Ero sivun ”Temppelivuori” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
stilisointia
Rivi 29: Rivi 29:
Kalliomoskeijan keskellä on paljas kallio, peruskivi (''Šakhrah'') kohdassa, jossa aikoinaan oli levännyt Salomonin temppelin liiton arkki. Peruskivi on maailman keskus, taivaan ja maan yhtymäkohta ja paikka, jossa maailma luotiin. Juuri sen päällä Aatami antoi eläimille nimet, Aabraham aikoi uhrata poikansa Iisakin, Melkisedek suoritti ylimmäisen papin toimituksia ja Kristus ristiinnaulittiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/BiblischenErzaehlungen/page/n37|nimeke=Die Biblischen Erzählungen im Qoran. s. 63-64|tekijä=Heinrich Speyer|julkaisu=|ajankohta=1931/1961|julkaisija=Olms|viitattu=}}</ref> Paikka on näiden lisäksi myös Adamin hauta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.sacred-texts.com/chr/bct/bct07.htm|nimeke=The Book of the Cave of Treasures. Translated from the Syriac by E. A. Wallis Budge|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=1927|julkaisija=The Religious Tract Society|viitattu=}}</ref> Jeesus nousi kristillisen legendan mukaan taivaaseen Öljymäeltä, missä ovat hänen jalanjälkensä kivessä. Paikan pyhyys siirtyi myös islamiin ja perustuu Ibn Hishamin persialaista taustaa olevaan kertomukseen Muhammedin yömatkasta ihmiskasvoisen hevosen, Buraqin, selässä "pyhään temppeliin" Jerusalemissa. Täällä Muhammed nousi Jaakobin tavoin tikkaita pitkin taivaaseen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=Profeetta Muhammedin elämäkerta, Lyhennetty käännös: Jaakko Hämeen-Anttila|Vuosi=1999|Sivu=129-136|Julkaisija=Basam Books}}</ref> Kiven alla on luola, Sielujen kaivo, joka symbolisoi Jeesuksen hautaa, jonka evankeliumit kertovat tehdyn kallioon.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Luxenberg, Christoph|Nimeke=A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history (s.125-151).|Vuosi=2010|Sivu=143|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref>
Kalliomoskeijan keskellä on paljas kallio, peruskivi (''Šakhrah'') kohdassa, jossa aikoinaan oli levännyt Salomonin temppelin liiton arkki. Peruskivi on maailman keskus, taivaan ja maan yhtymäkohta ja paikka, jossa maailma luotiin. Juuri sen päällä Aatami antoi eläimille nimet, Aabraham aikoi uhrata poikansa Iisakin, Melkisedek suoritti ylimmäisen papin toimituksia ja Kristus ristiinnaulittiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/BiblischenErzaehlungen/page/n37|nimeke=Die Biblischen Erzählungen im Qoran. s. 63-64|tekijä=Heinrich Speyer|julkaisu=|ajankohta=1931/1961|julkaisija=Olms|viitattu=}}</ref> Paikka on näiden lisäksi myös Adamin hauta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.sacred-texts.com/chr/bct/bct07.htm|nimeke=The Book of the Cave of Treasures. Translated from the Syriac by E. A. Wallis Budge|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=1927|julkaisija=The Religious Tract Society|viitattu=}}</ref> Jeesus nousi kristillisen legendan mukaan taivaaseen Öljymäeltä, missä ovat hänen jalanjälkensä kivessä. Paikan pyhyys siirtyi myös islamiin ja perustuu Ibn Hishamin persialaista taustaa olevaan kertomukseen Muhammedin yömatkasta ihmiskasvoisen hevosen, Buraqin, selässä "pyhään temppeliin" Jerusalemissa. Täällä Muhammed nousi Jaakobin tavoin tikkaita pitkin taivaaseen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=Profeetta Muhammedin elämäkerta, Lyhennetty käännös: Jaakko Hämeen-Anttila|Vuosi=1999|Sivu=129-136|Julkaisija=Basam Books}}</ref> Kiven alla on luola, Sielujen kaivo, joka symbolisoi Jeesuksen hautaa, jonka evankeliumit kertovat tehdyn kallioon.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Luxenberg, Christoph|Nimeke=A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history (s.125-151).|Vuosi=2010|Sivu=143|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref>


Arkeologiset tutkimukset ovat löytäneet useita ajallisia kerrostumia al-Aqsa -moskeijasta. Varhaisin temppeli, Aqsa I, on joko kalifi Abd al-Malikin ( 685-705) tai hänen poikansa al-Walidin (705-714) hallitsijakaudelta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.jstor.org/stable/1523262?origin=crossref&seq=8#metadata_info_tab_contents|nimeke=The Two Great Syrian Umayyad Mosques: Jerusalem and Damascus|tekijä=Rafi Grafman & Myriam Rosen-Ayalon|julkaisu=Muqarnas Vol. 16, 1-15|ajankohta=1999|julkaisija=|viitattu=}}</ref> Siitä ei ole jäljellä juuri mitään, sillä temppeli sortui vuoden 747 maanjäristyksessä. Uusi vuonna 780 rakennettu rakennus tuhoutui jälleen maanjäristyksessä vuonna 1033, minkä jälkeen [[Fatimidit|fatimidikalifi]] [[Ali az-Zahir]] rakennutti nykyisen muotoisen moskeijan. Vuosina 1927 ja 1936 maanjäristykset vaurioittivat moskeijaa niin paljon, että se jouduttiin rakentamaan käytännöllisesti katsoen kokonaan uudestaan.
Temppelivuoren toinen pyhäkkö on al-Aqsa, joka rakennettiin noin vuonna 710.
Temppelivuoren toinen pyhäkkö on al-Aqsa, joka rakennettiin noin vuonna 710.



Versio 3. lokakuuta 2019 kello 14.09

Tämä artikkeli kertoo vuoresta Jerusalemissa Israelissa. Temppelivuori on myös Raisiossa Suomessa.

Temppelivuori
הַר הַבַּיִת, المسجد الأقصىView and modify data on Wikidata

Ilmakuva temppelivuoresta

Sijainti
Vuoristo
Korkeus merenpinnasta
743 m
Kartta
Koordinaatit
Temppelivuoren etelämuuri.
Temppelivuoren ja toisen temppelin malli.

Temppelivuori (hepr. ‏הַר הַבַּיִת‎, Har haBáyit, arab. الحرم القدسي الشريف‎, al-haram al-qudsī ash-sharīf) on uskonnollinen paikka Jerusalemin vanhan kaupungin itälaidalla. Vanhassa testamentissa mainittu Moorian vuori tarkoittaa perimätiedon mukaan samaa paikkaa.

Temppelivuori on juutalaisten ensimmäisen, vuonna 586 eaa. tuhotun temppelin ja noin 515 eaa. rakennetun ja vuonna 70 tuhotun toisen temppelin paikka. Vain jälkimmäisen temppelin historiallisuus on varmistettua tietoa. Juutalaisuuden mukaan siitä tulee myös kolmannen, yleisimmän käsityksen mukaan vasta Messiaan ilmestyessä rakennettavan temppelin paikka.[1] Talmudin mukaan temppelivuorelta Jahve keräsi tomun, josta Aadam tehtiin.

Nykyisin kukkulalla olevalla tasanteella sijaitsevat islamilaiset Kalliomoskeija ja al-Aqsan moskeija. Temppelivuori on juutalaisuuden pyhin alue. Myöhemmin siitä tuli juutalaisuutta seuraten pyhä myös kristinuskolle ja islamille. Temppelivuori on nykyisin maailman kiistellyin uskonnollinen paikka.

Nykyiset rakennukset

Temppelivuoren keskellä sijaitseva Kalliomoskeija rakennettiin vuonna 691. Sen rakennutti kalifi Abd al-Malik ibn Marwan kalifaatin pääpyhäköksi. Teko osoitti, että arabiuskonnon keskus oli tuolloin Jerusalem eikä Mekka. Rakennus ei ollut muodoltaan moskeija, vaan muistutti kristillisiä kirkkoja sekä persialaisia tulitemppeleitä. Kalliomoskeijan friisiteksti kertoo al-Malikin tiukasti monoteistisesta valtionuskonnosta, jossa bysanttilainen kristinusko on arvostelun kohteena.

Kalliomoskeijan keskellä on paljas kallio, peruskivi (Šakhrah) kohdassa, jossa aikoinaan oli levännyt Salomonin temppelin liiton arkki. Peruskivi on maailman keskus, taivaan ja maan yhtymäkohta ja paikka, jossa maailma luotiin. Juuri sen päällä Aatami antoi eläimille nimet, Aabraham aikoi uhrata poikansa Iisakin, Melkisedek suoritti ylimmäisen papin toimituksia ja Kristus ristiinnaulittiin.[2] Paikka on näiden lisäksi myös Adamin hauta.[3] Jeesus nousi kristillisen legendan mukaan taivaaseen Öljymäeltä, missä ovat hänen jalanjälkensä kivessä. Paikan pyhyys siirtyi myös islamiin ja perustuu Ibn Hishamin persialaista taustaa olevaan kertomukseen Muhammedin yömatkasta ihmiskasvoisen hevosen, Buraqin, selässä "pyhään temppeliin" Jerusalemissa. Täällä Muhammed nousi Jaakobin tavoin tikkaita pitkin taivaaseen.[4] Kiven alla on luola, Sielujen kaivo, joka symbolisoi Jeesuksen hautaa, jonka evankeliumit kertovat tehdyn kallioon.[5]

Arkeologiset tutkimukset ovat löytäneet useita ajallisia kerrostumia al-Aqsa -moskeijasta. Varhaisin temppeli, Aqsa I, on joko kalifi Abd al-Malikin ( 685-705) tai hänen poikansa al-Walidin (705-714) hallitsijakaudelta.[6] Siitä ei ole jäljellä juuri mitään, sillä temppeli sortui vuoden 747 maanjäristyksessä. Uusi vuonna 780 rakennettu rakennus tuhoutui jälleen maanjäristyksessä vuonna 1033, minkä jälkeen fatimidikalifi Ali az-Zahir rakennutti nykyisen muotoisen moskeijan. Vuosina 1927 ja 1936 maanjäristykset vaurioittivat moskeijaa niin paljon, että se jouduttiin rakentamaan käytännöllisesti katsoen kokonaan uudestaan. Temppelivuoren toinen pyhäkkö on al-Aqsa, joka rakennettiin noin vuonna 710.

Kukkulalla on neljä minareettia, kolme länsireunalla ja yksi pohjoisreunalla. Niistä ensimmäinen rakennettiin 1278, toinen 1297 mamelukkikuninkaan käskystä, kolmas 1329 Jerusalemin kuvernöörin käskystä ja viimeinen 1367. Temppelialue on joka puolelta muurin ympäröimä.

Temppelivuoren länsijuuren eteläosassa on puoliksi maasta esillä oleva länsimuuri (hepr. ‏הכותל המערבי‎, HaKotel HaMa'aravi) eli itkumuuri, joka on peräisin toisen temppelin ajalta. Kun arabit varhaiskeskiajalla valloittivat Jerusalemin, juutalaisten sallittiin käydä Temppelivuorella vain temppelin hävityksen vuosipäivänä (Tiša be'av). Myöhemmin heidän sallittiin käydä silloinkin vain Länsimuurilla.[1] Vuosina 1949–1967, Jerusalemin vanhankaupungin ollessa Jordanian hallinnassa, israelilaisia ei päästetty edes sinne.

Valloitettuaan Jerusalemin vanhan kaupungin kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967 israelilaiset tuhosivat muurin edessä olevan keskiaikaisen marokkolaiskaupunginosan, jonka paikalla on nykyään tori, jossa juhlitaan monia juutalaisia juhlapäiviä.

Jordania on suunnitellut uuden minareetin rakentamista Temppelivuoren itäosaan.[2]

Alueen uskonnollisen merkityksen vuoksi sitä ei ole tutkittu juurikaan arkeologisesti. Brittiläiset pioneerit Charles Wilson ja Charles Warren tekivät 1800-luvulla kaivauksia, joissa löydettiin tunnelit Temppelivuoren alla. Israelin uskonnollisten asioiden ministeriö aloitti kuuden päivän sodan jälkeen kaivaukset, joissa itkumuuri paljastettiin koko pituudeltaan.

Alueen nykyinen asema ja uskonnollinen merkitys

Temppelivuorelle on ehdotettu rakennettavaksi juutalaista synagogaa. Muslimit ovat vastustaneet ajatusta. Myös joidenkin juutalaisuuden oppisuuntien mukaan juutalaiset eivät saa käydä Temppelivuorella, koska he voisivat kulkea vahingossa tuhotun temppelin kaikkeinpyhimpään, mihin meneminen ei ole sallittua puhtaussäännösten vuoksi. Kuolleiden kanssa tekemisissa olleiden, esimerkiksi sairaalassa käyneiden, olisi puhdistauduttava tätä ennen virheettömän punaruskean lehmän tuhkalla (4. Mooseksen kirja 19), jonka saanti on nykyisin hankalaa.[3]

Israelin itsenäistyttyä Jerusalemin vanhakaupunki, johon Temppelivuorikin kuuluu, joutui vuonna 1949 Jordanian hallintaan. Tällöin israelilaisia ei päästetty alueelle, ei edes Itkumuurille.

Kuuden päivän sodassa kesäkuussa Israel valloitti muun muassa Jerusalemin vanhankaupungin. Israel on kuitenkin jättänyt Temppelivuoren hallinnan islamilaiselle Waqf-säätiölle.[7] Sen sijaan vuoren juurella sijaitseva Länsimuuri on saanut israelilaisille entistäkin suuremman uskonnollisen ja myös valtiollisen merkityksen.[8] Sodan jälkeen he ovat purkaneet muurin edustalla, juuri ja juuri Temppelivuoren ulkopuolella olleen keskiaikaisen marokkolais­kaupungin­osan. Sen paikalla on nykyään tori, jossa juhlitaan monia juutalaisia juhla­päiviä.

Kaksikielinen (heprea ja englanti) kieltotaulu Temppelivuorta ympäröivän muurin portilla. Johtavien rabbien mukaan paikka on niin pyhä, ettei kukaan saa sinne mennä.

Itse Temppelivuorta useimmat juutalaiset pitävät temppelin tuhosta huolimatta edelleen niin pyhänä paikkana, ettei siellä ole kenenkään lupa käydä suorittamatta Mooseksen lain mukaisia puhdistusmenoja. Neljännessä Mooseksen kirjassa säädettyjä puhdistusmenoja[9] ei kuitenkaan voida suorittaa ilman virheettömän punaruskean hiehon tuhkaa[10], jonka kokoajan on itse oltava rituaalisessa mielessä puhdas Maimonideelta periytyvän, useimpien juutalaisten uskonnollisten auktoriteettien yhä hyväksymän tulkinnan mukaan tästä kuitenkin seuraa, ettei määräyksiä ole enää temppelin tuhon jälkeen edes mahdollista toteuttaa ennen kuin Messias tekee sen jälleen mahdolliseksi, minkä vuoksi alueelle ei pidä mennä kenenkään.[11]

Lisäksi juutalaisen lain mukaan temppelin kaikkein pyhimpään ei saanut mennä kukaan muu kuin ylimmäinen pappi ja hänkin vain suurena sovituspäivänä.[12] Ei kuitenkaan tiedetä, missä kohdassa Temppelivuorta kaikkein pyhin aikoinaan oli. Tästäkään syystä monet juutalaiset eivät katso voivansa käydä koko alueella, jotta eivät tulisi vahingossakaan menneeksi paikalle, jossa se on sijainnut.[12]

Israelissa on kuitenkin joissakin piireissä esitetty vaatimuksia, että alueelle olisi rakennettava synagoga tai jopa kolmas temppeli. Jo elokuussa 1967, pian kuuden päivän sodan jälkeen, elokuussa Israelin puolustusvoimien päärabbi Shlomo Goren ryhtyi organisoimaan juutalaisten julkisia rukoushetkiä Temppeli­vuorella. Hänet tunnetaan hyvin myös kiistellyistä mielipiteistään Israelin suvereenisuudesta Temppeli­vuorella. Jo 15. elokuuta 1967 Goren paikalle johti 50 juutalaisen ryhmän, joka sai siellä käydyssä taistelussa karkotetuksi paikalta muslimi­vartijat ja israelilaiset poliisit ja ryhtyi uhmakkaasti rukoilemaan.[13]

Goren jatkoi rukouksiaan useita vuosia Makhkame-rakennuksessa vastapäätä Temppeli­vuorta, jossa hän johti vuosittain suurten juhla­päivien jumalan­palveluksia. Hän olisi myös halunnut räjäyttää kalliomoskeijan.[7] Hänen yritystään saada Temppeli­vuorelle rakennetuksi synagoga on myöhemmin jatkanut hänen lankonsa, Haifan päärabbi She'ar Yashuv Cohen.

Gorenia arvosteli ankarasti Israelin puolustusministeriö, joka piti hänen käytöstään epäsopivana ottaen huomioon hänen korkean arvonsa. Tämä tapahtumasarja sai tuon ajan johtavat rabbit muistuttamaan juutalaisuudessa hyväksytyistä laeista, joiden mukaan kukaan juutalainen ei rituaalisesti epäpuhtaana saanut astua Temppeli­vuorelle.[14] Maalliset viranomaiset pitivät tätä päätöstä tervetulleena, koska se auttoi säilyttämään status quon islamilaisten viranomaisten kanssa. Tällä tavoin pyrittiin tietoisesti myös välttämään Lähi-idän konfliktin laajenemista koko islamilaisen maailman ja juutalaisuuden väliseksi.[14] Goren oli eri mieltä ja väitti jatkuvasti, ettei juutalaisten ollut vain sallittua vaan heidän pitikin nousta vuorelle ja rukoilla siellä.

Goren ilmoitti 1960-luvulta lähtien toistuvasti kannattavansa kolmannen temppelin rakentamista Temppeli­vuorelle. Kesällä 1983 hän ja muutamat muut rabbit keskustelivat asiasta rabbi Jehuda Getzin janssa, joka toimi uskonnollisten asioiden ministeriössä Länsimuurilla. Getzin johdolla Temppeli­vuoren alla oli tehty kaivauksia, joissa hän ja Goren väittivät Liiton­arkin löytyneen. Kun kaivauksissa oli löydetty maan­alainen käytävä, alueella puhkesi suuri tappelu nuorten juutalaisten ja arabian välillä. Israelin poliisi muurasi käytävän nopeasti umpeen.[15]

Vielä pidemmälle on mennyt Meir Kahanen johtama Kakh-puolue. Hänen mielestään Israelista olisi pitänyt tehdä uskonnolliseen lakiin pohjautuva valtio, arabit karkottaa ja Temppelivuori "puhdistaa iljetyksistä", toisin sanoen hävittää siellä olevat moskeijat. Hänen mukaansa Messias olisi jo tullut, jos Israel olisi menetellyt näin.[16]

Lehtimajajuhlan (Sukkot) aikana vuonna 2006 Uri Ariel kävi Temppeli­vuorella ja ilmoitti laativansa suunnitelmia synagogan rakentamiseksi sinne.[17] Hänen mukaansa synagogaa ei rakennettaisi moskeijoiden tilalle vaan eri kohtaan ottaen huomioon, mitä johtavat rabbit asiasta sanovat. Hänen mukaansa tämä korjaisi historiallisen vääryyden ja tarjoisi muslimi­maailmalle tilaisuuden todistaa suvaitsevuutensa.[18]

Israelin johtavat rabbit kuten Isser Jehuda Unterman ja Jitzhak Nissim kuitenkin muistuttivat siitä, että juutalaiset olivat useiden sukupolvien tarkoin varoneet ja välttäneet astumasta mihinkään kohtaan Temppeli­vuorella.[19]

Useimmat muslimit pitävät hankkeita synagogan tai juutalaisen temppelin rakentamiseksi alueelle loukkauksena islamia vastaan, koska aluetta pidetään islamin kolmanneksi pyhimpänä paikkana. Lisäksi Kallio­moskeija on ollut paikalla jo pidemmän aikaa kuin molemmat temppelit yhteensäkään: ensimmäinen temppeli oli olemassa noin 370 vuotta (960–586 eaa.), toinen vajaat 600 vuotta (516 eaa.–70 jaa.), mutta Kallio­moskeija on jo saavuttanut 1 300 vuoden iän. Niinpä monet muslimit vaativat päättävästi sen tunnustamista, että alue kuuluu yksinomaan heille ja että se on täysin saatettava muslimien suvereenisuuden alaiseksi. [18][20]

Lisäksi jotkut muslimit, muun muassa Jasser Arafat, ovat kiistäneet, että juutalaiset temppelit olisivat koskaan sijainneetkaan nykyisin Temppeli­vuoreksi nimitetyllä alueella. Neuvottelussaan Ranskan presidentti Jacques Chiracin kanssa vuonna 2000 hän väitti, että siellä olisi ennen Kalliomoskeijaa ollut vain kreikkalaisia ja roomalaisia raunioita.[21]

Nykyisin Israel rajoittaa juutalaisten pääsyä Temppeli­vuorelle sekä uskonnollisista että myös poliittista syistä. Paikkaa sen pyhyyden vuoksi koskevien rajoitusten katsotaan nimittäin edelleen olevan voimassa. Lisäksi maan johdolle aiheuttaa jatkuvaa huolta, miten muslimit reagoisivat provokaatioihin, joita juutalaiset ääri­ryhmät saattaisivat paikalla suorittaa. Vuoden 2000 toisen intifadankin on osin katsottu saaneen alkunsa Ariel Sharonin vierailusta Al-Aqsan moskeijassa. Kun lisäksi ryhmät, jotka tunnetaan nimellä Temple Faithful, toisinaan kokoontuvat sinne rukoilemaan, tällaiset tapaukset herättävät aina suuttumusta sekä arabien että muiden juutalaisten keskuudessa.[12]

Kesällä 2017 uutisoitiin Israelin alkavan poistaa alueelle turvallisuussyistä tuotuja metallinpaljastimia, koska ne herättivät vastustusta palestiinalaisissa. Israelin mukaan ne korvataan kehittyneen teknologian turvalaitteilla. Paikallinen media arvelee, että kyse voi olla kehittyneistä kameroista.[22]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Temppelivuori.

Lähteet

  1. a b Andrew Sanger: Israel, The AA Explorer Guide, s. 71. AA Publishing, 2006. ISBN 0-7495-4977-7.
  2. Heinrich Speyer: Die Biblischen Erzählungen im Qoran. s. 63-64 1931/1961. Olms.
  3. The Book of the Cave of Treasures. Translated from the Syriac by E. A. Wallis Budge 1927. The Religious Tract Society.
  4. Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta, Lyhennetty käännös: Jaakko Hämeen-Anttila, s. 129-136. Basam Books, 1999.
  5. Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history (s.125-151)., s. 143. Prometheus Books, 2010.
  6. Rafi Grafman & Myriam Rosen-Ayalon: The Two Great Syrian Umayyad Mosques: Jerusalem and Damascus Muqarnas Vol. 16, 1-15. 1999.
  7. a b Hannu Juusela: Israelin historia, s. 135. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-920-2.
  8. Juusela, s. 141
  9. 4. Moos. 19:1–10
  10. [1]
  11. Vanessa Bets, Dave Winter: Israel Handbook, s. 79. Bath: Footprint, 2010. ISBN 978-1-907263-07-1.
  12. a b c Pam Barrett: Israel, Insight Guide, s. 148. Singapore: Apa Publications, 1999. ISBN 981-234-132-3.
  13. Forcing the End. (Evangelicals and rabbis' look at the Six day War and views about End Times) pbs.org.
  14. a b Juusela, s. 148
  15. Preparations for a Third Jewish Temple. (Goren about Temple Mount) templemount.org. Viitattu 20.8.2013.
  16. Juusela, s. 214
  17. Rightist MK Ariel visits Temple Mount as thousands throng Wall. Haaretz, 9.10.2006. Artikkelin verkkoversio.
  18. a b Israeli Sheikh: Temple Mount is Entirely Islamic 6.11.2006. Arutz Sheva. Viitattu 20.8.2013.
  19. Ruth Lapidoth, Moshe Hirsch: The Jerusalem Question and Its Resolution: Selected Documents. Jerusalem: Martinus Nijhoff, 1994. ISBN 0-7923-2893-0.
  20. Sheikh Salah: Western Wall belongs to Muslims, 18.2.2007
  21. Juusela, s. 249.
  22. Israel taipui poistamaan metallinpaljastimet Jerusalemin Temppelivuorelta – tilalle muita turvalaitteita Yle Uutiset. Viitattu 25.7.2017.