Ero sivun ”Jussi Koskela” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Käyttäjän 109.240.101.208 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Tureku tekemään versioon. |
kh |
||
Rivi 42: | Rivi 42: | ||
}} |
}} |
||
'''Johannes ”Jussi” Koskela''' on |
'''Johannes ”Jussi” Koskela''' on keskeisiä hahmoja [[Väinö Linna]]n trilogian ''[[Täällä Pohjantähden alla]]''. Tunnetuksi on tullut teoksen alkulause: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Kirjassa Jussin lapsuudesta kerrotaan niukasti. [[Suuret nälkävuodet|Suurten nälkävuosien]] seurauksesta pojan kerrotaan tulleen noin kymmenvuotiaana naapuripitäjästä [[Pentinkulma]]lle. Äidin kuoltua Jussi saa jäädä asumaan pappilan palvelusväen kanssa. Hänestä tulee ensin pappilan vuosirenki, sitten vuosimies. Jussilla on salainen haave omasta torpasta pappilan omistamalla maalla, ja hän anoo raivauslupaa rovastilta. Vanha [[rovasti]] suostuu, kuitenkaan tekemättä asiasta pitävää kirjallista sopimusta. |
||
==Juoni== |
==Juoni== |
||
Suon kuivaaminen ja torpan rakentaminen kestävät pitkään. Jussi joutuu tekemään töitä ennen kuin suolle raivatut pellot tuottavat edes vaatimatonta tulosta. Työstä hänelle myönnetään myöhemmin maanviljelysseuran raivausmitali. |
Suon kuivaaminen ja torpan rakentaminen kestävät pitkään. Jussi joutuu tekemään töitä ennen kuin suolle raivatut pellot tuottavat edes vaatimatonta tulosta. Työstä hänelle myönnetään myöhemmin maanviljelysseuran raivausmitali. |
||
Vanhan rovastin kuolema ja nuoren helsinkiläispapin tulo hänen tilalleen merkitsee Jussille epävarmuuden lisääntymistä. [[Lauri Salpakari]] on vapaamielinen ja hyväntahtoinen |
Vanhan rovastin kuolema ja nuoren helsinkiläispapin tulo hänen tilalleen merkitsee Jussille epävarmuuden lisääntymistä. [[Lauri Salpakari]] on vapaamielinen ja hyväntahtoinen mutta voimakasluonteisen ja vallanhimoisen vaimonsa [[Ellen Salpakari|Ellenin]] tohvelin alla oleva mies. Salpakari jatkaa Jussin torpankontrahtia "toistaiseksi" ja kirkkoneuvoston asettamalla ehdolla "ellei virkatalon etu toisin vaadi". Ellenin tahdosta ja kirkkoneuvoston päätöksellä runsas kolmannes Koskelan torpan maista otetaan vuonna 1904 takaisin pappilaan, mikä osoittaa Jussin, kuten muidenkin torpparien, olevan täysin isäntäväkensä armoilla. Jussi katkeroituu, mutta luonteeltaan nöyränä hän ei yritä potkia tutkainta vastaan vaan tunnustaa tosiasian ja tarttuu uudelleen työhön fyysisistä kivuistaan huolimatta.<ref name="stormbom">{{Kirjaviite | Nimeke = Väinö Linna | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1963 | Tekijä = Stormbom, Nils-Börje | Luku = | Sivu = 188–190 | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo-Helsinki | Tunniste = | Isbn = | Viitattu = }}</ref> |
||
Jussi Koskela on naimisissa [[Alma Koskela|Alman]] kanssa, jonka kanssa hän saa kolme poikaa: [[Akseli Koskela|Akselin]], [[Aleksis Koskela|Aleksiksen]] ja [[August Koskela|Augustin]]. Vanhin poika Akseli perii myöhemmin Koskelan. August ”Aku” ja Aleksis tuomitaan teloitettaviksi [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] jälkeisessä kenttäoikeudenkäynnissä. Jussi sairastuu aivohalvaukseen käymäläreissullaan keskellä kesäpäivää 1922 ja kuolee syksyllä ollessaan silloin 68-vuotias. |
Jussi Koskela on naimisissa [[Alma Koskela|Alman]] kanssa, jonka kanssa hän saa kolme poikaa: [[Akseli Koskela|Akselin]], [[Aleksis Koskela|Aleksiksen]] ja [[August Koskela|Augustin]]. Vanhin poika Akseli perii myöhemmin Koskelan. August ”Aku” ja Aleksis tuomitaan teloitettaviksi [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] jälkeisessä kenttäoikeudenkäynnissä. Jussi sairastuu aivohalvaukseen käymäläreissullaan keskellä kesäpäivää 1922 ja kuolee syksyllä ollessaan silloin 68-vuotias. |
||
===Luonne=== |
===Luonne=== |
||
Jussi on äksy ja vaitelias |
Jussi on äksy ja vaitelias mutta uuras työmies. Hänen luonnettaan koventavat vielä monet ikävät tapahtumat: työn tuottama jatkuva selkäkipu, epävarmuus tulevaisuudesta joka vaivasi kaikkia sekä myöhemmin poikien kuolema. Koko elämänsä ajan hän on kuitenkin kunnollinen mies, joka kohtelee herrasväkeä kunnioittavasti. Hänen nuukuutensa on kylällä kuuluisaa, sillä jossain määrin hän on myös ahne: aina pitäisi saada enemmän säästöön. |
||
[[Nils-Börje Stormbom]]in mukaan ''Täällä Pohjantähden alla'' -trilogian ensimmäisen osan ruotsinkielisen käännöksen nimi ''Högt bland Saarijärvis moar'' – täsmälleen sama kuin [[Johan Ludvig Runeberg]]in runon ''[[Saarijärven Paavo]]'' alkuperäinen nimi – ei ole valittu sattumanvaraisesti, vaan se on tarkoituksellisen [[ironia|ironinen]]. Runebergin kuvaamassa Saarijärven Paavossa ja Koskelan Jussissa on se yhteinen piirre, että kun halla vie viljasadon, kumpikin kaivaa "kaksin verroin suuremmat ojat". Sen sijaan Jussissa ei ole häivähdystäkään Runebergin sankarihahmon valoisasta, ylen määrin luottavaisesta, sankarillisen jalosta ja anteliaasta luonteenlaadusta. Päin vastoin koko kirjassa ei ole pahempaa kitupiikkiä kuin Jussi, jonka saituus ylittää usein koomisuuden rajat. Jos tekee ajatuskokeen ja asettaa Jussin talollisen paikalle, ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka mariseva ja vaativa isäntä hän olisi ja mitä rengit ja torpparit hänestä ajattelisivat. Näin tilallisten ja tilattomien toimintaa ohjaavat samat lait ja heitä vaivaavat samat vajavaisuudet.<ref name="stormbom"/> |
[[Nils-Börje Stormbom]]in mukaan ''Täällä Pohjantähden alla'' -trilogian ensimmäisen osan ruotsinkielisen käännöksen nimi ''Högt bland Saarijärvis moar'' – täsmälleen sama kuin [[Johan Ludvig Runeberg]]in runon ''[[Saarijärven Paavo]]'' alkuperäinen nimi – ei ole valittu sattumanvaraisesti, vaan se on tarkoituksellisen [[ironia|ironinen]]. Runebergin kuvaamassa Saarijärven Paavossa ja Koskelan Jussissa on se yhteinen piirre, että kun halla vie viljasadon, kumpikin kaivaa "kaksin verroin suuremmat ojat". Sen sijaan Jussissa ei ole häivähdystäkään Runebergin sankarihahmon valoisasta, ylen määrin luottavaisesta, sankarillisen jalosta ja anteliaasta luonteenlaadusta. Päin vastoin koko kirjassa ei ole pahempaa kitupiikkiä kuin Jussi, jonka saituus ylittää usein koomisuuden rajat. Jos tekee ajatuskokeen ja asettaa Jussin talollisen paikalle, ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka mariseva ja vaativa isäntä hän olisi ja mitä rengit ja torpparit hänestä ajattelisivat. Näin tilallisten ja tilattomien toimintaa ohjaavat samat lait ja heitä vaivaavat samat vajavaisuudet.<ref name="stormbom"/> |
Versio 18. syyskuuta 2019 kello 20.58
Jussi Koskela | |
---|---|
Luoja(t) | Väinö Linna |
Näyttelijä(t) |
Risto Taulo Risto Tuorila |
Ensi- esiintyminen |
Täällä Pohjantähden alla -romaanit |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Johannes Koskela |
Ammatti | maanviljelijä |
Sukupuoli | mies |
Asuinpaikka | Pentinkulma |
Suhteet | |
Puoliso(t) | Alma Koskela |
Lapset | |
Lastenlapset |
Johannes ”Jussi” Koskela on keskeisiä hahmoja Väinö Linnan trilogian Täällä Pohjantähden alla. Tunnetuksi on tullut teoksen alkulause: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Kirjassa Jussin lapsuudesta kerrotaan niukasti. Suurten nälkävuosien seurauksesta pojan kerrotaan tulleen noin kymmenvuotiaana naapuripitäjästä Pentinkulmalle. Äidin kuoltua Jussi saa jäädä asumaan pappilan palvelusväen kanssa. Hänestä tulee ensin pappilan vuosirenki, sitten vuosimies. Jussilla on salainen haave omasta torpasta pappilan omistamalla maalla, ja hän anoo raivauslupaa rovastilta. Vanha rovasti suostuu, kuitenkaan tekemättä asiasta pitävää kirjallista sopimusta.
Juoni
Suon kuivaaminen ja torpan rakentaminen kestävät pitkään. Jussi joutuu tekemään töitä ennen kuin suolle raivatut pellot tuottavat edes vaatimatonta tulosta. Työstä hänelle myönnetään myöhemmin maanviljelysseuran raivausmitali.
Vanhan rovastin kuolema ja nuoren helsinkiläispapin tulo hänen tilalleen merkitsee Jussille epävarmuuden lisääntymistä. Lauri Salpakari on vapaamielinen ja hyväntahtoinen mutta voimakasluonteisen ja vallanhimoisen vaimonsa Ellenin tohvelin alla oleva mies. Salpakari jatkaa Jussin torpankontrahtia "toistaiseksi" ja kirkkoneuvoston asettamalla ehdolla "ellei virkatalon etu toisin vaadi". Ellenin tahdosta ja kirkkoneuvoston päätöksellä runsas kolmannes Koskelan torpan maista otetaan vuonna 1904 takaisin pappilaan, mikä osoittaa Jussin, kuten muidenkin torpparien, olevan täysin isäntäväkensä armoilla. Jussi katkeroituu, mutta luonteeltaan nöyränä hän ei yritä potkia tutkainta vastaan vaan tunnustaa tosiasian ja tarttuu uudelleen työhön fyysisistä kivuistaan huolimatta.[1]
Jussi Koskela on naimisissa Alman kanssa, jonka kanssa hän saa kolme poikaa: Akselin, Aleksiksen ja Augustin. Vanhin poika Akseli perii myöhemmin Koskelan. August ”Aku” ja Aleksis tuomitaan teloitettaviksi sisällissodan jälkeisessä kenttäoikeudenkäynnissä. Jussi sairastuu aivohalvaukseen käymäläreissullaan keskellä kesäpäivää 1922 ja kuolee syksyllä ollessaan silloin 68-vuotias.
Luonne
Jussi on äksy ja vaitelias mutta uuras työmies. Hänen luonnettaan koventavat vielä monet ikävät tapahtumat: työn tuottama jatkuva selkäkipu, epävarmuus tulevaisuudesta joka vaivasi kaikkia sekä myöhemmin poikien kuolema. Koko elämänsä ajan hän on kuitenkin kunnollinen mies, joka kohtelee herrasväkeä kunnioittavasti. Hänen nuukuutensa on kylällä kuuluisaa, sillä jossain määrin hän on myös ahne: aina pitäisi saada enemmän säästöön.
Nils-Börje Stormbomin mukaan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen osan ruotsinkielisen käännöksen nimi Högt bland Saarijärvis moar – täsmälleen sama kuin Johan Ludvig Runebergin runon Saarijärven Paavo alkuperäinen nimi – ei ole valittu sattumanvaraisesti, vaan se on tarkoituksellisen ironinen. Runebergin kuvaamassa Saarijärven Paavossa ja Koskelan Jussissa on se yhteinen piirre, että kun halla vie viljasadon, kumpikin kaivaa "kaksin verroin suuremmat ojat". Sen sijaan Jussissa ei ole häivähdystäkään Runebergin sankarihahmon valoisasta, ylen määrin luottavaisesta, sankarillisen jalosta ja anteliaasta luonteenlaadusta. Päin vastoin koko kirjassa ei ole pahempaa kitupiikkiä kuin Jussi, jonka saituus ylittää usein koomisuuden rajat. Jos tekee ajatuskokeen ja asettaa Jussin talollisen paikalle, ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka mariseva ja vaativa isäntä hän olisi ja mitä rengit ja torpparit hänestä ajattelisivat. Näin tilallisten ja tilattomien toimintaa ohjaavat samat lait ja heitä vaivaavat samat vajavaisuudet.[1]
Edvin Laine ohjasi romaanin pohjalta kaksi elokuvaa; Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970). Kummassakin elokuvassa Jussi Koskelaa näytteli Risto Taulo. Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla (2009) ja Täällä Pohjantähden alla II (2010) -elokuvissa Jussi Koskelaa näytteli Risto Tuorila.