Ero sivun ”Islamilainen taide” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 51: | Rivi 51: | ||
Islamin kulttuurialueen tärkein kirja on ''Koraani''. 800-luvulta alkaen alkoi syntyä islamilaistan uskonnollista kirjallisuutta, joka jakautui profeetan ja hänen seuraajiensa historiaan, islamilaiseen lakiin ''(hadith-''kokoelmat) sekä Koraanin selityskirjallisuuteen. |
Islamin kulttuurialueen tärkein kirja on ''Koraani''. 800-luvulta alkaen alkoi syntyä islamilaistan uskonnollista kirjallisuutta, joka jakautui profeetan ja hänen seuraajiensa historiaan, islamilaiseen lakiin ''(hadith-''kokoelmat) sekä Koraanin selityskirjallisuuteen. |
||
Laaja islamilainen kulttuuripiiri ei nykyaikana ole tuottanut juurikaan kirjailijoita, jotka olisivat herättäneet kansainvälistä huomiota. Kirjallisuudessa Nobelin on saanut vain kaksi muslimia. Toinen palkituista, turkkilainen Orhan Pamuk, ei kuitenkaan pitänyt itseään uskovaisena, ja toinen, egyptiläinen Naguib Mahfouz, yritettiin murhata profeetan pilkkaamisesta. Kumpaakaan ei siten voi pitää islamilaisina kirjailijoina. |
|||
[[Tuhat ja yksi yötä]] on tunnettu fiktiivinen teos, joka on kokoelma kansanperinteitä. Alkuperäinen konsepti on peräisin islamia edeltäneestä persialaisesta prototyypistä, joka oli luultavasti saanut vaikutteita intialaisista elementeistä. Tekstejä ovat täydentäneet arabialaiset ja egyptiläiset vaikutteet suunnilleen 1300-luvulle saakka. Tunnettuja henkilöhahmoja ovat [[Aladdin (kuvitteellinen henkilö)|Aladdin]], [[Sindbad Merenkulkija|Sindbad]] ja [[Ali Baba]]. Kirjan persiasta arabiaksi käännetty versio 900-luvulta on nimeltään ''Hezär afsäneh, Tuhat kertomusta''. |
[[Tuhat ja yksi yötä]] on tunnettu fiktiivinen teos, joka on kokoelma kansanperinteitä. Alkuperäinen konsepti on peräisin islamia edeltäneestä persialaisesta prototyypistä, joka oli luultavasti saanut vaikutteita intialaisista elementeistä. Tekstejä ovat täydentäneet arabialaiset ja egyptiläiset vaikutteet suunnilleen 1300-luvulle saakka. Tunnettuja henkilöhahmoja ovat [[Aladdin (kuvitteellinen henkilö)|Aladdin]], [[Sindbad Merenkulkija|Sindbad]] ja [[Ali Baba]]. Kirjan persiasta arabiaksi käännetty versio 900-luvulta on nimeltään ''Hezär afsäneh, Tuhat kertomusta''. |
||
Versio 10. lokakuuta 2019 kello 21.11
Islamilainen taide on islamilaisen kulttuurialueen taidetta, joka on saanut vaikutteita muslimien historiallisesta kulttuuriyhteydestä ja islamin muovaamasta taidekäsityksestä.[1] Islamin kulttuuripiiriin kuuluvat Etu-Aasia, Pohjois-Afrikka, Somalia, Pakistan, Indonesia, osia Balkanista sekä entisen Neuvostoliiton alueet Keski-Aasiassa. Koska islamilaisen maailman taide on aina ollut voimakkaasti sidoksissa uskontoon, se on ilmaisultaan monin osin yhtenäistä koko islamilaisessa maailmassa.[2]
Islamin kuvataiteen erityispiirteitä
Islam suhtautuu periaatteessa kielteisesti elävien olentojen kuvaamiseen, joten esittävät kuvat puuttuvat islamilaisesta taiteesta lähes kokonaan.[3] Kuvakieltoa ei löydy Koraanista (kulttipatsaitten kieltoa lukuunottamatta), mutta 800-luvulla kirjatuissa haditheissa asia tulee selväksi. Hadithien katsotaan kertovan, mitä profeetta Muhammed 200 vuotta aikaisemmin oli sanonut taiteesta. Siitä on esimerkkinä al-Bukharin hadith:" Abu Talha kertoi Profeetan sanoneen: Enkelit eivät astu taloon, jossa on joko kuva tai koira." [4] Keskiajalla koottu shafi'i -koulukunnan šariakäsikirja Umdat al-Salik toteaa, että kuvakielto on äärimmäisen ehdoton. Kuvantekijä joutuu helvettiin, jossa häntä kidutetaan jokaisesta tekemästään kuvasta.[5]
Kuvakieltoon suhtauduttiin vapaamielisesti muun muassa Osmanien valtakunnassa, missä tehtiin esittävää miniatyyritaidetta. Siinä kuvattiin nyös Muhammedia, mutta niin, että hänen kasvonsa oli peitetty hunnulla.
Erityisesti arabimaailmassa kuvakielto on ehdoton ja kuvantekijä syyllistyy kuvainpalvontaan eli idolatriaan, mikä rikkoo Jumalalle kuuluvaa kunniaa.[6] Niinpä islamilaisessa taiteessa turvaudutaan muihin keinoihin taiteellisen ilmaisun välineenä. Pyhässä taiteessa koristeluntarve on löytänyt kaksi tietä: ornamentiikan ja kalligrafian. Ornamentiikassa koristeaiheista tärkeimpiä on arabeski, joka on tyylitellyistä kasvikuvioista ja geometrisista muodoista sommiteltu ornamentti.[7] Siihen lisätään usein vielä liljoja, ruusuja tai tyyliteltyjä ruusukkeita, granaattiomenoiden kuvia, pinjan käpyjä tai muita kasviaiheita. Toinen suosittu taiteen muoto on kalligrafia eli korutekstaus.[6]
Islamilaisen kuvataiteen suosima aihe on ympyrä, joka symboloi Jumalaa. Se on usein mukana kuvioiden abstraktina perustana. Ympyrä jaetaan kuuteen tai kahdeksaan osaan, ja niin saadaan tähtikuvio. Geometrisista peruskuvioista kolmiosta ja ympyrästä saadaan viivoja jatkamalla ja väriä lisäämällä toistuvia muotoja.[7] Islamilainen koristeaiheiden käyttö näkyy varsinkin uskonnollisessa arkkitehtuurissa, missä mosaiikit ovat yleinen koristelutekniikka.[2]
Islamilainen arkkitehtuuri
- Pääartikkeli: Islamilainen arkkitehtuuri
Arabien julkiset rakennushankkeet 600-luvulla syntyneessä jättivaltakunnassa rajoittuivat pääasiassa pyhäkköjen tekoon. He eivät rakentaneet kylpylöitä, teattereita, siltoja, vesijohtoja tai areenoita, kuten roomalaiset olivat tehneet. Jerusalemin Kalliomoskeija (691) ja Damaskoksen Umaijadimoskeija (706) olivat arabikalifaatin ensimmäiset kunnianhimoiset pyhäkkörakennukset. [8] Ne edustivat roomalaista arkkitehtuuria, vaikka Kalliomoskeijassa oli myös zarathustralaisen tulitemppelin piirteitä. Suomalaisesta nimestään huolimatta Kalliomoskeijaa ei rakennettu moskeijaksi. Siitä puuttuu muun muassa rukoussuuntaa osoittava qibla.[9] Minareetti ilmestyy arabipyhäkköihin 800-luvulla, jolloin myös arabipyhäkköjen identiteetti islamilaisina moskeijoina vakiintui.
Mamelukkien ajan (1258–1517) moskeijat muuttuivat korostetun sirorakenteisiksi ja koristeellisiksi. Tältä ajalta on esimerkiksi sulttaani Hasanin mausoleumi Kairossa.[2]
Vuodesta 1300 lähtien osmaanien aikana Konstantinopolin valloituksen jälkeen vuonna 1453 alkoi kehittyä uusi kupolin hallitsema moskeijamuoto, jonka esikuvana oli Hagia Sofia -kirkko.[2]
Intiassa ja Afganistanissa paikallinen perinne muokkasi islamilaista taidetta. Molemmissa maissa rakennustaide oli hyvin loisteliasta ja kasviaiheisia ornamentteja käytettiin runsaasti rakennusten koristelemiseen.[10]
Intiassa Delhissä ja Lahoressa loistelias ja kallisarvoisten materiaalien käyttö oli ominaista mogulityylisille rakennuksille kuten esimerkiksi Agran Taj Mahal.[10]
Islamilaisessa rakennustaiteessa vallitsee yleensä jokin tietty koristelutapa. Se voi olla mosaiikki, esimerkiksi Damaskoksen Umaijadimoskeijan mosaiikki tai stukko, kuten Kairon Ibn Tulun -moskeijassa. Stukkokuvioissa käytetään muun muassa kipsiä, kalkkia ja hiekkaa, josta kuviot muotoillaan. Myös puuhun ja kiveen voidaan kaivertaa stukkoreliefejä. Koristelutapa voi myös olla värillinen kivi ja kaakeli kuten Tunisian Kairouanin Uqba-moskeijassa.[7]
Tekstiilit ja matot
Koska moskeijoiden lattiat on peitetty rukousmatoilla, tuli matonkudonta tärkeäksi myös elinkeinona. Rukousmatoilla on moskeijoissa myös suuri uskonnolinen merkitys.[7]
- Katso myös: Itämainen matto
Kirjamaalaus, miniatyyrit ja kalligrafia
Persia oli myös islamilaisen kirjamaalauksen kärkimaita. Tämä islamin taiteen muoto saavutti huippunsa 1300–1400-luvulla.[2]. Intiassa islamilainen miniatyyrimaalaus kukoisti hindulaisen miniatyyrimaalauksen ohella 1500–1700-luvuilla. Muotokuvilla oli huomattava osuus.[10]
Ornamentiikan muodoista arabialainen kalligrafia on islamilaisin. Tyypillisiä ovat myös kalligrammit, kuvan muotoon tehdyt kirjoitukset.[7]
Kuvasymbolit
Joskus kuva-aihe on helppo tunnistaa. Se voi olla Fatiman käsi, profeetta Muhammedin tyttären pystyssä oleva käsi, joka suojaa pahalta, Kaaba, Islamin keskus, Medinan moskeija eli Muhammedin hautapaikka, myyttinen ratsu Buraq, jolla Muhammedin kerrotaan lentäneen taivaaseen, tai vaikkapa profeetan sandaali, jonka uskotaan parantavan. Viiniköynnös on myös hyvin yleinen kuvio, sekä palmu tai lehtikiehkura, jotka kaikki ovat elämän symboleja. Kruunu, jalokivi ja maljakko ovat vallan merkkejä. Turkoosi väri samoin kuin kukko suojaa pahalta, samoin silmä, käsi tai viisi pistettä.[7]
Kaakelit
Turkin Anatoliassa kehitettiin tiilimosaiikkitekniikka 1200-luvulla, mistä se levisi muun muassa Iraniin. Lasitettu tiili on islamin taiteessa ollut käytössä rakennusten koristelussa abbasididynastian ajoista saakka (750–1258). Iranissa tiilikoristelu on kehittynyt hyvin hienoksi tekniikaksi.[7]
Islamilainen kirjallisuus
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Islamin kulttuurialueen tärkein kirja on Koraani. 800-luvulta alkaen alkoi syntyä islamilaistan uskonnollista kirjallisuutta, joka jakautui profeetan ja hänen seuraajiensa historiaan, islamilaiseen lakiin (hadith-kokoelmat) sekä Koraanin selityskirjallisuuteen.
Laaja islamilainen kulttuuripiiri ei nykyaikana ole tuottanut juurikaan kirjailijoita, jotka olisivat herättäneet kansainvälistä huomiota. Kirjallisuudessa Nobelin on saanut vain kaksi muslimia. Toinen palkituista, turkkilainen Orhan Pamuk, ei kuitenkaan pitänyt itseään uskovaisena, ja toinen, egyptiläinen Naguib Mahfouz, yritettiin murhata profeetan pilkkaamisesta. Kumpaakaan ei siten voi pitää islamilaisina kirjailijoina.
Tuhat ja yksi yötä on tunnettu fiktiivinen teos, joka on kokoelma kansanperinteitä. Alkuperäinen konsepti on peräisin islamia edeltäneestä persialaisesta prototyypistä, joka oli luultavasti saanut vaikutteita intialaisista elementeistä. Tekstejä ovat täydentäneet arabialaiset ja egyptiläiset vaikutteet suunnilleen 1300-luvulle saakka. Tunnettuja henkilöhahmoja ovat Aladdin, Sindbad ja Ali Baba. Kirjan persiasta arabiaksi käännetty versio 900-luvulta on nimeltään Hezär afsäneh, Tuhat kertomusta.
Persian kirjallisuuden tunnetuimpia runoilijoita on Omar Khaijam (1048-1131), jonka islamilaisittain vapaamielisiä runoja on myös suomennettu.
Islamin taiteen vaikutus
Islamin taide on vaikuttanut voimakkaasti varsinkin Espanjan rakennustaiteen koristeaiheisiin. Maurilaisen koristetyylin huippusaavutuksia ovat Córdoban ja Sevillan moskeijat sekä Granadan Alhambra.[10] Arkkitehtuurissa ne ovat saaneet mallinsa Espanjan roomalaisajan rakennuksista. [11]
Katso myös
Lähteet
- Otavan Iso Fokus, Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 3, s. 1330–1336, Otava 1972, ISBN 951-1-00051-9
- Museovirasto
Viitteet
- ↑ Heikki Palva: Taiteet ja arkkitehtuuri. Teoksessa: Heikki Palva ja Irmeli Perho (toim.) Islamilainen kulttuuri, s. 415. Otava, 2016.
- ↑ a b c d e Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1330
- ↑ Palva, 2016,446
- ↑ al-Bukhari: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips Sahih al-Bukhari. Book 59, Hadith 128. sunnah.com.
- ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 893, 958. amana publications, 2017.
- ↑ a b John L. Esposito: The future of Islam, s. 42. Oxford University Press, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Minareetin kutsu Museovirasto. Arkistoitu 11.12.2017.
- ↑ Rafi Grafman & Myriam Rosen-Ayalon: The Two Great Syrian Umayyad Mosques: Jerusalem and Damascus Muqarnas Vol. 16, 1-15. 1999.
- ↑ Palva, 2016, 417
- ↑ a b c d Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1336
- ↑ Fernandez-Morera, D: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain, s. 67-68. ISI Books, 2016.