Ero sivun ”Islamilainen taide” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Islam}}'''Islamilainen taide''' on [[Islamilaisuus|islamilaisen]] kulttuurialueen [[taide]]tta, joka on saanut vaikutteita muslimien historiallisesta |
{{Islam}}'''Islamilainen taide''' on [[Islamilaisuus|islamilaisen]] kulttuurialueen [[taide]]tta, joka on saanut vaikutteita muslimien historiallisesta kulttuuriyhteydestä ja islamin muovaamasta taidekäsityksestä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Heikki Palva|Nimeke=Taiteet ja arkkitehtuuri. Teoksessa: Heikki Palva ja Irmeli Perho (toim.) |
||
Islamilainen kulttuuri|Vuosi=2016|Sivu=415|Julkaisija=Otava}}</ref> Islamin kulttuuripiiriin kuuluvat [[Etu-Aasia]], [[Pohjois-Afrikka]], Somalia, Pakistan, [[Indonesia]], osia [[Balkan]]ista sekä entisen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] alueet [[Keski-Aasia]]ssa. Koska |
Islamilainen kulttuuri|Vuosi=2016|Sivu=415|Julkaisija=Otava}}</ref> Islamin kulttuuripiiriin kuuluvat [[Etu-Aasia]], [[Pohjois-Afrikka]], Somalia, Pakistan, [[Indonesia]], osia [[Balkan]]ista sekä entisen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] alueet [[Keski-Aasia]]ssa. Koska islamilaisen maailman taide on aina ollut voimakkaasti sidoksissa [[uskonto]]on, se on ilmaisultaan monin osin yhtenäistä alueesta riippumatta.<ref name="Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1330">Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1330</ref> |
||
== Islamin kuvataiteen erityispiirteitä == |
== Islamin kuvataiteen erityispiirteitä == |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
[[Tiedosto:Khamseh Nizami 001.jpg|thumb|''[[Nizami]]'', persialainen, 1539–1943.]] |
[[Tiedosto:Khamseh Nizami 001.jpg|thumb|''[[Nizami]]'', persialainen, 1539–1943.]] |
||
Islam kieltää [[Naturalismi|naturalistiset]] kuvaesitykset, joten ne puuttuvat islamilaisesta kuvataiteesta lähes kokonaan. <ref name="nba">[http://www.nba.fi/fi/opetus_islam_1 Museovirasto]</ref> Huomattavin piirre on runsas [[Ornamentti|ornamentiikan]] käyttö. Koristeaiheista tärkeimpiä on [[Arabeski (taide)|arabeski]], joka on tyylitellyistä kasvikuvioista ja geometrisista muodoista sommiteltu ornamentti.<ref name="nba"/> Siihen lisätään usein vielä [[Liljat|liljoja]], [[Ruusut|ruusuja]] tai tyyliteltyjä [[Ruusuke|ruusukkeita]], [[granaattiomena|granaattiomenoiden]] kuvia, [[pinja]]n käpyjä tai muita kasviaiheita. Islamin kuvataide tulee näkyvästi esiin uskonnollisessa arkkitehtuurissa.<ref name="Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1330"/> Mosaiikit ovat yleinen koristelutekniikka. |
|||
=== Islamilainen arkkitehtuuri === |
=== Islamilainen arkkitehtuuri === |
||
Versio 28. syyskuuta 2019 kello 22.19
Islamilainen taide on islamilaisen kulttuurialueen taidetta, joka on saanut vaikutteita muslimien historiallisesta kulttuuriyhteydestä ja islamin muovaamasta taidekäsityksestä.[1] Islamin kulttuuripiiriin kuuluvat Etu-Aasia, Pohjois-Afrikka, Somalia, Pakistan, Indonesia, osia Balkanista sekä entisen Neuvostoliiton alueet Keski-Aasiassa. Koska islamilaisen maailman taide on aina ollut voimakkaasti sidoksissa uskontoon, se on ilmaisultaan monin osin yhtenäistä alueesta riippumatta.[2]
Islamin kuvataiteen erityispiirteitä
Islamilaisessa sakraalitaiteessa, erityisesti arabimaailmassa, heijastuu islamin tinkimätön usko Jumalan ykseyteen tai kokonaisuuteen. Jos muslimi arvostaa ketä tahansa henkilöä enemmän kuin Jumalaa, hän syyllistyy idolatriaan, ja Jumalan yhdistäminen mihin tahansa on idolatriaa. Jotta ihmisen hahmon kuvaamisen synnin voisi välttää, islamilaisessa uskonnollisessa taiteessa pyritään käyttämän kalligrafiaa, geometrisia muotoja ja arabeskeja, jotka ovat usein abstrakteja, eivätkä esittäviä.[3]
Islamilaisen kuvataiteen lähtökohta on ympyrä, joka symboloi Jumalaa. Sen takia se on mukana kuvioiden abstraktina perustana. Ympyrä jaetaan kuuteen tai kahdeksaan osaan, ja niin saadaan tähtikuvio. Geometrisista peruskuvioista kolmiosta ja ympyrästä saadaan viivoja jatkamalla ja väriä lisäämällä toistuvia muotoja.[4]
Islam kieltää naturalistiset kuvaesitykset, joten ne puuttuvat islamilaisesta kuvataiteesta lähes kokonaan. [4] Huomattavin piirre on runsas ornamentiikan käyttö. Koristeaiheista tärkeimpiä on arabeski, joka on tyylitellyistä kasvikuvioista ja geometrisista muodoista sommiteltu ornamentti.[4] Siihen lisätään usein vielä liljoja, ruusuja tai tyyliteltyjä ruusukkeita, granaattiomenoiden kuvia, pinjan käpyjä tai muita kasviaiheita. Islamin kuvataide tulee näkyvästi esiin uskonnollisessa arkkitehtuurissa.[2] Mosaiikit ovat yleinen koristelutekniikka.
Islamilainen arkkitehtuuri
- Pääartikkeli: Islamilainen arkkitehtuuri
Islamilaisen arkkitehtuurin ensimmäinen kukoistuskausi, Umaijadien aika (661–750) synnytti islamilaisen arkkitehtuurin tärkeimmän rakennustyypin, moskeijan, jonka yläpuolelle kohoaa kapea ja korkea torni, minareetti.[2]
Abbasidien aikana (750–1258) moskeijat säilyivät miltei samanlaisina.[2]
Mamelukkien ajan (1258–1517) moskeijat muuttuivat korostetun sirorakenteisiksi ja koristeellisiksi. Tältä ajalta on esimerkiksi sulttaani Hasanin mausoleumi Kairossa.[2]
Vuodesta 1300 lähtien osmaanien aikana Konstantinopolin valloituksen jälkeen vuonna 1453 alkoi kehittyä uusi kupolin hallitsema moskeijamuoto, jonka esikuvana oli Hagia Sofia -kirkko.[2]
Intiassa ja Afganistanissa paikallinen perinne muokkasi islamilaista taidetta. Molemmissa maissa rakennustaide oli hyvin loisteliasta ja kasviaiheisia ornamentteja käytettiin runsaasti rakennusten koristelemiseen.[5]
Intiassa Delhissä ja Lahoressa loistelias ja kallisarvoisten materiaalien käyttö oli ominaista mogulityylisille rakennuksille kuten esimerkiksi Agran Taj Mahal.[5]
Rakennustaiteessa vallitsee yleensä jokin koristelutapa. Se voi olla mosaiikki, esimerkiksi Damaskoksen Umaijadimoskeijan mosaiikki tai stukko, kuten Kairon Ibn Tulun -moskeijassa. Stukkokuvioissa käytetään muun muassa kipsiä, kalkkia ja hiekkaa, josta kuviot muotoillaan. Myös puuhun ja kiveen voidaan kaivertaa stukkoreliefejä. Koristelutapa voi myös olla värillinen kivi ja kaakeli kuten Tunisian Kairouanin Uqba-moskeijassa.[4]
Tekstiilit ja matot
Koska moskeijoiden lattiat on peitetty rukousmatoilla, tuli matonkudonta tärkeäksi myös elinkeinona. Rukousmatoilla on moskeijoissa myös suuri uskonnolinen merkitys.[4]
- Katso myös: Itämainen matto
Kirjamaalaus, miniatyyrit ja kalligrafia
Persia oli myös islamilaisen kirjamaalauksen kärkimaita. Tämä islamin taiteen muoto saavutti huippunsa 1300–1400-luvulla.[2]. Intiassa islamilainen miniatyyrimaalaus kukoisti hindulaisen miniatyyrimaalauksen ohella 1500–1700-luvuilla. Muotokuvilla oli huomattava osuus.[5]
Ornamentiikan muodoista arabialainen kalligrafia on islamilaisin. Tyypillisiä ovat myös kalligrammit, kuvan muotoon tehdyt kirjoitukset.[4]
Kuvasymbolit
Joskus kuva-aihe on helppo tunnistaa. Se voi olla Fatiman käsi, profeetta Muhammedin tyttären pystyssä oleva käsi, joka suojaa pahalta, Kaaba, Islamin keskus, Medinan moskeija eli Muhammedin hautapaikka, myyttinen ratsu Buraq, jolla Muhammedin kerrotaan lentäneen taivaaseen, tai vaikkapa profeetan sandaali, jonka uskotaan parantavan. Viiniköynnös on myös hyvin yleinen kuvio, sekä palmu tai lehtikiehkura, jotka kaikki ovat elämän symboleja. Kruunu, jalokivi ja maljakko ovat vallan merkkejä. Turkoosi väri samoin kuin kukko suojaa pahalta, samoin silmä, käsi tai viisi pistettä.[4]
Kaakelit
Turkin Anatoliassa kehitettiin tiilimosaiikkitekniikka 1200-luvulla, mistä se levisi muun muassa Iraniin. Lasitettu tiili on islamin taiteessa ollut käytössä rakennusten koristelussa abbasididynastian ajoista saakka (750–1258). Iranissa tiilikoristelu on kehittynyt hyvin hienoksi tekniikaksi.[4]
Islamilainen kirjallisuus
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Islamin kulttuurialueen tärkein kirja on Koraani.
Tuhat ja yksi yötä, Tuhannen ja yhden yön tarinat on tunnetuimpia arabialaisia kertomuksia, jonka persiasta arabiaksi käännetty versio 900-luvulta on nimeltään Hezär afsäneh, Tuhat kertomusta.
Persian kirjallisuuden tunnetuimpia runoilijoita on Omar Khaijam.
Islamin taiteen vaikutus
Islamin taide on vaikuttanut voimakkaasti varsinkin Espanjan rakennustaiteeseen. Maurilaisen tyylin huippusaavutuksia ovat Córdoban ja Sevillan moskeijat sekä Granadan Alhambra.[5]
Katso myös
Lähteet
- Otavan Iso Fokus, Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 3, s. 1330–1336, Otava 1972, ISBN 951-1-00051-9
- Museovirasto
Viitteet
- ↑ Heikki Palva: Taiteet ja arkkitehtuuri. Teoksessa: Heikki Palva ja Irmeli Perho (toim.) Islamilainen kulttuuri, s. 415. Otava, 2016.
- ↑ a b c d e f g Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1330
- ↑ John L. Esposito: The future of Islam, s. 42. Oxford University Press, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Museovirasto
- ↑ a b c d Otavan Iso Fokus, Osa 3, s. 1336