Friitala (yritys)

Friitala Oy oli vuosina 1892–2010 toiminut suomalainen nahkatehdas sekä nahka- ja turkispukineita valmistanut yritys. Se oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin nahkatehdas sekä yksi suomalaisen muodin edelläkävijöistä usean vuosikymmenen ajan.

Historia

Perustaminen

Arthur Hellman.

Yhtiö sai alkunsa Huittisista kotoisin olleen nahkurin Arthur Hellmanin vuonna 1892 Ulvilan Friitalaan perustamasta verstaasta. Hän oli aikaisemmin toiminut isäpuolensa oppipoikana sekä myynyt äitinsä nahkurinliikkeen tuotteita muun muassa Porin ja Turun kauppatoreilla. Erimielisyydet isäpuolen kanssa johtivat siihen, että Hellman halusi aloittaa oman yrityksen. Marraskuussa 1892 hän osti Friitalassa sijainneen Elias Tähtisen nahkuriliikkeen. Syynä Friitalassa sijainneen liikkeen hankkimiseen olivat viereisen Kokemäenjoen tarjoamat vesivarat, joita tarvittiin nahanjalostuksen eri prosesseissa sekä valmistumassa olevan Tampere–Pori-radan tarjoamat hyvät kuljetusyhteydet.

Ensimmäiset vuosikymmenet

Liike työllisti aluksi Hellmannin lisäksi kaksi työntekijää ja seuraavan kahden vuoden kuluessa heitä palkattiin kaksi lisää. Maaliskuussa 1894 Hellman avasi liikkeen Porin Yrjönkadulle. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui verstaan vieressä sijainneeseen Uotilan talon navettaan nahkatehdas, jonka koneet saivat käyttövoimansa höyrykoneesta. Yrityksen ensimmäisiä tuotteita olivat paikallisista materiaaleista muokatut päällis- ja pohjallisnahat. Myös lampaannahan valmistuksesta tuli huomattava tuotannonhaara, sitä käyttivät muun muassa kirjansitojat sekä lakkitehtailijat.

1900-luvun ensimmäisinä vuosina Hellmanin liike laajensi tuotantoaan valjaisiin, satuloihin sekä muihin hevosvarusteisiin. Vuonna 1904 valmistui nahkatehtaalle uusi kolmikerroksinen lisärakennus, johon hankittiin myös uutta koneistoa. Ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista tehdas laajeni vielä muun muassa uudella konttorirakennuksella, jonka yhteydessä oli myös Hellmanin perheen asunto. Vuonna 1913 nahkatehdas vaihtoi höyryvoiman sähköön. W. Rosenlew & Co. oli rakentanut oman voimalaitoksen Poriin, josta sähkölinja vedettiin myös vajaan kymmenen kilometrin päässä sijainneelle Friitalan nahkatehtaalle. Hellmanin yritys jatkoi laajenemistaan myös sotavuosina. Vuonna 1915 hän oli ostanut Porin Yrjönkadulta oman liikerakennuksen, jonne sijoittuivat nahka- ja kenkäliike sekä tehtaan Porin konttori. Vuotta myöhemmin valmistui Friitalaan kolmikerroksinen puu- ja tiilirakenteinen lisärakennus.

Liikkeen toiminta oli kasvanut jo niin suureksi, että syksyllä 1917 Arthur Hellman päätti muuttaa sen osakeyhtiöksi, jonka omistajiksi tuli koko hänen perheensä. Yhtiö aloitti toimintansa nimellä Friitalan Nahkatehdas Osakeyhtiö. Tehdas oli käynnissä myös vuoden 1918 sisällissodan aikana, mutta se toimi punaisten valvonnassa. Arthur Hellman koki sodan aikana myös henkilökohtaisen mentyksen, kun hänen valkoisten puolella sotinut poikansa Antero Hellman kuoli Pomarkun taistelussa.

Sisällissodan jälkeen Friitalan Nahkatehdas Oy jatkoi laajenemistaan, ja sen toiminta alkoi myös kansainvälistymään. Yhtiössä prokuristina työskennellyt Artturi Hellman matkusti parin vuoden ajan Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Saksassa hakemassa oppia sekä uusia ideoita. Hän oli jo aikaisemmin vuosina 1914–1917 tehnyt useita matkoja Venäjälle, työskennellen muun muassa pietarilaisessa nahkatehtaassa. Vuosina 1920–1922 valmistui uusi 4-kerroksinen tillirakennus, joka on nykyäänkin osa Friitalan nahkatehtaan rakennusta. Artturi Hellman hankki tehtaaseen uudet koneet Saksasta. Tehtaalle valmistui myös ajanmukainen laboratorio sekä vieressä kulkevalta rautatieltä vedetty teollisuusraide. 1920-luvun alkuun mennessä oli rakennettu lisäksi kahdeksan asuntoa tehtaan työntekijöille. Hellman oli ostanut myös Kokemäellä sijaitsevan maatilan turvatakseen työläistensä elintarvikehuollon pula-aikana. Henkilökuntaa tehtaalla oli vuosikymmenen alussa noin 60.

1920-luvun lopulla Friitala laajensi tuotantoaan erilaisiin nahka-asusteisiin. Tavallisten käyttövaatteiden lisäksi valikoimaan kuului muun muassa lentäjille ja sotilaille sekä eri lajien urheilijoille tarkoitettuja nahka- ja turkisasuja. Arthur Hellman luopui toimitusjohtajan tehtävistä vuonna 1928, ja tilalle astui Hellemaaksi nimensä muuttanut Artturi. Yhtiö alkoi myös entistä enemmän suuntautumaan ulkomaille, se osallistui muun muassa Leipzigin messuille Saksassa vuonna 1930. Friitalan tuotteet saavuttivat suurta arvostusta kotimaassa, ja Friitala verhoili esimerkiksi vuonna 1931 valmistuneen Eduskuntatalon tuolit. Lisäksi Friitala on myöhempinä vuosikymmeninä vastanut muun muassa Finlandia-talon sekä Kansallisteatterin istuimien verhoilusta. Vuonna 1936 valmistui suuri tiilirakenteinen nahkatehdas, joka saavutti nykyisen ulkoasunsa 1950-luvulla. Arthur Hellman kuoli seuraavana vuonna 63-vuotiaana.

Sotavuodet ja 1950-luku

Friitalan nahkatehdas 1940-luvulla.

Sotavuosina Friitalan tuotanto meni lähes kokonaan armeijan tarpeisiin. Tehtaan toimintaa vaikeuttivat ulkomaisen raakanahan tuonnin vähentyminen sekä yleinen pula tuotannon vaatimista tarvikkeista. Myös suuri osa tehtaan työntekijöistä oli joutunut rintamalle. Jatkosodan loppuvaiheen aikana Friitala sai kuitenkin lisättyä tuotantoaan ostamalla nahkoja ja vuotia Saksasta sekä Turkista.

Vuonna 1946 yhtiö lyhensi nimensä muotoon Friitalan Nahka Oy. Sodan loputtua toiminta joutui suuriin vaikeuksiin, kun tuonti ulkomailta oli tyrehtynyt käytännössä kokonaan. Puutetta oli erityisesti nahkanvalmistusprosesseissa vaadittavista kemikaaleista, ja niiden sijasta piti käytää heikkolaatuisia korvikkeita. Vuonna 1949 tehtaan tuotanto pysähtyi useaksi kuukaudeksi, kun vanha nahkatehdas tuhoutui tulipalossa. Uuden tehdasrakennuksen laajennukset otettiin käyttöön vuotta myöhemmin.

Pysähdyksissä ollut vientitoiminta pääsi käynnistymään uudelleen 1950-luvun alussa. Seuraavaksi ongelmia aiheutti vuonna 1953 syttynyt Korean sota, joka vaikeutti raaka-aineiden ja muiden tarvikkeiden saantia. Helpotusta tilanteeseen toi kuitenkin Länsi-Saksan talouden elpyminen, jonka ansiosta eri kemikaalien saatavuus jälleen parani. 1950-luvun loppuun mennessä Friitalan Nahka Oy oli kehittynyt Suomen suurimmaksi nahkateollisuusyritykseksi, joka työllisti yli 1 000 henkeä. Vuotuinen liikevaihto oli kohonnut yli miljardiin markkaan.

Nousu kansainväliseksi toimijaksi

1960-luvun aikana yhtiö jatkoi kansainvälistymistään ja esitteli tuotteitaan muotimessuilla eri puolilla Keski-Eurooppaa ja Pohjoismaita. Friitalan tuotteita esittelivät kotimaisten lisäksi myös ulkomaiset huippumallit, kuten saksalainen Veruschka von Lehndorff. Yrityksen nousujohteinen kehitys jatkui aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Suunnittelijoinaan Friitala käytti kotimaisia huippunimiä, esimerkiksi Jukka Rintala toimi pitkään yrityksen pääsuunnittelijana. Muita tunnettuja nimiä olivat muun muassa Hillevi Aalto sekä myöhemmin yrityksen viimeisinä vuosina Kimmo Matias Kankaanpää. Friitala oli 1960- ja 1970-lukujen aikana noussut yhdeksi Suomen tunnetuimmista vaatetusalan merkeistä. 1970-luvun loppuun mennessä yhtiö luopui omasta nahanvalmistuksesta kalliksi muodostuneiden tuotantokustannuksien vuoksi ja keskittyi pelkästään pukimien valmistukseen sekä muualta tuodun nahan muokkaukseen.

1980-luvun puolivälin jälkeen Friitala ajautui vähitellen vaikeuksiin muun muassa halpatuontimaiden kilpailun sekä Euroopassa vallinneen laskusuhdanteen vuoksi. Yritys joutui koko ajan supistamaan tuotantoaan. Vuonna 1992 Ulvilassa lopetettiin nahan muokkaus, ja seuraava vuonna Hellemaan perhe luopui yhtiön omistuksesta. Uudeksi omistajaksi tuli Friitalan toimitusjohtajana työskennellyt Kalevi Kangas. Nahkapukineiden ja mokkaturkisten valmistusta jatkettiin nimellä Friitala Fashion Oy. Materiaalit niihin hankittiin lähinnä Espanjasta ja Italiasta. Vuosikymmenen lopulla yritys avasi vielä uusia liikkeitä, muun muassa Helsingin Kämp Galleriaan vuonna 1999 sekä tehtaanmyymälän Friitalaan. Lisäksi toimintansa aloittivat 2000-luvun alkupuolella venäläisille matkailijoille tarkoitetut myymälät Lappeenrannassa ja Imatralla.

Vuonna 2005 Friitala Fashion joutui luopumaan omasta pukinevalmistuksestaan ja alkoi käyttämään ompelijoinaan alihankkijoita. Parhaimpina aikoinaan yli 1 300 henkeä työllistäneessä yrityksessä työskenteli loppuaikoina enää kymmenkunta henkilöä. Syyskuussa 2010 yritys asetettiin konkurssiin.

Suomalaiset yksityissijoittajat ostivat oikeudet Friitalan tavaramerkkiin ja jatkoivat toimintaa. Vuonna 2018 Friitalalla oli neljä myymälää Suomessa. Yrityksen tuotteet suunnitellaan Suomessa ja Suomalaisen työn liitto on myöntänyt sille Design from Finland-merkin. Yrityksen tuotteet valmistetaan pääosin ulkomailla.

Friitalan nahkatehdas Ulvilassa toimii nykyään Friitala-talo -nimisenä toimisto- ja teollisuuskeskuksena. Rakennuksen tiloissa sijaitsee useita eri alojen yrityksiä sekä muun muassa Friitalan nahkamuseo.

Aiheesta muualla

• Friitala Fashion Oy:n kotisivut
• Friitalan Nahkatehdasta koskevaa aineistoa digitoituna Kansallisarkistossa
• Yrjö Raevuori: Friitalan Nahkatehdas 1892–1942. Helsinki 1942.
• Uraauurtavaa nahkateollisuutta 1892–1952. 1952.