Ero sivun ”Kaatuneitten muistopäivä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
'''Kaatuneiden muistopäivä''' on kaikissa [[Suomi|Suomen]] aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa [[sota|sodissa]] tai muissa [[taistelu]]luonteisissa toimissa, [[rauhanturvaaminen|rauhanturvaamistehtävissä]] kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten [[teloitus|teloitettujen]] ja [[vankileiri|vankileireillä]] menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä: [[Suomen puolustusvoimat|puolustusvoimien]] [[puolustusvoimien ylipäällikkö|ylipäällikkö]], [[sotamarsalkka]] [[Gustaf Mannerheim]] määräsi [[päiväkäsky]]ssään [[talvisota|talvisodan]] jälkeen keväällä 1940 [[toukokuu]]n kolmatta [[sunnuntai]]ta vietettävän ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.<ref name="Veteraaniperinne">[http://www.veteraaniperinne.fi/sivu.php?id=166 Kaatuneiden muistopäivä] Veteraaniperinne</ref>
'''Kaatuneiden muistopäivä''' (virallinen nimitys: kaatuneitten muistopäivä) on kaikissa [[Suomi|Suomen]] aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa [[sota|sodissa]] tai muissa [[taistelu]]luonteisissa toimissa, [[rauhanturvaaminen|rauhanturvaamistehtävissä]] kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten [[teloitus|teloitettujen]] ja [[vankileiri|vankileireillä]] menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä: [[Suomen puolustusvoimat|puolustusvoimien]] [[puolustusvoimien ylipäällikkö|ylipäällikkö]], [[sotamarsalkka]] [[Gustaf Mannerheim]] määräsi [[päiväkäsky]]ssään [[talvisota|talvisodan]] jälkeen keväällä 1940 [[toukokuu]]n kolmatta [[sunnuntai]]ta vietettävän ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.<ref name="Veteraaniperinne">[http://www.veteraaniperinne.fi/sivu.php?id=166 Kaatuneiden muistopäivä] Veteraaniperinne</ref>


Päivään kuuluvat käynnit [[sankarihauta|sankarihaudoilla]]. Alkuvuosikymmeninä [[Suomen lippu]]a pidettiin kello 10–14 [[suruliputus|suruliputuksen]] tapaan puolitangossa, muun osan päivästä (klo 8–10 ja klo 14–21) kokotangossa. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneiden muistopäivä on ollut vakiintuneena [[liputuspäivä]]nä. Kun [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.
Päivään kuuluvat käynnit [[sankarihauta|sankarihaudoilla]]. Alkuvuosikymmeninä [[Suomen lippu]]a pidettiin kello 10–14 [[suruliputus|suruliputuksen]] tapaan puolitangossa, muun osan päivästä (klo 8–10 ja klo 14–21) kokotangossa. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneiden muistopäivä on ollut vakiintuneena [[liputuspäivä]]nä. Kun [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.

Versio 16. syyskuuta 2019 kello 12.09

Kaatuneiden muistopäivä (virallinen nimitys: kaatuneitten muistopäivä) on kaikissa Suomen aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, rauhanturvaamistehtävissä kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä: puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.[1]

Päivään kuuluvat käynnit sankarihaudoilla. Alkuvuosikymmeninä Suomen lippua pidettiin kello 10–14 suruliputuksen tapaan puolitangossa, muun osan päivästä (klo 8–10 ja klo 14–21) kokotangossa. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneiden muistopäivä on ollut vakiintuneena liputuspäivänä. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.

Kaatuneiden muistopäivän historiaa

Muistopäivän viettäminen Suomessa sai alkunsa huhtikuussa 1940 järjestetystä evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940.[1] Mannerheimin antamassa päiväkäskyssä ilmoitettiin, ettei 16. toukokuuta, sisällissodassa Suomen tasavallan joukkojen (valkoiset) kapinallisista suomalaisista (punaiset) saavuttaman voiton paraatin muisto- ja siihenastisena sotaväen lippujuhlan päivänä järjestetä juhlallisuuksia. Tällä Mannerheim pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä. Päiväkäsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös armeijan ulkopuolella. Toukokuun kolmatta sunnuntaita nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi ja nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen.[1]

Sankarivainajien muistopäivän kansallisesta viettämisestä vastasi Sotainvalidien Veljesliitto yhdessä Suomen Aseveljien Liiton kanssa vuodesta 1942. Kun jatkosodan jälkeen Moskovan välirauhan tuloksena aseveliyhdistykset oli lakkautettava, työn jatkajaksi tuli 1945 Sotaleskien Huolto, joka yhdistyi 1946 kahden muun yhdistyksen kanssa Sotaleskien ja kaatuneitten omaisten huolloksi, vuodesta 1958 Kaatuneitten Omaisten Liitto.

Sodissa kaatuneiden muistopäiviä muissa maissa

Lähteet

  1. a b c Kaatuneiden muistopäivä Veteraaniperinne
  2. Matkailijan Israel Suomen suurlähetystö Israelissa