Ero sivun ”R. E. Westerlund (yritys)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pieni kosmeettinen parannus järjestelyyn ja ulkoasuun |
p lisätty Luokka:Pianonvalmistajat HotCat-työkalulla |
||
| Rivi 53: | Rivi 53: | ||
[[Luokka:Entiset suomalaiset yritykset]] |
[[Luokka:Entiset suomalaiset yritykset]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset levy-yhtiöt]] |
[[Luokka:Suomalaiset levy-yhtiöt]] |
||
[[Luokka:Pianonvalmistajat]] |
|||
Versio 31. joulukuuta 2019 kello 19.25
Oy R.E. Westerlund AB oli vuosina 1904–1971 Suomessa toiminut musiikkialan yritys. Yhtiöllä oli nuotti- ja soitinliikeketju, musiikkikustantamo, konserttitoimisto ja pianotehdas. Yritys oli aikansa suurimpia nuottikustantajia ja soitinmyynnin yrityksiä Suomessa.
Historia
Liikkeen perusti Robert Emil Westerlund (1859–1922) vuonna 1904. Hän oli aiemmin ostanut Richard Faltinin pianokaupan vuonna 1896[1] sekä Anna Melanin Aleksanterinkadun musiikkikaupan Konrad Fazerin kanssa vuonna 1897. Yhteisyrityksen nimi oli Helsingfors nya musikhandel. Vuonna 1904 Fazer otti tämän yhtiön nimiinsä ja Westerlund perusti omansa.[2]
Westerlund hankki nopeasti laajan kustannusvaraston, ostaen muun muassa A. Apostolin ja A. E. Lindgrenin musiikkikustantamot. Oikeusomistusten joukossa olivat muun muassa Sibeliuksen täydet oikeudet sekä Palmgrenin, Kuulan ja Merikannon teoksia. Suomen suurimpiin kaupunkeihin luotiin Westerlundin soitinliikkeet, jotka välittivät myös nuotteja (Turku 1901, Tampere 1898).
Westerlundin alkuperäinen ”pianomakasiini” sijaitsi Kauppatorin laidalla osoitteessa Pohjois-Esplanadi 7. Liikkeestä on Helsingin Kaupunginarkistossa Signe Branderin ottama kuva vuodelta 1907. Liike toi maahan pianoja ja flyygeleitä, muun muassa Steinway & Sons ja Schiedmeyer-merkkejä.[3]
Pääkonttori sijaitsi Helsingin Pohjois-Esplanadi 37:ssä. Yhtiön logo oli ovaali ympyrä, jossa oli piirretty kannel sekä kaunokirjoitusteksti REW. Yhtiön papereissa logon alla luki ”perustettu 1870”, mikä siis poikkeaa yhtiön virallisesta perustamisvuodesta.[4]
Westerlundin musiikkiliikkeiden osoitteet muissa kaupungeissa olivat vuonna 1950: Turku (Eerikinkatu 11), Tampere (Koskikatu 7), Oulu (Asemakatu 15), Jyväskylä (Kauppakatu 25), Vaasa (Hovioikeudenpuisto 12, myöh. Vaasanpuisto 20[5]).[4] Lahden Rautatienkadulla avattiin toimipaikka ”maamme vanhimmalle musiikkialan erikoisliikkeelle”[6] Musiikkitalo Westerlundille vuonna 1965. Se oli toiminnassa vielä 1990-luvun alussa.[7]
Yhtiöllä oli myös torvisoitintehdas, soitinkorjaamo ja radio-osasto. Vuonna 1947 yritys hankki Askolinin pianotehtaan[1].
Monissa Westerlundin kautta myydyissä soittimissa oli jo tehtaalta saakka kiinteästi merkittynä Westerlund-logo (usein sininen ovaali jossa teksti), tai vain merkintä R.E. Westerlund. Myyntiliikkeen logo saattoi korvata soitinvalmistajan logon soittimissa kokonaan (esimerkiksi osassa Jaakko Noson ja Landolan/Munkersin valmistamista kitaroista).
Liike muutti nimensä vuonna 1963 Oy Westerlund & Pukkila Ab:ksi ja musiikkikustantamo myytiin osin Fazerille 1968. Levyjä julkaistiin Westerlundin nimellä vielä vuoteen 1971, jolloin muukin yhtiö siirtyi kokonaisuudessaan Musiikki-Fazerille.[2]
Vuonna 1983 J. Karjalainen sanoitti Papu ja Pojat -yhtyeelle kappaleen ”Westerlund”, joka kertoo yhtiön pianosta.[8]
Äänitetuotanto 1960-luvulla
Musiikkitalo Westerlundin äänitetuotannosta vastasi 1960-luvun alussa Hans Westerberg, joka oli toiselta ammatiltaan musiikkikriitikko. Hänen aikanaan yhtiö julkaisi Rock-Jerryn levyjä. Westerbergin tilalle tuli vuonna 1963 jazztrumpetisti Eino Virtanen, joka oli soittanut muun muassa Olli Hämeen yhtyeessä.
Westerlund, eli lempinimeltään ”Westikka”, edusti Suomessa His Master's Voicea, joka oli englantilaisen EMI:n merkki, sekä yhdysvaltalaisia Capitol-, Mercury- ja Warner Bros. -merkkejä. Viimeksi mainitulla merkillä alettiin julkaista kotimaista poppia vuonna 1963, muun muassa Cay & The Scaffoldsin single ”Girls”. Vuosi 1963 oli rautalankamusiikin huippuaikaa, ja The Scaffolds levytti silloin Westerlundille klassikot ”Dark Eyes Beat” ja ”Tullalla Twist”. Scaffolds lienee myös ensimmäinen yhtye, joka alkoi Suomessa esittää The Beatlesin kappaleita. Tämä tapahtui kesällä 1963. Kaksi muuta pääkaupungin ”ässää” tuohon aikaan, mutta toisella levy-yhtiöllä, olivat The Sounds ja The Strangers. Scaffoldsin viimeisellä Westerlund-singlellä (1965) pianoa soittaa Ilkka Sysimetsä.
Rautalangan jälkeen tulivat muotiin shake ja hully gully. Westerlundilla työskennellyt saksofonisti Reino Bäckman otti taiteilijanimen Little Ray ja perusti studioyhtyeen The Spike Dope Five. He levyttivät singlen ”Hully Gully for Two / Come On”. Bäckmanilla oli 1950-luvun lopulla ollut rock and roll -yhtye Red Devils.
Siltasaaren Haka-kerholla treenannut Jim & The Beatmakers soitti nimensä mukaisesti beatia. Heidän kappaleensa ”My Only One” on nykyään tunnettu Hurriganesin versiona vuodelta 1975. Miehistö- ja nimenvaihdosten jälkeen Beatmakers muuttui Jormasiksi ja jatkoi Westerlundilla.
Finnvoxin neliraitastudio Pitäjänmäen Arinatiellä aloitti toimintansa vuodenvaihteen 1966 tienoilla, ja Westerlund alkoi tuottaa levyjä siellä. Sitä ennen oli käytössä Kirjatyöntekijäin talon studio (Levytukku) Kruununhaassa ja Electrovox/Akku Neitsytpolulla. Arinatielle valmistui myös levypuristamo. Westerlundille levyttivät silloin Suomen suosituimmat folk-yhtyeet ja -laulajat, kuten Finn Trio, Hootenanny Trio ja Päivi Paunu.
Talousvaikeuksien vuoksi Westerlund myytiin enimmiltä osiltaan kilpailijalle Musiikki-Fazerille vuosina 1967–68, mutta äänilevyjen maahantuonti ja tuotanto siirtyi EMI:n Ruotsin-tytäryhtiön Suomen-osastolle, jota johti Reino Bäckman. EMI alkoi tuoda maahan myös Marshall Amplification -vahvistimia ja kovaääniskaappeja.
Lähteet
- Jussi Raittinen: Hei vain My only one: Westerlund & EMI years. Part one -levyn kansivihkon historiikki
Viitteet
- ↑ a b Otavan iso musiikkitietosanakirja 5, R-Ö. Otava, 1979.
- ↑ a b Helsingin Kaupunginkirjasto: Kysy mitä vain, 28.10.2011
- ↑ Hvittorp: arkkitehtuuria ja kulttuurihistoriaa. Päivi Hovi-Wasastjerna, 2011, Karisto.
- ↑ a b Westerlundin liikekirjepohja vuodelta 1950 Veikko Laville osoitetussa kirjeessä, kirjassa "Kun suksi ei luista - Veikko Lavin nuoruusvuodet 1912-1942" / Matti Halmeaho, Art House, 2012.
- ↑ Kadonnutta Vaasaa etsimässä 5.8.2012, keskustelupalsta
- ↑ Musiikkitalo Westerlundille uusi toimipaikka. Etelä-Suomen Sanomat, 28.9.1965, s. 13.
- ↑ Lehti-ilmoittelu Etelä-Suomen Sanomissa päättyi helmikuussa 1992, jolloin oli tyhjennysmyynti. (digi.kansalliskirjasto.fi -aineistot)
- ↑ Lyric wiki/Papu ja Pojat:Westerlund
Kirjallisuutta
- Westerlundin musiikkikauppa 1870-1945. Helsinki : R. E. Westerlund, 1945 (Kaksi samannimistä julkaisua, joista toisessa yhtiöhistoriikki ja toisessa osastojen kuvaus).
- Kuvallinen luettelo kaikenlaatuisista soittimista sekä niihin kuuluvista tarpeista ja varaosista / R. E. Westerlund Oy. R. E. Westerlund (yritys). Helsinki : R. E. Westerlund Oy, 1922. (Kansalliskirjasto)