Ero sivun ”Uuno Turhapuro armeijan leivissä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
Rivi 117: Rivi 117:
| 29.6.2019 || Sub ||
| 29.6.2019 || Sub ||
|-
|-
| 24.12.2019 || Sub ||118&nbsp;000<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20191231121357/https://www.finnpanel.fi/tulokset/tv/vko/top/2019/52/subtv.html | Nimeke = TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 52/2019 | Julkaisu = finnpanel.fi | Viitattu = 31.12.2019}}</ref>
| 24.12.2019 || Sub ||
|}
|}



Versio 31. joulukuuta 2019 kello 15.15

Uuno Turhapuro armeijan leivissä
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Tuottaja Spede Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Martti Kakko
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 31. elokuuta 1984
Kesto 102 minuuttia
(televisiosarja: 155 minuuttia)
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 750 965
Edeltäjä Muisti palailee pätkittäin
Seuraaja Uuno Epsanjassa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
DVD-julkaisun kansikuva.

Uuno Turhapuro armeijan leivissä on vuonna 1984 ensi-iltansa saanut, yhdeksäs Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuvan on ohjannut Ere Kokkonen ja sen pääosassa nähdään Vesa-Matti Loiri.

Uuno Turhapuro armeijan leivissä on Suomen historian kahdeksanneksi katsotuin kotimainen elokuva. Kokonaisuudessaan teatterikatsojia kertyi 750 965, joista ilmestymisvuonna 680 504. Suomen elokuvasäätiö alkoi tilastoida tarkkoja katsojalukuja vuonna 1972, joten Uuno Turhapuro armeijan leivissä oli pitkään Suomen katsotuin kotimainen elokuva, jonka katsojamäärät eivät perustu arvioon.[1] Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas ohitti sen vuonna 2017.[2]

Elokuvasta on tehty myös 7-osainen televisiosarja, joka on esitetty vuosina 1986, 1996, 2001, 2003, 2008, 2012, 2013, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Cameo-roolin elokuvassa tekevät muun muassa Ensio Itkonen, Riki Sorsa, Olli Rahnasto ja Eini[3], joka esittää osan kappaleestaan "Kesä ja yö".

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Uuno saa kutsun suorittamaan loppuun asepalveluksensa, jossa kerkesi aikoinaan olla vain yhden päivän. Uunon appiukko vuoristoneuvos Tuura on juuri nimitetty puolustusministeriksi, ja Uuno pyytää tältä vapautusta. Tuura kuitenkin määrää Uunon asepalvelukseen ja antaa komppanian päällikölle käskyn: "Uunolle ei saa antaa iltalomaa ennenkuin hänestä on tehty mies!"

Lopulta Uuno ylenee majuriksi asti, ja sotkee vaimonsa Elisabethin mukaan pelleilyynsä. Elisabeth maskeeraa itsensä Uunon näköiseksi, ja tuuraa Uunoa yhden päivän armeijassa, jotta tämä saisi viettää vapaan illan. Uuno sotkee perusteellisesti Tuuran asiat, niin lehtihaastattelut kuin puolustusvoimien budjettiesitykset valtiolle.

Lopulta Tuura joutuu sotaoikeuteen sillä hänen tulkitaan aloittaneen sodan Ruotsia vastaan, ja elokuva päättyy kohtauseen jossa Uuno toimii Tuuran puolustusasianajajana sotaoikeudessa.

Lopuksi kamera vetäytyy valkokankaalta, ja näemme salintäydeltä naisia ja Uunon näköisiä miehiä, jotka arvioivat näkemäänsä. Joukossa ovat myös Elisabeth ja Uuno joka lausuu: "Kyl minust toi Loiri ampuu tos tyypis karkeesti yli - ei tommost oo eläväs elämäs."

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

 Vesa-Matti Loiri  Uuno Turhapuro  
 Marjatta Raita  Elisabeth Turhapuro  
 Tapio Hämäläinen  puolustusministeri Tuura  
 Marita Nordberg  rouva Tuura  
 Simo Salminen  Sörsselsson, reservin kersantti  
 Elli Castrén  Tuuran sihteeri  
 Spede Pasanen  Härski-Hartikainen, reservin kersantti  
 Jyrki Kovaleff  komppanianpäälikkö kapteeni Brynner  
 Mauno Blomqvist  kersantti Koistinen  
 Jarkko Rantanen  vänrikki Naapero  
 Yrjö Parjanne  eversti Kaarna  
 Eero Pikkarainen  komppanian vääpeli  
 Hanna Lauri  Marina Kaarna, everstin tytär  
 Helge Herala  puolustusvoimain komentaja  
 Maija-Liisa Peuhu  Mirja Putinki, toimittaja  
 Ismo Kallio  presidentti  
 Ville-Veikko Salminen  hovimestari  
 Juhani Kumpulainen  Ilpo, eversti  
 Riki Sorsa  porttia vartioiva sotamies  

Muuta tietoa

Elokuva on ensimmäinen Ere Kokkosen käsikirjoittama Uuno-elokuva. Tosin Uunojen käsikirjoituksiin ovat Pasasen ja Kokkosen lisäksi tuoneet omia ideoitaan myös Vesa-Matti Loiri ja Simo Salminen. Esimerkiksi upseerikerholla nähtävä biljardikohtaus kirjoitettiin mukaan Vesa-Matti Loirin omasta vaatimuksesta ja hän itse suunnitteli sen vanhan TV-esiintymisensä pohjalle.[4]lähde tarkemmin? Ajatus tarinan kiertymisestä sodaksi Ruotsia vastaan puolestaan syntyi Spede Pasasen päästä.[5]lähde tarkemmin? Elokuva kuvattiin suurelta osin Santahaminan varuskunnassa Helsingissä, sisäkohtauksia lisäksi mm. MTV:n studiossa Pasilassa ja ohjaaja Ere Kokkosen kotona Nurmijärvellä.[6]

Arvioita

Helsingin Sanomien kriitikko Helena Ylänen haikaili, että ”Uunon terävä kieli ja pettämätön logiikka, joilla hän varjeli koskemattomuuttaan vielä maatessaan kotinsa sohvassa, ovat pehmenneet”, ja jatkoi: ”Uunosta on tullut entistä selvemmin pahaa tarkoittamaton velikulta, laiskanpulskea vempula, joka kiusaa appiukkoaankin melkein kuin vahingossa. Niin saa tietenkin olla, jos Turhapuron tekijät ja uskolliset katsojat niin haluavat. Minä nauttisin ilkeämmästä ja riehakkaammasta komiikasta. – – – Loirin työskentely on seestymässä ajoittain kliseytyneestä farssikomiikasta pehmeämpään, yleisöä vähemmän kosiskelevaan ilmaisuun. Ennen kuin huomaammekaan, hän on tehnyt Uunosta ihmisen.”[6]

Aamulehden Reijo Noukka pohti elokuvan suhdetta puolustusvoimiin: ”Spede ei tee pilkkaa armeijasta: hän pysyttelee niissä samoissa rajoissa kuin perinteinen suomalainen sotilasfarssi, joka ei koskaan ole ollut armeijan tai asevelvollisuuden vastainen. Jos se sitä olisi, ei yhteistyö armeijan kanssa olisikaan mahdollista. – – – Uuno Turhapuro armeijan leivissä antaakin varmaan maamme rauhantutkijoille miettimisen aihetta. Kaikesta armeijan ja asevelvollisuuden vastaisesta propagandasta ja luodusta ilmapiiristä huolimatta nämä perusinstituutiomme tuntuvat nauttivan varsin suurta suosiota.” Turun Sanomien Tapani Maskula tarkasteli kysymystä toisesta näkökulmasta: ”Pelottavan suosituista amerikkalaisista ryhtikomedioista poiketen Spede ei paisuttele eikä propagoi armeijan välttämättömyyttä tai tarpeellisuutta. Vaikka filmin tekijät huolellisesti välttävät kriittisiä kannanottoja, fyysisiä urheilusuorituksia sokeasti palvova armeija kompastuu silti omaan jäykkyyteensä törmätessään Uuno Turhapuron säkenöivään kekseliäisyyteen.”[6]

Elokuvan tekijät kertoivat lehdistötiedotteessaan elokuvan sosiaalisesta tilauksesta: ”Siviilipalvelun lisääntyessä ovat myös sotilasfarssit vähentyneet. Tätä kulttuurielämän aukkoa kiirehtii nyt täyttämään Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Poiketen vallitsevasta linjasta tämä sotaelokuva ei ole sodan vastainen, ei puolustusvoimien vastainen – eikä se ilmeisesti ole edes sotaelokuva. – – – Poiketen aiemmasta käytännöstä pyrkivät elokuvan tekijät – – – nyt hankkimaan katsojakuntansa kotimaasta ja lehdistön arvostelut ulkomailta.”[6]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa sotilasfarssin kliseitä noudattavaksi sähläilyksi ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[7]

Televisioesitykset (elokuva)

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
1.5.1992 MTV3 1 220 000
1.1.2000 MTV3 1 129 000
1.1.2007 MTV3 1 078 000
16.11.2013 MTV3
6.9.2014 MTV3
18.1.2015 MTV3
18.11.2016 MTV3
19.6.2018 Sub
24.6.2018 Sub
25.12.2018 Sub
29.12.2018 Sub
8.4.2019 Sub 87 000[8]
15.6.2019 MTV3 < 159 000[9]
19.6.2019 Sub 104 000[10]
29.6.2019 Sub
24.12.2019 Sub 118 000[11]

Lähteet

  1. http://ses.fi/tilastot-ja-tutkimukset/vuositilastot/kaikkien-aikojen-katsotuimmat/
  2. Ennätykset rikki! Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on katsotuin kotimainen elokuva lähes viiteenkymmeneen vuoteen MTV 8.12.2017. Viitattu 8.12.2017.
  3. Uuno Turhapuro armeijan leivissä IMDB. Viitattu 15.5.2019.
  4. Tuomas Marjamäki: Uuno Turhapuron juhlakirja
  5. Ere Kokkonen: Muisti Palailee Pätkittäin
  6. a b c d Suomen kansallisfilmografia, osa 9 (vuosien 1981–1985 elokuvat), s. 358–362. Helsinki: Edita Oy, 2000. ISBN 951-37-2677-0.
  7. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  8. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 15/2019 finnpanel.fi. Viitattu 15.4.2019.
  9. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 24/2019 finnpanel.fi. Viitattu 17.6.2019.
  10. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 25/2019 finnpanel.fi. Viitattu 24.6.2019.
  11. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 52/2019 finnpanel.fi. Viitattu 31.12.2019.

Aiheesta muulla