Aarno Laitinen

Aarno Laitinen Helsingin kirjamessuilla 2009.

Aarno Olavi ”Loka” Laitinen (s. 17. tammikuuta 1943 Helsinki) on suomalainen toimittaja ja kolumnisti. Laitinen oli Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies vuodesta 1972. Hänet erotettiin 1982, kun paljastui, että hän oli keskeinen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan kirjoittaja. Välimiesoikeus totesi myöhemmin irtisanomisen laittomaksi. Sen jälkeen hän on kirjoittanut kirjoja ja kolumneja vapaana toimittajana. Laitisen puoliso on Helsingin Sanomien toimittaja Seija Sartti.

Laitinen on suuri kulinaristi ja eritoten niin sanotun vanhanaikaisen eli täysin käsittelemättömän ruoan erityinen puolestapuhuja. Vuonna 2008 Laitinen sai palkkioksi osaamisestaan ruoka-alalla Martta-järjestön jäsenyyden ja arvonimen ”Martti”. Hän pakinoi järjestöstä mielellään ja käyttää silloin termiä ”me Martat”.

Lempinimensä Lokan Laitinen sai Verohallituksen entiseltä pääjohtajalta ja oikeusministeri Mikko Laaksoselta

Työura

Laitinen on Iltalehden pitkäaikainen kolumnisti. Satiirisissa teksteissään hän usein arvostelee suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Toinen kolumnien vakioaihe on feminismi ja naisverkosto. Toisaalta hän kirjoittaa hyväksyvään sävyyn niin sanotuista isojen poikien verkostoista. Hän ottaa kantaa vihreitä arvoja vastaan ja ydinenergian puolesta. Usein hän kolumneissaan vastustaa myös erilaisia sääntöjä ja kieltoja, jotka hänen mukaansa rajoittavat yksilönvapautta. Kun hän ottaa kantaa työmarkkinakysymyksiin, hän asettuu usein tukemaan työnantajien näkemyksiä, mutta vastoin yleistä luuloa Laitinen ei kannata kokoomusta kolumneissaan, vaan on sekä arvostellut nykyporvareita toistuvasti "kauppakamarinulikoiksi", että maininnut äänestäneensä presidentinvaaleissa Tarja Halosta koska demarit ovat hänen mielestään parhaita hoitamaan porvareiden asioita. Keskustaan hän suhtautuu epäilevästi, mutta Laitinen on arvostellut kärkkäästi lähes kaikkia puolueita. Varsinkin vaalien alla Laitinen on usein käsitellyt jokaisen puolueen vuoron perään. Laitinen on korostanut, että kaikki hänen ystävä- ja tuttavapiirissään ovat porvareita ja että ainoat hänen tuntemansa demarit ovat ammattipolitikkoja.

Laitinen käsikirjoitti 1990-luvun suosittua poliittista Hyvät herrat -televisiosatiiria. Sarjan toiseksi käsikirjoittajaksi mainittiin Lasse Lehtinen. Myöhemmin osittain samoja ideoita hyödyntäneen Donna Paukku -sarjan kanssa Laitisella ei ole mitään tekemistä. Joulukuussa 1990 Laitinen nimitettiin TV1:n vakituiseksi politiikan toimittajaksi.

Laitinen on kirjoittanut Apu-lehteen Naisten saunassa -nimistä pakinasarjaa, jossa hän tietyllä vakiokaavalla käy läpi eduskunnan naisverkoston kokouksia. Kokouksissa kansanedustajanaiset esitetään sivistymättömiksi ja typeriä kysyviksi ”hempukoiksi”, jotka vain syövät ja juovat huippukalliita ruokia ja alkoholijuomia (viinejä).^lähde?

Oikeustapauksia

Vuoden 1982 presidentinvaalin edellä julkaistiin satiirinen kohukirja Tamminiemen pesänjakajat, jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus WSOY:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n "pöytälaatikkofirma" Kustannus-Vaihe. WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmio paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. Laitinen vei erottamisensa välimiesoikeuteen, joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20 000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi Hymy-lehden pakinoitsijaksi.

Vuonna 1996 Yleisradio purki Laitisen työsuhteen tämän käsikirjoitettua vuosien ajan Hyviä herroja Kolmoskanavalle ilman sivutoimilupaa. Laitinen haastoi Yleisradion oikeuteen ja vaati korvauksia, mutta hävisi jutun.

Vuonna 2003 Laitinen sai kunnianloukkaussyytteen pakinasta, joka oli julkaistu Iltalehdessä vuonna 2000 otsikolla "Ilmiantajien paratiisi". Kirjoituksessa hän oli väittänyt verotarkastajan antaneen salassa pidettävää aineistoa tiedotusvälineille ja siten syyllistyneen virkamiehen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen. Vuonna 2005 antamassaan tuomiossa Turun hovioikeus katsoi, ettei Laitisella ollut ollut riittävää näyttöä väitteelleen kantajan syyllistymisestä rikokseen, minkä lisäksi Laitinen oli esittänyt kantajasta ja tämän poliittisesta toiminnasta perättömiä ja loukkaavia väitteitä tavalla, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan kantajalle vakavaa haittaa ja vahinkoa. Tämän nojalla hovioikeus tuomitsi Laitisen törkeästä kunnianloukkauksesta 2780 euron sakkoihin sekä Laitisen ja Iltalehden julkaisijan Alma Median maksamaan kantajalle yhteisvastuullisesti 7500 euron korvaukset henkisistä kärsimyksistä. Korkein oikeus ei pitänyt elokuussa 2006 antamassaan päätöksessä kunnianloukkausta törkeänä ja alensi korvaussumman käräjäoikeuden langettamaan 3500 euroon. Jo ennen jutun oikeuskäsittelyä, maaliskuussa 2001, Julkisen sanan neuvosto oli antanut kyseisen pakinan johdosta Iltalehdelle langettavan päätöksen katsottuaan lehden loukanneen hyvää lehtimiestapaa.

Teokset

• Lauantaiseura: Tamminiemen pesänjakajat : Kekkonen lähtee – kuka tulee?. Kustannusvaihe, 1981. ISBN 978-951-9-94023-6.
• Musta monopoli. Kustannusvaihe, 1982. ISBN 978-951-9-55315-3.
• Kremlin kellokkaat. Kustannusvaihe, 1983. ISBN 978-951-9-55319-1.
• Rahat tai renki – Suomen liike-elämän veijareita ja huijareita. Tampere: Kustannusvaihe, 1984. ISBN 978-951-9-55330-6.
• Narrigalleria. Helsinki: Gummerus, 1985. ISBN 978-951-2-02697-5.
• Ulkoparlamentin puhemies: Aarno Laitisen kauneimmat kolumnit Iltalehdessä. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-8015-1.

Aiheesta muualla

• Ylioppilaslehti, 10/2008, Lajinsa viimeinen