Ero sivun ”SIG” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:
'''SIG''' on [[raisio]]lainen [[Popmusiikki|popyhtye]]. Yhtye oli suosituimmillaan 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Silloin se oli yksi suomalaisen [[uusi aalto (musiikki)|uuden aallon]] tunnetuimmista nimistä. Yhtyeen laulaja ja keulahahmo oli [[Matti Inkinen]]. Hän oli yhtyeen liikkelle paneva voima.
'''SIG''' on [[raisio]]lainen [[Popmusiikki|popyhtye]]. Yhtye oli suosituimmillaan 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Silloin se oli yksi suomalaisen [[uusi aalto (musiikki)|uuden aallon]] tunnetuimmista nimistä. Yhtyeen laulaja ja keulahahmo oli [[Matti Inkinen]]. Hän oli yhtyeen liikkelle paneva voima.


Sigin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "[[Viipuri-pop]]", ”[[Tiina menee naimisiin]]”, ”[[Vuosisadan rakkaustarina (kappale)|Vuosisadan rakkaustarina]]”, "[[Jos taivas on vain pienille enkeleille]]", ”[[Älä sinä huoli]]”,"[[Sadan vuoden yksinäisyys (Sigin single)|Sadan vuoden yksinäisyys]]", ”[[Ludwig van Beethoven (kappale)|Ludwig van Beethoven]]”, ”[[Hyvää syntymäpäivää]]”, ”[[Leijailen]]”, "[[Tähtisadetta]]", "[[Näkinkenkä]]" ja "[[Kuinka paljon sinua rakastinkaan]]".
Sigin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "[[Viipuri-pop]]", ”[[Tiina menee naimisiin]]”, ”[[Vuosisadan rakkaustarina (kappale)|Vuosisadan rakkaustarina]]”, "[[Jos taivas on vain pienille enkeleille]]", ”[[Älä sinä huoli]]”, "[[Sadan vuoden yksinäisyys (Sigin single)|Sadan vuoden yksinäisyys]]", ”[[Ludwig van Beethoven (kappale)|Ludwig van Beethoven]]”, ”[[Hyvää syntymäpäivää]]”, ”[[Leijailen]]”, "[[Tähtisadetta]]", "[[Näkinkenkä]]" ja "[[Kuinka paljon sinua rakastinkaan]]".


Sig perustettiin vuonna 1978 Raisio Kids -yhtyeen raunioille.
Sig perustettiin vuonna 1978 Raisio Kids -yhtyeen raunioille.

Versio 24. lokakuuta 2019 kello 08.06

SIG ulkoilmakeikalla Raisiossa vuonna 2005.

SIG on raisiolainen popyhtye. Yhtye oli suosituimmillaan 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Silloin se oli yksi suomalaisen uuden aallon tunnetuimmista nimistä. Yhtyeen laulaja ja keulahahmo oli Matti Inkinen. Hän oli yhtyeen liikkelle paneva voima.

Sigin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Viipuri-pop", ”Tiina menee naimisiin”, ”Vuosisadan rakkaustarina”, "Jos taivas on vain pienille enkeleille", ”Älä sinä huoli”, "Sadan vuoden yksinäisyys", ”Ludwig van Beethoven”, ”Hyvää syntymäpäivää”, ”Leijailen”, "Tähtisadetta", "Näkinkenkä" ja "Kuinka paljon sinua rakastinkaan".

Sig perustettiin vuonna 1978 Raisio Kids -yhtyeen raunioille.

Alkujaan punk-yhtyeenä aloittanut Sig muovautui pian Inkisen ja levy-yhtiön ideoiden mukaan pop-yhtyeeksi. Pääosin Sig yhdisteli romanttista poppia, iskelmää ja uutta aaltoa. Yhtye suosi monia muitakin tyylejä[1]. Sig vetosi enimmäkseen tyttöihin. Yhtye pyrki ironisoimaan eri musiikkityylejä. Yhtyeen aktiivisin kausi oli 1980-1986. Sen jälkeen Sig julkaisi vielä kolme levyä. Yhtye ei 1980-luvulla ollut koskaan aivan huippusuosittu. Silti se keikkaili ympäri maata ja sai paljon radiosoittoa.[2]. Myöhempien Sigien suosio oli vähäisempää. Sig on myynyt ainakin 100 000 albumia[3].

Sigin aktiivisin kausi päättyi 2009 Matti Inkisen sairauteen ja kuolemaan. Yhtye esiintyi silti Raisiossa jonkin verran. Vuonna 2019 Sig palasi keikoille.

Nimen alkuperä

Nimen alkuperä ei ollut vuosikymmeniin laajalti tiedossa, kunnes Inkinen kertoi sen tulevan sanoista The Sensational of Inksu Group[4]. Nimen esikuvana oli ulkomainen "Sensational Alex Harvey Band" (SAHB), josta väännettiin huonolla englannilla nimi "Sensational of Inksu Group". Turun Sanomissa julkaistussa keikkailmoituksessa 24. helmikuuta 1979 Hannu Leppäsen keksimässä nimessä oli nolo kirjoitusvirhe, jonka vuoksi yhtye lyhensi sen muotoon SIG. Hannu Leppänen oli erään Sigin lähipiiriläisen veli[5]. Inksu oli Matti Inkisen lempinimi.

Aiemmin Inkinen oli kertonut nimen tulleen joko maantierosvo Sika-Kyöstistä tai Raision tehtailla olevasta margariinikoneesta.[6] Inkisen mukaan tarina margariinikoneesta on osittain totta, sillä tehtaalla olevassa koneessa oli myös kirjaimet SIG.[7][8][9]

Tausta

Matti "Inksu" Inkinen kuunteli nuorena erilaista musiikkia. Hän sai 13-vuotiaana joululahjaksi kitaran. Inkinen huomasi pian osaavansa tehdä omia lauluja. 70-luvun alussa suosioon noussut Rauli "Badding" Somerjoki oli Inkisen suuri esikuva, jonka esimerkki innosti Inkisen ryhtymään artistiksi. Inkinen teki pohjat moniin myöhempiin kappaleisiinsa jo 70-luvun puolivälissä. Esimerkiksi "Mariannen" Inkinen teki osaksi alle 15-vuotiaana.

"Jusa" Oksanen puolestaan opiskeli jo varhain klassista musiikkia. Hän soitti jo lapsena harmonia ja toi yhtyeeseen koskettimet. Oksasen taustalla oli Copyright-niminen yhtye. Myös Mercyn Happy Together Band eli HTB[10] edelsi Sigiä[11].

Inkinen kiinnostui punkista, muttei Sex Pistolsin tyyppisestä, vaan enemmän amerikkalaisesta Ramonesista.

Inkinen perusti vuonna 1976 ramopunk-henkisen "Raisio Kids" -nimisen yhtyeen[12]. Raisio Kids myös juhli Pommarissa runsaalla kaljalla. Yhtye teki kymmeniä lauluja, joista osa siirtyi myöhemmin Sigin materiaaliksi.

Kun Karhu Hiltunen lähti kesällä 1977 Inkisen Raisio Kids -yhtyeestä, se luonnollisesti hajosi[13]. Inkinen jäi alussa kahdestaan Maran kanssa. Inkinen potkittiin Pommarista, koska hän käytti vahvistinkaappeja kaljatölkkivarastona. Uudeksi harjoitustilaksi löytyi Maran isän maatila. Inkinen ei tuntenut kosketinsoittaja Oksasta entuudestaan. Hän kuuli Oksasen olevan soittotaitoinen ja kysyi tätä lukion pihalla mukaan bändiin. Muita yhtyeen jäseniä tuli Esson baarissa aikaa viettäneestä "Musiikinsuojeluyhdistyksestä". Näitä olivat Karttunen, Merisaari ja Kilpinen[14]. Inkinen huusi näihin aikoihin äänensä huonoksi, kun kilpaili huonoilla vahvistinlaitteilla soittajien kanssa. Koskettimet jne muuttivat nopeasti yhtyeen soundin punkista popiksi. Niinpä Inkisen SIG alkoi toimia marraskuussa 1978.

Tiina menee naimisiin

Sig-yhtye pyrki alussa soittamaan Ramonesin mallista punk-musiikkia[15]. Se päätyi pian iskelmään ja poppiin. "Sensational of Inksu Group" teki ensimmäisen keikkansa Le Chat -diskossa helmikuussa 1979.[16]. Yhtye siityi käyttämään pian lyhennettä SIG. Vuoden 1979 lopussa yhtye keikkeili vielä harvoin. Ensimmäinen levytys ilmestyi Hilse II -kokoelmalevyllä saman vuoden loppupuolella. Sig teki osuutensa levylle neljässä tunnissa. Poko Recordisin Epe Heleniusta ei Sig kiinnostanut. Mutta tosin oli Atte Blomin Johanna-levy-yhtiön laita. Sig levytti tammikuussa 1980 studiossa ensisinglensä "Tiina menee naimisiin"/"Viipuri pop". Yhtye soitti "Tiina menee naimisiin" vuoden 1980 alkupuoliskolla "Toivotaan toivotaan" ohjelmassa. Kappale oli hitti viimeistään elokuussa 1980. Radiossa soi usein myös 1950-luvun rockabilly-vaikutteita omannut "Viipuri-pop".

Lokakuussa 1980 Sig julkaisi levynsä "Matkalla maineeseen". Tämän levyn kanta on kutsuttu joskus huonoimmaksi levynkanneksi, koska siinä on kaupunkipiirroksen päällä kansalaissodan aikaista soppakeittiötä esiittävä kuva.

Joka tapauksessa levyä myytiin suosikin mukaan lokakuussa niin, että se saavutti 5. sijan[17]. Nimikkokappale "Tiina menee naimisiin" pääsi jo edellisessä kuussa huippuunsa, sijalle 7. Myös muilla mittareilla katsottuna Sigillä näytti alussa menevän melko hyvin. Sig nousi Suosikki-lehden karvapäägalleriassa marraskuussa sijalle 6[18]. Sitä ennen sijoitukset olivat olleet elo-lokakuussa 40,24 ja 10[19]. Yhteensä Sig pysyi galleriassa Top 10:ssa 5 kk lokakuusta 1980-helmikuuhun 1981. Suosikin Grand Prix 1980-äänestyksen mukaan sekä Sigin "Matkalla maineeseen" oli sijalla 5. Myös single "Tiina ..." oli omassa asteikossaan sijalla 5. Kaiken kukkuraksi Sig oli Suosikin vuoden 1980 lukijaäänestyksen mukaan 5. paras yhtye.[20]. Soundissa Sig oli sijalla 10, laulaja Inkinen sijalla 7. Soundin vuoden 1980 Uusi kyky-listalla 1. sijalla oli Hassisen kone ja toisella sijalla Sig[21].

Sigin toisella abumilla "Sudet" oli muun muassa kappaleet "Elämä vie mua" ja "Jos sä rakastat mua". Levy oli musiikillisesti melko hajanainen. Sudet-albumin jälkeen Sig:in miehistö vakiintui klassiseen kokoonpanoonsa. Ensimmäinen rumpali Mara lähti Sigistä alkoholismi- ja muiden ongelmiensa takia. Kilpinen puolestaan erosi parisuhteen takia. Sigin kaksi ensimmäistä levyä myivät molemmat yli 20 000 kappaletta kukin. Vielä "Sudet" ylsi TOP 10:een.

Vuoden 1981 aikana Sigin suosio laski. Yhtye nousi karvapäägallerian Top 10:een vielä toukokuussa. Se tippui karvapäägalleriassa kesäkuussa sijalle 15, elokuussa sijalle 27. Yhtye näkyi vielä tämän jälkeekin galleriassa sijalla 18-27[22]. Soundin pääosin vuotta 1981 koskeneen äänestyksen mukaan Inkinen oli 14. paras laulaja, ja Sig 15. paras yhtye. Mutta säveltäjä-sanoittajana "Inksu" oli Soundin äänestyksen mukaan vasta 22. sijalla[23].

Raha-asiat yhtye hoiti melko hyvin, kun se perusti alussa Raision Musiikki Ky:n. Sig sai sponsorisopimuksen purukumifirma Wrigleystä vastineeksi siitä, että bändi mainosti yritystä keikkabussin keltaisella maalauksella ja teksteillä[24]. Inkinen sanoi Suosikissa vuona 1981, että punk on kuollut. Sig oli vuonan 1979 uuden aallon yhtye, ja vuonna 1980 pop-yhtye[25]. Inkinen sanoi suosivatansa uuden aallon lisäksi myös rockabillyä. Erään toisen Inkisen lausunnon mukaan "Meistä piti tulla suoman Ramones, mutta tulikin suoman Abba".

Musiikilliset vaikutteet

Tuottaja Atte Blom halusi tehdä Sigistä popyhtyeen, ei punkyhtyettä,[12] mikä vaikutti yhtyeen musiikkiin. Toisaalta yhtyeen musiikkikuvaa oli luomassa Inkisen kiinnostus monenlaiseen musiikkiin Phil Spectorista ja muusta 60-luvun popista Brian Enon ja David Bowien kautta New Yorkin punkkiin, skahan ja monenlaiseen muuhun musiikkiin[12]. Inkisen suosikkeja olivat mm. Shangri-Las, Robert Johnson, Bo Diddley, Everly Brothers jne.[10] ja Rauli "Badding" Somerjoki[26]. Inkistä kiinnosti englantilaisen punkin sijasta enemmän New Yorkin punk: Blondie, Talking Heads, Suicide sekä 1960-luvun naisyhtyeet ja kotimainen iskelmämusiikki sekä saksalaisista pitkätukista Amon Duul, Can. Englannin uuden aallon musiikista The Damned, The Yachts[14]. Inkinen kokosi kappaleisiinsa paljon ideoita muiden yhtyeiden tuotannosta. Ajatuksia tuli vaikkapa pornolehdestä ja virsistä[27]. Mutta "Inksu" piilotti nämä vieraat vaikutteet niin, etteivät ihmiset yleensä niitä huomanneet.[28]

Vuosisadan rakkaustarina

Sig jatkoi linjallaan, josta suurin osa oli poppia, osa rockia. Yhtyeen kolmosalbumin Vuosisadan rakkaustarina (1982) tuotti Gösta Sundqvist, ja sen nimikappale nousi suosituksi. Pitkäsoittolevy "Vuosisadan rakkaustarina" myi miltei kultalevyn verran ja viimeistään nosti Sigin tunnetuksi yhtyeeksi. Myös "Jos taivas on vain pienille enkeleille" oli suosittu. Levyllä oli monia vuonna 1981 tehtyjä uusia kappaleita, tosin kuin aiemmissa levyissä. Yhtye palasi Suosikin kymmenen karvapään joukkoon. Monen kappaleen pohja oli Shangri-Lasissa ja 60-luvun muussa popissa. SIG ei ollut koskaan aivan levymyynnin huipulla[26], mutta silti sen kappaleet soivat radiossa usein. Näihin aikoihin yhtye teki 50-80 keikkaa vuodessa[29]. Eräässä ilmaiskonsertissa Kemissä yhtye ei ollut päästä lavalta pois ilman järjestysmiesten apua[30]. Sig yhdisti mollimelodian ja syntikkasoundin jonkinlaiseksi teknohumpaksi[26], johon monesti liittynyt naiivi ote ei ollut kovimpien punkkareiden mieleen[31]. Optimististen lapsellisten laulujen lisäksi Sig toi ahdistustakin esille[32]. SIG:in joissakin kappaleissa näkyvä dingomainen sentimentaalinen tyyli[33] oli muusikoiden itsensä kertoman mukaan huumoria[10]. Inkisen itsensä jälkikäteen kertoman mukaan "mitä kevyempää ja hölmömpää mä tein sen kovempaa meillä meni"[12]. Inkinen muisteli, että tähtenä olo oli tietenkin hienoa, mutta keikalta kotiin tultua arki iski vastaan. Myös Inkinen pyrki pitämään jalat maassa, koska näki keikoilla että "on monta jalat ilmassa leijuvaa tyyppiä". Inkinen ei halunnut siirtyä kokopäivätoimiseksi artistiksi.

Älä sinä huoli

Vuoden 1983 Syke-levyn valmistelu oli aiempaa vähäisempää. Se näkyi yhtyeen suosion notkahduksena[34]. Sen menestyskappale oli "Älä sinä huoli", joka ei myynyt hyvin, mutta oli suosittu jokamiehen listalla[26]. Myös "Lapsuus ja lapsellisuus" soi radiossa. Levyllä näkyi koneiden osuuden kasvu musiikin esittämisessä.

Musiikin esittämiseen liittyvä työtaakka oli yhtyeen jäsenille raskasta, mikä näkyi alkukauden henkilönvaihdoksina. Osa Sigin väestä kyllästyi vähäksi aikaa musiikkiin. Inkinen lähti vaellusmatkalle mm. liftaamaan. Näin yhtye oli vähän aikaa keikkatauolla 1983-1984.

Inkinen teki 1984 Sigistä riippumatta levyn "Allapäin", joka oli lähempänä perinteistä rockia. Sigin levymyyntiä vaikeutti se, että Johanna-levy-yhtiö teki konkurssin. Niinpä yhtye ei voinut teetättää uusintapainoksia suosituista levyistään. Sig ei pyrkinyt musiikillaan kosiskelamaan kuulijoitaan. Inkisen asenne oli: ota tai jätä.

Sadan vuoden yksinäisyys, Hyvää syntymäpäivää

Johanna-levy yhtiön kadottua TT Oksala astui Sigin tuottajaksi. Tämä näkyikin Sigin äänimaiseman modernisaationa.

Vuoden 1984 "Sadan vuoden yksinäisyys" ja vuonna 1985 singlen B-puolena ollut "Hyvää syntymäpäivää" kuuluvat tunnetuimpiin SIG-lauluihin. T. T. Oksalan tuottama vuoden 1984 albumi Unelmia on yhtyeen menestynein levy. Levyn tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Ludwig van Beethoven", "Sadan vuoden yksinäisyys", "Pidä kii unelmistas" ja "Kuunsilta (sinä & hän)". "Ludvig van Beethoven":ia soitettiin paljon radiossa. "Sadan vuoden yksinäisyys" pärjäsi hyvin Yle:n TV2:n Hittimittari-ohjelmassa: se nousi 10. maraskuuta vuonna 1984 toiseksi. Superhitin aseman se sai tammikuussa 1985[35].

Sigin keikkatahti lienee ollut kiivaimmillaan vuoden 1985 alkupuoliskolla. Tällöin yhtye teki noin pari keikkaa viikonlopussa, viikolla yhtyeen jäsenet tekivät tavanomaisempia töitä. Inkinen oli profiloitunut jonkinlaiseksi piruilijaksi rockpiireissä[36]. Sigiä leimasikin sen koko historian ajan eräänlainen camp-henkisyys, ironosoiva leikittely musiikin kliseillä. Inkinen itse kertoi kappaleittensa taustoista, jotka olivat aina muiden tekemissä biiseissä, joihin Inkinen muokkaaso uudet sanat ja sävelen. Naistenlehdet kirjoittelivat mm Inkisen mielisairaanhoitajaopinnoista.

Sig oli tapansa mukaan listoilla, vaikkei huipussa. Inkinen oli Soundin vuoden 1985 lukijaäänestyksen mukaan vuoden 8. ihanin ihminen. Säveltäjä-sanoittajana Inkinen oli 11. sijalla. Mutta toisaalta Sig ei noussut äänestyksen kotimaisten muusikoiden TOP 20:een. Tämä olikin ainoa kohta, missä Sig ei näkynyt lainkaan. Yhtye Sig oli 12. sijalla, ja vuoden töppäyksenäkin 13. sijalla. Kotimaisista levyistä 15. sijalla "Purppura", josta niinikään 15. sijalla "Leijailen"[37]

Vuonna 1986 SIG julkaisi levyn Purppura, jossa on monia tunnettuja kappaleita, kuten "Leijailen", Pekka Strengille omistettu "Purppura"[26] ja elokuvaa "Baby Love" varten tehty "Sateenkaari". Koko Sig esiintyi tässä elokuvassa, mutta vain Inkinen elokuvassa "Suuri Illusioni". Yhtye hajosi vuonna 1987. Hajoaminen johtui yhtyeen jäsenten keskinäisistä kiistoista ja väsymisestä musiikin tekoon[12]. Yhtye ei ollut yli vuoteen tuottanut merkittävästi uutta materiaalia. Myöskään kaksi edellistä levyä ja viimeiset sinkut eivät olleet nostaneet yhtyettä eturivin yhtyeeksi. Tämä söi Inkisen halua jatkaa. Myös muut yhtyeen jäsenet olivat väsyksissä. Niinpä yhtye teki toistaiseksi viimeisen keikkansa vuonna 1987.

Turun ja Äänekosken kokoonpanot

Inkinen julkaisi vuonna 1990 mm. Ismo Laakson kanssa tehdyn konepop-levyn "Ihmeellinen maailma" ilman SIG-kokoonpanoa. Tämän levyn tunnettuja kappaleita ovat mm "Jokin sisälläni kutittaa" ja "Maailman surullisin melodia". Yhtyettä kutsuttiin nimellä Bel Air Inkisen silloisen auton mukaan. Tämän jälkeen Inkinen koetti herätellä henkiin uudestaan Raisio Kidsiä.

90-luvulla Inkisen yhtyeessä tapahtui miehistövaihdoksia, ja se hajosi jälleen kahden tyyliltään hyvin erilaisen albumin jälkeen.

Sig-yhtyeen hiljaiseloa kesti vuoteen 1995 saakka,. Silloin SIG palasi keikkarintamalle uuden materiaalin ja uuden kokoonpanon kanssa. Vanhoista jäsenistä ei enää ollut mukana kuin Inkinen. Vuonna 1996 julkaistussa Rakkauden sävel albumissa SIG palasi lähelle alkuaikojaan. Levyn nimikkokappaletta soitettiin paljon Ulmanen ja Roiha-ohjelmassa ja se pärjäsi hyvin radion soittolistoilla. Mutta pitkäsoittoa myytiin vain noin 10000 kapapletta.

SIG sai kyseenalaista mainetta maalattuaan Tavastian takahuoneen seinät valkoisiksi Lisäksi he maalasivat yhtyeensä nimeä seiniin. Maailmanluokan artistit olivat paikassa vieraillessaan kirjoittaneet seiniin nimikirjoituksensa. Tämän takia Sigin tekoa pidettiin vandaalimaisena. Sigin jäsenten mielestä teko oli oikea, koska rockpiirit väittivät olevansa arvovapaita ja sitten kuitenkin palvoivat ikoneita. SIG sai harkitun ilkitekonsa takia paljon vihamiehiä. Yhtyeen kerrottiin saaneen tempauksen johdosta Tavastialle porttikiellon, mutta klubin toimitusjohtaja Juhani Merimaa on kumonnut tiedon.[38] Merimaan mukaan enemmän asiasta närkästyivät muut muusikot kuin henkilökunta.[39] Yksi yhtyeen jäsenistä lähti pois, mikä lopulta hajotti Turun Sig-kokoonpanon.

Sigin toista 90-luvun kokoonpanoa sanotaan monesti "Sigin Äänekosken kokoonpanoksi", mutta yhtye kutsui itse sitä "teknopoppi-Sigiksi". Tämä alkoi heinäkuussa 1997, kun Inkinen tutustui Duo Tornadoon[40]. Kansanlauluja kaupungeista yhdisti musiikkiperinnettä ja diskopoppia. Levy jäi melko vähälle huomiolle. Tällä levyllä olivat muun muassa kappaleet "Oot sie ollut vatsatauis" ja "Tapani Kansan pieni BMW". Keikkapaikat olivat pieniä. Kokoonpano kesti monien kuppilakeikkojen siivittämänä lokakuuhun vuonna 2000.

Inkinen hajotti yhtyeen, koska ei ollut tyytyväinen siihen.

Näin molemmat 1990-luvun Sigin uudet kokoonpanot hajosivat erimielisyyksien takia.

SIG:n 80-luvun albumeista on julkaistu myös cd-uusintapainoksia. Vuonna 1990 ilmestyi Vuosisadan rakkaustarina -levyn cd-versio. Kuluvalla vuosituhannella puolestaan julkaistiin kaikista muista albumeista cd-painos lukuun ottamatta Matkalla maineeseen -levyä.

Paluu vanhaan miehistöön

Popfinlandiassa vuonna 2000 SIG oli mukana uudella kokoonpanolla,. Alkuperäisjäsenet Inkinen ja Oksanen soittivat pitkästä aikaa yhdessä. Vuonna 2003 yhtye teki comebackin julkaisemalla huhtikuussa sittemmin kultaa (yli 5 000 kpl) myyneen singlen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Lokakuussa 2003 ilmestyi uusi albumi Suomalainen pop-levy. Tämän tunnettuja kappaleita ovat radiossa edellä mainitun singlen lisäksi usein soitetut "Tähtisadetta", "Kesäsateisiin" ja "Näkinkenkä".

Vuonna 2007 Inkinen laati sävyltään melankolisen demonauhan ollessaan Vorun kaupungissa. Inkinen jakoi demoa CD formaatissa muutamalle eikä julkaissut sitä.

Vuonna 2008 SIG vietti 30. juhlavuottaan. 26. tammikuuta 2008 ilmestyi juhlavuoden single "Kuinka paljon sua rakastinkaan?", joka nousi muun muassa Radio Suomen listoilla sijalle 4. Loppuvuonna yhtyeelle myönnettiin Raision kaupungin vuoden 2008 kulttuuripalkinto. SIG:n oli tarkoitus keikkailla juhlavuoden ympäri Suomea, mutta Matti Inkisen sairastelu pakotti yhtyeen syksyllä keikkatauolle. Sairastelu todettiin lopulta ja yllättäen aivokasvaimeksi[41][42]. Lokakuun alussa aivokasvain leikattiin TYKS:issä, ja Inkinen toipui leikkauksesta hyvin. Sitä seurasi raskas sädehoitojakso. Sädehoito huononsi Inkisen vointia ja mielialaa. Sigin keikkoja suunniteltiin Inkisen kunnon mukaan.

Keikkatauon oli tarkoitus päättyä toukokuussa 2009, ja harjoittelu sitä varten sujui hyvin.

Seiskan kohu-uutinen ja Inkisen kuolema

Inkinen latasi torrent-verkoista musiikkia, jota tarvitsi biisinteon raaka-aineeksi. Inkinen käytti ohjelma myös elokuvien katseluun, liittyen videoiden maahantuontifirmaan.

Raision poliisi kuulusteli keväällä Inkistä epäiltynä lapsipornon hallussapidosta ja sen levittämisestä. Poliisi oli havainnut, että Inkisen tietokokoneelle meni lapsipornoa, ja sieltä tuli lapsipornoa. Kyse oli kovan luokan lapsipornoelokuvista.

Aikakauslehti 7 päivää kertoi 29. huhtikuuta 2009, että Inkistä epäiltiin lapsipornorikoksista. Inkinen kertoi Seiskalle ladanneensa koneelleen musiikkia eMule-vertaisverkko-ohjelmalla. Hänen mukaansa lapsiporno tuli vahingossa musiikin kanssa[43]. Ohjelma lähetti jako-kansiossa olleen lapsipornon eteenpäin. Näin lapsiporno kulki Inkisen koneen kautta ja varastoitui sinne. Inkinen kiisti syyllistyneensä lapsipornorikoksiin[44][45]. Inkinen itse ei olisi halunnut asiasta puhua julkisuudessa, ja piti uutista kauheana. Kun uutinen julkaistiin, Sigin kotisivuille alkoi tulla asiatonta palautetta ja netissä velloi kiihkeä keskustelu. Toiset keskustelijat syyttivät Inkistä pedofiiliksi, toiset puolustivat ja kaikkea siltä väliltä. Inkinen katosi kotoaan artikkelin julkaisupäivänä eikä häneen saatu enää yhteyttä. Poliisi pyysi vihjeitä miehen liikkeistä.[46] Inkistä etsittiin Raision maastosta 4.-6. toukokuuta .[47] [48] Itsemurhan hukuttautumalla mereen tehnyt Inkinen löydettiin Raisionlahdelta 25. toukokuuta 2009[49][50]. Inkisen lähipiiri piti Seiskan juttua syynä Inkisen itsemurhaan[51]. Joku oli vuotanut tiedon Inkisen lapsipornoepäilyistä Seiskalle. Vuotajaksi epäiltiin poliisia, joka olisi rikkonut vaitiolovelvollisuutensa juttupalkkion takia[52][53]. Sig piti Seiskan ja Iltalehden uutisointia ala-arvoisena ja ehkä laittomanakin loanheittona[54]. Poliisi lopetti Inkisen lapsipornoepäilyjen tutkimisen, ja kysymys Inkisen syyllisyydestä jäi vaille vastausta. Seiskan ja muidenkin journalistien mielestä kohu-uutinen oli asiallinen[55]. Sig pisti Iltalehden ja Seiskan boikottiin. Yhtye teki kantelun poliisille tietovuodostai[56]. Sig myös teki valituksen Julkisen sanan neuvostolle. Poliisi ei löytänyt tietovuotajaa keskuudestaan. Niinpä se lopetti tutkimukset[57] ja rikosepäily jäi avoimeksi, eikä selvinnyt, oliko Inkinen syyllistynyt epäiltyihin rikoksiin vai ei. Seiskan artikkelin kirjoittaja Panu Hörkkö ei kertonut tietovuotajaa lähdesuojaan vedoten. JSN ei pitänyt lapsipornoepäilystä kertonutta artikkelia lehtimiessääntöjen vastaisena[58][59]. Se katsoi julkisuuden henkilönä pidetyn Inkisen yksityisyyden suojan kaventuneen. Lisäksi Inkinen sai sanoa sanansa juttuun eikä Seiskan jutussa ollut asiavirheitä[60]. Sig ilmaisi luottamuksensa viranomaisiin vähentyneen maasuttamistenselvennä, oman edun tavoittelujen ja salailujen takia[61].

Sigin jäljelle jääneet jäsenet päättivät Inkisen kuolemasta huolimatta jatkaa yhtyeen toimintaa[62][63]

Uusi SIG

Sig on 2010-luvulla esittänyt vanhoja kappaleitaan keikoillaan. Näitä on ollut pari vuodessa[64]. Laulajina ovat olleet muiden muassa Korroosion laulaja Jarmo Hauhtonen ja Inkisen tytär Emma[65]. Inkisen jälkeinen Sig ei ole julkaissut uusia kappaleita sisältäviä levyjä. Vuonna 2019 ilmestyi kokoelmalevy "Kuinka paljon sua rakastinkaan", jossa on mukana radioille tehtyjä promosinglejä, julkaisemattomia studioäänityksiä, hittien live-versioita ja treenikämppädemoja.[66] Sig teki levyn vuonna 2018 ilmestyneen Sig-kirjan innoittamana. Samana vuonna Sig teki muutamia keikkoja eri puolilla maata[67].

Diskografia

Studioalbumit

Kokoelma-albumit

Singlet

  • Tiina menee naimisiin/Viipuri  (1980) 7" Johanna JHNS 120
  • Marianne/Uljas uusi maailma  (1980) 7" Johanna JHNS 130
  • Jos sä rakastat mua  (1981) 7" Johanna JHNS 168
  • Elämä vie mua  (1981)
  • Synnyin tanssiin  (1981) 7" Johanna JHNS 196
  • Älä sinä huoli / Tähtiin  (1982) 7" Johanna JHNS 504
  • Vuosisadan rakkaustarina  (1982) 7" Johanna JHX 013
  • Sadan vuoden yksinäisyys  (1985) 7" Pyramid RAMS 101
  • Leijailen/Hyvää syntymäpäivää  (1985)
  • Ludwig van Beethoven  (1985) 7" Pyramid RAMS 102
  • Kerro mitä on rakkaus  (1986) 7" Pyramid RAMS 502
  • Kolme sanaa sinulle  (1986) 7" Pyramid RAMS 115
  • Haaveet  (1996) CD Single Pyramid 1000 261232
  • Rakkauden sävel  (1996) CD Single Megamania MGSCD 203
  • Tuulen henki / Astrologiaal  (1997) CD Single Promo Pyramid RAMSPROMO625
  • Hyvä elämä  (1998) CD Single Pyramid 1000 263032
  • Tuhannen ja Yhden tön tarinat  (2003) CD single Norsu NORS 301
  • Näkinkenkä  (2003) Promo Norsu NORS 304
  • Voima ja liike  (2007, JHL:n tunnussävelmä[68])
  • Untuvaa  (2005) CD single Norsu NORS 501
  • Kuinka paljon sua rakastinkaan?  (2008)

Muut

Hilse II  (1979) sisälsi 4 SIGin kappaletta

Kokoonpanot

Alkuperäinen kokoonpano, S.I.G I eli Punk-SIG (1978–1979 )

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Timo Kilpinen (kitara)
  • Moko Karttunen (basso)
  • Matti Ranta (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1979–1981, S.I.G II eli Uuden aallon SIG

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Timo Kilpinen (kitara)
  • Rauno Linja-aho (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Matti Ranta (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1981–1987 eli S.I.G III eli Kultakauden SIG

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Rauno Linja-aho (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1995–1996 eli S.I.G IV eli Turun kokoonpano

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Karhu Hiltunen (basso)
  • Eero Valkonen (rummut)
  • Seppo Wahl (koskettimet)

Kokoonpano 1997–1999 eli S.I.G V eli Äänekosken kokoonpano

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Jukka Vehkala(kitara)
  • Karhu Hiltunen (basso)
  • Teppo Seppänen (kitara, rummut ja koneet)

Kokoonpano Popfinlandiassa 2000

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 2003–2009 eli S.I.G VI

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Jouni Salovaara (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 2009- eli S.I.G VII

  • Juha Oksanen (koskettimet)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Jouni Salovaara (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)

Lähteet

  • Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia. Perustuu Radiomafian sarjaan Jee jee jee. Helsinki: WSOY, 1998 (vuoden 2001 painos). ISBN 951-0-22503-7.
  • Matti Inkisen haastatelu Raisiossa 29.3.2009, Tekijä: Tero Alanko, Teksti levyn "Sadan vuoden yksinäisyys" kannessa
  • Aku-Tuomas Mattila: Portaat purppurasumuun - Sig-yhtyeen tarina. Turku: Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-364-6.

Viitteet

 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ Mattila 2018, s. 86
  2. ↑ Minna Filppu: Raisiolaisen SIG-yhtyeen tarina päätyi lopulta kirjaksi | SSS.fi sss.fi. Viitattu 25.12.2018.
  3. ↑ Mattila 2018, s. 84, s. 99, 120 jne.
  4. ↑ Inkinen paljastaa koko tarinan ts.fi. Viitattu 14.10.2017.
  5. ↑ Matti Inkinen | Musasto musasto.wordpress.com. Viitattu 29.12.2018.
  6. ↑ Wahlroos, Veikko - Nieminen, Jamie: Suomen reiluin Raisio. Raision kaupunki, 1990.
  7. ↑ Disco-Leppänen keksi nimen SIG Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  8. ↑ Unohdettujen kertomusten kaupunki Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  9. ↑ Inkinen paljastaa koko tarinan Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  10. ↑ a b c Bruun ym. 2001.
  11. ↑ Mattila 2018, s. 9
  12. ↑ a b c d e Alanko 2009
  13. ↑ Mattila 2018, s. 10
  14. ↑ a b Mattila 2018, s. 11
  15. ↑ Matti Sig Inkisen värikäs tarina: Hittejä ja persoonaa Iltalehti 25.5.2009
  16. ↑ Mattila 2018, s. 14.
  17. ↑ Suosikki 1980/11
  18. ↑ Suosikki 6/11
  19. ↑ Suosikki 1980, numerot 9-11
  20. ↑ Suosikki 1/1981
  21. ↑ Mattila 2018, s. 53, s. 54
  22. ↑ Suosikki 1981
  23. ↑ Soundi 1982
  24. ↑ Salon seudun sanomat, sunnuntai 2. joulukuuta 2018, s. 14 [1]
  25. ↑ Suosikki 3/1981 s 13
  26. ↑ a b c d e Bruun 2001, s. 357.
  27. ↑ Paikallista purppurasumua – Matti ”SIG” Inkisellä oli jalat tiukasti myös Äänekoskella ÄKS. 28.12.2018. Viitattu 4.1.2019.
  28. ↑ Mattila 2018, s. 84.
  29. ↑ Mattila 2018, s. 86-94
  30. ↑ Kimmo Rantanen, Turku: Legendaarinen SIG täyttää 40 vuotta – yhtyeen kulta-ajat olivat täynnä hurmosta: kaikki alkoi kohtaamisesta koulun pihalla Ilta-Sanomat. 12.8.2018. Viitattu 25.12.2018.
  31. ↑ Bruun 2001, s. 299
  32. ↑ SIG Sadan vuoden yksinäisyys – Parhaat 1980-1986 Soundi
  33. ↑ Bruun 2001, s. 380
  34. ↑ Mattila 2018, s. 94
  35. ↑ Mattila 2018, s. 117
  36. ↑ Soundi 12/95, s. 59
  37. ↑ Soundi 1/1986, s 12-13
  38. ↑ Iltalehti 25.5.2009.
  39. ↑ Studio55.fi/Lindgren, Tuuli: Seuraa lavan edestä, kondomeja listalla... Paljastuksia Tavastian takahuoneesta 25.10.2010. Studio55. Viitattu 22.7.2016.
  40. ↑ Keskisuomalainen 6.12.2018, s. 50,https://epress.fi/reader/issue/1951/199056/50
  41. ↑ Mäkinen, Vesa: SIG-yhtyeen Matti Inkisen vakava sairaus: Flunssa olikin aivokasvain Ilta-Sanomat. 8.10.2008. Viitattu 8.10.2008.
  42. ↑ Kimmo Lilja: Elämisen euforiaa 28.12.2008. Turun Sanomat. Viitattu 28.12.2008.
  43. ↑ Poliisia ei epäillä vuodosta Matti Inkisen jutussa ts.fi. Viitattu 21.9.2018.
  44. ↑ Matti "SIG" Inkistä epäillään lapsipornorikoksista Iltalehti.fi. 29.4.2009.
  45. ↑ Matti ”SIG” Inkistä epäillään lapsipornorikoksista! 29.4.2009. 7 Päivää. Viitattu 25.5.2009. [vanhentunut linkki]
  46. ↑ Suosikkilaulaja kateissa Iltasanomat.fi. 2.5.2009.
  47. ↑ SIG-Inkisen suuretsinnät käynnistyvät 4.5.2009. MTV3 Viihdeuutiset. Viitattu 5.5.2009.
  48. ↑ Inkisen etsinnät lopetettiin. Turun Sanomat, 7.5.2009. artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.5.2009.
  49. ↑ Muusikko Matti Inkinen löydettiin kuolleena. Helsingin Sanomat, 25.5.2009. artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.5.2009.
  50. ↑ Poliisia ei epäillä vuodosta Matti Inkisen jutussa. Turun Sanomat, 3.9.2009. artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.1.2010.
  51. ↑ Seiskan SIG-uutisoinnista kantelu viranomaisille, SIG julisti boikotin www.v2.fi. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  52. ↑ Veltto Virtanen syyttää lehdistöä Matti Inkisen kuolemasta Uusi Suomi. Viitattu 4.10.2017.
  53. ↑ Lähdesuojaa tarkennettava yksityisyyden suojan osalta : Soininvaara www.soininvaara.fi. Viitattu 7.10.2017.
  54. ↑ SIG-yhtye suuttui Inkiseen liittyvien rikosepäilyjen uutisoinnista Kaleva.fi. Viitattu 4.10.2017.
  55. ↑ Seiskan johto kiistää SIG-Inkisen mustamaalamisen: ”Juttu oli asiallinen” Uusi Suomi. Viitattu 4.10.2017.
  56. ↑ SIG-Inkisen tapaus: Seiskan lähteet tutkitaan Uusi Suomi. Viitattu 4.10.2017.
  57. ↑ Tietovuodon tutkintakynnys Inkisen rikosepäilystä ei ylittynyt Kaleva.fi. Viitattu 4.10.2017.
  58. ↑ JSN antoi vapauttavan päätöksen SIG-Inkinen-uutisoinnissa mtv.fi. Viitattu 4.10.2017.
  59. ↑ Journalistin ohjeet 2005 - Ohjeet kautta aikain - JSN www.jsn.fi. Viitattu 6.10.2017.
  60. ↑ JSN antoi vapauttavan päätöksen SIG-Inkinen-uutisoinnissa Mtv3 12.10.2009
  61. ↑ SIG:n virallinen kotisivu www.sigpop.net. Viitattu 6.10.2017.
  62. ↑ 20.12.2011 SIG KEIKALLA PITKÄSTÄ AIKAA
  63. ↑ SIG julkisti ristiriitaisen tiedotteen, Seiska ja IL saavat piikkiä www.v2.fi. Viitattu 7.10.2017. (englanniksi)
  64. ↑ Kimmo Rantanen, Turku: Legendaarinen SIG täyttää 40 vuotta – yhtyeen kulta-ajat olivat täynnä hurmosta: kaikki alkoi kohtaamisesta koulun pihalla Ilta-Sanomat. 12.8.2018. Viitattu 27.12.2018.
  65. ↑ Emma Inkinen | Musasto musasto.wordpress.com. Viitattu 4.10.2017.
  66. ↑ SIG-yhtye tekee paluun lavoille – come back -keikka on Turussa vantaansanomat.fi. 18.5.2019 Vantaan Sanomat. Viitattu 24.6.2019.
  67. ↑ Teemu Nurmi: SIG-yhtye tekee paluun lavoille – come back -keikka on Turussa Vantaan Sanomat. Viitattu 30.6.2019.
  68. ↑ https://www.finna.fi/Record/viola.789600

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=SIG&oldid=18491640”