Lev Gumiljov

Nuori Lev Gumiljov vanhempiensa kanssa vuonna 1913.

Lev Nikolajevitš Gumiljov (ven. Лев Николаевич Гумилёв, s. 1. lokakuuta 1912, Pietari, Venäjä – k. 15. kesäkuuta 1992, Pietari, Venäjä) oli venäläinen historian tutkija. Hänen epäortodoksiset ajatukset syntymästä ja etnisten ryhmien häviämisestä, jotka ovat tehneet tunnetuksi poliittisen ja kulttuurisen liikkeen neo-eurasianismin.

Hänen vanhempansa olivat kuuluisia runoilijoita Nikolai Gumiljov ja Anna Ahmatova. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli pieni lapsi. Äitinsä Anna Ahmatovan epäsuosion aikana, hänet erotettiin Leningradin yliopistosta ja vietiin vankileirille, jossa vietti suurimman osan ajastaan vuosina 1938–1956. Hän liittyi puna-armeijaan toisen maailmansodan aikana ja otti osaa Berliinin taisteluun.

Stalinin kuoleman jälkeen Gumiljov meni töihin Eremitaaši-museoon, jonka johtajasta Mihail Artamonovista tuli hänen opettajansa. Artamonov sai hänet kiinnostumaan tataareista. Gumilov aloitti opiskelut Leningradin yliopistossa 1960. Kaksi vuotta myöhemmin väitteli tohtorin tutkinnon antiikin turkkilaisista. 1960-luvulta lähtien Gumiljov työskenteli Maantieteen instituutissa, tehden tohtorin väitöksen, tällä kertaa maantieteestä. Vaikka hänen ajatuksensa oli poistettu virallisten neuvostoviranomaisten toimesta ja useimmat hänen teoksistaan oli julkaisukiellossa, Gumiljovista tuli yleisesti tunnettu, erityisesti perestroikan vuosina. Osoituksena hänen suosiostaan, Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev rakennutti Lev Gumiljovin Euraasian yliopiston vastapäätä hänen omaa palatsiaan, Kazakstanin uudessa pääkaupungissa Astanassa.