Ero sivun ”Palmuöljy” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 1: Rivi 1:
{{Neutraalius|Antaa huomattavasti tilaa vastustavalle näkökannalle, muttei selitä lainkaan puoltavia argumentteja}}
{{Neutraalius|Antaa huomattavasti tilaa vastustavalle näkökannalle, muttei selitä lainkaan puoltavia argumentteja}}
[[Kuva:Huile de palme biologique 350g.jpg|thumb|Kiinteää palmuöljyä]]
[[Tiedosto:Huile de palme biologique 350g.jpg|thumb|Kiinteää palmuöljyä]]
'''Palmuöljy''' on puolikiinteä [[kasviöljy]], jota saadaan [[öljypalmu]]n hedelmämallosta. Se on [[soijaöljy]]n ohella yksi laajimmin käytetyistä kasviöljyistä. Palmun siemenistä tuotetaan [[palmuydinöljy]]ä. Hedelmästä saadaan palmuöljyä suunnilleen kolme kertaa niin paljon kuin siinä olevasta siemenestä palmuydinöljyä<ref name="Rousi">Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa. WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997, ISBN 951-0-21295-4 </ref>. Molempia käytetään [[ravintoöljy]]inä, mutta palmuydinöljyä pidetään näistä arvokkaampana. Palmuöljyä käytetään ravintoöljynä pääosin tuottajamaissa, kun taas palmuydinöljy menee suurimmaksi osaksi vientiin<ref name=Rousi />. Lisäksi palmuöljyä käytetään enenevässä määrin [[palmuöljydiesel]]in eli [[biodiesel]]in valmistukseen.
'''Palmuöljy''' on puolikiinteä [[kasviöljy]], jota saadaan [[öljypalmu]]n hedelmämallosta. Se on [[soijaöljy]]n ohella yksi laajimmin käytetyistä kasviöljyistä. Palmun siemenistä tuotetaan [[palmuydinöljy]]ä. Hedelmästä saadaan palmuöljyä suunnilleen kolme kertaa niin paljon kuin siinä olevasta siemenestä palmuydinöljyä<ref name="Rousi">Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa. WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997, ISBN 951-0-21295-4 </ref>. Molempia käytetään [[ravintoöljy]]inä, mutta palmuydinöljyä pidetään näistä arvokkaampana. Palmuöljyä käytetään ravintoöljynä pääosin tuottajamaissa, kun taas palmuydinöljy menee suurimmaksi osaksi vientiin<ref name=Rousi />. Lisäksi palmuöljyä käytetään enenevässä määrin [[palmuöljydiesel]]in eli [[biodiesel]]in valmistukseen.


Rivi 13: Rivi 13:


===Hedelmä===
===Hedelmä===
([[tyydyttynyt rasvahappo|Tyydyttyneet rasvahapot]] yht. 49.9%)
([[tyydyttynyt rasvahappo|Tyydyttyneet rasvahapot]] yht. 49,9 %)
*- [[Palmitiinihappo]] C16:0 44.3%
*- [[Palmitiinihappo]] C16:0 44,3 %
*- [[Myristiinihappo]] C14:0 1.0%
*- [[Myristiinihappo]] C14:0 1,0 %
*- [[Steariinihappo]] C18:0 4.6%
*- [[Steariinihappo]] C18:0 4,6 %
([[tyydyttymätön rasvahappo|Tyydyttymättömät rasvahapot]] 38.7%)
([[tyydyttymätön rasvahappo|Tyydyttymättömät rasvahapot]] 38,7 %)
*- C18:1 38.7%
*- C18:1 38.7%
([[monityydyttymätön rasvahappo|Monityydyttymättömät rasvahapot]] 10.5%)
([[monityydyttymätön rasvahappo|Monityydyttymättömät rasvahapot]] 10,5 %)
*- C18:2 10.5%
*- C18:2 10,5 %


== Käyttö ==
== Käyttö ==

Versio 24. lokakuuta 2019 kello 10.28

Kiinteää palmuöljyä

Palmuöljy on puolikiinteä kasviöljy, jota saadaan öljypalmun hedelmämallosta. Se on soijaöljyn ohella yksi laajimmin käytetyistä kasviöljyistä. Palmun siemenistä tuotetaan palmuydinöljyä. Hedelmästä saadaan palmuöljyä suunnilleen kolme kertaa niin paljon kuin siinä olevasta siemenestä palmuydinöljyä[1]. Molempia käytetään ravintoöljyinä, mutta palmuydinöljyä pidetään näistä arvokkaampana. Palmuöljyä käytetään ravintoöljynä pääosin tuottajamaissa, kun taas palmuydinöljy menee suurimmaksi osaksi vientiin[1]. Lisäksi palmuöljyä käytetään enenevässä määrin palmuöljydieselin eli biodieselin valmistukseen.

Vuodesta 1990 vuoteen 2002 öljypalmuviljelmien pinta-ala kasvoi 43 % maailmanlaajuisesti – pääosin Indonesiassa ja Malesiassa[2], jossa sitä tuotetaan eniten[3].

Koostumus

Kaikkien rasvojen tavoin sekä hedelmän että siemenen sisältämä öljy koostuvat glyserolin kanssa esteröityneistä rasvahapoista. Niiden rasvahappopitoisuus on korkea, hedelmällä noin 50 % ja ytimellä 80 %.

Palmuöljy sisältää kookosöljyn tavoin selvästi enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin useimmat muut kasviöljyt, minkä vuoksi se on huoneenlämmössä puolikiinteää. Palmuöljyssä on havaittu olevan lisäksi paljon haitallisia glysidyyliestereitä, 3-monokloropopaanidiolia, 2-monokloropropaanidiolia sekä niiden rasvahappoestereitä, jotka johtuvat öljyn teollisessa valmistuksessa käytetyistä korkeista lämpötilosta.[4]

Palmuöljy on luonnostaan punertavaa, koska se sisältää runsaasti beetakaroteenia. Öljyn keittäminen tuhoaa betakaroteenin, jolloin öljystä tulee valkeaa.

Hedelmä

(Tyydyttyneet rasvahapot yht. 49,9 %)

(Tyydyttymättömät rasvahapot 38,7 %)

  • - C18:1 38.7%

(Monityydyttymättömät rasvahapot 10,5 %)

  • - C18:2 10,5 %

Käyttö

Palmuöljyä käytetään sekä ravintoöljynä että saippuateollisuuden raaka-aineena[5] ja nykyisin myös moottoripolttoaineiden, biodieselin valmistukseen. Vaikka nopein palmuöljyn tuotannon ja käytön kasvu johtuu tällä hetkellä biopolttoaineista, maailman palmuöljytuotannosta 80 % käytetään kuitenkin elintarviketeollisuudessa.[6]

Ravintona

Palmuöljyä löytyy yhä useammasta elintarvikkeesta perunalastuista kekseihin ja einesruoista jäätelöön. Sitä käytetään teollisessa ruuanvalmistuksessa, margariineissa ja monissa ruokavalmisteissa. Euroopassa palmuöljyä käytetään eniten paistetuissa eineksissä, muun muassa ranskanperunoissa.

Vaikutus kolesterolipitoisuuteen

Palmuöljy sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, joilla on yhteys veren nousseeseen kolesterolipitoisuuteen. Veren korkea kolesterolipitoisuus aiheuttaa kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin ja siten ahtauttaa valtimoita ja sitä kautta aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia.[7][8]

Sivutuotteet

Elintarvikkeeksi jalostettava palmuöljy puhdistetaan tislaamalla. Jätteeksi jäävät pilaantuneet rasvat. Tätä prosessitähdettä kutsutaan nimellä palmuöljyn rasvahappotisle (PFAD; engl. Palm Fatty Acid Distillate). Palmuöljyn jalostuksessa PFAD:ta jää keskimäärin 3,5–5 %. PFAD:n vuosituotanto on noin 2,5 miljoonaa tonnia. PFAD:ta käytetään mm. biopolttoaineen valmistukseen, kynttilöiden, saippuan ja kemianteollisuuden tuotteiden valmistuksessa sekä eläinrehussa.[9]

Suomessa PFAD on määritelty jätteeksi, toisin kuin useissa muissa maissa. Jätteenä sitä eivät koske hiiliverot ja suuri osa sen tuotannon tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä voidaan lukea nollaksi. Täten suomalainen Neste voikin väittää biodieselpolttoaineensa vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä 80–90 prosenttia.[10]

Ympäristöongelmat

Erityisesti Greenpeace on arvostellut palmuöljyn varaan perustuvia biodiesel-tehtaita niiden ympäristövaikutuksien takia.[11] Palmuöljyn uskotaan olevan ilmastovaikutuksiltaan jopa fossiilisia polttoaineita huonompi vaihtoehto, sillä sademetsien raivaaminen plantaasien tieltä aiheuttaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä ja tuhoaa paikallisten eläinten ja kasvien elinympäristöä.[12] Nykyisellä metsätuhon tahdilla esimerkiksi Singaporessa orankien arvioidaan kuolevan sukupuuttoon luonnosta 5-10 vuodessa.[13] Europarlamentin teollisuuskomitea on ottanut yksiselitteisen kielteisen kannan Kaakkois-Aasiasta tuotaviin palmuöljypohjaisiin biopolttoaineisiin.[2]

Myös WWF on kiinnittänyt huomiota siihen, että öljypalmun viljelyksen laajentuminen tuhoaa arvokkaita luontokohteita ja makean veden ekosysteemejä, nopeuttaa lajien sukupuuttoa sekä ilmastonmuutosta ja vaarantaa yhteisöjen toimeentuloa. WWF toivoo, että kaupan keskusliikkeet siirtyisivät RSPO-standardoidun palmuöljyn käyttöön. RSPO huomioi myös ympäristön hyvinvoinnin.[14]

Palmuöljyn käyttöä on puolustanut julkisesti kirjailija Risto Isomäki, joka on nimittänyt sen viljelyä sademetsien ja turvealueiden ulkopuolella parhaaksi tavaksi tuottaa biopolttoaineiden raaka-aineita. Hän on arvostellut myös palmuöljyä vastaan kampanjoivia järjestöjä, jotka yrittävät painostaa eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yhtiöt pois Indonesiasta. Isomäen mukaan juuri niiden yhtiöiden, joihin länsimaiset kansalaisliikkeet voivat vaikuttaa, ajaminen pois johtaa viljelyn jäämiseen paikallisten oligarkkien ja intialaisten ja kiinalaisten toimijoiden käsiin, jotka eivät välitä työläisten oikeuksista, ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta sen vertaa kuin eurooppalaiset suuryhtiöt.[15] Tuoreessa kirjassaan "Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen" Isomäki toteaa myös, että palmuöljy on niin satoisa kasvi, että se pystyy tuottamaan samalla pinta-alalla moninkertaisen sadon muihin öljykasveihin verrattuna. Tästä on loogisena seurauksena, että mikäli öljypalmun viljely kielletään, joudutaan vastaavasti moninkertainen viljelyala ottamaan muiden öljykasvien käyttöön eikä se ole kokonaisuuden kannalta järkevää. Viljelyyn liittyviä ongelmia on vähentänyt Isomäen mukaan se, että esimerkiksi Indonesia on kieltänyt öljypalmujen viljelyn turvemailla.Isomäki näkee kestävyyskriteerit täyttäviä lisäviljelymahdollisuuksia öljypalmulle esimerkiksi Afrikassa niillä seuduilla, joista öljypalmu on kasvina kotoisin. Isomäki toteaa, että lentämisessä on kenties kaikkein vaikeinta irrottautua nestemäisistä polttoaineista, ja palmuöljyn etuna on sen helppo jalostettavuus esimerkiksi lentopolttoaineeksi. Vaihtoehtoisesti fossiilisen öljyn jalostuksessa vain viisi prosenttia pystytään jalostamaan lentopolttoaineeksi, joka kannattavimpana jalostustuotteena ylläpitää välillisesti myös muiden öljyperäisten polttoaineiden valmistusta samassa tuotantoprosessissa. [16]

Öljypalmun satoisuutta kuvaa hyvin, että 39 prosenttia maailman kasviöljystä on palmuöljyä, mutta maailman öljykasvien viljelypinta-alasta öljypalmu täyttää vain 7 prosenttia. Ranskalaistutkijat Alain Rival ja Patrice Levang toteavat, ettei öljypalmua sinänsä ei ole järkevää boikotoida, vaan viljelymenetelmiä tulisi kehittää kestävämmiksi. Öljypalmulla on monia ympäristöetuja muihin öljykasveihin verrattuna. Öljypalmu esimerkiksi pärjää paljon pienemmällä määrällä kasvinsuojeluaineita kuin muut öljykasvit. Palmuöljyn viljely myös vaatii paljon vähemmän hyönteismyrkkyjä kuin muiden öljykasvien. Ranskalaistutkijoiden mukaan palmuöljyn tuotanto voidaan saada kestäväksi. Sitä ei ole pakko viljellä teollisillä suurtiloilla. Melkein puolet tuotannosta tulee noin kolmelta miljoonalta pientilalta. Indonesiassa noin 25 miljoonaa ihmistä elää suoraan tai välillisesti palmuöljyn viljelystä. Afrikassa palmuöljyä viljellään enimmäkseen pienillä kyläviljelmillä, ja palmun katveessa kasvaa monia muita viljelyskasveja kuten kahvia ja kaakaota. Tutkijat toteavat, että trooppisten metsien raivaus ei ole tarpeen. Öljyä voidaan tuottaa ilman suuria monokulttuurisia viljelmiä. Palmuöljyn viljelyä ei pidä pysäyttää, mutta viljelyn haitat pitää minimoida ja paikallisten ihmisten hyvinvointi taata, tutkijat sanovat.[17]

Ilmastonmuutos

UNEP:in mukaan (2009) turvemaalla tuotettu palmuöljy vapauttaa hiilidioksidia 3-9-kertaisesti hiilen polttoon verrattuna, jonka korvaaminen vaatii 420 vuoden biopolttoaineen tuotantoa korvautuakseen. UNEP:in mukaan se osoittaa, että turvemaiden kosteusolojen palauttamisen merkityksen ja uudelleenkosteuttamisen potentiaalin päästöjen vähentämiseen.[18]

Professori Jack Rieleyn (Nottingham, 2008)[19] mukaan palmuöljyplantaasi kuivatussa turvemetsässä vapauttaa hiilidioksidia 170 t/ha/vuosi. Palmuöljyn tuotanto on 4 t/ha/vuosi, joka voi tuottaa 2,5 t biodieseliä. Biodiesel säästää 4 t hiilidioksidia/ha/vuosi bensiiniin verrattuna. Koska 4 t säästö ei kumoa 170 t tuotantopäästöjä, palmuöljydiesel on ympäristönsuojelijoiden mielestä huono keino pelastamaan maailmaa ilmastonlämpenemisen suhteen. Arvio ei ole edes pahin ennuste, sillä laskelmassa oletetaan plantaasin uusiminen 25 vuoden jälkeen. Käytännössä plantaasit usein hylätään, kun ravinteet vähenevät 25 vuoden jälkeen ja uusi plantaasi perustetaan kuivattamalla uutta metsää. Hylätyt maat vapauttavat hiilidioksidia hajottamalla ja metsäpaloissa. Laskelmissa ei myöskään huomioida luonnollisen turvemetsän hiilen sidontaa.[20] Britannian hallituksen tutkimuksen mukaan palmuöljy nostaa päästöjä 31 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, kun metsiä muutetaan viljelysmaiksi.[21]

Kulutus

Palmuöljyn kulutukseksi on ennustettu 38,5 milj. tn 2016-2017 eli 35 % kasvua. FAO:n mukaan (2006) palmuöljyn elintarvikekäyttö kasvaa 1,5 % vuosittain ja tuotanto kaksinkertaistuu 2030 mennessä. Maailman palmuöljytuotannosta 80 % käytetään elintarviketeollisuudessa. Euroopan Unionin palmuöljytuonti kaksinkertaistui 2000–6. Viejämaat ovat Malesia, Indonesia ja Papua-Uusi-Guinea. Suurimmat EU:n maahantuojamaat ovat Alankomaat, Saksa, Iso-Britannia ja Espanja. Vuonna 2006/2007 EU:n tuotiin 4,5 milj. tn palmuöljyä, 3,2 milj. tn palmurehua ja 662 000 tn palmunydinöljyä.[22]

Suomi

Elintarvikesektorin lisäksi palmuöljyä käytetään kosmetiikka-, hygieniateollisuudessa sekä energiateollisuudessa. Palmuöljy liikenteen polttoaineena ja sähkön ja lämmön tuotannossa kasvaa. Suomessa myytävät valmisruoat, levitteet, paistettavat pakasteet ja pikkuleivät sisältävät lähes kaikki palmuöljyä. Elintarviketeollisuus tuo jatkojalosteita Ruotsista, Alankomaista, Indonesiasta, Malesiasta, Tanskasta ja Saksasta. Vuonna 2005 elintarviketeollisuuden tuontiin sisältyi:

  • Raakapalmuöljyä 211 333 kg (83 % Ruotsista)
  • Juoksevaa palmuöljyä 8 milj. kg (Ruotsi 29 % ja Malesia 29 %)
  • Jähmeää palmuöljyä 5,8 milj. kg (Indonesia 58 %, Ruotsi ja Malesia)
  • Kiinteää erotusjätetuotetta 6 milj. kg Malesiasta ja Ruotsista.

Suomen elintarviketeollisuus tarvitsee raakapalmuöljyn, palmuöljyn ja juoksevien jakeiden hankintaan vähintään 2 300 ha plantaaseja. WWF:n vuoden 2007 kyselyyn vastanneista yhtiöistä 80 % ostaa palmuöljyn kasvirasvaseoksena, jonka palmuöljyn osuus vaihtelee 0-100 % välillä. Seosten tuonti vuonna 2005 oli 31 milj. kg.[22]

Ympäristöjärjestö WWF:n vuonna 2016 tekemässä vastuullisuusvertailussa suomalaiset elintarvikeyritykset Fazer ja S-ryhmä saivat täydet 9 pistettä ja Raisio ja Kesko kuusi pistettä. Suomalaisyritykset olivat kasvattaneet vastuullisen öljyn osuutta kolmen vuoden takaisesta[3].

Lähteet

  • Lähde: Ang, Catharina Y. W., KeShun Liu, and Yao-Wen Huang, eds. (1999). Asian Foods

Viitteet

  1. a b Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa. WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997, ISBN 951-0-21295-4
  2. [1]
  3. a b WWF: Suomalaisyritykset pärjäsivät hyvin vastuullisen palmuöljyn käyttövertailussa iltalehti.fi. Viitattu 21.9.2016.
  4. Tienhaara, Hilkka: Onko ruoassasi haitallista palmuöljyä? Evira suosittelee käytön rajoittamista Iltalehti. 9.4.2018. Viitattu 3.3.2019.
  5. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), art. Öljypalmu
  6. http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/palmuoljy/
  7. WHO raportti
  8. Journal of Nutrition
  9. Palmuöljyn rasvahappotisle (PFAD) – palmuöljyjalostuksen tähde Neste.
  10. Investigation: new biofuel law puts palm oil products in your tank that Neste fights to claim as waste News Now Finland.
  11. http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet/greenpeacen-lehdistoekommentti
  12. http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/palmuoljy/
  13. http://www.unep-wcmc.org/resources/PDFs/LastStand/orangutanreport_1to11.pdf
  14. WWF: Suomen rajoitettava palmuöljyn käyttöä YLE 1.10.2008
  15. Risto Isomäki kannattaa palmuöljyn viljelyä Vihreä lanka.
  16. https://www.sttinfo.fi/tiedote/risto-isomaen-uusi-kirja-kertoo-kuinka-suomi-voi-nousta-ilmastonmuutoksen-vastaisen-taistelun-supervallaksi?publisherId=69817158&releaseId=69858808
  17. https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/kiisteltya-oljypalmua-ei-pitaisi-boikotoida-ongelmat-eivat-ole-kasvin-vika/fc919579-a106-3655-8699-83482247b858
  18. The Natural Fix?: The Role of Ecosystems in Climate Mitigation UNEP 2009 Peatlands, s. 28-29.
  19. Professor Jack Rieley, Life-cycle analysis of land use Ecosystems 2008, CARBOPEAT project
  20. Biofuels in the European Context: Facts and Uncertainties R.Edwards, S.Szekeres, F. Neuwahl, V. Mahieu, European Commission - Joint Research Centre 2008
  21. http://www.timesonline.co.uk/tol/news/environment/article7044708.ece
  22. a b Palmuöljy ja elintarvikkeet lokakuu 2007. WWF.

Aiheesta muualla