Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]], ja ne oli vuoteen [[1917]] mennessä sijoitettu linnakkeille. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön, neljä [[Naissaari|Naissaareen]] ja neljä [[Suurupi]]in. |
234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]], ja ne oli vuoteen [[1917]] mennessä sijoitettu linnakkeille. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön, neljä [[Naissaari|Naissaareen]] ja neljä [[Suurupi]]in. |
||
Russarön 234/50 Be -patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon [[1920-luku|1920-luvun]] alussa. Russarön tykkien uudistus [[1930-luku|1930-luvulla]] paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen, koska [[Neuvostoliitto]] sai [[Hangonniemi|Hangonniemen]]. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. [[1960-luku|1960-luvulla]] loputkin |
Russarön 234/50 Be -patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon [[1920-luku|1920-luvun]] alussa. Russarön tykkien uudistus [[1930-luku|1930-luvulla]] paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen, koska [[Neuvostoliitto]] sai [[Hangonniemi|Hangonniemen]]. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. [[1960-luku|1960-luvulla]] loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä [[1983]]. |
||
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen. |
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen. |
||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
[[Luokka:Rannikkotykit]] |
[[Luokka:Rannikkotykit]] |
||
{{tynkä/Sota}} |
{{tynkä/Sota}} |
||
Versio 7. marraskuuta 2006 kello 19.35
234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) on suomalainen nimi yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.
234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 tuumaa. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin toisen maailmansodan aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.
234/50 Be:t oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin 1915, ja ne oli vuoteen 1917 mennessä sijoitettu linnakkeille. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön, neljä Naissaareen ja neljä Suurupiin.
Russarön 234/50 Be -patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin talvisodan jälkeen, koska Neuvostoliitto sai Hangonniemen. Kolme tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä 1983.
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin 1970-luvulla vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.
Lähteet
- Ove Enqvist: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998. Sotamuseo, 1999. ISBN 951-25-1033-2.