geopoliittisena kokonaisuutena.[1] Käytännössä Suomen suuriruhtinaskunnan suuriruhtinas oli aina Venäjän keisari reaaliunionia muistuttavassa järjestelyssä. Suomi oli kuitenkin Venäjän suvereenisuuden alainen ei-itsenäinen maa.
Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa ja Venäjän keisari oli myös Suomen hallitsija. Siksi onkin usein käytetty nimitystä "keisari-suuriruhtinas". Suomen suuriruhtinaskunnan asiat esiteltiinkin suoraan keisari-suuriruhtinaalle, ohi Venäjän hallintokoneiston, aina vuoden 1905 valtiopäiväjärjestysuudistukseen asti. Ennen vuotta 1905 Suomen asioista päätti Venäjän puolelta ainoastaan keisari-suuriruhtinas, ei Venäjän hallitus. Aleksanteri I:n lisätessä arvonimiinsä "Suomen suuriruhtinaan", ei se sinänsä tarkoittanut vielä Suomen suuriruhtinaskunnan syntyä.
Venäjän keisarin tehtäviin Suomen suuriruhtinaana kuului Suomen suuriruhtinaskunnan lakien hyväksyminen ja hänelle neuvoa antavien säätyvaltiopäivien kutsuminen koolle.
Jokaisen keisari-suuriruhtinaan valtakautta hallitsi omanlaisensa poliittinen suuntaus. Aleksanteri I tunnetaan valloittajana, Nikolai I hallitsi valtakuntaa kansliansa avulla, "vapauttajatsaari" Aleksanteri II on saanut myös Suomessa liberaalin maineen. Aleksanteri III:n aikana koko valtakunnan yhtenäistämispolitiikka oli jo käynnissä, ja huippunsa se saavutti Nikolai II:n valtakaudella. Nikolai II oli isäänsä heikompi hallitsija, joka ei kuunnellut ministeriensä neuvoja, vaan oli perheensä ja sen lähipiiriin kuuluneiden henkilöiden (muun muassa Grigori Rasputinin) vaikutuksen alainen.
Keisari-suuriruhtinaiden aika päättyi helmikuun vallankumoukseen maaliskuussa 1917, minkä jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus käytti vielä jonkin aikaa entistä suuriruhtinaan valtaa Suomessa.
Suomen suuriruhtinaat 1809–1917
| Suuriruhtinas (syntynyt–kuollut) |
Vallassa | |
|---|---|---|
.png)
|
Aleksanteri I (1777–1825) |
1809–1825 |
|
Nikolai I (1796–1855) |
1825–1855 |
|
Aleksanteri II (1818–1881) |
1855–1881 |
|
Aleksanteri III (1845–1894) |
1881–1894 |
|
Nikolai II (1868–1918) |
1894–1917 |
Lähteet
- Suomen hallitusmuoto ja waltionhoito, suomennos Leo Mechelinin Nordisk familjebok-tietosanakirjaan kirjoittamasta artikkelista. Julkaistu Kansan Ystäwä-lehdessä 07.01.1882
Viitteet
- ↑ a b ”Suomen suuriruhtinas”, Otavan Iso Tietosanakirja 8, s. 504. Helsinki: Otava, 1966.
- ↑ Nordisk familjebok (1918), s. 213 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.5.2019.